Kader Abdolah : Talo moskeijan vieressä

Suomentanut Sanna van Leeuwen

Kirjan ja kirjailijan esittelyssä sanotaan, että kirja on äänestetty kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi hollanninkieliseksi romaaniksi.. Kirjailija sanoo kirjoittaneensa kirjan eurooppalaisille. Kirja on toisaalta mukavan leppoisaa kerrontaa tavallisesta perhe-elämästä ja työnteosta maton tekijän ja imaamin perheiden talossa. Uskonto ja vuosisatoja vanhat perinteet ovat koko ajan läsnä talon, ja koko yhteisön, elämässä.
Ihmeitä tapahtuu lujasti uskoville, tavalla tai toisella. Toiset taas eivät löydä Koraanista oikeaa vastausta, vaikka uskovat sokeasti Koraanin johdatukseen. Syntiäkin tehdään, sitä peitellään, jäädään kiinni tai sitten ei jäädä. Eli kaikin puolin normaalia elämää.
Toisaalta kirjassa kuvaillaan vallankumouksen ja sodan aikaisia tapahtumia ja mielivaltaisia tuomioita sekä miten perheenjäsenetkin ajautuvat tappamaan toisiaan uskonnollisten ja poliittisten näkemystensä vuoksi.

Tapahtumat alkavat 1960-luvun lopulta. Kirjassa ei kerrota, mikä vuosi milloinkin on menossa, enkä osannut yhdistää mitään tapahtumia vuosilukuihin tarkistamatta netistä. Mutta jos tuntee paremmin historiaa, niin ehkä tapahtumien ajoitus on helpompaa. Vallankumous, jossa amerikkalaismielinen shaahi syöstiin vallasta tapahtui vuonna 1979 ja Irak hyökkäsi Iraniin seuraavana vuonna.

Kirjasta jää mielikuva länsimaiden vaikutuksesta Iranin politiikkaan, jos heidän olisi annettu elää rauhassa, ilman muiden yrityksiä hallita aluetta, ehkä vallankumouksilta ja sodilta olisi vältytty kokonaan. Se on tietysti vain kirjailijan oma näkemys asiasta, mutta on hyvä lukea islamilaisten itse kirjoittamia kirjoja, että näemme sen  toisenkin näkökannan, emmekä usko sokeasti länsimaista propagandaa. Kaikilla kirjoittajilla on oma totuutensa näistä asioista.

Paljon tuttuja asioita ja nimiä, joita kuulin uutisissa lapsena, mutta joista en silti ole tiennyt oikeasti mitään.
En myöskään tiennyt mitään shiialaisten ja sunnalaisten eroista, enkä sitä, että Iranissa on shiiahallinto ja iranilaiset eivät ole arabeja. Otetaan jopa esille maan vanha uskonto ennen islamia ja miten se on muovannut iranilaista islamia.

Kirjailija kuvailee hienosti kaupungin tunnelman ja näkymän. Erityisesti kuvaukset basaarista ja mattokutomosta maalaavat mielikuvia täyteläisistä väreistä ja tuoksuista. Voi melkein uskoa käyneensä paikanpäällä.
Olen jostakin syystä viehättynyt Välimeren ympäristöön sijoittuvasta kirjallisuudesta. Monet niistä kuvailevat elämää ja paikkoja ja pääsee todelliselle kirjamatkalle. En ole koskaan käynyt missään Aasian maassa, enkä suuremmin edes haaveillut matkustavani sinne. Nyt ajattelen, että jos joskus matkustan paikanpäälle, ehkä rikon sen lämpimän ja mystisen mielikuvan, joka minulla on.

Suomennos on jälleen erinomainen ja kieli sujuvaa ja helposti luettavaa/kuunneltavaa. Olen aiemminkin kirjoittanut tykkääväni Sannan käännöksistä, mutta tämän kirjan kohdalla olen erityisen vaikuttunut, miten vivahteikas kirja on myös käännettynä. Monet käsitellyt asiat ovat meille suomalaisille niin vieraita, että niiden kuvailu suomeksi ei voi olla helppoa.

Harvoin luen tai kuuntelen kirjoja toiseen kertaan, mutta tämän kuuntelin. Suosittelen ehdottomasti kaikille. Sekä hienon kirjamatkan- että erilaisen näkemyksen saamiseksi Iranin lähihistoriasta.

Yksi kysymys jäi vaivaamaan: Mikä sitten on paras hollanninkielinen kirja?