Puutarhamme SYREENIT

Puutarhastamme löytyy neljää erilaista syreeniä. Kerron näistä istutusjärjestyksessä, kuvat eivät ole kronologisessa järjestyksessä.

Äitini toi unkarinsyreenin taimen saman vuonna kun muutimme tänne. Piskuinen taimi tuntui kasvavan hitaasti ja odotus kukkimisesta oli mukamas niin pitkä. Taimen piti olla valkokukkainen, mutta lila siitä tuli. Lopulta siitä kasvoi komea puska tai oikeammin puu.

Sittemmin syreeni jouduttiin poistamaan iän tuoman ränsistymisen takia. 

Siitä juttua löytyy  täältä

Juurivesoista kasvatin pihan parkkipaikan reunaan toisen syreenin ja se lähtikin hyvin kasvuun. Kastelin taimia säännöllisesti ekan kesän. Lisää kuvia lopussa.

Seuraavaksi puutarhaan istutettiin "perintösyreeni" eli anoppilan pihasta tavallista pihasyreeniä jota oli ennen lähes jokaisen talon pihalla joko yksittäin tai aidanteena, jopa syreenimajoina.

Myös tämä alkoi ränsistyä ja kuivattaa yhä enemmän oksia kasvettuaan yli 30 vuotta, joten päätimme leikata kaikki vanhat ja kuivuneet oksat pois. Vain juurella kasvaneet matalat uudet oksat saivat saada, mitkä pysyivät vahingoittumattomina. Sehän alkoi kasvattaa kesän päälle ihan hassuja jättilehtiä. Tilanne rauhoittui  seuraavana vuonna ja kasvu jatkui normaalina.

Kädessäni normikokoinen lehti

Nyt se on taas kasvanut jo normikokoiseksi ja kukkii kauniisti. Harmi kun syreenien tuoksu on minulle allergikkona ja astmaatikkona liian voimakas, joten sisälle näitä ei voi tuoda.

Seuraavaksi halusin ehdottomasti valkoisen syreenin ja löysinkin Isabella "Holger" syreenin. Se istutettiin uudelle alueelle muistaakseni 2013.

Tänä päivänä se on yksi pihan katseenvangitsijoista 💚

💚😍

Viimeisin hankinta on Likusterinsyreeni Reticulata "Ivory silk". Rupesin oikein googlaamaan tätä ja joissakin tiedoissa tämä olisi japaninlikusterisyreeni. 

Kuvassa ilmeisesti ensikukintaa vuonna 2013, joten puu on 

nyt jo yli kymmenvuotias.

Likusterisyreeni kukkii viimeisimpinä se on ihan kiva, koska näin syreenien kukinta jatkuu pidemmälle kesään. Heinäkuu on sille yleisin kukintakuukausi, ainakin täällä. Nyt kun se on kasvanut jo isommaksi, kukkapilvet ovat upeita.

Puu saattaa kasvaa jopa 20 metriseksi, joten huh huh. 

Nykyisin puu taitaa  3 metrinen ja harmittelen että taisi tulla istutettua liian tiiviisti.

Kolme erilaista syreeniä samassa kuvassa.

TIETOA SYREENEISTÄ:

-Pihasyreeni Syringa vulgaris tiedetään kasvaneen jo v. 1728 Turussa, yleisemmin se levisi Suomessa 1700-luvun lopulla. Syreeniä on kasvanut kuitenkin Euroopassa jo 1500-luvun puolivälissä. Väreinä löytyy tuttu kantamuoto lilahtava sekä valkoinen Alba sekä vaalenpunakukkainen Amoena lajike. ( Pentti Alanko -Pirkko Kahila UKONHATTU JA AHKERTALIISA)

-Unkarinsyreeni nimitystä käytetään yleisesti, vaikka nykyiset unkarinsyreeniksi nimitetyt pensaat ovat poikkeuksetta puistosyreeniksi (Syringa x henryi) kutsuttuja risteymiä, joiden värit vaihtelevät lilanpunaiseta vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. ( Pentti Alanko -Pirkko Kahila UKONHATTU JA AHKERTALIISA)

Tämä tieto oli itsellekin uutta, ennen kuin luin kyseistä kirjaa. Aitoa unkarinsyreeniä saattaa löytyä kirjan mukaan vielä joistakin vanhoista puutarhoista, niiden kukat ovat pienempiä.

Varrellinen syreeni kiinnostaisi vielä saada ja onhan niitä kaikkia ihania lajikkeita, mutta osa ei sovellu kuin eteläisempään osaan maata. 

Mitä ihanuuksia sinulta löytyy?

Alue 3 🌷 toinen osa

 Hei taas!

Jatketaan alue 3:n katselmusta :) Ollaan menossa 2015 kesässä

Geranium Mrs. Kendall Clark

Rinneangervo on kasvanut , samoin valkoinen Isabella syreeni

Tarjan ruusu kasvoi nopeasti ja alkaa kiivetä kaariporttia pitkin.

Marjakuusi kaipaa muotoleikkausta

 

2017

Ilmassa on odotuksen tuntua..

Elokuista pihaa

2018

Jälleen uusi kasvukausi on käynnistynyt. Tänä vuonna näyttäisi olevan mm. pelargonien vuoro kesäkukkina. Marketta on myös kiitollinen kukkija.

Jalopähkämö on upea kukkiessaan isompana alueena. Leviää vuosien saatossa mielestäni pikkuisen liikaa.

Pionien lakastuttua mm. liljat, kultahelokki ja ketoneilikka astuvat estradille.

2019

Joka vuosi sitä lähes hämmästyy, mitä paljas maa kätkeekään sisäänsä.

Lupiini on pysynyt hallinnassa, koska poistan kukkavarret sitä mukaa, kun kukat lakastuvat. Yhtään siementainta en ole nähnyt.

Kylmänkukan siemenhahtuvat

Kesäkuun upeita iltoja...

Heinäkuun runsautta

Mantsuriankärhö

Elokuussa illat tummuu, ilmassa tuoksuu jo hiljalleen lähestyvä syyskuu...

Jaloangervo

Purppurapunalatva aloittaa kukinnan

Loput kuvat ovat vuosilta 2020-2022

Kultahelokki

Laukka Purple Sensation

Värimintun ja rohtasuopayrtin yhteiseloa.

Upeita maksaruohoja, jotka ihastuttavat loppukesällä ja syksyn alkaessa. 

Tämä kuva antaa osviittaa seuraavaan postaukseen. Lähdetään portin vasemmalle puolelle tutkailemaan mitä siellä kasvaa ja mitä on muuttunut vuosien varrella.

Muutamassa kuvassa taas vilahtaa meidän koiratkin, mutta monessako kuvassa?