Neuletakin korjaaminen

Olen neulonut tämän Joyride neuletakin monta vuotta sitten. Malli on Dropsin, ohje löytyy Ravelrystä.

Vartaloon on tullut vuosien aikana lisäkiloja eikä neuletakki tuntunut enää sopivalta. Neuletakissa on liikaa pituutta ja liian vähän leveyttä. Taskutkin tuntuivat liian suurilta.

Päätin korjata neuletakin käyttökelpoiseksi. Purin liki koko miehustan hihojen alapuolelle. Tämä neuletakki oli helppo purkaa, koska nappilistat on neulottu samaan aikaan miehustan kanssa.

Sellaisissa neuletakeissa, jossa nappilista on neulottu jälkikäteen, on ikävämpi aloittaa korjausoperaatiota.

Neuloin miehustan alaosan uudestaan puretulla, kippuraisella langalla ja lisäsin sivun kohtiin tasaisesti silmukoita, jotta sain väljyyttä vatsan kohdalle. Neuloin selän puolelle pariin kohtaan ylimääräisiä lyhennettyjä kerroksia, jotta neuletakki ylettyy pepun yli.

Neulomisen jälkeen kastelin neuletakin alaosan, jotta neulos asettuu hyvin. Ompelin napit takaisin ja nyt neuletakki on käyttökelpoinen. Lankaa jäi yli 75 grammaa, mutta siirrän ne jämälankakoriini ja neulon niistä jotain sopivaa. Lanka on täyttä villaa, joten sukkia niistä ei voi neuloa.

Rannetuen korjaaminen

Työpaikallani minulla on työkäytössä rannetuki näppäimistön yhteydessä. 

Rannetukeen on tullut jossain vaiheessa pieni viilto, ehkä saksista. Olen ajan saatossa näprännyt viiltokohtaa niin, että se on kasvanut häiritsevän suureksi.

Päätin vihdoin korjata viillon häiritsemästä. Liimasin viiltokohdan päälle vaatelaastarin.

Viiltokohta on paljon parempi, vaikka paikkakohta näkyykin. Nyt hivelen aika ajoin paikkakohtaa, koska pinta tuntuu ihanan samettiselta.

Pieniä korjauksia

 Korjausompelupinoon on taas kertynyt muutama korjattava vaate. Ensimmäisenä näistä on ulkoilutakin korjaus. Ulkoilutakissani oli ikävästi ommeltu helman kiristysnauha ja kuminauha siten, että taskuun jäi pieni reikä, josta kynä pääsi takin helmaosaan. Tarvitsen geokätköilyssä jatkuvasti kynää ja kynän luiskahtaminen takin helmaosaan oli erittäin ärsyttävää. 

Ompelin kaikki kolme ommelta vetoketjun saakka ja näin taskun pohjan reikä meni umpeen eikä kynä enää putoa takin helmaan.

Pieni, mutta välttämätön korjaus ettei mene jatkuvasti hermot.

Toisena korjauksena ovat ystäväni housut. Hän on hoikistunut reilusti ja housujen vyötärö tuntui löysältä. 

Housuissa oli sisään ommeltu kuminauha, en lähtenyt sitä purkamaan vaan ompelin uudelle kuminauhalle kujan. 

Pudotin reikäkuminauhan kujaan ja ompelin napin housujen nurjalle puolelle, samalla kuminauhaan pää kiinnittyi. Uutta kuminauhaa saa säädettyä reikien ja napin avulla, jos hoikistuminen jatkuu. 

Kolmantena korjauksena paikkasin kengät vaatelaastarilla. 

Tunikaan uudet hihat

Ystäväni pyysi lisäämään juhlatunikaansa hihat. Tunikan hiha oli hyvin lyhyttä mallia.

Virkkasin suoraan aikaisemman hihan reunaan ruutuvirkkausta: pylväs ja yksi ketjusilmukka koko hihan ympäri. Jatkoin virkkausta ruutuina koko hihan pituuden (50 cm)

Kastelin valmiin tunikan, jotta puuvillalanka asettuisi oikeaan mittaan.

Käytin virkkaukseen Dropsin Safran puuvillalankaa. Lankaa kului yhteensä 214 grammaa. 

Sovitettaessani tunikaa ystävälle, huomasin että minulla oli käynyt muisti- tai mittausvirhe. Jouduin lyhentämään hihoja niin paljon, että jämälankaa jäi 104 grammaa. Näihin hihoihin kului lopulta lankaa vain 110 grammaa. Uutta kuvaa lyhyemmissä hihoista en ehtinyt ottamaan, koska meillä molemmilla oli kiire eikä sopivaa kuvauspaikkaa ehditty miettimään.

Koiran sängyn/pedin korjaaminen

Meillä oli heinäkuun loppuun saakka kaksi dalmatialaiskoiraa. Vanhempi koirista, Bruno, sairastui ja jouduttiin lopettamaan heinäkuun lopussa. Koirilla oli yhteinen sänky, johon molemmat mahtuivat hyvin vierekkäin. Olin ommellut heille yhteiseen patjaan farkkutilkuista suojuksen. Täältä voit lukea tuosta patjan suojuksen ompelusta: koirille patjansuojus

Jäljelle jäänyt koira, Tarmo, ei tykännyt nukkua yksin leveässä sängyssä ollenkaan. Aviomies rakensi Tarmolle pienemmän pedin eli oman tuolin.

Säästin aikaisemmasta pedistä farkkutilkuista tehdyn patjan suojuksen. Pienensimme vanhan patjan uuteen tuoliin sopivaksi.

 

Hyödynsin vanhan farkkutilkuista ommellun suojuksen leikkaamalla siitä valmiit kulmat kahdesta kohdasta. Yhdistin kahdet kulmapalat toisiinsa.

Varastosta löytyi sopiva vetoketju ja suojus on helppo pukea patjan päälle. Suojuksen saa myös hyvin poistettua pesua varten.

 Sain hyvin hyödynnettyä kertaalleen ommellun suojuksen. Vanhan suojuksen loppukankaan hyödynnän jossain muussa ompelussa. Esimerkiksi auton penkin suojana, jota tarvitsen seuraavaksi.

Tarmo hyväksyi uuden tuolinsa hyvin. Koiramme tykkää nukkua kiepillä. Aikaisemmin hän nukkui aviomiehen nojatuolissa, mutta nyt hänellä on oma tuoli.

Housujen paikkaus

Lapsilla kuluu usein housuista polven kohdat puhki. Olen paikkaillut polven kohtia ompelemalla reiän kohdalle paikan, vaihtamalla kokonaan polven kohdalle kankaan tai ompelemalla tikkauksia reiän päälle.

Nyt paikkasin kaksosten housujen polvet vaatelaastarilla. Ensimmäiset housut olivat ns. verkkarikangasta ja niissä oli kulumaa, mutta ei onneksi reiäksi asti kulunut.

Toiset housut olivat puuvillacollegekangasta ja niissä oli toisessa polvessa reikä ja toisessa polvessa kulumaa. Ompelin reiän käsin pienin pistoin kiinni ja kiinnitin vaatelaastarit.

Vaatelaastarit on helppo kiinnittää paikassa olevan liiman vuoksi. Kiinnitys pitää varmistaa hankaamalla esim. lusikalla paikka kunnolla kiinni, erityisesti reunoista. Housut saivat ehkä vuoden jatkoaikaa.

Kenkien paikkaus

Instagramissa Planetaarinen vaatekaappi pitää #viidenvaatteenvuosi haastetta, jossa ei ostettaisi tai valmistettaisi enempää kuin viisi vaatetta vuodessa.

Olen noudattanut tätä menetelmää tämän vuoden. Itselleni olen ostanut uusia vaatteita vain kaksi puseroa. Olen ommellut yhden mekon ja neulonut yhden neuletakin. Saldoni on siis tällä hetkellä neljä kappaletta. 

 

Lenkkareistani ja kesäkengistäni pilkottivat pottuvarpaat kankaan läpi. Välttyäkseni ostamasta uusia kenkiä paikkasin ne vaatelaastarilla. Näillä molemmilla kenkäpareilla kävelee vielä ensi kesänkin.

 

Neulepuseron steekkaus neuletakiksi

Olen ostanut vuonna 2012 Islannista aidon islantilaisneulepuseron. Olisin halunnut neuletakin, mutta sopivaa väriä ja mallia ei löytynyt. Ostin sitten toiseksi parhaan vaihtoehdon. Neulepusero on erittäin lämmin, mutta minulla ei ollut käyttöä neulepuserolle. 

Haaveilin monta vuotta, josko leikkaisin neulepuseron edestä auki ja tekisin siitä neuletakin. Tällöin vaatteella olisi varmasti paljon enemmän käyttöä. Aristelin tuota leikkaamista ja katsoin monia ohjeita ja videoita asiasta. 

Nyt vihdoin rohkaistuin steekkaamaan eli leikkaamaan jälkikäteen edestä auki. Virkkasin ensin kiinteillä silmukoilla keskisilmukan molemmille puolille "vanat", jotta silmukat pysyvät kiinni eivätkä langat karkaa. Vahvistin vielä varmuuden vuoksi ompelukoneen suoralla ompeleella, varsinkin kaarrokkeen lankojen kiinnipysymisen.

Sitten leikkasin virkkausjanojen välistä langat poikki. Poimin silmukat virkkauksesta seuraavasta silmukasta. Neuloin puikoilla 4 kaksi oikein kaksi nurin resoria 10 kerrosta kummallekin puolelle. Toiseen listaan tein napinlävet 14 silmukan välein. 

Lopuksi ompelin virkkausreunan kiinni nurjalle puolelle. Olin ostanut nauhaakin, jolla voisin kiinnittää vrkkausreunan, mutta minusta reunasta tuli riittävän siisti ihan ompelemallakin.

Uutta lankaa kului 36 grammaa. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja olen iloinen, että vihdoin uskalsin tämän operaation tehdä.