Sorsanpoikasia! :-)

Kevään ensimmäinen sorsapoikueeni! En osannut odottaa tätä, etenkään kun kävin vain piipahtamassa lintutornilla. Ensin näin vilauksen ja hieman myöhemmin koko poikueen. Tässä kuva äidistä ja nuppusista... Elämä on ihanaa. Etenkin keväällä :-)

Voimia, energiaa, iloa, välittämistä ja uusia kokemuksia...

Tänään riitti tekemistä. Niinkuin aina. Etsin sammakoita, vaan löysin vain yhdet silmät. Ei mikään moukan tuuri ;-) Voimia, energiaa, iloa, välittämistä ja uusia kokemuksia alkavaan viikonloppuun :-)

Torstai... :-)

Aamun työmatka venyi 1,5 tunnista 2,5 tuntiin. Melkein siis tuplaantui. Onneksi matka kotiin sujui hyvin :-)

Ilta-aika on silti kortilla ja tänäänkin olen yrittänyt jakautua mahdollisimman tasapuolisesti tärkeimpien asioiden kimppuun. Siinä vain joutuu annostelemaan aikaa oikein pipetin kanssa...

Vaan kohta on viikonloppu ja ainakin minun tietojeni mukaan on luvattu vallan ihanaa säätä. En siis valita, vaan olen aidosti kiitollinen kaikesta tästä.

Sorsakuva pääsiäiseltä. Valotusaika 1/800 s on selvästi vielä liian hidas. Se näkyi muissa kuvissa paljon pahemmin kuin tässä (siksi niitä kuvia ei näytetä...). Täytyypä pistää muistiin, ettei tuo aika riitä sorsien liikkeisiin :-)

Valo- ja luontoterapiaa lounastauolla

Tänään tyttärellä oli viimeinen kirjoituspäivä. Olen elänyt niin hengessä mukana, että minua helpottaa nyt oikein fyysisesti. Tytär sen sijaan jatkaa luku-urakkaansa - nyt pääsykokeisiin.

Kävin ruokatauolla tervehtimässä Kumpulan sorsia. Kumpulanoja oli loppumatkalta jäässä, mutta isolla lätäköllä ne löysivät reunoilta aurinkoisia ja suliakin paikkoja lumen keskeltä. Tosin Helsingissä on aivan älyttömän vähän lunta, meille sitä on kertynyt ihan eri tavalla.

Hanhea ei näkynyt missään. Se on varmaankin lämpöisempinä aikoina löytänyt jo lajitovereitaan. Seurasin myös varpusparven riehumista, se oli villiä ja sähäkkää menoa. Lentelivät kovaa muutaman kuusen välissä ja päästivät taisteluääniä (mitä se sitten tarkoittaakaan). Kuvaa oli mahdotonta saada kuusien välistä, mutta ääni kertoi, että ilmassa ei leijunut ystävällisyyttä.

Siihen lyhyeen pyrähdykseen se puolituntinen hurahtikin. Vaikka ilma oli kylmä, valo- ja luontoterapia tekivät tehtävänsä. Kuvia ei tullut montaa, mutta se ei ollutkaan ainoa päämäärä. Kuvaamisen aiheita ei voi pakottaa ruokatauon ajaksi Pasilan tienoille minua odottelemaan, joten muutama sorsakuvakin oli pelkkää plussaa.

Odottelen lämpeneviä kelejä, mieleni on jo pitkällä keväässä eikä kroppakaan ymmärrä yhtäkkiä kylmennyttä säätä. Viikonloppuna lämpiää. Niin luvattiin. Ja lupaukset täytyy pitää - eikö vain :-)

Muhinointia

Töistä lähtiessäni aurinko paistoi kauniisti. Helsingissä siis. Riihimäellä oli jo synkkää ja pimeää eikä keli valaistunut yhtään Hämeenlinnaan tullessakaan. Ajatus auringonlaskun kuvaamisesta oli turhaa haavetta. Täytyy tehdä jotain ihan muuta.

Sorsien muhinointia siis...

Ensin ne uivat rinnakkain päitään nyökytellen. Toinen nyökkää ja toinen sitten takaisin. Naaras asettuu matalaksi, vain pää nippa nappa veden pinnan yläpuolelle.

Kun tapahtuma on ohi, uros pyyhältää matalana pikavauhtia kiertämään naarasta ympäri. Naaras puolestaan oikoo sulkansa ja siipensä näyttävästi.

Aina sattuu ja tapahtuu

Kun on kevät ja paljon sorsia, on myös taisteluita. Tavallisesti miekkoset kahnailevat keskenään, mutta tällä kertaa kähinäparina oli naaras ja uros. Eivät pari keskenään, mutta äijä kävi nokkimassa ja tylyttämässä ja lyyti antoi samalla mitalla takaisin. Rouvan oma miekkonen odotti tyynesti vieressä :-)

Onneksi osa linnuista osasi olla ihan rauhallisestikin ja patsastella helposti kuvattavissa asennoissa ;-) Jälkimmäisessä kuvassa näkyy lammikon ruosteisen värisiä kiviä.

Siivekkäitä - niitä näitä

Eilen sotkin kuvia läppärillä hämärässä huoneessa vähemmän tutulla kuvankäsittelyohjelmalla, vaan pitihän ne kuvat käydä läpi... ;-)

Kumpulanojan lätäkkö oli kurainen. Mutta niin suosittu :-)

Vastarannalla oli lisää sorsia ja se 'kuuluisa' valkoposkihanhi. Osasi olla välillä kovin huomaamattoman näköisenä, mutta ojentautuessaan se erottui selvästi. Melkein huomaamaton on edessä oleva sorsanaaraskin.

Eilinen postauskuva (huonommalla rajauksella) tässä minulle tutummalla kuvankäsittelyohjelmalla (ja paremmassa valaistuksessa) läpikäytynä. Lätäkön ja ojan kivet olivat myös jotenkin ruosteisen väritteisiä, tosin se näkyy ehkä paremmin huomisissa kuvissa.

Kuvatessani ohikulkeva mies kysyi minulta ensin, olinko huomannut jo valkoposkihanhen. Sitten hän vinkkasi, että ojaa eteenpäin mennessä löytyy todennäköisesti myös haapana. Ihanaa, että ystävällisiä ihmisiä on olemassa!

Naarashaapana tämä käsittääkseni on. Oli paljon, paljon arempi kuin sorsat. Oli varuillaan ja lensi kerran pienen kävelysillan yli ojaan pitemmälle. Kuin varmuuden vuoksi. Hyvä, että on varovainen...

Erilaiset sorsat

Sorsien muhinakuvat ovat vieläkin odottelemassa. Niiden käsittely tuntuu melkein tirkistelyltä, joten niillä ei ole kiirettä ;-) Eivätkä ne ole edes maailman laadukkaimpia kuvia. Toiveita herättäviä kevään suhteen kuitenkin.

Viime viikonloppunakin näin Vanajavedellä sellaisen valkoisen sinisorsan. Ihan samanlainen värimuutos kuin siinä vuosia sitten tapaamassani sorsassa. Jälkeläisiä ehkä?

Yhdellä sorsaraukalla oli nokka katkennut syystä tai toisesta. Näytti säälittävältä, muttei heikkokuntoiselta.

Kevättä ilmassa!

Kevättä on ilmassa ainakin jos on uskominen sorsia. Kosintamenoja hienoine vihellyksineen oli käynnissä Vanajaveden sulassa. Ja sitten ihan sitä itse asiaakin. Kevätrientoja oikein urakalla. Nyt voi kevään merkkejä alkaa etsiä muualtakin - ei tämä enää ihan keskivertohelmikuuta ole ;-)

Vähän erilainen

Opettelin oikeastaan tunnistamaan eläimiä vasta kun aloin valokuvaamaan niitä. Lintu- ja luontokirjat olivat kovassa käytössä, kun opettelin milloin mitäkin uutta eläintä ;-)

Tämä sorsa oli erilainen. Lammella oli silloin (syksy 2009) reippaasti yli sata sorsaa ja kaikki muut olivat tavallisia. Tämä oli eri värinen. Onneksi muut sorsat eivät sorsineet sitä sen erilaisuuden vuoksi. Itse asiassahan tämän yksilön värityshän on oikein kaunis.

Monen monta uutta eläintä on tullut opeteltua viimeisten vuosien aikana. Ja homma on vasta alussa :-)

Onneksi on näitä vanhoja...

Eilinen meni harakoille, samoin tämän päivä. Jospa nyt lähtisi olo edes lievään nousuun.

Sen kunniaksi viime viikonlopun sorsakuvia. Uusien kuvien ottamisesta en juuri nyt edes haaveile, mutta päänsärky antaa periksi jo hetkittäiselle kuvien katselulle. Ja silmät kiinni voi tehdä suunnitelmia siitä, mitä haluaisi kuvata seuraavaksi sitten kun olosuhteet sen sallivat...

Mielikuvaharjoitteita flunssan kaatamiseksi

Flunssa on tehnyt pari päivää tuloaan. Päänsärky himmentää kuvien katselemisen iloa, mutta onneksi kaikki flunssat menevät ohi. Niin siis tämäkin.

Täytyy meditoida itsensä lempeän rentoon olotilaan. Niin kuin nämä sorsarouvat tässä kävelemässä ja leppoisasti rupattelemassa. Tai tuo rupatteleminen on ehkä vain minun mielikuvaani ;-)

Huomaan, miten tämä kuva on minusta leppoisan oloinen, koska siinä on auringon valoa. Sama kuva paksun pilvipeitteen alta kuvattuna ei vaikuttaisi minuun ollenkaan samalla tavalla. Samaa fiilistä voi jatkaa ilman sorsia...

Valoa ei tarvitse olla paljon, pieni hiven riittää...

Rentouttavaa iltaa ja piristävää huomista päivää :-) Minä jatkan seurustelua poskionteloitteni kanssa ja yritän löytää rennon olotilan, jossa uni toisi hieman helpotusta kökköiseen oloon.

Ihme, etteivät ne koskaan tunnu kolaroivan...

Sorsien liikennesäännöt ovat ihan erilaisia. Päättömän näköiset pyrähdykset ja joukkosiirtymiset eivät ole kertaakaan päättyneet kolarointiin minun näköpiirissäni. Jotain sellaista taitoa niillä on, etteivät joudu ongelmiin, vaikka harrastavatkin holtitonta joukkoliikkumista. Vai mitä sanot?

Sorsat lentelivät viikonloppuna paljon ja herkästi - pakkanen ei puristanut niitä ollenkaan yhtä ilkeästi kuin viikkoa aikaisemmin. Kuvia kannattaa jälleen klikata, niin näkee kaiken hieman suurempana :-)

Pakkasta, vesihöyryä ja sorsia

18 asteen pakkasessa reilun tunnin ulkoilu kameran kanssa oli minulta iso juttu. Auringon ja pakkasen yhdistelmä oli kuitenkin vastustamaton. Onneksi sain käyskennellä tuulelta suojassa.

Veden haihtumisen huomasi vain vastavaloon, se siis ohjasi valokuvaamista. Pienikin ´höyry´ teki näkymästä eksoottisen. Aurinko on niin matalalla, ettei valo yltänyt kuin pieneen osaa vettä. Sinnekin vain kovin rajallisen aikaa. Onneksi aloitin kuvaamisen sorsista. Tunnin kuluttua vesi oli jo täydellisen varjossa.

Kylmää ja aurinkoa syntymäpäivänä :-)

Syntymäpäivä ja ihana aamiainen kynttilöitä täynnä olevalla verannalla. Veranta ei ole lämpöeristetty, mutta kynttilät, infrapunalämmitin, kuumavesipullo, sopiva vaatetus ja fleecepeitot tekivät ihanan aamupalan ohella aamusta taianomaisen...

Valokuvaamassakin kävin. Kuvia tuli kiitettävästi ja niiden editoiminen on auttamattomasti kesken. Läpikäynti on puolessa välissä ja kokonaista yhden kuvan olen käsitellyt tähän mennessä.

Keli oli ihana (vaikka kylmä) ja nyt pääsen käymään valofiiliksiä läpi vielä pitkälle ensi viikkoon. Tässä se yksi tuutista ulos tullut maistiainen. Virtapaikka on Hämeenlinnan ainoita läpi vuoden sulia paikkoja. Vesi höyrysi lämpimän näköisenä ja sorsat polskivat lämmittelevän oloisina :-)

Se täydellinen keli

Lauantaina syksy näytti parastaan ja aurinko säteili kaikella voimallaan. Kävin kameran kanssa tallentamassa syksyn kauneimpia paloja. Kohta on hyvä palata näiden kuvien pariin...

Keli oli täydellinen paitsi valokuvaamiseen, myös nähtävästi kylpemiseen. Mahdottoman keskittyneesti ja pitkään tämä sorsa pelehti järvessä :-)