Kooikerhondje -koirien tapaaminen oli sovittu Turun lähelle ja Anne pyysi meitä kuskiksi. Pitkän ja kuuman ajomatkan jälkeen pääsimme lopulta perille hiekkamontulle, jonne tuli Cleon sisaruksia ja muita sukulaisia. Itse en ole koskaan perehtynyt koirien kouluttamiseen yms, joten koko touhua on ollut aika hauska seurata tässä parin vuoden ajan kun lapsillamme on koiria ollut. Anne on selvästi innostunein "koiraharrastaja" kaikista lapsistamme.
| Namilla ensin houkuteltiin uimaan vähän arkaa uimaria... |
| ...mutta äkkiä takaisin rannalle. |
| Sitten ravisteltiin äkkiä vedet pois turkista. Yök! |
...Cleo on tavannut kasvattajaansa säännöllisesti ja luottaa tähän. Hän nappasi Cleon kainaloon ja kantoi syvemmälle tutustumaan veteen. Pikkuhiljaa vesi alkoi tuntua turvalliselta elementiltä ja taisi Cleo nauttiakin siitä.
Muut "koikkerit" olivat jo tottuneempia veteen ja juoksivat innoissaan uimaan. Välillä juostiin kaikkien kanssa rannalla innoissaan.
| Komea rantaleijona |
| Minäkin vein Cleoa uimaan... |
Cleon sisko kuulemma kammoaa järkkäreitä ja yritimme namin avulla totuttaa sitä. Ei se nyt ainakaan pelännyt. (Cleo tuli kyttäämään nameja...)
Oli hauska seurata koiria ja niiden sekä omistajiensa höpsöä touhotusta. Harmi vain kun emme tajunneet ottaa uikkareita mukaan, olisi ollut piristävää pulahtaa itsekin veteen...
...Ilta oli jo aika pitkällä kun lähdimme pois. Seurasimme sateenkaarta, joka näytti tien kotiin, hihii!