Muutosten vuosi

Hieman tuulahduksia menneestä vuodesta...

Vuosi 2018 alkoi tavalliseen tapaan Barcelonassa. Oli ehkä normaalia levottomampaa, sillä katalaanit osoittivat usein mieltään vangittujen poliittisten vankien puolesta. Tilanne kosketti meitäkin, ja olimme usein mukana kulkueissa. Ikävä kyllä vangit eivät ole vielä tänäkään päivänä vapautuneet.

Lisääntynyt levottomuus näkyi myös meidän kulmilla. Poliisipartioita liikkui siellä enemmän, ja he jututtivat jatkuvasti kulmilla notkuvia nuorisoporukoita. 

Muuten vietimme normaalia arkea omassa kodissamme, ulkoilutimme Siri-koiraamme läheisessä Ciutadellapuistossa ja teimme paljon kivoja retkiä sinne tänne, mm. Ranskan puolelle ja Gironan lähistöön. Jossain vaiheessa mieleen alkoi hiipiä ajatus, että ehkä voisimme tehdä muutakin. Ilmat olivat ajoittain tavanomaista koleampia, omalla terassilla ei aina tarjennut ja yhä lisääntyvä turistimäärä alkoi rasittaa. 

Badalonan kaunis Pont Del Petroli -silta

Iki-ihana Carcassonne

Niin, ehkä jopa yllätyimme itsekin lopulta laittaessamme rakkaan àticomme myyntiin. Kuitenkin, oli vahva tunne siitä, että se ajanjakso elämässämme sai jäädä taakse ja kaipasimme jotain uutta. Uusia seutuja, erilaista kotia. Kukkulat alkoivat kiinnostaa kovasti, ehkä joku oma pikku hirsimökki; terassilta upeat näköalat alas laaksoon...pikku puutarha minulle ja juoksutilaa Sirille...

Meitä taisi vähän jännittääkin, että asunto menee saman tien, koska saman tien alkoi olla näyttöjä aika tiheään tahtiin. No vaikka välittäjät tarjouksista välillä vihjailivatkin, ei mitään konkreettista kuitenkaan tapahtunut. 

Aiguamolls de l`Emporda 

Toukokuuksi palasimme taas Suomeen ja nautimme ihanasta lämpimästä kesästä. Heinäkuussa käväisimme taas Barcelonassa, sillä odottamamme uutinen saapui: ostaja löytyi. 

Vuoteen mahtuu tietysti paljon paljon muutakin, pääasiassa kivoja juttuja. Tietysti kaikkein iki-ihanin jymyuutinen on, että miehestäni tuli isoisä, eli pappa. Minusta siis bonusmummu...(bomu? hm) Kaunis kastejuhla oli joulun jälkeen ja lapsi sai nimekseen Helmi.

Mitä odotamme tältä uudelta vuodelta? Katalonia kutsuu jälleen muutaman viikon kuluttua uusin tuulin. Vaikka áticoa meillä ei enää ole, tarinamme auringossa jatkuu hieman Barcelonaa etelämpänä ihan meren rannalla. Odotamme vielä lopullista kaupantekopäivää, mutta se on jo lähes varma.

Ihanaa uutta vuotta teille vielä jäljellä oleville muutamille seuraajille! En lupaa postailla enemmän ensi vuonna, mutta yritän ainakin silloin tällöin kertoa uusista kuvioistamme.

Muina turisteina arkeologisilla kaivauksilla -ja biitsillä!

Tässä söpössä pikku mökissä olimme yhden yön alkuviikosta katalaaniystäviemme luona. Vieressä on lammikko, joka on täynnä sammakoita. Oli hauskaa illalla kuunnella mieletöntä sammakoiden kurnutuskonserttia. Kun meni lähelle taskulampun kanssa, kurnutus loppui kuin seinään. Yhtään sammakkoa emme nähneet, ainoastaan peukalon kokoisia nupupäitä.

Aamulla jatkoimme matkaa rannikolle Roses -nimiseen pikkukaupunkiin. Se kuuluu Gironan maakuntaan ja väkiluku on vähän alle 20 000. Siellä on ihan hyvin hotelleja ja monet ranskalaiset ja saksalaiset viettävätkin siellä eläkepäiviään. 

Ilma oli lämmennyt tosi lämpimäksi ja päätimme kaupunkiin päästyämme jaloitella bongaamassamme keskustan arkeologisilla kaivauksilla, Ciudadela de Rosas -nimisessä paikassa. Se oli melko laaja muurein ympäröity linnoitus, jonne onneksi sai ottaa koiran mukaan. Lähdimme kiertämään reunapolkuja, sillä keskialueella oli jokin äänekäs lasten urheilutapahtuma.

Täällä arvellaan olleen asutusta jo yli 3000 vuotta sitten joten kaivamista ja tutkittavaa riittää. Linnoitus on kuitenkin Rooman valtakunnan aikainen.

tykinkuulia

Linnoitukselta ajoimme hotelliin vaihtamaan kevyempää päälle, sillä pitkissä housuissa alkoi olla jo kuuma. Saatuamme sortsit jalkaan alkoi tuntua todelliselta lomafiilikseltä. Etenkin kun lähdimme tutkimaan tätä upeaa rantakatua:

Otimme sandaalit pois ja menimme paljain jaloin kävelemään kuumalle hietikolle. Miten olinkaan kaivannut sitä! On ollut niin kolea talvi Barcelonassa ettei kovin monena päivänä ole tehnyt mieli rannalla edes käydä.

Näitä upeita rantakasveja ihailin kauan -tietääkö kukaan nimeä? Jael?

Kävimme kunnon turistien tapaan rantapizzeriassa pizzoilla ja olusilla. Siitä saimme energiaa lähteä patikkaretkelle...mutta siitä retkestä kerron taas seuraavalla kerralla!

Kesäpäivä Miamissa

Keskellä pimeintä syksyä on kiva piipahtaa jälleen viime kesän aurinkoisen Floridan matkan muisteloihin. Olimme juuri palanneet risteilyltä takaisin Fort Lauderdaleen ja meillä oli vielä viikko lomaa jäljellä. 

Erään kauniin päivän vietimme Miamissa. Hotelliltamme ei mikään kauhean pitkä matka Miamin keskustaan ollut mutta ruuhkia oli sen verran että matkaan meni yllättävän kauan.

Auton ikkunasta kuvasin rikkaiden asuma-aluetta rannassa.

Ensimmäinen päämäärämme oli mennä katsomaan holokaustin muistomerkkiä. Se oli rauhallinen ja pysäyttävä paikka lähellä kaikkea suurkaupungin hälinää. Teos oli upeasti toteutettu, keskellä kaunista lampea oli suuri kauas näkyvä käsi, jonka juurella lähes oikean kokoiset ihmishahmot kiipeilivät.

Lammen ympärillä oli rauhallinen kuja jossa oli aitoja kuvia keskitysleireiltä. Kyllä tuolla oli tunteet pinnassa, ei voi ymmärtää ihmisten julmuutta toisiaan kohtaan.

Yhtäkkiä näimme valtavan kokoisen leguaanin aidan päällä korkealla. Se näkyi vieläkin paremmin mutta minulle sattui juuri tässä tilanteessa jokaisen matkailijan ja kuvaajan pahiten pelkäämä juttu: kamera jäi jumiin, se ei vaan suostunut ottamaan kuvaa. Se on tehnyt sitä ennenkin helteellä, ja putsailin objektiivin kiinnityspintoja jos niissä olisi taas jotain kosketusongelmaa. Ei mitään. 

Lopulta huomasin näytössä ilmoituksen, että "muistikortti täynnä". Okei, vaikka ostin ennen matkaa 16 G kortin, sekin oli täyttynyt. Äkkiä poistin joitain vähemmän onnistuneita kuvia kortilta ja sain vielä jonkinlaisen kuvan tuosta uljaasta ja vähän pelottavastakin otuksesta:

Leguaani lähti hissukseen liikkeelle ja kiipesi miehen päällä olevan ristikkokatoksen päälle. Hän levitti käsiään josta päättelimme elukan olevan noin kaksimetrinen, huh!

Muistomerkiltä suunnistimme keskustaan. Parkkiongelmaa pohtiessamme löysimme siihen helpon ratkaisun: vilkkaan rantakadun varrella oli eräänlaisia kioskeja, jotka myivät parkkikortteja. Auton sai jättää siihen ja tyyppi kävi parkkaamassa sen jonnekin lähistölle. Eikä maksanut paljoakaan.

Olimme paahtavassa helteessä käppäillessämme jo tosi janoissamme joten pysähdyimme rantakahvilaan välipalalle ja olusille. Olipas suuret tuopit mutta hyvin meni, kuumuus janotti niin kovasti!

Söimme samalla quesadillot, oli tosi herkullista!

Lounaalta suunnistimme rannalle päin. Siellä oli paljon tyyppejä viettämässä rentoa iltapäivää, ihan kuin Barcelonassakin.

  Ranta oli uskomattoman kaunis ja suuri. Jännän valkoista hiekkaa. Vesikin oli tosi lämmintä, tosin emme menneet uimaan. Halusimme vain käydä katsastamassa rannan.

Rannalta pois tullessamme poikkesimme joihinkin putiikkeihin (ilmastointi tuntui ihanalta...) ja bongasimme rantakadulta kauniita vanhoja autoja sekä art deco -rakennuksia.

Itse asiassa kauemminkin tuolla olisi viihtynyt, mutta alkoi sataa. Kävimme vielä kahvilla mukavassa sivukadun kahvilassa ja sitten lähdimme ajamaan Fort Lauderdalea kohti. Harmi kun hotellimme oli kaukana Miamista tylsässä paikassa, tässä kauniissa kaupungissa olisi olisi ollut mielenkiintoisempaa. Ajomatka takaisin hotellille oli jälleen aika hermoja raastava ruuhkan vuoksi, joten emme halunneet uudelleen Miamiinkaan ajella.

Muuten jäi kyllä tosi hyvät muistot kaupungista! Jos joskus menen elämässä Floridaan uudelleen, Miami olisi se paikka, muualle tuskin olisi niin suurta intoa.

***

Hyvää Itsenäisyyspäivän illan jatkoa kaikille!

Relaxing in Barcelona

Tässä vielä Barcelonan viikon aikaisia fiiliksiäni. Kuten kuvista näkyy, kaupunkia tuli todellakin kierrettyä jälleen kerran ristiin rastiin...ja ihanaa oli! Ja kyllä -sinne on jo ikävä...