Näytetään tekstit, joissa on tunniste nähtävyyksiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nähtävyyksiä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. marraskuuta 2019

Roadtrip Espanjaan


Heippa hei Matkatar täällä taas pitkästä aikaa! Olemme jälleen palanneet Espanjaan talveksi, mutta kerronpa tällä kertaa meidän matkastamme tänne kännykkäkuvin höystettynä. Oli nimittäin erilainen matka tällä kertaa, tulimme omalla autolla ajaen. Tarvitsemme sitä täällä ja nyt meillä on ensimmäistä kertaa parkkitilaakin.
Meillä oli mukana nuorimmaisemme Erika, sillä hän oli samalla tulossa tapaamaan Espanjassa vaihto-oppilaana olevaa poikaystäväänsä. 

Ajoimme auton ensin Travemündeen menevään laivaan. Mikäs siellä oli hytissä loikoillessa ja välillä syömässä käymässä. No, hieman puuduttavaakin se oli, rahtilaivat ovat aika tylsiä. Onneksi olimme laivalla vain yhden yön.

Siri tietysti oli mukana matkalla, kuten ennenkin. Se ei ollut millänsäkään hytissä, olihan siellä sohva missä kelliä (ja isipapan massu). Sirin (ja muiden koirien) pissittäminen oli järjestetty niin, että tietyssä kohtaa ulkokantta oli noin 1m+1m kokoinen hiekkalaatikko, jossa koirat tekivät tarpeensa. Ensin epäilimme miten se mahtaa onnistua, koska kannella tuuli kovasti -ja oli tietysti ihan märkääkin. Meidän hienohelma kun ei huonoista sääolosuhteista piittaa. Yllättävän hyvin se kyllä pissi laatikkoon, tosin vain yhdet pisut kerrallaan. Siksi veimme sitä ulos useita kertoja päivässä.



Laivasta tultuamme - oli jo pimeä myöhäinen perjantai-ilta - ajoimme suoraan Schweriniin Saksassa. Olin etukäteen varannut sieltä hotellihuoneen meille kolmelle ja Sirille. Siksi Shcwerinistä, koska siellä asuu eräs skypekaverini, jonka kanssa olen harjoitellut saksaa, ja halusin nähdä hänet, sekä kauniin Schwerinin linnan.


Schwerinin vanhin rakennus 1600-1700 lukujen vaihteesta...Fachwerkhäuser...<3

Näkymät tuomiokirkon tornista Schwerinin kauniiseen pikkukaupunkiin
Kauaa emme voineet Schwerinissä olla, sillä moottoritie kutsui jo. Olimme sopineet olevamme saman päivän iltana Münchenissä. Siellä asuu ystäviämme monen vuoden takaa, jolloin olin työharjoittelijana siellä. Asuin vanhemman pariskunnan luona, ja loppukesästä mieheni tuli sinne myös lapsikatsaamme kanssa. Olemme pitäneet yhteyttä müncheniläisiin ystäviimme näiden vuosien aikana, ja he ovat olleet vieraanamme myös Suomessa.

Marienplatz

Löysimme perille myöhään illalla, ja meitä odotettiinkin jo lämpimän kurpitsakeiton kera. Oli tosi mukavaa vaihtaa jälleen kuulumisia. Suunnitelmissa oli yöpyä heillä 2 yötä, joten pääsimme seuraavana päivänä pyörimään Münchenin keskustaan.

Veimme tytärtä myös kurkkaamaan kuuluisaan Hofbräuhausiin, jossa on upeita kattomaalauksia. Paikalla on aina aitoja nahkahousubaijerilaisia juomassa olutta ja syömässä brezeleitä, sekä tarjoilijattarilla on dirndlmekot päällä. Viimeksi kävimme täällä brezeleillä, mutta tällä kertaa haimme brezelimme rauhallisemmasta paikasta.




Münchenistä jatkoimme matkaa Sveitsiin Geneveen. Sinnekin oli päivän ajomatka ja hotelli varattu etukäteen. Paljoa emme ehtineet Genevestä nähdä, koska jatkoimme matkaa jo heti aamusta. Tarkoitus oli yrittää ehtiä Ranskan kautta Vilanovaan Espanjaan saakka saman päivän aikana.

Sää ei vaan sinä päivänä ollut ollenkaan suosiollinen. Itse asiassa saderintama vain synkkeni synkkenemistään ja alkoi myös ukkostaa. Epäilimme joutuvamme yöpymään matkalla, koska matkanteko hidastui aikalailla.

Myöhemmin kuulimme uutisista, että tuo sade-ukkosmyrsky oli ollut tosi vaarallinen, ja useita henkilöitä oli kuollutkin, teitä poikki ja autoja siellä täällä. Onneksi selvisimme!


Pääsimme nimittäin ajoissa Vilanovaan, oli mukavaa kun roadtrippimme oli ohi -niin hauskakin se samalla oli. Seuraavana päivänä kävimme rannalla ja näimme mitä tuhoja myrsky oli saanut aikaan. Meri myrskysi edelleen, ja vettä oli rantakadulla saakka.


Nuoret tapasivat toisensa, ja Erika oli meillä vielä viisi päivää. Nyt hän on jälleen Suomessa ja meidän kaikkien normaali arki alkanut. 

Olemme aloitelleet jo remonttia täällä, mutta siitä sitten seuraavalla kerralla!


Seesteistä syksyä!


torstai 19. heinäkuuta 2018

Värikäs taiteilijakoti


Kerron nyt teille eräästä ihanan erikoisesta pikku mökistä luonnon helmassa. Se on Padasjoella, ja siinä asui 1900-luvun alkupuolella syntynyt taiteilija Enni Id.

Enni luovuus pääsi kunnolla valloilleen vasta 60:nä, kun hänen miehensä kuoli. Hän maalasi kovalevylle, mutta myös huonekaluihin, seinille, oviin, lattioille...talo on päätä huimaavan upea!



Vanhaa puulattiaa peittivät räsymatot, mutta reunoilta näki vähän millaisia kukkakuvioita sieltä löytyy:


Huoneet on todellakin maalattu lähes joka puolelta, ainoastaan kattoon Enni ei halunnut koskea.



Ennillä oli paljon kissoja, ja niistä hän saikin paljon inspiraatioita maalauksiinsa.


Ennin työt ovat upeita, vaikka hänen maalaustarvikkeensa näyttivät aika vaatimattomilta:





Enni oli lapseton, ja nykyään mökin omistaa kyläyhdistys ja taiteen tekijänoikeudet kuuluvat Padasjoen Lions Clubille. Jonkin verran taiteesta on tehty jo tekstiileitä ym, mutta oih minä odotan jotain Ennin kissa- tai  kukkapussilakanasettiä!

Miltä näyttää silmissäsi tämä värikäs taiteilijakoti?




torstai 21. kesäkuuta 2018

Maalaisiko vai valokuvaisi?


Hei taas pitkästä aikaa! Taitaa olla blogihistoriani pisin tauko. No, on tässä ollut puuhaakin, mutta nyt kerron kansalaisopiston lyhytkurssista johon innostuin ilmottautumaan ihan ex tempore kun näin että kolmen illan ulkomaalauskurssista oli mainos meilissä.

Ekalla kerralla kokoonnuimme Orimattilassa Tönnön myllyllä. Juku se on hieno paikka! Sääksi oli luvassa sadetta -mitä se oli ollut jo pitkin päivää. No, meillä oli tuuria ja ainakin aluksi oli ihana aurinkoinen ilma.

Myllystä sen verran löysin tietoa netin syövereistä, että Tönnön koskessa on ollut mylly peräti vuodesta 1586 asti! Tämäkin oli tosi vanha, 1909 rakennettu ja edelleen käytössä oleva. Sisällä oli ihanan näköistä, ihan kuin olisi mennyt elävään museoon.

Minulla oli iso kassillinen piirustustarvikkeita mukana, joten en ottanut kameraa mukaan. (mitä myöhemmin kyllä karvaasti harmittelin...) No, onneksi kännykkä on aina mukana joten sain sentään jotain kuvia!




Asetuin ensin istumaan myllyn vieressä olevalle vanhalle betonisillalle. Itse asiassa se on Suomen vanhin 1910 vuonna rakennettu betonikaarisilta. Ei nyt mikään komistus mutta onpa ollut kauan paikoillaan korvaten vanhan puusillan.

Tosiaan, en ole piirtänyt tai maalannut juurikaan moneen vuoteen. Semmoista paloa siihen hommaan ei ole ollut pitkään aikaan. Valokuvaus on vienyt voiton. Itse asiassa minulla on ollut jänniä kausia elämässäni kun olen joko maalannut intona tai sitten valokuvannut. Siinä vaiheessa kun on alkanut tuntua tuskaiselta, etten osaa mitään, olen vaihtanut toiseen. 



 Eniten pidän öljyväreistä tai vesiväreistä mutten jaksanut raahata niitä nyt mukaan vaan löysin kaapistani jotain liituja, jotka otin mukaan.

Oli ihana fiilis tuolla keskellä luontoa piirustella, kuunnella lintujen laulua ja ihastella tätä upeaa maisemaa:


Sillan toisellakin puolella oli  varsin upeat näköalat:


Aika pian alkoi kerätä tummia pilviä ja maisema näytti entistä hienommalta. Aloin kaivata kameraani -mitä myrskykuvia tuolta olisikaan saanut! Alkoi nimittäin ukkostaa ja sataa ihan kaatamalla -juuri ehdin juosta myllyn sisään suojaan.


 Menin myllyn yläkertaan ikkunan ääreen piirtämään uutta näkymää. Oli aika huikea näkymä suoraan koskeen. Takanani mylly vaan hurisi.

Seuraavana päivänä menimme Lahden Pikku-Vesijärvelle maalaamaan. Minulla oli samat liidut mukana sekä myös lyijykynät tällä kertaa. Ilma oli kiva ja siinä kivellä istuessani törmäsin tyttäreeni, hänen poikaystäväänsä ja heidän Tito-koiraan, joka innoissaan hyppäsi syliini.



Myöhemmin törmäsin penkillä vielä tuttuun bloggariin Tainaan, joka oli puistossa valokuvailemassa. Oli kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

Vesiurkuesityksen musiikki lähti jossain vaiheessa käyntiin ja tuli tosi ihana fiilis siinä auringossa istuessani. Klassinen musiikki sopi tosi hyvin puiston tunnelmaan. Tosin mukana oli ilmeisesti jokaiselle jotain sillä sen jälkeen tuli mitä ihmeellisempiä musiikkikappaleita, eikä viihtyvyyteen auttanut lainkaan järven toiselta rannalta kantautuva kahvakuulajumpan meteli.



Tämä joutsen kiersi pikkuveskua koko ajan. (ihme että tämä kuva tuli ihan pienenä vaikken välillä muuttanut asetuksia...kännykamera yöks)
Tänään olisi ollut vielä yksi maalauskerta Mukkulan kartanolla, mutta jätin välistä kun satoi juuri kun olin lähdössä fillaroimaan eikä sitten innostanut enää. Mutta ehkä tästä nyt vähän kipinää jäi tuohonkin hommaan, vaikka huomasin kyllä että noista liiduista en tykkää yhtään. Pastelliliidut on ok ja vesivärit myös.

No, teitä kiinnostaisi tietysti mitä siellä tuli piirusteltua. Itse asiassa en ollut ollenkaan tyytyväinen mihinkään työhön. Ikävä tuli valokuvausta, taidan olla siinä itsevarmempi. Olen vähän kärsimätön näissä piirustuksissa. Tässä yksi sieltä puistosta:


 Saa nähdä koska taas kerkeän postailla...itse asiassa olisi jännää kerrottavaa teille...mutta jääköön toiseen kertaan hihii.

Oikein ihanaa Juhannusta kaikille!


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Muina turisteina arkeologisilla kaivauksilla -ja biitsillä!


Tässä söpössä pikku mökissä olimme yhden yön alkuviikosta katalaaniystäviemme luona. Vieressä on lammikko, joka on täynnä sammakoita. Oli hauskaa illalla kuunnella mieletöntä sammakoiden kurnutuskonserttia. Kun meni lähelle taskulampun kanssa, kurnutus loppui kuin seinään. Yhtään sammakkoa emme nähneet, ainoastaan peukalon kokoisia nupupäitä.

Aamulla jatkoimme matkaa rannikolle Roses -nimiseen pikkukaupunkiin. Se kuuluu Gironan maakuntaan ja väkiluku on vähän alle 20 000. Siellä on ihan hyvin hotelleja ja monet ranskalaiset ja saksalaiset viettävätkin siellä eläkepäiviään. 

Ilma oli lämmennyt tosi lämpimäksi ja päätimme kaupunkiin päästyämme jaloitella bongaamassamme keskustan arkeologisilla kaivauksilla, Ciudadela de Rosas -nimisessä paikassa. Se oli melko laaja muurein ympäröity linnoitus, jonne onneksi sai ottaa koiran mukaan. Lähdimme kiertämään reunapolkuja, sillä keskialueella oli jokin äänekäs lasten urheilutapahtuma.




Täällä arvellaan olleen asutusta jo yli 3000 vuotta sitten joten kaivamista ja tutkittavaa riittää. Linnoitus on kuitenkin Rooman valtakunnan aikainen.

tykinkuulia


Linnoitukselta ajoimme hotelliin vaihtamaan kevyempää päälle, sillä pitkissä housuissa alkoi olla jo kuuma. Saatuamme sortsit jalkaan alkoi tuntua todelliselta lomafiilikseltä. Etenkin kun lähdimme tutkimaan tätä upeaa rantakatua:


Otimme sandaalit pois ja menimme paljain jaloin kävelemään kuumalle hietikolle. Miten olinkaan kaivannut sitä! On ollut niin kolea talvi Barcelonassa ettei kovin monena päivänä ole tehnyt mieli rannalla edes käydä.

Näitä upeita rantakasveja ihailin kauan -tietääkö kukaan nimeä? Jael?



Kävimme kunnon turistien tapaan rantapizzeriassa pizzoilla ja olusilla. Siitä saimme energiaa lähteä patikkaretkelle...mutta siitä retkestä kerron taas seuraavalla kerralla!



perjantai 20. huhtikuuta 2018

On the road again...


Pienikin irtiotto arjesta piristää aina. Etenkin kun on täällä suurkaupungin hälinässä, alkaa aika pian kaivata luontoon ja rauhaan. Raittiiseen ilmaan ja liikkumaan -muuallekin kun kaduille ja puistoihin.

Alkuviikosta lähdimme ajamaan ystävämme autolla Barcelonan pohjoispuolelle. Tarkoituksemme oli yöpyä katalaaniystäviemme luona vuorilla yksi yö ja toinen yö rannikolla hotellissa.

Meillä oli matkassa mukana perinteinen jättisuuri karttakirja, josta oli hyvä tutkia reitit pääpiirteittäin ennen lähtöä. Kartasta bongasimme myös näköalapaikan, joka oli sopivasti matkamme varrella. Lähdimme kipuamaan autolla kukkulanrinnettä serpentiinitietä ylöspäin ja maisemat muuttuivat aina vaan komeimmiksi. Siellä oli tosi hiljaista, yhtään autoa ei tullut vastaan emmekä nähneet ketään edes ylhäällä.


Kukkulalla oli Bellmuntin pyhäkkö ja näköalapaikka. Se oli yli 1200 metrin korkeudessa ja kieltämättä näkymät olivat henkeäsalpaavan upeat.



Pyhäkkö oli nyt kiinni mutta ilmeisesti siellä olisi pieni hostelli ja ravintolakin. 






Poislähtiessämme näimme lauman komeita vuohia tien reunassa. Sirikin haistoi ne takapenkiltä kopastaan ja alkoi haukkua niille innoissaan.



Kävimme lounaalla Hostalets de Bas -nimisessä pikkukylässä. Olemme käyneet siellä aiemminkin sillä ystävämme asuvat siinä lähellä. Kylän tunnelmasta tulee mieleen vanhat länkkärileffat. Ja se on tosiaan pieni -vain tämä pääkatu ja talojen takana on maajussien talot ja navetat. 


Olimme hyvään aikaan ystäviemme luona ja lähdimme porukalla mukavalle metsälenkille. Oli kivaa samalla tutkia keväistä luontoa. Siellä kasvoi vaikka mitä ihmeellisiä sieniä ym.


Sirilläkin oli hiekkakasalla leikkikaveri, yhdessä laskivat mäkeä alas. 


Keväistä viikonloppua kaikille!


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...