Outo häkkyrä

Tämä koristeellinen takorautateos on viime talven kirppislöytöjä täältä Barcelonasta. Ihastuin siihen ensisilmäyksellä vaikkei minulla ole hajuakaan mikä se on. Onko se kenties jokin käytännöllinen esine vai koriste-esine? Ainakin se on huolellisesti ja taitavasti taottu. Olisi kiva tietää mikä sen historia on.

Sen ympyrä on halkaisijaltaan 13 cm, ja siihen on käsintaotuin nauloin kiinnitetty 10 pyöreää rautakuulaa. Alaosa tuo mieleen jonkinlaisen ristin tai kädensijan. Vähän kirkolliselta tämä hauska häkkyrä näyttääkin.

Tiedätkö sinä mikä se voisi olla tai mitä siitä tulee mieleen?

Osallistun tällä kuvalla Pieni Lintu -blogin makrohaasteeseen, aiheena on ympyrä. 

Fira de les Bruixes -noitajuhlissa

Eilen marraskuun ensimmäisenä päivänä lähdimme seikkailemaan ystävämme kanssa Barcelonan pohjoispuolelle Sant Feliu Sasserraan. Se on pikku kylä, jota pidetään Katalonian noitien pääkaupunkina. Siellä on elänyt kuuluisia noitia, ja aikoinaan vainottu ja tapettu heitä paljon. Kylässä järjestetään vuosittain noitajuhlat jolloin paikalle saapuu paljon ihmisiä.

Aihe sopikin näin Halloweenaikana hyvin.

Kylässä oli paljon markkinakojuja, joissa myytiin herkkuja ja monenlaisia käsityötuotteita; noitakiviä, koruja, amuletteja yms. Näimme myös pari ennustuskojua. Eri-ikäisiä ihmisiä oli paljon lähtenyt liikkeelle ja juhlasta pidettiin selvästi. Moni oli pukeutunut noitateemaan sopivasti, ehkä myös Halloweenin innoittamana.

Ostimme juotavaa ja jäätelöt ja istahdimme koirinemme nurmikolle pikku piknikille monen muun joukkoon. Ampiainen pörräsi Sirin ympärillä ja chihumme sai haukattua sen tainnoksiin ja lopulta mies tappoi sen. Hyvää yhteistoimintaa! Onneksi ei ehtinyt amppari pistää urheaa pikkuista.

Pikku Siri vähän peloissaan...onneksi isipappa suojelee

Kiersimme keskustan kojut läpi, muttemme nähneet siellä sen kummempaa ohjelmaa. Pari esiintymislavaa näimme -jotain musiikki- ja tanssiesitystä oli varmasti luvassa. Me halusimme kuitenkin lähteä etsimään niitä noitien pyhiä paikkoja vielä valoisan aikaan...

Kylän laidalla oli tälläinen jännä torni, josta oli hienot näköalat yli Sant Feliu Sasserran. Harmi siinä ei ollut infotauluja, mietimme liittyiköhän tornikin jotenkin noitiin...näytti kuin sen jokaisella kahdeksalla seinällä olisi ollut jonkinlainen aurinkokello.

Lähdimme autolla eteenpäin etsimään noitien pyhää kiveä. Näimme matkan varrella Sant Andreu ermitan, pikku kappelin. Se näytti ilta-auringon valossa aika hienolta.

Ermitan hieno vanha rautaportti

Jätimme auton sen pihalle ja jatkoimme matkaa jalkasin. Oli ihanan rauhallista hälyisen markkinatapahtuman jälkeen. Aurinko alkoi jo laskea, mutta yritimme ehtiä vielä kivelle.

Patikointimatkalla ihailimme auringonlaskua ja löysimme toisenkin hienon ermitan. Pidemmäksi aikaa emme sitä ehtineet jäädä tutkimaan koska yritimme ehtiä kivelle ennen kuin tulisi pilkkopimeää.

Loppujen lopuksi emme löytäneet kiveä vaikka katsoimme välillä google mapsistakin. Ei vain osunut kohdalle ja pimeys keskeytti loput etsinnät. No, onneksi näimme jotenkuten käppäillä kuun loisteessa takaisin autolle. Vaikka etsimäämme kiveä ei löytynyt, oli kivan mystistä seurata noitien jalanjälkiä.

Päästyämme takaisin Barcelonaan olimme nälissämme, kävelykilometrejäkin oli kertynyt 15 päivän mittaan. Menimme Gracian kaupunginosan tuttuun intialaiseen ravintolaan nauttimaan herkullista illallista. Ei hassumpi noitapäivä!

Näkyikö Halloween jotenkin kodissasi tai arjessasi ja jos niin miten? Ovatko noitatapahtumat tuttuja?

Makeaa marraskuuta!

Minun astiani

Taisin alkaa jo toista vuotta sitten etsiä uusia astioita itselleni. Meillä on ollut niin kauan kuin muistan sellaiset mustat 8-kulmaiset lautaset, tiedättehän mallin? Periaatteessa aika käytännöllisiä (paitsi ne kulmat...) ja tosi kestäviä, mutta nyttemmin ne alkoivat näyttää aina vaan rumemmilta...-ja niin kasarilta. Halusin uudet valkoiset ja raikkaat lautaset.

Vaihtoehtoja tuntui olevan yllättävän vähän. Yllätyin että kaupoissa oli aina ne samat mallit myytävänä. Ehkä joku Pentikin Vanilja -sarja miellytti eniten silmää, mutta siinäkin oli jotain pientä liikaa olevinaan. Halusin ajattomat astiat, väriltään puhtaamman valkoista, ehkä vain pienillä reunakoristeilla tai kohokuvioilla ja ilman kultauksia. En liian yksinkertaista mallia kuitenkaan.

Toki katselin käytettyjäkin Arabian astioita ja huomasin pitäväni erityisesti 60-70 luvun astioiden muotoilusta ja kuvioinnista.

Lopulta nettitorilta löytyi hyvällä hinnalla astiasto jonka yhteistuumin miehen kanssa päätimme ostaa, täytyihän hänenkin mielipidettään kuunnella. Sarjan nimi on Bellis ja siinä on Olga Osolinin suunnittelema koriste, kuin aurinko!

Kompromissina harmi kyllä näissä lautasissa on se kultareunus, mutta ajattelin etten piittaa siitä. Päätin pestä ne silti tiskikoneessa, jossa kultaus saa hissukseen lähteä. Suurempi harmi vain on etteivät ne tuon kultauksen takia käy mikroaaltouuniin, sitä en osannut etukäteen ennakoidakaan.

Nyt nämä ovat kuukauden päivät olleet käytössä ja olen kyllä aika haltioissani edelleen. Todella kauniit nämä ovat, ja olen iloinen kun sarjaan kuuluu niin monenmoista tarjoiluastiaa, kastikekulhoa yms. Okei keittolautanen on vähän pienehkö, mutta kyllä se vielä menee.

Kuppeja en ole hankkinut, vaikka netistä näin että ne vasta upeat ovatkin. Nykyään vain pieni koko on aika hassu, on kivempi käyttää mukeja. Mukini taas eivät sovi oikein hyvin Bellis -sarjan kakkulautasiin...no onneksi minulla on vielä lisäksi lasilautaset, ne käyvät kaikkien kanssa.

Onni on että tätäkin sarjaa saa hankittua lisää jos tarvitsee, näitä näyttää olevan aika ajoin myynnissä. Meillä on nyt astiasto kuudelle hengelle ja lisäksi vielä hyvä määrä erikokoisia tarjoiluastioita.

Millaiset astiat sinulta löytyy kaapista?

Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin uuteen blogihaasteeseen: Perjantaimyysseihin. Ai mihin ihme myysseihin? Se on kuulemma vapaa suomennos ruotsalaisten Fredagsmys -sanasta. Tarkoituksena näillä haasteilla on käydä yhdessä vastaiskuun syksyn ankeutta ja pimeyttä vastaan keksimällä kaikkea piristävää ja kaunista postailtavaa. Tule mukaan!

Mansikkatilan mailla: Perjantaimyyssit

Kiven matka kadulta lavalle ja kotiin

Muistatteko vielä suunnitelmamme pihakivetyksen laittamisesta pihaan? Kerroin ideasta alkukesästä täällä. Vanhat Lahden Aleksanterinkadun katukivet olivat tarjolla ja me olimme halukkaita niitä uusiokäyttämään. Nyt on aikaa kulunut jo tasan kolme kuukautta, joten missä mennään? On joku ehtinyt jo kysäistä että joko meillä on piha valmis, mutta eipä ole.

Aikansa meni kivien kasaamisessa lavoille. Aluksi se sujui nopeasti mutta sitten sai alkaa kaivaa kiviä hiekan seasta ja sehän oli työlästä. Huomatkaa muuten yläkuvan hieno kivien-kasaus-tyylini! Löytyy mekkoa tuulitakin kanssa ja hienot coretex-rähjät jalassa...

Sirikin meillä oli monta kertaa mukana tuolla, ja se oppi aika kivasti olemaan irrallaan vieraassa paikassa kunhan vähän pidimme silmällä missä se vipeltelee.

Saatuamme kaikki lavat lopulta kasattua (ei tokikaan kerralla vaan monen reissun aikana) rullasimme muovia lavojen ympärille jotta ne pysyisivät kasassa ja aloimme odottaa kivien kuljetusta.

Kivien kuljetuspäivä koitti lopulta toissapäivänä. Ensimmäisen päivän aikana kuorma-auton kuljettaja toi kaksi kuormaa parkkipaikallemme ja seuraavana päivänä vielä yhden kuorman. Olin etukäteen aika kauhuissani miten täyteen piha mahtaa tullakkaan, mutta loppupelissä lavat eivät näytäkään täyttävän sentään koko pihaa, vain puolet parkkipaikasta.

Yksi lava meni vähän nostaessa rikki, olivat aika huonoja lahoja lavoja mitä saimme käsiimme. No onneksi mitään ei sattunut ja saimme tosi siististi kaikki kivet pihalle odottamaan latomista.

Meillä on suunnitelmat jo aika hyvin tehty miten ladomme niitä kivä, mutta pohjatyöt ovat vielä kesken. Miehen työn ja muiden askareiden (ja vapaa-ajan menojen) takia saattaakin olla että tänä vuonna ehdimme tehdä vain ne pohjatyöt. Vaan kun ne saadaan tehtyä, pidetään isot talkoot ja kaikki halukkaat saavat tulla kantamaan kiviä paikoilleen!

Muutakin olemme toki ehtineet, siitä sitten toisella kertaa, heips taas! 

Wednesday around the world

(ai niin ja muistathan Mustaa ja Valkoista -valokuvaushaasteen!)

Rakennustavara jopa 1-2 päivässä tontille - Tutustu Taloon.comin Heavy Express -valikoimaan!

Iloitellen uuteen viikkoon

Lisää kukkia ennenkuin loppuvat kokonaan...

Näitä leikkokukkia sain blogikamu Tiinalta kun he vierailivat meillä muutama viikko sitten. Piti ensin kuvata kimppu tuoreeltaan mutta se jäi ja ehti jo kuivahtaakin. Heitin veden pois ja vein maljakon terassille, mutten raaskinut heittää kukkia vielä pois kun jotenkin ne ovat niin kauniita kuivuneinakin.

Onnistuin yllättävän hyvin tässä kärpäsmakrossa kun kuvasin käyttäen uutta Nikon D610 -runkoani (jeps, meikällä on täyskennorunko ollut jo muutaman viikon jee!) Käytin rungon kanssa halpaa croppikennon 50mm-200mm linssiä loittorenkaan kanssa. Teen tälläisiä ihme kokeiluja kun tuohon uudempaan runkoon minulla ei ole tällä hetkellä kuin laajakulmalinssi. Hauskaa!

Syksy on pikku hiljaa hiipimässä puutarhaan ja mies viritti pari autotallista löytämäänsä kivaa lisävaloa omenapuihin. On mukavampi ulkoilla iltasella puutarhassa kun näkeekin jotain.

Vielä ehdin viikonlopun Kukkailotteluun mukaan näillä makroilla. 

Iloista tulevaa viikkoa!

Pikku Ninnin 1v synttärit

Meidät oli kutsuttu veljeni tyttären 1-vuotis syntymäpäiville viime viikonloppuna. Minua pyydettiin ottamaan päivänsankarista kuvia, ja kyllähän minä innostuin. Onneksi heillä oli pitkä keittiö jossa hyvän värinen seinä taustalla ja ikkuna vieressä, näin sain kuviin kaunista luonnonvaloa.

Tyttö oli juuri edellisenä päivänä ollut neuvolassa piikillä ja oli vähän levoton. Onneksi saatiin sentään pikkuisen hymyäkin kuvaan, ainakin kun äitikin tuli mukaan:

Olipas mukavaa taas harjoitella ihmiskuvausta vaikka kyllä se jännää on. Jo kuvien käsittelykin on ihan eri luokkaa kuin jonkin kukkasen. Mutta opin taas vähäsen lisää, ja nyt jos menisin uudelleen kuvaamaan osaisin taas pari juttua tehdä paremmin...

Arvatkaas mitä muuten vietiin lahjaksi? Tälläinen iki-ihana säästösammakko:

Itse asiassa rakastuin tuohon niin, että ostin itsellekin samanlaisen. Näin seuraavana yönä unta että joku oli rikkonut sammakon kruunun ja minulla oli niin paha mieli!

Näitä Pomme-Pidoun säästölippaita saa mm. Lauran Pikku Putiikista*. Sieltä löytyy lapsille ja äideille paljon muutakin persoonallista ja kätevää, kannattaa käydä kurkkaamassa jos kiinnostaa!

 (*affi-linkki)

Kaiteet terassille

Terassimme Keltaisella tuvalla näytti vielä vähän aikaa tältä. Itse asiassa tämä kuva on tasan kahden vuoden takaa, ja valmishan itse terassi oli jo tuolloin. Kukkapenkki tuossa edessä on vaan muuttunut aika lailla parempaan suuntaan.

No nyt terassimme näyttää tältä, keksitkö muutoksen?:

Mies löysi netin kautta pilkkahintaan jostain vanhasta talosta poistetut kaiteet, jotka sopivat jetsulleen meidän portaisiimme!

Kipparikalle vauhdissa...

Hän asensi kaiteet tukevasti kiinni ja minä hioin ja maalasin ne. Nyt ei tarvitse liukkailla talvikeleilläkään pelätä rapuissa kompuroimista! Itse asiassa minusta kaiteet näyttävät niin hyviltä kuin ne olisi suunniteltu ja valmistettu juuri tähän. (ja ne poistettiin kuitenkin eri aikakauden talosta)

Juomapurkki Sirille täytyy olla ulkonakin

Tämä koristeellinen kukkateline pääsee vihdoin oikeuksiinsa tässä terassilla.

Barcelonasta tuotu toro toivottaa tervetulleeksi, mutta varo pientä chihuahuaa!

Jotain pientä kalustoa olen etsinyt tähän oven viereen jo pidempään. Joku persoonallinen olisi kiva. Savustin siirtyy kesäkeittiöön kunhan se valmistuu.

Terassituolien puutteesta johtuen olen istunut aamusella tässä portailla Sirin kanssa. On rentouttavaa ihastella puutarhaa ja haistella ihanaa kesäaamun tuoksua.

Oletko sinä tehnyt paljon löytöjä nettikirppiksiltä?