Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunkiloma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunkiloma. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. marraskuuta 2019

Roadtrip Espanjaan


Heippa hei Matkatar täällä taas pitkästä aikaa! Olemme jälleen palanneet Espanjaan talveksi, mutta kerronpa tällä kertaa meidän matkastamme tänne kännykkäkuvin höystettynä. Oli nimittäin erilainen matka tällä kertaa, tulimme omalla autolla ajaen. Tarvitsemme sitä täällä ja nyt meillä on ensimmäistä kertaa parkkitilaakin.
Meillä oli mukana nuorimmaisemme Erika, sillä hän oli samalla tulossa tapaamaan Espanjassa vaihto-oppilaana olevaa poikaystäväänsä. 

Ajoimme auton ensin Travemündeen menevään laivaan. Mikäs siellä oli hytissä loikoillessa ja välillä syömässä käymässä. No, hieman puuduttavaakin se oli, rahtilaivat ovat aika tylsiä. Onneksi olimme laivalla vain yhden yön.

Siri tietysti oli mukana matkalla, kuten ennenkin. Se ei ollut millänsäkään hytissä, olihan siellä sohva missä kelliä (ja isipapan massu). Sirin (ja muiden koirien) pissittäminen oli järjestetty niin, että tietyssä kohtaa ulkokantta oli noin 1m+1m kokoinen hiekkalaatikko, jossa koirat tekivät tarpeensa. Ensin epäilimme miten se mahtaa onnistua, koska kannella tuuli kovasti -ja oli tietysti ihan märkääkin. Meidän hienohelma kun ei huonoista sääolosuhteista piittaa. Yllättävän hyvin se kyllä pissi laatikkoon, tosin vain yhdet pisut kerrallaan. Siksi veimme sitä ulos useita kertoja päivässä.



Laivasta tultuamme - oli jo pimeä myöhäinen perjantai-ilta - ajoimme suoraan Schweriniin Saksassa. Olin etukäteen varannut sieltä hotellihuoneen meille kolmelle ja Sirille. Siksi Shcwerinistä, koska siellä asuu eräs skypekaverini, jonka kanssa olen harjoitellut saksaa, ja halusin nähdä hänet, sekä kauniin Schwerinin linnan.


Schwerinin vanhin rakennus 1600-1700 lukujen vaihteesta...Fachwerkhäuser...<3

Näkymät tuomiokirkon tornista Schwerinin kauniiseen pikkukaupunkiin
Kauaa emme voineet Schwerinissä olla, sillä moottoritie kutsui jo. Olimme sopineet olevamme saman päivän iltana Münchenissä. Siellä asuu ystäviämme monen vuoden takaa, jolloin olin työharjoittelijana siellä. Asuin vanhemman pariskunnan luona, ja loppukesästä mieheni tuli sinne myös lapsikatsaamme kanssa. Olemme pitäneet yhteyttä müncheniläisiin ystäviimme näiden vuosien aikana, ja he ovat olleet vieraanamme myös Suomessa.

Marienplatz

Löysimme perille myöhään illalla, ja meitä odotettiinkin jo lämpimän kurpitsakeiton kera. Oli tosi mukavaa vaihtaa jälleen kuulumisia. Suunnitelmissa oli yöpyä heillä 2 yötä, joten pääsimme seuraavana päivänä pyörimään Münchenin keskustaan.

Veimme tytärtä myös kurkkaamaan kuuluisaan Hofbräuhausiin, jossa on upeita kattomaalauksia. Paikalla on aina aitoja nahkahousubaijerilaisia juomassa olutta ja syömässä brezeleitä, sekä tarjoilijattarilla on dirndlmekot päällä. Viimeksi kävimme täällä brezeleillä, mutta tällä kertaa haimme brezelimme rauhallisemmasta paikasta.




Münchenistä jatkoimme matkaa Sveitsiin Geneveen. Sinnekin oli päivän ajomatka ja hotelli varattu etukäteen. Paljoa emme ehtineet Genevestä nähdä, koska jatkoimme matkaa jo heti aamusta. Tarkoitus oli yrittää ehtiä Ranskan kautta Vilanovaan Espanjaan saakka saman päivän aikana.

Sää ei vaan sinä päivänä ollut ollenkaan suosiollinen. Itse asiassa saderintama vain synkkeni synkkenemistään ja alkoi myös ukkostaa. Epäilimme joutuvamme yöpymään matkalla, koska matkanteko hidastui aikalailla.

Myöhemmin kuulimme uutisista, että tuo sade-ukkosmyrsky oli ollut tosi vaarallinen, ja useita henkilöitä oli kuollutkin, teitä poikki ja autoja siellä täällä. Onneksi selvisimme!


Pääsimme nimittäin ajoissa Vilanovaan, oli mukavaa kun roadtrippimme oli ohi -niin hauskakin se samalla oli. Seuraavana päivänä kävimme rannalla ja näimme mitä tuhoja myrsky oli saanut aikaan. Meri myrskysi edelleen, ja vettä oli rantakadulla saakka.


Nuoret tapasivat toisensa, ja Erika oli meillä vielä viisi päivää. Nyt hän on jälleen Suomessa ja meidän kaikkien normaali arki alkanut. 

Olemme aloitelleet jo remonttia täällä, mutta siitä sitten seuraavalla kerralla!


Seesteistä syksyä!


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Muina turisteina arkeologisilla kaivauksilla -ja biitsillä!


Tässä söpössä pikku mökissä olimme yhden yön alkuviikosta katalaaniystäviemme luona. Vieressä on lammikko, joka on täynnä sammakoita. Oli hauskaa illalla kuunnella mieletöntä sammakoiden kurnutuskonserttia. Kun meni lähelle taskulampun kanssa, kurnutus loppui kuin seinään. Yhtään sammakkoa emme nähneet, ainoastaan peukalon kokoisia nupupäitä.

Aamulla jatkoimme matkaa rannikolle Roses -nimiseen pikkukaupunkiin. Se kuuluu Gironan maakuntaan ja väkiluku on vähän alle 20 000. Siellä on ihan hyvin hotelleja ja monet ranskalaiset ja saksalaiset viettävätkin siellä eläkepäiviään. 

Ilma oli lämmennyt tosi lämpimäksi ja päätimme kaupunkiin päästyämme jaloitella bongaamassamme keskustan arkeologisilla kaivauksilla, Ciudadela de Rosas -nimisessä paikassa. Se oli melko laaja muurein ympäröity linnoitus, jonne onneksi sai ottaa koiran mukaan. Lähdimme kiertämään reunapolkuja, sillä keskialueella oli jokin äänekäs lasten urheilutapahtuma.




Täällä arvellaan olleen asutusta jo yli 3000 vuotta sitten joten kaivamista ja tutkittavaa riittää. Linnoitus on kuitenkin Rooman valtakunnan aikainen.

tykinkuulia


Linnoitukselta ajoimme hotelliin vaihtamaan kevyempää päälle, sillä pitkissä housuissa alkoi olla jo kuuma. Saatuamme sortsit jalkaan alkoi tuntua todelliselta lomafiilikseltä. Etenkin kun lähdimme tutkimaan tätä upeaa rantakatua:


Otimme sandaalit pois ja menimme paljain jaloin kävelemään kuumalle hietikolle. Miten olinkaan kaivannut sitä! On ollut niin kolea talvi Barcelonassa ettei kovin monena päivänä ole tehnyt mieli rannalla edes käydä.

Näitä upeita rantakasveja ihailin kauan -tietääkö kukaan nimeä? Jael?



Kävimme kunnon turistien tapaan rantapizzeriassa pizzoilla ja olusilla. Siitä saimme energiaa lähteä patikkaretkelle...mutta siitä retkestä kerron taas seuraavalla kerralla!



perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pääsiäisen salainen puutarha



Pääsiäisen henkeen sopii tämä Carcassonnen kaupungista löytämämme kukkula. Löysimme sen sattumalta, koska se oli ympyröity betoniaidalla ja kaunis portti johdatti meidät sinne. Vähän kuin sellainen salainen puutarha.


Oli melko aikainen aamu kun sinne menimme eikä ketään muuta liikkeellä. Siellä oli jotenkin kivan rauhallinen tunnelma.



Kukkulan päällä oli suuria ristejä ja kauniita veistoksia. Maria Magdaleena, Jeesus ja rosvoja. 






Meillä on pääsiäinen alkanut rauhallisesti ja mukavan lämpimissä keleissä. On ollut turhan koleita ja sateisia kelejä pitkin talvea, onneksi kevät vihdoin on täällä. 

Asuntoamme on edelleen käyty katsomassa, mutta kukaan ei ole tehnyt tarjousta (vaikka pari kertaa on kuulemma ollut lähellä). Meillä ei kuitenkaan ole kiire. Jos emme saa asuntoa myytyä ennen kesää, ei haittaa.

Paljastan, että on meillä eräs tontti tuolta lähikukkuloilta, jota olemme katselleet "sillä silmällä". Mietimme, että olisi kiva kun täälläkin olisi oma pikku puutarha, ja tietysti oma saunakin koleimpia talvikelejä ajatellen. Olemme unelmoineet kaikenlaista mukavaa ja hurjaa, mutta mikään ei ole edelleenkään varmaa.

Kieltämättä nämä suunnittelemiset, kevät yms vaikuttavat vähän bloggaamisintoonkin. Ei ole tullut paljoa edes kuvattua. Mutta yritetään vielä jatkaa tätä kivaa harrastusta.

Mukavia pääsiäispyhiä kaikille!


sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Visiitillä Carcassonnen keskiaikaisessa linnassa


Eräs matka-toivekohteeni tuli bongattua pari päivää sitten kun lähdimme hetken mielijohteesta Ranskaan. Barcelonassa asuva ystävämme oli jo reissussa pohjois-Espanjassa autoineen ja me menimme Figueresiin junalla vastaan. 

Ajoimme illalla sateessa Ranskan puolelle ja majoituimme Carcassonnen kaupungin keskustaan persoonalliseen isoon taloon, jonka sai näin talviaikaan edullisesti.

Aamulla oli sade onneksi lakannut ja lähdimme kävelylle Aude-joen rantaa pitkin. Tarkoituksenamme oli valloittaa Carcassonnen vanha linnoitettu osa, jonka reunoilla on suojamuurit ja keskellä kreivien suuri linna sekä basilika. 

Carcassonne nimenä on siis minulle tuttu jo pidempään siitä samannimisestä pelistä, jota olen tytärten kanssa tykännyt pelata jo vuosien ajan. Vaikka itse kaupunki on näin lähellä, siellä ei ole tullut ennen käytyä. Hauskasti pelissä rakennetaan samanlaisia suojamuurein ympäröityjä kaupunkeja kuin tämä Carcassonnen linnoituskin on.


Keskiaikainen linna on todella viehättävä ja hyvässä kunnossa. Vähän tuli mieleen Edinburgin linna, jossa viime syksynä vierailimme, mutta pidimme tästä paljon enemmän. Jotenkin tämä oli aidomman tuntuinen eikä ollut sitä hirveää turistimäärää kuin Skotlannissa.

Carcassonne linnan tornit ja suojamuurit




Carcassonne linna

Suojamuurien sisällä on pieni Ville Bassen kylä joiden kävelykaduista taas tuli Tallinna mieleen. Siellä oli paljon putiikkeja ja ravintoloita. Mutta myös asuntoja. Historia kertoo (wikipedian mukaan), että 1355 Englannin kuninkaan vanhin poika Edward musta prinssi tuhosi Ville Bassen ja sen jälkeen linnoitusta muokattiin ja se sai nykyisen muotonsa.






Hienot suojamuurit joita myöten pystyy kävelemään


Tykkäsimme kovasti, oli upea linnoitus!




perjantai 27. lokakuuta 2017

Tarujen Skotlanti -bussikierros läpi ylämaiden


Palaan vielä syyskuun lopun Skotlannin matkaamme...sillä tämä bussiretki oli niin mainio, että haluan kertoa siitä teille. Lähtö oli tasan aamukahdeksalta ja kuskimme oli samalla myös oppaamme: vanhempi skottiherra kiltissään. Matkanjärjestäjämme oli Timberbush Tours, tosi suosittu järjestäjä, suosittelen!

Kuskimme teki säännöt heti selväksi kaikille. Aikatauluista on pidettävä minuutilleen kiinni, sillä hän ei odota ketään. Oli pitkä päivä edessä, useita pysähdyspaikkoja ja olisimme vasta myöhään takaisin Edinburgissa. Jos joku ei ole sovittuna aikana takaisin bussissa, saa hankkia itselleen toisen kyydin takaisin.

Kaksitoista ja puoli tuntia bussissa ei hirvittänyt etukäteen yhtään, sillä edellisenä päivänä olimme kävelleet 25 kilometriä. Olimme varautuneet pikku naposteltavalla ja juomilla, ja odotimme päivää innoissamme.

Pitkä reittimme pysähdyspaikkoineen


Huomasimme pian, että linnoja Skotlannissa todellakin riittää, kuski kertoi hauskalla aksentillaan aina minkä linnan ohitimme, ja hieman sen historiaa. Välillä hän laittoi äänitteen päälle, kuulimme ajon aikana monenlaisia tarinoita Skotlannin sodista, kuninkaallisista ja taisteluista. Toisinaan saimme kuulla skotlantilaista musiikkiakin.

Ai niin ja lampaita oli myös tosi paljon. Niitä näimme pitkin päivää pelloilla.


Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli parin tunnin päästä. Ihan vain pikainen vessatauko, ja tottakai paikasta löytyi kahvila ja matkamuistomyymäläkin. Ylämaan sonniaitaus oli lähellä ja turistit pörräsivät niitä kuvaamassa. Olivathan ne komeita suurine sarvineen, vaikka vähän säälittäviä sateessa ja kurassa seisoessaan.



Onneksi sade lakkasi jatkaessamme jälleen matkaa. Aurinkokin alkoi paistaa ja lämmittää. Itseasiassa kuskimme sanoi seuraavalla pysähdyspaikallamme, että kesälläkään ei ole näin lämmintä ja ilma oli suorastaan trooppinen, kosteuttahan ilmassa oli kuitenkin lukuisista sateista.



Puolenpäivän aikaan ohjelmassa oli viskinmaistelua, mutta me olimme miehen kanssa nälissämme emmekä piitanneet viskistä -vaikka Skotlannissa oltiinkin. Löysimme tien toiselta puolelta perinteisen Fish&chips -ravintolan. Se oli hauska pikku kioskityyppinen paikka, jossa suuri tiski oli täynnä tuoreita samankokoisia kalafileitä nätisti rivissä.

Kassalla teimme tilauksen ja maksoimme, ja siirryimme toiseen jonoon odottamaan annoksiamme. Ja ei kun ulos syömään! Kyllä oli niin herkullista!


Ennen retken pääpysähdyspaikkaa kuski pysähtyi vielä upealle paikalle, jossa pääsimme kuvailemaan ja jaloittelemaan.





Komea hassu skottikuskimme

Näissä henkeäsalpaavan upeissa maisemissa on tehty paljon elokuvia, ja tehdään edelleenkin. Kuski näytti matkalla paikat missä Harry Potteria on kuvattu. Näimme mm. mistä löytyy Hagridin Forbidden forest ja missä kulkee Hogwart Express, vau!

Ohitimme yhden suuren kuvausryhmän, joka kuvasi ratsuja. Näytti siltä kuin olisi ollut Game of Thrones -kuvaukset menossa...

Rakastamaani sarjaa Outlanderia on myös kuvattu tuolla. Itse asiassa Diana Gabaldonin kirjojen takia alunperin halusinkin Skotlantiin matkustaa! Harkinnassa oli ensin sellainen bussiretki joka kiertäisi monia sarjan kuvauspaikkoja, mutta päätinkin valita tämän retken koska se kiertää laajemmalti Skotlantia.

Näitä maisemia halusin kuitenkin enemmän nähdä kuin linnoja, vaikka sitten vain bussista kuvattuna!

Glencoen maisemat olivat mikäli mahdollista vieläkin kauniimpia kuin muualla. Sielläpäin kuulemma on paljon hyviä vaellusreittejä, ja moni tekee useamman päivän pyhiinvaellusretken siellä. Näimme useita patikoijia. Olisi kivaa joskus elämässä mennä sinne vaeltelemaan!


Glencoe on ikävän historiallisen massamurhan tapahtumapaikka. McDonaldin klaani tapettiin lähes jokaiseen mieheen, naiseen ja lapseen vuonna 1692 Campbellin joukkojen toimesta. Vielä nykyäänkin asia on paikallisille arka eikä hotellista kuulemma kannata varata huonetta ainakaan Campbellin nimellä...


Saimme tarkat moneen kertaan kerratut ohjeet seuraavaan pysähdykseen, sillä vaihtoehtoja oli kolme ja meiltä vaadittiin hieman omatoimisuutta. Sai mennä Loch Nessin rantahotellille syömään, risteilemään Loch Nessille tai kiertelemään Urquhartin linnalle, josta sama risteilylautta hakisi bussille. Kunhan muistaa olla paikalla oikeaan aikaan!

Me halusimme tietysti nähdä sekä komean keskiaikaisen linnan, että päästä Loch Ness -risteilylle! Kuski siis heitti meidät sinne monen muun matkalaisen kanssa ja meni sitten itse huilimaan hotellille.




Linnalla on pitkä historia takanaan, ja se on ollut aikoinaan hyvin vaikutusvaltainen paikka. Kerrotaan, että nimenomaan täältä on tehty myös eniten näköhavaintoja järven hirviöstä Nessiestä...



Tiedä sitten onko hirviö olemassa syvyyksissä vai ei, mutta ei se varmasti mahdotonta ole. Loch Nessin syvyys on peräti 230 metriä. Vähän jänskätti ajatella mitä salaperäistä lautan alla mahtaa olla, kun viimein risteilimme järvellä. Yleensä en tälläisistä risteilyistä niin perusta, mutta tämä jäi jotenkin mieleen. Ehkä tarunomasuutensa vuoksi, ja maisematkin olivat niin kauniit. Unohtamatta upean lämmintä säätä!


Risteilyn jälkeen oma skottikuskimme oli vastassa ja johdatti meidät takaisin bussiin. Alkoi pitkä -mutta kiitos kuljettajan -ei pitkästyttävä paluumatka takaisin Edinburghiin. 

Aikamoinen showmies viihdytti meitä jälleen tositarinoilla, äänitteillä, musiikilla ja innostuipa hän välillä itsekin laulamaan. Loppumatkasta hän soitti meille "isoisämusiikkia", eli oman nuoruutensa musiikkia kuulemma rangaistukseksi siitä, ettemme uskoneet tarpeeksi Loch Nessin hirviöön...


Nyt saa ihana Skotlanti jäädä muistoihin, toivottavasti pääsemme vielä sinne joskus uudelleen. Ainakin minä haluan palata. Paljon jäi vielä tutkittavaa!

Muut Skotlanti -postaukset löytyvät täältä:

***

Seuraavalla kerralla kirjoittelenkin todennäköisesti itsenäisestä Kataloniasta...julistus luettiin tänään. Jännittävää, me pääsemme katsomaan tilannetta vihdoin paikan päälle! 





LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...