Ars Auttoinen 2018 -kiva elämys

Ihana Suomen kesä jatkuu ja puuhaa riittää niin ettei postailemaan juuri ehdi. Ajattelin kertoa teille kivasta vinkistä minne kesälomalla voi vaikka poiketa.

Meillä oli nimittäin kiva kulttuuripäivä heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Oli ihana aurinkoinen kesäkeli ja lähdimme ajelemaan Auttoisiin päin, -kuten niin monena vuonna jo aiemminkin. Kohteenamme tietysti Ars Auttoinen ja siellä Teemu Salosen ja Komugi Andon näyttely. Se oli jälleen täynnä sadunomaista designia ja herkkää keramiikkaa yhdistettynä hauskaan kitchiin ja kivoihin pikku yksityiskohtiin joka puolella. 

Tänä vuonna siellä oli intialainen pop-up ravintola, jonne menimme heti aluksi syömään sillä olimme kovasti nälissämme. 

Jälkkäriksi tilasimme Komugin Moctail -baarista kivan raikkaat kesäjuomat:

Ja sitten näyttelyä tutkimaan!

Teemulla oli taas pääasiassa veikeitä lamppuja ja Komugilla maalauksia sekä keraamisia pikkuesineitä. Tuo ylläoleva oli ehdoton lempparini, ja lampuista tämä söpöliini:

Tykkäsimme taas kovasti monipuolisesta elämyksestä. Oli mukavaa samalla vaihdella kuulumisia ja rapsutella kissoja. Tällä kertaa pihamaan kanat olivat piilossa.

Näyttely on auki tämän kuun loppuun jos osuu reitin varrelle!

Me juhlimme tänään muuten kristallihäitä ja sen kunniaksi illalla mennään syömään ja sunnuntaina kesäteatteriin!

Ihanaa kesäistä viikonloppua!

Minun astiani

Taisin alkaa jo toista vuotta sitten etsiä uusia astioita itselleni. Meillä on ollut niin kauan kuin muistan sellaiset mustat 8-kulmaiset lautaset, tiedättehän mallin? Periaatteessa aika käytännöllisiä (paitsi ne kulmat...) ja tosi kestäviä, mutta nyttemmin ne alkoivat näyttää aina vaan rumemmilta...-ja niin kasarilta. Halusin uudet valkoiset ja raikkaat lautaset.

Vaihtoehtoja tuntui olevan yllättävän vähän. Yllätyin että kaupoissa oli aina ne samat mallit myytävänä. Ehkä joku Pentikin Vanilja -sarja miellytti eniten silmää, mutta siinäkin oli jotain pientä liikaa olevinaan. Halusin ajattomat astiat, väriltään puhtaamman valkoista, ehkä vain pienillä reunakoristeilla tai kohokuvioilla ja ilman kultauksia. En liian yksinkertaista mallia kuitenkaan.

Toki katselin käytettyjäkin Arabian astioita ja huomasin pitäväni erityisesti 60-70 luvun astioiden muotoilusta ja kuvioinnista.

Lopulta nettitorilta löytyi hyvällä hinnalla astiasto jonka yhteistuumin miehen kanssa päätimme ostaa, täytyihän hänenkin mielipidettään kuunnella. Sarjan nimi on Bellis ja siinä on Olga Osolinin suunnittelema koriste, kuin aurinko!

Kompromissina harmi kyllä näissä lautasissa on se kultareunus, mutta ajattelin etten piittaa siitä. Päätin pestä ne silti tiskikoneessa, jossa kultaus saa hissukseen lähteä. Suurempi harmi vain on etteivät ne tuon kultauksen takia käy mikroaaltouuniin, sitä en osannut etukäteen ennakoidakaan.

Nyt nämä ovat kuukauden päivät olleet käytössä ja olen kyllä aika haltioissani edelleen. Todella kauniit nämä ovat, ja olen iloinen kun sarjaan kuuluu niin monenmoista tarjoiluastiaa, kastikekulhoa yms. Okei keittolautanen on vähän pienehkö, mutta kyllä se vielä menee.

Kuppeja en ole hankkinut, vaikka netistä näin että ne vasta upeat ovatkin. Nykyään vain pieni koko on aika hassu, on kivempi käyttää mukeja. Mukini taas eivät sovi oikein hyvin Bellis -sarjan kakkulautasiin...no onneksi minulla on vielä lisäksi lasilautaset, ne käyvät kaikkien kanssa.

Onni on että tätäkin sarjaa saa hankittua lisää jos tarvitsee, näitä näyttää olevan aika ajoin myynnissä. Meillä on nyt astiasto kuudelle hengelle ja lisäksi vielä hyvä määrä erikokoisia tarjoiluastioita.

Millaiset astiat sinulta löytyy kaapista?

Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin uuteen blogihaasteeseen: Perjantaimyysseihin. Ai mihin ihme myysseihin? Se on kuulemma vapaa suomennos ruotsalaisten Fredagsmys -sanasta. Tarkoituksena näillä haasteilla on käydä yhdessä vastaiskuun syksyn ankeutta ja pimeyttä vastaan keksimällä kaikkea piristävää ja kaunista postailtavaa. Tule mukaan!

Mansikkatilan mailla: Perjantaimyyssit

Onko Kaupungintalolla kummituksia?

Tällä viikolla oli opastettu kierros Lahden kaupungintalolla. Viime vuonna kävin kuvailemassa taloa pelkästään ulkopuolelta (juttu täällä), joten nyt olin iloinen tästä tilaisuudesta päästä tutustumaan kauniin rakennuksen sisätiloihin ja kuunnella samalla oppaan seikkaperäistä kertomusta sen historiasta.

Rakennushan on Eliel Saarisen suunnittelema ja se valmistui 1912. Kaupungintalo valmistui kaupungin hallinnon, palolaitoksen, poliisilaitoksen ja kaupunginvankilan toimitiloiksi.

Alunperin tähän etujulkisivulle piti tulla kauniit patsaat seinäsyvennyksiin ja rappujen viereen kukka-asetelmien kohdalle leijona-sfinksipatsaat, mutta rahat loppuivat kesken.

Ihme että rahat silti riittivät aika loisteliaan rakennuksen rakentamiseen ja koristeluun. Kultakoristeissa ja pikkutarkoissa maalauksellisissa yksityiskohdissa ei nimittäin ole säästetty.

Upeat kattokoristelut sisääntuloportissa.

Rakennuksen sisääntuloaula ei pettänyt; se oli hengästyttävän kaunis. Samanlaiset kaupunginkanslian kaariovet sekä oikealla, että vasemmalla puolella veivät erilaisiin toimistotiloihin. Tähän asti pääsee ihastelemaan rakennusta ilman opastakin, ilmoittautuu vain vasemmalle vahtimestarille. Täältä löytyy edelleen mm. poliisien ilmoitustaulu, josta voi löytää vaikka kadonneen polkupyöränsä.

Edestäpäin näkyi huikea rappukäytävä josta pääsi kellarikerrokseen sekä ullakkokerrokseen.

Etenimme seuraavaan kerrokseen, jonka käytävältä löytyi suuri maalaus (harmi kyllä taiteilija meni ohi). Siitä saattoi löytää Lahden rakennuksia ja työmiehiä rakentamassa kaupungintaloa.

Käytävältä pääsi kaupungin valtuustosaliin, joka oli aika valtavan kokoinen. Seinillä oli maalauksia entisistä kaupunginjohtajista. Pöydät ja tuolit olivat massiivitammea. Osa tuoleista, -ne hieman koristeellisimmat, olivat alkuperäisiä.

Oppaamme kertoi, että kaupungintalo kärsi 1939 -luvun pommituksessa ja osa virastoista ja poliisilaitos siirrettiin muualle.

Seuraava sali, johon menimme, oli kaupungin hallituksen kokoontumishuone. Se oli jo sisustukseltaan hillitympi ja modernimman näköinen.

Taas meidät vietiin seuraavaan saliin, jonkinlainen kokous- ja kahvitteluhuone sekin. Sieltä löytyi mm. koristeena tämä upea suuri Birger Kaipiaisen keramiikkavati:

Seinällä oli Olavi Kajalan muotokuva. Hän oli Lahden kaupunginjohtajana vuosina 1942-1967 ja kuulemma aika värikäs ja innovatiivinen persoona. Hänen ansiostaan Lahteen mm. alettiin rakentaa liikenneympyröitä.

Kierroksemme jatkui käytävää eteenpäin, ja tästä lähtien rakennus olikin hieman uudempi. Nimittäin 1934-35 kaupungintalo laajeni kaupunginarkkitehti Kaarlo Könösen suunnitteleman eteläsiiven verran. Ulkopuolelta eroa ei huomaa, mutta sisäpuolella tässä siivessä oli yksinkertaisempia toimistohuoneita, ei mitään hienoja seinämaalauksia. Kauniita lamppuja kyllä, sekä arvokkaita tauluja seinillä.

Rakennuksesta löytyy myös ns. Paasikiven huone. Siellä oli valokuvia Paasikivestä sekä muotokuva seinällä. Hänhän eli lapsuutensa ja nuoruutensa Lahden kauppalassa ja myöhemmin vaikutti suuresti Lahden koulujen kehittämiseen.

Kaupungintalon torniin ei ikävä kyllä saanut mennä. Ullakolla näimme vielä huoneen, josta vuonna 1981 alkanut tulipalo ilmeisesti sai alkunsa ja tuhosi koko ullakkokerroksen ja sammutustöiden vuoksi alakerroksiin tuli vesivahinkoja. Palon seurauksena rakennus peruskorjattiin vuoteen -85 mennessä.

Entäs sitten vastaus otsikon kysymykseen -onko kaupungintalolla kummituksia? Ei kuulemma ole raportoitu kenenkään kuolleen siellä rakennustöissä eikä sotien aikana. Kellarissa pidettiin aikoinaan vankeja tyrmässä, ja nykyäänkin sieltä löytyy vielä Tyrmä -niminen lounasravintola. Täällä kaupungintalon työntekijät käyvät lounastamassa ja on se avoin myös yleisöllekin.

Opas näytti että sellien kauniit ovet ovat vielä tallella lukkoineen (vaikkakin normaalisti auki) ja ovien takaa löytyy ruokailijoille persoonallisia yksityislooseja.

Kuulemma joku vanki on päässyt karkaamaan joskus tuollaisesta kapeasta ikkunasta. Tosi viehättävä paikka olisi käydä joskus syömässä!

Oletko sinä käynyt tänä kesänä uusissa mielenkiintoisissa paikoissa tutustumassa?

Aimo annos taidetta ja muotoilua

Viikonloppuna kun oli poikkeuksellisesti kesäilma parhaimmillaan, innostuimme lähtemään Padasjoelle Ars Auttoisten kesänäyttelyyn. Kaunis vanha kansakoulu luo näyttelylle omanlaisensa kotoisen ja hauskan fiiliksen. Ihan joka vuosi siellä emme ole päässeet käymään, mutta lähes kuitenkin. On ollut mielenkiintoista seurata miten näyttelyt ovat muuttuneet vuosi vuodelta ja tulleet intiimimmiksi.

Tänä kesänä Paluu pinnalle -näyttely esittelee vain kahden taiteilijan tuotoksia: eli Ars Auttoisen pyörittäjien muotoilija Teemu Salosen sekä kuvataiteilija Komugi Andon töitä. Teemuhan on tuttumme vuosien takaa, minulle Muotoiluinstituutista ja olipa hän kesätöissä miehen rakennusyrityksessäkin. Molemmat kävivät viime keväänä Barcelonassa tutustumassa sikäläiseen taidetarjontaan ja silloin tutustuimme myös sydämelliseen Komugiin.

Teemulta oli näyttelyssä pääasiassa veikeitä valaisimia, joita hän on valmistanut verstaassaan erilaisia materiaaleja yhdistellen. Jokainen on uniikki ja niissä on käytetty kierrätysaarteita, keramiikkaa, puuta, muovia, betonia...mitä milloinkin.

Olisiko hauskaa jos yöpöydällä olisi vaikkapa palmulamppu, jonka nimi on "Oispa Teneriffalla"? Entäs sitten tuo oikeanpuoleinen valaisin, jonka pikkuautoilla voi oikeasti ajaa radalla? Pikkuveljillä taisi olla tuollainen autorata lapsina...

Komugi keräilee myös aarteita ja käyttää niitä installaatioissaan. Monet olivat suloisen karkkimaisia pikku maailmoja, täynnä yksityiskohtia.

Ihanan herkät keramiikkakorallit

Meillähän oli Siri tietysti mukana näyttelyssä ja se kierteli innoissaan nuuhkien huoneesta toiseen. Ehkä siksi, että siellä oli käynyt muitakin koiria näyttelyyn tutustumassa.

Tämän muuttuvan teoksen täytetty kettu oli kyllä aika pelottava Sirin mielestä...

Näytteille oli tuotu myös tulevien töiden materiaaleja:

Viereisessä huoneessa oli pahvilaatikoita -joiden sisältö vaihtelee näyttelyn mukana. Se oli uusien töiden linjasto. Näimme keskeneräisiä töitä, jotka valmistuvat näyttelyn kuluessa. 

Tässäkin oli asiakkaalle tärkeitä esineitä, joista hän oli tilannut valaisimen Teemulta:

Kierreltyämme näyttelyn menimme söpön kahvilan puolelle, joka oli tänä vuonna takapihalla. Kaunis vanha musiikki sopi tunnelmaan. Päätimme maistaa kehuttuja raakakakkuja, emmekä pettyneet.

Pihamaalla käppäili yksi kukko ja monta kanaa. Siri oli kovasti kummissaan kun ne kaakattelivat. Taisi olla ensimmäiset kanat jotka se on nähnyt.

 Lopussa kävimme vielä Teemun verstaalla, jonne pääsi nyt myös kurkkaamaan. Ruudulla pyöri videota miten niitä valaisimia syntyy. 

Saimme puutarhasta mukaan vielä istutettavaksi tyrnin sekä kiinanlaikkuköynnöksen taimia. Hyvin ovat lähteneet juurtumaan, kiitos vain!

Hei vielä ehdit tämän viikon ajan näyttelyyn jos liikut Auttoisissa päin, suosittelen!

Meillä matka jatkui Asikkalan kautta kotiin. Piipahdimme matkalla miehen veljen luona. Hänellä on pihamaa ja tallit täynnä vanhoja autoja, joita hän kunnostelee. Oli mielenkiintoista kuunnella kun hän selitti joka auton historiaa ja mitä on sille tekemässä.