Pääsiäisen salainen puutarha

Pääsiäisen henkeen sopii tämä Carcassonnen kaupungista löytämämme kukkula. Löysimme sen sattumalta, koska se oli ympyröity betoniaidalla ja kaunis portti johdatti meidät sinne. Vähän kuin sellainen salainen puutarha.

Oli melko aikainen aamu kun sinne menimme eikä ketään muuta liikkeellä. Siellä oli jotenkin kivan rauhallinen tunnelma.

Kukkulan päällä oli suuria ristejä ja kauniita veistoksia. Maria Magdaleena, Jeesus ja rosvoja. 

Meillä on pääsiäinen alkanut rauhallisesti ja mukavan lämpimissä keleissä. On ollut turhan koleita ja sateisia kelejä pitkin talvea, onneksi kevät vihdoin on täällä. 

Asuntoamme on edelleen käyty katsomassa, mutta kukaan ei ole tehnyt tarjousta (vaikka pari kertaa on kuulemma ollut lähellä). Meillä ei kuitenkaan ole kiire. Jos emme saa asuntoa myytyä ennen kesää, ei haittaa.

Paljastan, että on meillä eräs tontti tuolta lähikukkuloilta, jota olemme katselleet "sillä silmällä". Mietimme, että olisi kiva kun täälläkin olisi oma pikku puutarha, ja tietysti oma saunakin koleimpia talvikelejä ajatellen. Olemme unelmoineet kaikenlaista mukavaa ja hurjaa, mutta mikään ei ole edelleenkään varmaa.

Kieltämättä nämä suunnittelemiset, kevät yms vaikuttavat vähän bloggaamisintoonkin. Ei ole tullut paljoa edes kuvattua. Mutta yritetään vielä jatkaa tätä kivaa harrastusta.

Mukavia pääsiäispyhiä kaikille!

Eletään odotuskannalla

Nyt seuraa jatkoa kuukausi takaperin kirjoittamaani postaukseen Elämme jännittäviä aikoja. Jos uutiset jäivät joltain lukematta, ei hätää. Kerron uudelleen pääpiirteissäin missä mennään.

Eli päätimme noin kuukausi sitten laittaa asuntomme myyntiin täällä Barcelonassa. Se oli aika pikainen päätös, emme itsekään vielä joulun aikoihin edes ajatelleet, että näin voisi käydä. Sanotaanko vaikka, että olemme miehen kanssa molemmat spontaaneja ihmisiä ja pari viikkoa asioita monelta kantilta pohdittuamme päätimme, että tämä ihana Atico -ajanjakso elämässämme on tullut nyt tiensä päähän.

Mitä siitä sitten seurasi? Laskelmia ja pähkäilyjä mihin rahat riittäisivät myynnin jälkeen. Vaikka asuntomme onkin huikealla paikalla keskustassa ja täysin remontoitu, erittäin huono rappukäytävä laskee hintaa aika roimasti. Hissiäkään ei voi rakentaa, ei vain ole tilaa.

Kiinteistönvälitystoimistoja on lähistöllä pilvin pimein. Haimme kolmelta eri toimistolta hinta-arvion. Ensin tuli paikalle Fran hikisine käsineen melko uudesta toimistosta. Ihastui asuntoomme, mittaili laserlaitteella pinta-alaa ja lupasi viikon päästä hinta-arvionsa. 

Seuraavaksi tuli Deli, vanhempi mukava rouva, joka osoittautuikin hiekkakenttätutuksi. Olimme jutelleet Siriä ulkoiluttaessamme useasti hänen kanssaan läheisessä puistossa, kun hänen koiransa oli vielä elossa...koiraressu oli vakavasti sairas ja kuoli myöhemmin. No, Deli kertoi toimineensa yli 20 vuotta alalla miehensä kanssa ja he asuivatkin lähellä. Huomasimme, että hän tunsi tämän barrion asunnot tosi hyvin. Deli mittaili perinteisellä mittanauhalla pinta-alan ja jutteli mukavia. Häneltä saimme saman tien hinta-arvion.

Viimeiseksi tuli Juan modernista toimistosta. Vaikutti tehokkaalta nuorelta mieheltä ja lupasi myydä asuntomme kuukaudessa. Hänkin antoi heti hinta-arvion meille.

Päätimme valkata Delin ja hänen aviomiehensä yhteisen toimiston. Kävimme toimistolla, jätimme avaimet ja lähetin kuvia heille kodistamme. Ihmettelimme kun mitään sopimuksia tai papereita ei tehty tai allekirjoitettu. 

Heti alkoi tapahtua ja miehen puhelin alkoi soida yhtenään näytöistä. Näyttöjä on ollut jo useita viikossa. Aika kansainvälistä porukkaa on käynyt, italialaisia, ranskalaisia, venäläisiä... unkarilainenkin. Kaikkia emme ole henkilökohtaisesti tavanneet, mutta muutamia olemme sattuneet näkemään. 

Jossain vaiheessa otimme myös Juanin mukaan myymään. Täällä on sallittu laittaa useampaan toimistoon yhtä aikaa myyntiin tai myydä itsekin jos haluaa. Ei niin tarkkaa.

Kuulemma jos olisi hissi tai raput olisivat paremmat, asunto olisi jo myyty. Mutta edelleen pidetään kämppä koko ajan tip top -kunnossa yllätysvisiittejä varten ja eletään odotuskannalla...jännittävää!

On meillä tosiaan suunnitelmia jatkostakin, mutta koska ne eivät ole vielä yhtään varmoja suuntaan tai toiseen (emme voi tehdä tarjousta uudesta projektista ennenkuin tämä myydään) niin pidetään ne vielä salassa. Joku siellä jo kyselikin pysyttelemmekö Katalonian sisällä -tottakai pysytään. Täällä on hyvä olla joten mihis täältä lähtisimme!

Mutta kuten joku tarkkasilmäinen huomasi edellisestä kappaleestani...jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, uutta projektia on tulossa! Mutta tarkempaa juttua siitä saatte vielä odottaa!

Nämä sateisen ilman kauniin hämärät kuvat on vielä Carcassonnen reissulta helmikuulta.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Visiitillä Carcassonnen keskiaikaisessa linnassa

Eräs matka-toivekohteeni tuli bongattua pari päivää sitten kun lähdimme hetken mielijohteesta Ranskaan. Barcelonassa asuva ystävämme oli jo reissussa pohjois-Espanjassa autoineen ja me menimme Figueresiin junalla vastaan. 

Ajoimme illalla sateessa Ranskan puolelle ja majoituimme Carcassonnen kaupungin keskustaan persoonalliseen isoon taloon, jonka sai näin talviaikaan edullisesti.

Aamulla oli sade onneksi lakannut ja lähdimme kävelylle Aude-joen rantaa pitkin. Tarkoituksenamme oli valloittaa Carcassonnen vanha linnoitettu osa, jonka reunoilla on suojamuurit ja keskellä kreivien suuri linna sekä basilika. 

Carcassonne nimenä on siis minulle tuttu jo pidempään siitä samannimisestä pelistä, jota olen tytärten kanssa tykännyt pelata jo vuosien ajan. Vaikka itse kaupunki on näin lähellä, siellä ei ole tullut ennen käytyä. Hauskasti pelissä rakennetaan samanlaisia suojamuurein ympäröityjä kaupunkeja kuin tämä Carcassonnen linnoituskin on.

Keskiaikainen linna on todella viehättävä ja hyvässä kunnossa. Vähän tuli mieleen Edinburgin linna, jossa viime syksynä vierailimme, mutta pidimme tästä paljon enemmän. Jotenkin tämä oli aidomman tuntuinen eikä ollut sitä hirveää turistimäärää kuin Skotlannissa.

Suojamuurien sisällä on pieni Ville Bassen kylä joiden kävelykaduista taas tuli Tallinna mieleen. Siellä oli paljon putiikkeja ja ravintoloita. Mutta myös asuntoja. Historia kertoo (wikipedian mukaan), että 1355 Englannin kuninkaan vanhin poika Edward musta prinssi tuhosi Ville Bassen ja sen jälkeen linnoitusta muokattiin ja se sai nykyisen muotonsa.

Hienot suojamuurit joita myöten pystyy kävelemään

Tykkäsimme kovasti, oli upea linnoitus!