Palaan vielä syyskuun lopun Skotlannin matkaamme...sillä tämä bussiretki oli niin mainio, että haluan kertoa siitä teille. Lähtö oli tasan aamukahdeksalta ja kuskimme oli samalla myös oppaamme: vanhempi skottiherra kiltissään. Matkanjärjestäjämme oli Timberbush Tours, tosi suosittu järjestäjä, suosittelen!
Kuskimme teki säännöt heti selväksi kaikille. Aikatauluista on pidettävä minuutilleen kiinni, sillä hän ei odota ketään. Oli pitkä päivä edessä, useita pysähdyspaikkoja ja olisimme vasta myöhään takaisin Edinburgissa. Jos joku ei ole sovittuna aikana takaisin bussissa, saa hankkia itselleen toisen kyydin takaisin.
Kaksitoista ja puoli tuntia bussissa ei hirvittänyt etukäteen yhtään, sillä edellisenä päivänä olimme kävelleet 25 kilometriä. Olimme varautuneet pikku naposteltavalla ja juomilla, ja odotimme päivää innoissamme.
| Pitkä reittimme pysähdyspaikkoineen |
Huomasimme pian, että linnoja Skotlannissa todellakin riittää, kuski kertoi hauskalla aksentillaan aina minkä linnan ohitimme, ja hieman sen historiaa. Välillä hän laittoi äänitteen päälle, kuulimme ajon aikana monenlaisia tarinoita Skotlannin sodista, kuninkaallisista ja taisteluista. Toisinaan saimme kuulla skotlantilaista musiikkiakin.
Ai niin ja lampaita oli myös tosi paljon. Niitä näimme pitkin päivää pelloilla.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli parin tunnin päästä. Ihan vain pikainen vessatauko, ja tottakai paikasta löytyi kahvila ja matkamuistomyymäläkin. Ylämaan sonniaitaus oli lähellä ja turistit pörräsivät niitä kuvaamassa. Olivathan ne komeita suurine sarvineen, vaikka vähän säälittäviä sateessa ja kurassa seisoessaan.
Onneksi sade lakkasi jatkaessamme jälleen matkaa. Aurinkokin alkoi paistaa ja lämmittää. Itseasiassa kuskimme sanoi seuraavalla pysähdyspaikallamme, että kesälläkään ei ole näin lämmintä ja ilma oli suorastaan trooppinen, kosteuttahan ilmassa oli kuitenkin lukuisista sateista.
Puolenpäivän aikaan ohjelmassa oli viskinmaistelua, mutta me olimme miehen kanssa nälissämme emmekä piitanneet viskistä -vaikka Skotlannissa oltiinkin. Löysimme tien toiselta puolelta perinteisen Fish&chips -ravintolan. Se oli hauska pikku kioskityyppinen paikka, jossa suuri tiski oli täynnä tuoreita samankokoisia kalafileitä nätisti rivissä.
Kassalla teimme tilauksen ja maksoimme, ja siirryimme toiseen jonoon odottamaan annoksiamme. Ja ei kun ulos syömään! Kyllä oli niin herkullista!
Ennen retken pääpysähdyspaikkaa kuski pysähtyi vielä upealle paikalle, jossa pääsimme kuvailemaan ja jaloittelemaan.
Näissä henkeäsalpaavan upeissa maisemissa on tehty paljon elokuvia, ja tehdään edelleenkin. Kuski näytti matkalla paikat missä Harry Potteria on kuvattu. Näimme mm. mistä löytyy Hagridin Forbidden forest ja missä kulkee Hogwart Express, vau!
Ohitimme yhden suuren kuvausryhmän, joka kuvasi ratsuja. Näytti siltä kuin olisi ollut Game of Thrones -kuvaukset menossa...
Rakastamaani sarjaa Outlanderia on myös kuvattu tuolla. Itse asiassa Diana Gabaldonin kirjojen takia alunperin halusinkin Skotlantiin matkustaa! Harkinnassa oli ensin sellainen bussiretki joka kiertäisi monia sarjan kuvauspaikkoja, mutta päätinkin valita tämän retken koska se kiertää laajemmalti Skotlantia.
Näitä maisemia halusin kuitenkin enemmän nähdä kuin linnoja, vaikka sitten vain bussista kuvattuna!
Glencoen maisemat olivat mikäli mahdollista vieläkin kauniimpia kuin muualla. Sielläpäin kuulemma on paljon hyviä vaellusreittejä, ja moni tekee useamman päivän pyhiinvaellusretken siellä. Näimme useita patikoijia. Olisi kivaa joskus elämässä mennä sinne vaeltelemaan!
Glencoe on ikävän historiallisen massamurhan tapahtumapaikka. McDonaldin klaani tapettiin lähes jokaiseen mieheen, naiseen ja lapseen vuonna 1692 Campbellin joukkojen toimesta. Vielä nykyäänkin asia on paikallisille arka eikä hotellista kuulemma kannata varata huonetta ainakaan Campbellin nimellä...
Saimme tarkat moneen kertaan kerratut ohjeet seuraavaan pysähdykseen, sillä vaihtoehtoja oli kolme ja meiltä vaadittiin hieman omatoimisuutta. Sai mennä Loch Nessin rantahotellille syömään, risteilemään Loch Nessille tai kiertelemään Urquhartin linnalle, josta sama risteilylautta hakisi bussille. Kunhan muistaa olla paikalla oikeaan aikaan!
Me halusimme tietysti nähdä sekä komean keskiaikaisen linnan, että päästä Loch Ness -risteilylle! Kuski siis heitti meidät sinne monen muun matkalaisen kanssa ja meni sitten itse huilimaan hotellille.
Linnalla on pitkä historia takanaan, ja se on ollut aikoinaan hyvin vaikutusvaltainen paikka. Kerrotaan, että nimenomaan täältä on tehty myös eniten näköhavaintoja järven hirviöstä Nessiestä...
Tiedä sitten onko hirviö olemassa syvyyksissä vai ei, mutta ei se varmasti mahdotonta ole. Loch Nessin syvyys on peräti 230 metriä. Vähän jänskätti ajatella mitä salaperäistä lautan alla mahtaa olla, kun viimein risteilimme järvellä. Yleensä en tälläisistä risteilyistä niin perusta, mutta tämä jäi jotenkin mieleen. Ehkä tarunomasuutensa vuoksi, ja maisematkin olivat niin kauniit. Unohtamatta upean lämmintä säätä!
Risteilyn jälkeen oma skottikuskimme oli vastassa ja johdatti meidät takaisin bussiin. Alkoi pitkä -mutta kiitos kuljettajan -ei pitkästyttävä paluumatka takaisin Edinburghiin.
Aikamoinen showmies viihdytti meitä jälleen tositarinoilla, äänitteillä, musiikilla ja innostuipa hän välillä itsekin laulamaan. Loppumatkasta hän soitti meille "isoisämusiikkia", eli oman nuoruutensa musiikkia kuulemma rangaistukseksi siitä, ettemme uskoneet tarpeeksi Loch Nessin hirviöön...
Nyt saa ihana Skotlanti jäädä muistoihin, toivottavasti pääsemme vielä sinne joskus uudelleen. Ainakin minä haluan palata. Paljon jäi vielä tutkittavaa!
Muut Skotlanti -postaukset löytyvät täältä:
***
Seuraavalla kerralla kirjoittelenkin todennäköisesti itsenäisestä Kataloniasta...julistus luettiin tänään. Jännittävää, me pääsemme katsomaan tilannetta vihdoin paikan päälle!