Kris Keränen: Ahistunu pupu: Elämältä piilopaikan sain

Ahistunu pupu pomppi minua ensin vastaan kirjakaupassa, mutta jätin sen ostamatta. Seuraavan kerran tapasin pupun kirjastossa ja päätin tutustua pupuun paremmin. Mutta mitään tutustumista ei tarvittu; minä itse olin ahistunu pupu!

Kirjassa seurataan pupua, joka on ahdistunut ja murehtii milloin mitäkin. Jaksaminen on pohjalukemissa, nukuttaisi koko ajan ja tilin saldo on pyöreä nolla. Muut patistaa tekemään ja itse tekevät, mutta pupu vain ihmettelee. Maailma on pelottava paikka täynnä ovikellon ja puhelimen soimisia.

On pelottavaa havaita, miten ajatukset ja tunteet, joita ei usko muilla olevan, pompahtaa silmille sarjakuvassa. Siis joku muukin ajattelee näin, tai ainakin ajattelee jonkun ajattelevan. En siis ole niin yksin tässä maailmassa, kuin luulin olevani!

Vaikka aihe kuulostaakin aika ankealta ja pupu säälittävältä reppanalta, niin juuri se, että tietää muidenkin tuntevan ja ajattelevan samalla tavalla, tekee aiheesta hauskaa. Vertaistukea huumorin avulla, voiko muuta enää pyytää?  Kun elämä painaa, ahistunut pupu auttaa.

Turhauttaa, kun en osaa sanoin kuvata, miten paljon pidin tästä kirjasta, mutta yksi asia on varma; pitää palata sinne kirjakauppaan ja ostaa kirja omaksi. Ja antaa pupulle hali.

Kustantaja: Arktinen Banaani 2016

64 sivua

 

-kirjastosta-

Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia

Karoliina Korhosen Finnish Nightmares eli Suomalaisten painajaisia on ollut suuri ja suosittu ilmiö sosiaalisessa mediassa ja siellä minäkin ensi kertaa sarjakuvan bongasin.

Idea on varsin yksinkertainen; päähenkilö on Matti, ujo, hiljainen ja syrjäänvetäytyä suomalainen, joka joutuu selviytymään monenmoisista arkipäivän ja sosiaalisuuden haasteista saunassa, kaupoissa, kadulla ja elokuvissa. Tilanteet ovat kliseisiä, mutta kutkuttavan hauskoja. Piirrosjälki on vähäeleistä, mutta silti Matti on päähenkilönä ilmeikäs ja herkkä.

Minussa itsessäni taitaa asua aika isokin Matti, sillä tunnistin itseni aika monesta tilanteesta. En esimerkiksi koskaan ota kaupassa maistiaisia, jos konsulentti on paikalla. Myöhästyn mieluummin kuin tapaan naapurini, joka kuhnii rappukäytävässä ja pahin painajaiseni on, jos myyjä tulee kysymään, tarvitsenko apua ("Mie vaan kahtelen...").

En aikaisemmin ollut ajatellutkaan, että joku muukin saattaisi ajatella samalla tavalla. Ja kun sen huomaa, huomaa myös miten huvittavaa se on. Meissä jokaisessa suomalaisessa asuu Matti, joko pieni tai iso. Varmasti Suomeen mahtuu pari todellistakin Mattia. Pääasia varmaankin on, että olemme sinut mattiutemme kanssa ja uskallamme nauraa sille. Ei kuitenkaan liian kovaa, ettei muut häiriinny.

Kirja on ilmestynyt myös englanninkielisenä ja varmasti naurattaa muitakin kuin matteja ja matinmielisiä (eli meitä suomalaisia). Olkoon ulkomaalaiset sitä mieltä, että me suomalaiset olemme omituinen ja hiljainen kansa, sillä sitähän me olemme. Me olemme Matteja.

Vastapainona kirjan lopussa on muutamia suomalaisten päiväunia, kuten esimerkiksi ilmainen sanko ja kutsu linnanjuhliin.

Kustantaja: Atena 2016

100 sivua

-laina- 

Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot I & II

Aina kun aurinko alkaa keväisin taas paistaa, on pakko lukea Muumi-sarjakuvat läpi. Se on mukava perinne ja Toven alkuperäisten sarjakuvien maailmaan on aina ihana palata.

Sarjakuvaklassikot I sisältää neljä ensimmäistä Muumi-sarjakuvaa; Muumipeikko, Muumiperhe, Muumiperhe Rivieralla ja Yksinäinen saari.
Sarjakuvaklassikot II- albumissa on seuraavat neljä tarinaa; Vaarallinen talvi, Kuvitteluleikki, Talonrakennus ja Aloitamme uuden elämän.

Sarjakuvat Tove Jansson piirsi aikoinaan Evening News-lehdelle 1954 vuodesta alkaen.

Mielestäni näissä sarjoissa Muumit ovat aidoimmillaan ja tarinoiden juonet parhaimmillaan. Itse pidän erityisesti Muumiperheen reissusta Rivieralle ja Muumipeikon hauskasta talonrakennuksesta. Piirrostyyli on ensimmäisissä tarinoissa pehmeää, kokeilevaa ja muumit ihanan pyöreitä.

Toven piirrokset ja sarjakuvissa esiintyvä huumori on ajatonta. Itsekin hymähtelen ja hymyilen monille osuville sutkautuksille ja huomioille yhteiskunnastamme. Vaikka aikaa on kulunutkin, jotkin asiat ovat ikuisia, kuten rikkaat ylellisyyksineen ja erilaisten ajatusmaailmojen ja ihmisten kohtaamiset.

Albumeissa on loppuun kirjoittanut jälkisanat Sirke Happonen. Itse en pidä näitä jälkisanoja kovinkaan tarpeellisina, mutta jollekin, joka ensimmäistä kertaa lukee nämä, löytyy teksteistä paljon pohdittavaa ja selvityksiä.

En tiedä johtuuko se siitä, että olen lukenut nämä niin monta kertaa vai onko nämä oikeasti niin hyviä, etten keksi mitään pahaa sanottavaa itse sarjakuvista. Tove on Tove ja muumit muumeja. Miten näitä alkaisi muka muuttamaan? Toki jotkin asiat (joillekin muumit ylipäänsä) tuntuvat lapsellisilta, mutta maailma oli erilainen näiden sarjakuvien piirtämisen aikaan. Ehkä meidän jokaisen olisi välillä hyvä ottaa mallia muumeista ja suhtautua elämään ja ympäristöömme uteliaana ja valmiina kokemaan uutta.

Suosittelen Muumi-sarjakuvia nuorille ja aikuisille, mutta pikkulasten sarjakuvia nämä eivät todellakaan ole.

Muumit - sarjakuvaklassikot I

Kirjailija: Tove Jansson

Suomentaja: Anita Salmivuori

Kustantaja: WSOY

95 sivua

Muumit - sarjakuvaklassikot II

Kirjailija: Tove Jansson

Suomentaja: Anita Salmivuori, Juhani Tolvanen

Kustantaja: WSOY

84 sivua

-Molemmat kirjastosta-