Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia

Karoliina Korhosen Finnish Nightmares eli Suomalaisten painajaisia on ollut suuri ja suosittu ilmiö sosiaalisessa mediassa ja siellä minäkin ensi kertaa sarjakuvan bongasin.

Idea on varsin yksinkertainen; päähenkilö on Matti, ujo, hiljainen ja syrjäänvetäytyä suomalainen, joka joutuu selviytymään monenmoisista arkipäivän ja sosiaalisuuden haasteista saunassa, kaupoissa, kadulla ja elokuvissa. Tilanteet ovat kliseisiä, mutta kutkuttavan hauskoja. Piirrosjälki on vähäeleistä, mutta silti Matti on päähenkilönä ilmeikäs ja herkkä.

Minussa itsessäni taitaa asua aika isokin Matti, sillä tunnistin itseni aika monesta tilanteesta. En esimerkiksi koskaan ota kaupassa maistiaisia, jos konsulentti on paikalla. Myöhästyn mieluummin kuin tapaan naapurini, joka kuhnii rappukäytävässä ja pahin painajaiseni on, jos myyjä tulee kysymään, tarvitsenko apua ("Mie vaan kahtelen...").

En aikaisemmin ollut ajatellutkaan, että joku muukin saattaisi ajatella samalla tavalla. Ja kun sen huomaa, huomaa myös miten huvittavaa se on. Meissä jokaisessa suomalaisessa asuu Matti, joko pieni tai iso. Varmasti Suomeen mahtuu pari todellistakin Mattia. Pääasia varmaankin on, että olemme sinut mattiutemme kanssa ja uskallamme nauraa sille. Ei kuitenkaan liian kovaa, ettei muut häiriinny.

Kirja on ilmestynyt myös englanninkielisenä ja varmasti naurattaa muitakin kuin matteja ja matinmielisiä (eli meitä suomalaisia). Olkoon ulkomaalaiset sitä mieltä, että me suomalaiset olemme omituinen ja hiljainen kansa, sillä sitähän me olemme. Me olemme Matteja.

Vastapainona kirjan lopussa on muutamia suomalaisten päiväunia, kuten esimerkiksi ilmainen sanko ja kutsu linnanjuhliin.

Kustantaja: Atena 2016

100 sivua

-laina- 

Matkoja Japaniin ja mustia perhosia

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Mia Kankimäki jättää 38-vuotiaana päivätyönsä kustantamossa ja lähtee jäljittämään Kiotoon tuhat vuotta sitten elänyttä hovinaista, Sei Shonagonia. Sein kirjoittama Tyynynaluskirja on vaikuttanut Mian ja hän uskoo löytäneensä sielunsiskonsa. Hänen on pakko saada tietää naisesta lisää.

Mia ei osaa japania tai tunne ketään vieraassa maassa, mutta uusi elämä imaisee matkailijan nopeasti mukaansa. Samalla Mia Kankimäki huomaa, mitä elämältään haluaa.

Tässä kirjassa oli kaksi asiaa, joiden takia halusin lukea kirjan; vaaleanpunaiset kannet ja aiheena Japani. Esittelyteksti tosin kuulosti melko sekavalta, mutta kun pääsin lukemisessa vauhtiin, en voinut enää lopettaa. Kirja on niin erilainen kuin mikään aikaisemmin lukemani, kevyt ja mukava tietopaketti, jossa on mukana oikeaa elämää ja huumoria. Täydellinen matkapäiväkirja. 

 Lisäksi Sei Shonagon kuulosti sellaiselta henkilöltä, jonka kanssa itsellänikin on paljon yhteistä (rakastan tehdä listoja!). 

Tosin loppujen lopuksi hovinainen jäi aika kaukaiseksi kohteeksi, mutta sen sijaan sekä lukijan että kirjailijan tietomäärä Japanista ja sen kulttuurista kasvoi reippaasti. Hieman mieltäni jäi myös arveluttamaan se, onko apurahojen saaminen todellakin noin helppoa ja niiden turvin matkustaminen/eläminen mahdollista. Myös pieni tekstin karsinta ja lyhentäminen olisivat tehneet erittäin hyvästä kirjasta täydellisen. 

Kustantaja: Otava 2013

380 sivua

-oma-

Aloitin: 14.1.2016

Luettu: 19.1.2016

  

Mia Vänskä: Musta kuu

Mökkikylään kokoontuu sekalainen joukko lomailijoita; perheenäiti Annukka kaipaa rauhaa, lööpeissä ryvettynyt bändi lähtee paikkaamaan välejään, isä lomailee pienen tyttärensä kanssa ja vanhempi pariskunta viettää kuherruskuukauttaan. Idyllisen paikan historia kiehtoo lomailijoita; lähellä sijaitsee vanha uhripaikka.

Yöllinen retki uhripaikalla käynnistää omituisten tapahtumien sarjan; ensin katkee puhelinyhteydet, sitten kylään johtava tie. Myyttien ja todellisuuden rajat alkavat hämärtyä. Rannalta löytyy ruumis, joka on peittynyt mustiin perhosiin. Mikä pelottava voima mökkikylässä ja metsässä vaikuttaa?   

Kauhun ystävänä ajattelin pitäväni tästä erikoiselta kuulostavasta kirjasta ja oli mukavaa löytää kirjastosta suomalaista kauhua. Valitettavasti kauhu jäi aika pintapuoliseksi ja kirjan luettuani päällimmäisenä tunteena oli pettymys. Juoni ja teksti olivat toki hyviä, mutta jokin kirjan elokuvamaisuudessa häiritsi. Lisäksi lopussa kaikki tuntui karkaavan sellaisille raiteille, ettei mukana meinannut pysyä. Itselleni jäi esimerkiksi niiden hehkutettujen mustien perhosten tarkoitus kokonaan pimentoon. Loppu oli pelottava, ei sen takia että se olisi ollut hyvä, vaan koska juttu eteni suuntaan, josta ei ollut enää järjellistä ulospääsyä.

Kirjassa on paljon henkilöhahmoja, mutta valitettavasti jo heti kirjan alussa pystyi sanomaan, ketkä hahmoista tulee kuolemaan ja ketkä eivät. Kirjan kuluessa sana "erektio" tuntui olevan kirjan yleisin sana, mutta toisaalta sana kuvaa parhaiten Annukan vaikutusta kirjan miespuolisiin henkilöihin.

Vaikka Musta kuu ei ollutkaan aivan niin hyvä kuin hienoilta kansilta ja esittelytekstiltä odotin, niin aion lukea silti joskus tulevaisuudessa kirjailijan muutakin tuotantoa. 

Kustantaja: Atena 2012

280 sivua

-kirjastosta-

Aloitin: 27.1.2016

Luettu: 29.1.2016  

Anne Leinonen: Pienen rasian jumala ja muita novelleja

Tyttö, joka löytää sisältään suden. Poika, joka ei saa rauhaa ennen kuin pystyy muistamaan rakastettunsa. Mies, joka haluaa selvittää, mihin rikokseen hän tulee todennäköisesti syyllistymään. Ja kulkijanainen, joka toivoo, että parkkiintunut iho tuntisi - mitä tahansa.

Anne Leinoselta olen lukenut aikaisemmin vain Eija Lappalaisen kanssa kirjoitetun Routasisarukset, josta pidin kovasti. Pienen rasian jumala ja muita novelleja löytyi sattumalta kirjastosta juuri, kun olin lisännyt sen ostettavien kirjojen listalleni. Päätin lainata kirjan ja ostaa omaksi jos tykkään siitä. Valitettavasti kirja ei ollut odotuksieni mukainen, joten kirjastolaina saa riittää.

Luen novelleja mielelläni. Ne ovat oma lajinsa, mahduttaa juuri sopivasti pieneen pakettiin. En pidä liian epämääräisistä ja avoimista novelleista, joita tässä kokoelmassa oli melkein kaikki. Jotenkin omaan makuuni jokainen novelli tuntui jotenkin keskeneräiseltä, hiomattomalta.

Omat lempparini olivat novellit Tuonenkalma, surmansuitset ja Tilastollisesti syyllinen. Ensiksi mainitussa oli heti jotain kiehtovaa, pelottavaa ja tämä novelli jäi koko kirjasta parhaiten mieleen. Tilastollisesti syyllinen vaikutti aluksi hyvin vaikealta ja odotin jotain matemaattista soppaa, josta en osaisi laskea edes pippureiden määrää, mutta tarinan käynnistyttyä se vei mukanaan aina mielenkiintoiseen loppuratkaisuun asti. Vähiten pidin novellista Nahat, joka ällö ja epämiellyttävä aiheensa ja kuvailujensa takia, lisäksi maailma oli niin hämärä, etten viihtynyt tekstin parissa ollenkaan.

Vaikka kokoelma olikin aika mitäänsanomaton kokemus, niin yksi tai kaksi novellia lisää olisi tasapainottanut harmittavaa tasaisuutta. Kyllä näitä luki, mutta mitään järisyttävää kokemusta tästä ei muodostunut. En kuitenkaan aio vältellä kirjailijan tuotantoa jatkossa, sillä vaikka nämä tekstit eivät minuun purreet, niin uskon Leinosen osaavan hommansa kirjoittajana.

Lauri nousi, mutta kääntyi vielä ovelta katsomaan. Hilkan alta oli karannut yksi vaalea hiussuortuva. Tyttö oli kaunis, mutta jo poissa. Eikä Lauri tavoittanut mieleensä hänen nimeään, vaikka hänellä oli kiusallinen tunne, että se olisi pitänyt muistaa.

s. 134

Pienen rasian jumala ja muita novelleja

Kirjailija: Anne Leinonen

Kustantaja: Atena 2015

220 sivua

-kirjastosta.

Aloitin: 17.10.2015

Luettu: 19.10.2015

Åke Persson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi

Kaikki tietävät, että Newton keksi painovoiman omenan kopsahtaessa hänen päähänsä, pyramidit rakensi orjat, viikingeillä oli kypärissään sarvet ja Napoleon oli lyhyt. 

Valitettavasti kaikki nuo ovat vain muunneltua totuutta tai hyviä tarinoita, jotka ovat jääneet elämään totuuksina. Maailman pisin pajunköysi käsittelee 101 historiallista harhakäsitystä taustoineen ja selityksineen.

Pidän todella paljon tälläisistä kirjoista, jotka ovat "kevyempiä tietokirjoja", joissa aihetta käsitellään kansanomaisesti ja huumorilla, faktoja kuitenkaan unohtamatta. Kirjan kannet ehkä antavat hieman liian humoristisen kuvan kirjan sisällöstä, mutta kirja on loistava teos päivittää omia historiallisia harhakäsityksiään ja oppia kaikenlaista nippelitietoa.

Itselleni jotkin kirjan tarjoamista harhakäsityksistä oli jo tuttuja ja totuus selvillä, mutta niissäkin aiheissa kirja tarjosi jotain pientä lisätietoutta. Jokainen aihe ja harhakäsitys käsitellään parissa sivussa, joten mitään suurempia ja yksityiskohtaisia tutkielmia ei ole kirjassa luvassa. Vain kätevästi tiivistettyjä tietopaketteja.

Tosin itse arvostan myös hyvää tarinaa, enkä pelkkää faktatietoa. Historia on hieman väritettynä paljon mielenkiintoisempaa kuin ihan sellaisenaan, tutkittuna ja todellisena.

Itseäni eniten kiinnostivat juttu Sherlock Holmesin keksitystä ja elämään jääneestä tokaisusta, jonka jokainen Sherlock Holmesia lukenut tietää epätodeksi, ja juttu matriarkaalisesta yhteiskunnasta. Kirjassa oli vain yksi aihe, jota en jaksanut lukea ja se liittyi Aatamiin ja Eevaan. Muuten kirjan seurassa viihtyi hyvin ja kirja onkin hyvä "välipalakirja".

Muutama kuva tekstin tukena olisi ollut tietenkin eduksi, nyt kirja oli pelkkää tekstiä.

Suosittelen tätä kaikille kiinnostuneille ja niille, jotka tunnissa, parissa haluaa oppia asioita, joilla voi lätkäistä jauhot suuhun tutuilta, jotka kertovat juttua tosina aivan kuin olisivat itse olleet paikalla. Tosin kirjassa varoitellaan, että tämän päivän totuus saattaa olla huomisen valhe...

Saapuessaan perille Feidippides huudahti Nenikekamen! ("Olemme voittaneet!) ja kaatui kuolleena maahan.

s. 37, Maratonjuoksu vastaa Marathonin ja Ateenan välistä matkaa 

Maailman pisin pajunköysi - 101 historiallista harhakäsitystä

101 historiska myter

Kirjailija: Åke Persson & Thomas Oldrup, Suomen historiaa käsittelevät luvut kirjoittanut Panu Väänänen

Suomennos: Antti Immonen

Kustantaja: Atena 2015

251 sivua

-kirjastosta-

Aloitin ja luettu: 17.9.2015