Tulimme juuri talolta, istun tässä lomakodissamme ja kirjoitan tätä päivitystä, mies pakkaa vielä astioita, mutta itse olen totaalisen poikki; särkee jalkoja, selkää ja olo on muutenkin vähän kuin ''piiskatulla''... Olenkin monta kertaa sanonut, että nyt tämä muuttaminen saa riittää. Laskimme miehen kanssa, että olemme aina jotakin muuttoa puuhanneet keskimäärin puolentoista vuoden välein alkaen vuodesta -95, joten voitte kuvitella, että nyt alkaa hiukan kypsyttämään :-))
On muuten niin jännittävää, kun samat omat huonekalut näyttävät aina erilaisilta eri ympäristössä. Nytkin kun sohvat saatiin paikoilleen, ihmettelen miten uudelta ja fressiltä kaikki näyttää.
Tavaroiden purkaminen jatkuu varmasti ensi kuulle ja seuraavallekin...
Mieheni tuli kahdeksi päiväksi muuttamaan, asentamaan television ja laittamaan seinälle sellaista, mikä vaatii poran käyttöä. Ihanaa kun on joku jakamassa vastuuta ja työtaakkaa. Huomenna aikaisin ylös ja ei muuta kun hommiin taas. Työ tuntuu loputtomalta ja pahvilaatikoiden rivistö käsittömättömän pitkältä.
Kun on jotenkin saatu koti asumiskuntoon, on vielä tyhjennettävä loput tavarat lomakodistamme ja siivottava se ja silloinhan mieheni ei enää olekkaan täällä auttamassa :-((.
Betonitasoista keittiössämme tuli oikein hyvät, ne ovat sopivan rouhevat ja lämpimän harmaat, suorastaan rakastan niitä. Tasot tehtiin paikan päällä, kuten aikaisemmin jo kerroinkin. Siinä ne nyt köllöttelevät kaikessa komeudessaan kaappien päällä, kiloja kertyy useampi sata...
Vielä yksi yö lomakodissa ja sitten seuraavana yönä nukutaankin uudessa vanhassa kodissa.
Kuvailen pikkuhiljaa kodin kuntoon saattamista...
Nauttikaa alkavaa viikosta...
XX Päivi