Maalaanko uunin? - Should I paint the stove?

Hyvää uutta vuotta lukijoille! ♥ Vuosi alkaa uunipohdiskelulla. Olen tässä viime aikoina uunia lämmittäessä alkanut miettiä taas uunin maalausta. Mehän teimme olohuoneremontin muutama vuosi sitten, ja samalla purettiin pois vanha huonokuntoinen pönttöuuni ja tilalle muurari teki suunnittelemamme jugend-henkisen uunin. Alusta asti minulla oli suunnitelmissa maalata uuni ja tehdä siihen jotain koristemaalausta. Alunperin piti tehdä kohokuvioitakin rappaukseen, mutta ne saavat kyllä jäädä. En oikein tykkää tuosta vitivalkoisesta väristä, se voisi olla joku vaalea kermanvärinen, ja samalla pitäisi maalata muuri. Kun kuvittelette tuon uunin joulupostauksen olohuonekuvaan... niin onhan se vähän turhan valkea.

Uuni on ollut käytössä nyt neljä ja puoli talvea ja hyvin se lämmittää, pitää lämpönsä paljon peltipönttöuunia pidempään. Mutta jotain on tapahtunut... rappausta on vähän irronnut luukkujen alta, ja uunin pinnassa on muutama hiushalkeama (Pahin näkyy vaakasuorana viivana yläosassa, missä sivut alkavat kaartua kattoon). Vasta rappauksen tehtyämme älysimme, että olisi ollut olemassa jotain vahvistettua rappauslaastia, joka joustaa eikä hiushalkeamia pääse syntymään. Miten lie, onko muurarilla tullut virhe, vai mistä halkeamat johtuvat. Muurari kyllä varoitti, että sileä rappaus ei tule ikinä pysymään halkeamattomana. Tiedä häntä.

Mutta kunhan tuo luukun alus korjataan, maalaus olisi ajankohtainen. Sen aika koittaa sitten keväällä, kun lämmityskausi on ohi. Vaan maalaisiko sen? Entä mitä tuohon maalaisi? Vai maalaisiko mitään? Ja millä maalilla? Tykkään valtavasti tuollaisesta liitumaisesta pinnasta, kuten esimerkiksi Hvitträskin uuneissa... Pitääkö sitä alkaa itse sekoittelemaan jotain liimamaalia tai temperaa? Mutta toisaalta en haluaisi että uunin pinnasta irtoaa väriä, ja monet noista vanhanajan maaleista ovat kyllä sellaisia.

- - - - - - -

Happy new year to my readers! ♥ The year begins with thoughs about our stove. I have been thinking of painting in. We made some renovations in our living room a few years ago, when we took down the old round stove, and got a new one that is made according to our own design. I had the vision of a painted stove with decorative paintings in my mind from the beginning. I don't like the white, something creamy would be more to my taste, and of course the plastered tile wall on the back too.

The stove has been in use for four and half winters, and it heats well. But something has happened, the plaster has come off a bit under the oven door, and there are some tiny cracks upper in the plaster. I have no idea why, perhaps the mason made some mistakes. Although he warned us it would be impossible for the plastered stove to remain without any cracks. Who knows.

Painting the stove will be on to-do-list in spring after the heating season, and after the crack has been repaired. But what I'll paint in it? Or will I paint anything at all? And what paint should I use? Perhaps I have to make my own paints with traditional instructions...

Maalaus Hvitträskin lastenhuoneen uunista - ihana! Jotain tällaista?

Joulu - Yule

Jouluamme kuvin. 

Ellena-keiju on ensimmäinen joulun tuoja, hän saa taustalleen joka joulukuun alussa valot heinäkoristeineen ja ympärilleen lasipallot säihkymään.     

Olohuoneemme on parhaimmillaan jouluna punaisine väreineen ja hämyisine tunnelmineen, kun kaikki kynttilät ja valosarjat ja kuusi loistavat pehmeää valoaan.

 Joulukuusessa on valon neito latvassa ja perinteiset lasipallot, joita hankin joka vuosi yhden lisää. Tänä vuonna se oli suuri lasikoriste Italiasta.

Keijut karkeloivat lamppujen tuikkeessa.

 Ensimmäistä omaa viiniäni maisteltiin jouluna, ja vahva ja makea viini maistuukin ihanalta suklaan kanssa. Olen aika ylpeä viinin onnistumisesta niin hienosti. (Joku saattaa muistaa etiketin kuvan, siinä on sama keiju kuin tekemässäni Ex Libriksessä.)

Pieni nukkekotikokoinen joulupirtti ilahduttaa joka joulu vanhanajan tunnelmallaan.

Palapeli... joulunajan perinteinen leppoisa puuha.

Nukeillakin on punainen lyhty joulua tuomassa.

 Ainoa "joululahjani", mutta sitäkin ihanampi: astiakaappi ruokasaliin, viimeinkin. :)

Hmmm... laitan joulukuvia, ja kuudessa kuvassa yhdeksästä on keiju tai keijuja... hih.

Talvipesää - Winter nest

Aikookohan talvi tullakaan tänä vuonna? Talvipesä on jo valmis; tule vaan, sinua odotetaan. Vaikka toisaalta, kun ei ole ihan koko ajan satanut, niin ei tämä outo lämmin hassumpaa ole.

I wonder if the winter will come at all this year? Winter nest is made; come on, we are waiting for you. Although, it hasn't been raining all the time, so this strange warm weather hasn't been so bad.

Viimeisiä kukkia - Some last flowers

Syksyinen puutarha on muuttunut keltaiseksi ja ruskeaksi ja oranssiksi, ja osa puista on jo riisunut kesäpukunsa kokonaan... mutta vielä siellä vähän pilkottaa näitä hehkuvia kesän värejä. Vielä sain kesän muistoja maljakkoon!

Our autumn garden has changed colour to yellow, brown and orange, and some trees have undressed their summer costumes totally... but there are still some joyful summer colours. I got some memories from the summer on a bouquet.

Keittiössä - In the kitchen

Sain Kartanonrouva Eliseltä keittiöhaasteen, kiitos siitä. En ota aina haasteita vastaan, mutta tähän tartuin! Pitäisi kuvata mitä keittiössämme on. No, minähän kuvasin, ja paljon, joten pääsette keittiökierrokselle. Ostimme talomme 16 vuotta sitten, ja heti ensimmäiseksi remontoitiin keittiö. Lattia tehtiin uusiksi, koska vanhat muovimaton alla oleet lankut piti hylätä: ne oli jo kerran joskus irroitettu, ja sen jälkeen naulattu isoilla nauloilla läpi. Alas laskettu levykatto purettiin, ja uusi nostettiin niin ylös kuin saatiin, ja tehtiin valepalkit. Mieheni teki itse keittiön kaapistot, minä maalasin ovet ensin vaaleanvihreiksi, ja päälle vähän kuultavalla itse tehdyllä tummemman vihreällä maalilla. Vanha hella jätettiin paikalleen, mutta se puhdistettiin kauheasta hopeamaalista ja maalattiin ruskeaksi. Meillä on värikäs ja kodikas keittiö, lämpimiä värejä; vihreää, ruskeaa, oranssinpunaista... keittiö on kodin sydän, ja sydämen pitää olla lämmin!. 

This is our kitchen... welcome! (Sorry this time only in Finnish.)

Mutta mistäs keittiöön tutustuminen aloitetaan...? No, eteisen ovelta tietenkin. Kun astutaan keittiöön, voi hartiat hipaista näitä kilikelloja. Mutta mitäs oranssinpunaista tuolla takana on...?

Pihlajanmarjoja! Teimme tyttöjen kanssa pari päivää sitten pihlajanmarjanauhoja...

...keittiön lamppuun! Siitä tuli aika ihana marjakruunu. Lamppu löytyi joskus huutokaupasta, ja tykkään siitä kovasti.

Kasvimaalla kukkii vielä auringonkukkia, joten niitähän nyt pitää kerätä maljakkoon. Pikkuaurinkoja loistamaan syksyn pimeyteen. Ne ovat suuressa kannussa, ja kannuja löytyy vielä lisääkin...

Mutta tässä on vähän isompia punaisia palleroita. Tomaatit ovat herkullisia.

Ikkunan sivussa roikkuu kolmekerroksinen verkkokori, jollaista metsästin kauan, kunnes se löytyi - ystävän kotikirppikseltä! :)

Verholaudan päässä on punainen puutulppaani.

Ikkunapöydällä tönöttää rautainen possupankki. Se painaa jo tosi paljon... ylimääräiset kolikot pudotellaan tähän, ja ne käytetään yhdessä johonkin matkaan. Ikkunasta näkyy peltomaisema, vielä muutama vuosi sitten tuossa laidunsi naapurin sympaattiset mustavalkeat lehmät, mutta ei enää.

Niitä kannuja... kaapin päällä niitä on rivi...

...ja toisen kaapin päällä toinen rivi. Käsin maalatut kolme keskimmäistä ja edellisen kuvan ensimmäinen ovat mieheni mummon maalaamia. Arabiat ovat perintökannuja, ja kauimmaisena olevan valkoisen kahvikannun olen saanut äidiltä, se on ohutta posliinia ja kuului heidän häälahja-astiastoonsa.

Lisää kannuja kaapissa! Onko minulla kannumania? Näitä myös käytetään. Tuo sininen on viimeisin hankinta, ihana pikkukannu.

Ja vielä yksi! Tämä on Riikka Iso-Aholan kettusarjaa, jota hän ei valitettavasti enää valmista. Meillä on tähän sarjaan myös murokulhot päivittäisessä käytössä, ihanat!

Lasiovellisesta kaapista löytyy myös vähän kristalleja ja muuta lasitavaraa.

Puuhellan päällä on orsi, jossa roikkuu kupariastioita ja koreja ja muuta tarpeellista ja vähän tarpeetontakin...

Ilmanvaihtoreikä ammotti tyhjyyttään, ja koska sitä ei käytetä, aukkoa koristaa vanha ruskea savipullo.

Virkkasin käsiä polttavan teepannun päälle villatakin. Ukkelia ja possua naurattaa kun se on niin hauska. Tykkään tuosta hellan kannen tekstistä. 

Mummon kello raksuttaa nykyaikaisesti pattereilla, koska vanha koneisto oli pahasti rikki. Punnukset ovat muistuttamassa entisajasta.

Lisää viisareita, uusvanha kaunis vaaka.

Kaapin päältä kurkkii peruna-ukko. Tämä vanha lelu löytyi vintiltä. Siinä on pitkä varsi, ja kun varren päähän tökkää perunan, ukkeli tasapainoilee pöydän reunalla.

Tämä on tuiki tärkeä kapine keittiössä näin syksyllä. Vanhanajan kärpäspyydys! Kärpäset lentävät makean tuoksun perässä alhaalta tuonne sisään, mutta ovat niin hölmöjä, että eivät enää osaa ulos. Isot kärpäset ovat liian fiksuja ja osaavat karata, mutta nuo pienet... ja niitä muuten riittää! Montakohan tuhatta niitä on jo yhteensä jäänyt ansaan. Ne kun kaikki lentelisivät keittiössä, niin huh!

Suurensuuret lasipurkit.

Riviin järjesty!

Tämä ihana voilautanen kansineen on Ranskasta... meidän vuokratalossa oli käytössä ihana vanha käsin maalattu voirasia, ja samantapainen piti löytää. Ostin sitten kaksin kappalein, takana on valkoinen.

Tykkään niin kovasti tästä pöydän puupinnasta, ja yhtä paljon tykkään näistä maatila-astioista! Sarjaan kuuluu myös ruokalautaset, ja näitä käytetään vähän juhlavammissa hetkissä. Arkisin juodaan kahvit ja teet muumimukeista. Se "hienompi" astiasto ruokasaliin odottaa vielä löytymistään.

Seinältä ikkunan ja astiakaapin välistä löytyy australialaisen Robert Lovettin tunnelmallisia hevosmaalauksia kehystettyinä postikortteina. Upeita tunnelmia!

Kaapin päädyssä tärkeä liitutaulu... tuo oviaukko johtaa olohuoneeseen.

Nämä lehmät tein joskus savesta. Omalla kömpelöllä tavallaan ihan viehättävät.

Äidin tekemää mosaiikkia.

Tyttären tekemä lisko, rouhea ja sympaattinen otus.

Uusin esine keittiössä, miehen tekemä nerokas talouspaperiteline! Tuosta saa yhdellä kädella paperin, ja nätisti katkeaa. Suitsait sukkelaan tehty, mutta toimii tosi hyvin ja se on tärkeintä. Tätä minä odotin monta vuotta... ehkä vielä joskus saan viimeistellymmän version. :)

Laitetaan nyt vielä yleiskuvia, kun haluatte kumminkin nähdä. (Tämä ei kai kuulu haasteeseen.) Lattia on ihana! Tykkään siitä todella paljon, se tehtiin teippaamalla vaaleanruskeaksi värjättyyn lattiaan ruudukko maalarinteipillä, ja sitten värjättiin vähän lisää Kiva-petsilakalla. Viimeiseksi muutama kerros kirkasta lakkaa päälle, ja hyvin on kestänyt jo 16 vuotta. Jotkut erehtyvät luulemaan sitä parketiksi, joidenkin mielestä se näyttää muovimatolta... Työtasot ovat koivua, mieheni tekemät, kuten siis kaapistotkin. (Joko minä kerroin, että mieheni on puuseppä ja osaa tehdä mitä vaan?)

Ikkunan päällä on kokoelma rauniotalon kivijalan sisältä löytyneitä ruskeita lasipulloja.

Keittiön pinnaselkäiset tuolit ovat isäni tekemät, nuorena miehenä ja käsityökaluilla. Ne ovat minulle todella tärkeät ja arvokkaat. Mieheni on niitä vähän korjannut liitoksista, ja pohjaan laitettiin lisälossit, nyt ne ovat kestäneet hyvin. Pöytä oli maalattu lukemattomin maalikerroksin, ja niiden poistamiseen meni aikaa... nyt siinä on ihana puupinta. Tuosta oviaukosta mennään ruokasaliin, jossa syödään ja kahvitellaan silloin kun on paljon porukkaa, tai halutaan muuten vaan vähän hienostella.

Kyllä, minä tykkään meidän keittiöstä, enkä taitaisi montakaan asiaa tehdä toisin!

Ja tämän haasteen laitan eteenpäin... Lindalle Romppalaan, sekä Eva-Liisalle Ottilia's Verandaan. Ja jos joku muukin innostui, ota haaste vastaan ja kerro täällä siitä! Koko keittiötä ei tarvitse kuvata, pienet yksityiskohdat riittävät. :)