Vähäsokerinen omenahillo uunissa

Nyt kun omenasato taas oli runsas ja omenia on tullut tehtyä perinteiseksi hilloksi esim. aronian kanssa ja muutama purkki omenia on kuivattuna odottamassa herkuttelua, niin loput omenat ajattelin tehdä tällä helpolla reseptillä hilloksi, jossa ei ole paljon sokeria. Suurin vaiva on siemenkotien poistaminen ja omenien pilkkominen, mutta sen jälkeen uuni hoitaa loput. Tein jo yhden satsin paahtunutta ja sakeaa hilloa, jota voi laittaa puuron päälle, paahtoleivälle tai herkutella vaikka jälkiruoksi vaniljavaahdon tai jäätelön kanssa.

Uunihillo on sakeaa ja siinä on omenalohkot vielä näkyvissä. Jos haluat sileää hilloa, joudut survomaan sauvasekoittimella kuoret silpuksi, mutta tällaisena paksuna hillo on hyvä jälkiruoka vain pikkulisäkkeillä. 

Reseptissä on vaniljatanko, mutta jos vaniljatangon vaihtaa esim. kanelitankoon tai pariin-kolmeen tähtianikseen, niin saat erimakuisia hilloja.

Vähäsokerinen omenahillo uunissa

1,2 kg omenoita (hapokas lajike)

1 dl hillosokeria

1/4 dl limettimehua

1 dl vettä

1 kpl vaniljatanko

Ohjeella valmistat 8 dl valmista hilloa.

Lohko omenat ja poista siemenkodat. Nosta lohkot kannelliseen uunivuokaan. Lisää sokeri, mehu ja vesi. Leikkaa vaniljatanko pitkittäin kahteen osaan ja nosta omenoiden joukkoon.

Nosta vuoka 200-asteiseen uuniin. Sekoita lohkoja puolen tunnin kuluttua ja anna hillon hautua uunissa kannella peitettynä vielä 2 tuntia. Voit sekoitella seosta muutaman kerran hautumisen aikana.

Poista vaniljatanko ja purkita hilloke kuumana pestyihin, kuumennettuihin purkkeihin. Sulje ja anna jäähtyä huoneenlämmössä ennen nostamista viileään.

Maku.fi resepti.

Omenapiirakoiden aikaan

Meidän mökin pikkuiset omenapuut (lue: omenapensaat) ovat tehneet heiveröisiin oksiinsa taas todella runsaan sadon. Pitkät oksahiipat roikkuvat melkein maahan ja omenoita roikkuu nippu joka oksan päässä. Vaikka olemme yrittäneet leikata tätä moneen kertaan pupun syömää puuta, niin puu siitä ei tule vaan puska. Mutta tuottoisa puska joka jaksaa tehdä siistejä ja kauniita omenoita joka syksy, vaikka hoito nyt on ollut vähän mitä sattuu…. Paljon ei ole lannoiteltu eikä aina edes rikkaruohoja kitketty, mutta sitkeästi puut vain jaksavat. Niillä on valoisa ja syvältä koskea paikka, joten ne viihtyvät.

Kuivasin taas osan sadosta Bengtille makean nälkään pikku napostelupaloiksi. Tänä vuonna ostin pikkuisen kuivurin, jolla olen kuivannut omenarenkaita ja laittanut ne lasipurkkiin vaniljatangon kanssa. Näin vaniljasta tarttuu mieto vaniljanmaku omenoihin, kun ne odottavat syöjää purkissa.

Ohjeita kuinka kuivata sato löytyy täältä.

Ajattelin kokeilla uusia omenareseptejä, mutta kun eilen leivoin omenapiirakan niin kaivoin esille vanhan kuohkean ja kakkumaisen reseptini, jonka kehitin pari vuotta sitten. Ajatuksena oli silloin löytää sama suutuntuma ja makumaailma kuin vanhassa reseptissäni, jonka olen hukannut, oli. Kunhan joskus löydän sen, niin pääsen taas tekemään vanhaa lempipiirakkaani. Mutta tämä on hyvä korvike – pehmeä ja kanelinen. Erikoista siinä on hillo ja rahka, jotka vähän makeuttavat ja tukevoittavat piirakkaa. Se ei ole höttöä vaan kunnon kakkumainen piirakka.

Resepti löytyy täältä: kuohkea-omenapiirakka-syksyn-omenista

Kuivakakun jo teinkin ensimmäisistä omenoista, mutta vielä on ajatuksena tehdä juustokakku, jossa on omenaa… nam. Laitan tänne ohjetta, kun saan sen aikaiseksi.

Jos mietit mitä muuta omenasadosta kannattaa tehdä niin muista hyvät hillot! Tein jo aronioista ja omenista hilloa kellariin odottamaan talvea. Kellarista ne pääsevät puuron päälle ja paahtoleivälle. Aronia on maukas ja terveellinen marja, mutta vähän tuhdin makuinen, joten omena pehmentää sitä mukavasti. Kannattaa kokeilla. Reseptin löydät täältä.

Jos haluat tietää mitä muuta omenasta voi tehdä, kuten omenapannukakkua, possua ja omenaa uunissa, sipulichutneytä omenoilla tai muita omenareseptejä, niin kirjoita ylhäällä blogin oikeassa reunassa olevaan hakukenttään OMENA ja saat kasan herkkuja, joita olen tehnyt vuosien varrella.

Maistuvaa omenaista syksyä kaikille!

Laskiaispullat goes nuts!

Matkailu avartaa. Kävimme pari viikkoa sitten pienellä minilomalla Tukholmassa ja harhailimme keskustassa helmikuun hyytävässä ilmassa kolme päivää. Välillä oli kiva piipahtaa lämmittelemään kahvi-/teekupin ääreen ja maistelemaan jotain pientä leivonnaista. Helmikuussa myös Tukholma tarjoaa joka kahvilassa laskiaispullia (Semla) sekä marsipaanilla että hillolla ja isolla kermavaahtokasalla maustettuna. Mutta Vanhassa Kaupungissa oli myös kahviloita, joissa tarjottiin Semla Nutella täytteellä. Tässä taas uusi Nutellan käyttö eli laitetaan suklaa-pähkinäherkkua pullan väliin, pehmennetään sitä kermavaahdolla ja yritetään ahmia iso annos sivistyneesti pölysokereiden lennellessä syliin. Ihanaa, täyttävää ja sotkevaa!

Ja täytyyhän tämä kokeilla myös mökillä eli tänä hiihtolomana minunkin hassut Laskiaispullat menevät pähkinöiksi!

Laskiaispullat

5 dl maitoa

50 g tuorehiivaa tai 2 ps kuivahiivaa

1 kananmuna

1 rkl kardemummaa

1 tl suolaa

1-2 dl sokeria

n. 14 dl vehnäjauhoja

150 g leivontamargariinia

voiteluun: kananmunaa

täyte:

marsipaania tai hilloa tai Nutellaa

kermavaahtoa

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva maitoon ja sekoita muna joukkoon. (Jos käytät kuivahiivaa, katso ohje pakkauksesta.) Lisää kardemumma, suola ja sokeri. Lisää jauhoja vähitellen ja vaivaa taikina hyvin. Lisää alustamisen loppuvaiheessa pehmeä rasva. Alusta taikinaa, kunnes se irtoaa kädestä ja kulhon reunoista. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa lähes kaksinkertaiseksi.

Leivo 18 pikkupullaa ja jaa ne kahdelle pellille. Kohota pullat liinan alla. (tai jos haluat vähän pienempiä pullia, tee 24 pullaa ja jaa ne kolmelle pellille).

Paista 225-asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä!

Leikkaa pullaan ”hattu” ja täytä pulla mieleisellä täytteellä. Perinteinen tapa on laittaa marsipaania pala ja sitten kermavaahtoa, mutta myös hillo + kermavaahto on hyvä yhdistelmä. Jos tahdot kokeilla jotain uutta ja hullutella – laita väliin Nutellaa ja kermavaahtoa – hmmm!

Laskiaispulla maistuu ulkoilun jälkeen kuuman kaakaon kanssa tai hiihtoretkellä, kun mukana on lämmintä teetä, kaakaota tai kahvia. Herkuttele loput iltateen/-kahvin kera. Näistä riittää isollekin joukolle pullia – jos haluat vähemmän, niin puolita taikina.

Vähällä huomiolle jäänyt marja-aronia - vaihtelua hilloihin

Monet eivät edes tiedä, että marja-aroniasta saa hyvää hilloa, varsinkin jos sitä sekoittaa jonkun muun marjan mukaan – tai tekee omena-marja-aroniahilloa – Nam! Hyvää paahtoleivällä, puuron päällä, maustaa jogurtin ja mihin sitä nyt hilloa voikaan laittaa.

Julkaisen linkin ohjeeseen, jonka tein 2014 blogiin, mutta jonka avulla on tehty tämänkin vuoden hillot. Tänä vuonna maustoin omana-marja-aroniahillon 2 tl vaniljajauhetta. Ei siis vaniljasokeria vaan jauhettua vaniljaa. Tuli varsin maukas hillo. Vanilja kannattaa lisätä hilloon vasta viimeisenä eli ennen purkittamista.

Ja täytyi sitä kokeilla myös muita eksoottisia makuja, joten maustoin yhden satsin murskatuilla vihreillä kardemummansiemenillä. Niitä laitoin noin 10 siementä suhteessa 6 dl marjoja ja 2,5 litraa omenanlohkoja. Kardemummat saivat kiehua soseessa yhtä kauan kuin marjatkin. Siinä kardemumma maistuu miedosti, mutta ei ole mikään päälle käyvä maku. Runsaamminkin olisi voinut laittaa. Mutta ehkä ensi kerralla. Tällä kertaa kaikki marja-aroniat on nyt purkitettu, seuraavana lähtee omenasoseet työn alle.

Mutta ohje hilloon löytyy tästä linkistä.

Onnistuneita hillotalkoita!

Marjamehu kattilassa sekä valutetuista marjoista hilloa

Mökillä ei ole Mehumaijaa, mutta iso kattila on ja siinä on hyvä tehdä marjamehua. Meillä on mökillä vain punaisia viinimarjoja, mutta naapuri antoi yhden oman mustaviinimarjapuskansa meille tyhjennettäväksi, joten sain juuri tämän reseptin verran marjoja - noin 3 litraa.

Perkasin viinimarjat ja laitoin ne kattilaan. Ajatus oli, että keittäisin marjoista vain osan mehua ja sitten soseuttaisin loppumarjat hilloksi. Joten vaikka ohjeessa sanotaan, että marjoja keitetään, kunnes ne ovat vaalenneet niin minä keitin marjoja vähemmän aikaa. Valutin myös mehun tiheässä siivilässä ja kun enin osa mehusta oli valunut, kippasin marjat kattilaan - tarkistin marjojen painon ja lisäsin hillosokeria, jotta siitä syntyi hillo. Survoin hilloa myös vähän sauvasekoittimella, jotta hillosta tuli sileämpää. Jos tykkää että hillossa on sattumia, niin silloin on hyvä jättää marjat kokonaisimmiksi.


Marjamehu jos käytössä vaaka
1.5 kg marjoja
6-8 dl vettä
500 g sokeria (300 g / mehulitra)

Marjamehu litran mitalla tehtynä
3 l marjoja
2-3 dl / marjalitra
6 dl sokeri (3,5 dl / mehulitra)

Kuumenna vesi isossa teräs- tai emalikattilassa. Varaa kovakuorisille marjoille, kuten herukoille, karviaisille tai puolukoille enemmän vettä kuin mansikoille, vadelmille tai mustikoille. Lisää marjat kiehuvaan veteen, pehmeät marjat sellaisinaan ja kovat hieman survottuina. Keitä marjoja välillä kattilan reunaan painellen 10-15 minuuttia, kunnes marjat ovat vaalenneet.

Pingota langalla sitoen puhdas sideharso sangon, kulhon tai kattilan päälle ja kaada marjamassa mehuineen siivilävaatteeseen. Älä painele marjoja siivilöinnin aikana, ettei mehusta tule sameaa ja sakkaista. Jos sinulla on tiheä siivilä, niin onnistuu myös sillä siivilöinti.

Kuumenna valunut mehu, kuori vaahto pinnalta ja lisää sokeri. Pullota puhtaisiin, kuumennettuihin pulloihin piripintaan ja peitä pullot kumitulpilla.

Marjamassan voi soseuttaa ja keittää soseeksi.

Ohjeella valmistat noin 1 l mehua / marjakilo.

Marjasoseesta hilloa
1 kg valutettuja marjoja (2 litraa)
500 g Hillosokeria
0,5 dl vettä

Kuumenna vesi ja marjat kattilassa. Sekoita hillosokeri höyryävään seokseen, kuumenna kiehuvaksi ja keitä kevyesti poreillen 10 minuuttia. Sekoita välillä. Kuori vaahto.

Anna hillon jäähtyä noin puoli tuntia, kunnes marjat eivät enää nouse pintaan. Sekoita pari kertaa jäähtymisen aikana.

Kaada hillo puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin, sulje huolellisesti. Hillo hyytyy lopullisesti noin vuorokaudessa. Säilytä mieluiten viileässä.

Jos haluat kiinteämpää hilloa, käytä Dansukker Hillo-marmeladisokeria. Muuten toimitaan samoin kuin hillosokerin kanssa.

Ohje kuinka mehu keitettään kattilassa löytyy sekä Kotilieden lehdestä että Marttojen sivuilta.

Mustikoita, mustikoita… hilloa, piirakkaa, pannaria…

Tänä vuonna mustikoita tuli todella paljon. En ole koskaan nähnyt meidän mökin pihassa näin paljon mustikoita! Ja missä oli kaikki rastaat? Yleensä siinä vaiheessa, kun mustikat alkavat tummua, niin pihaan alkaa ilmestyä tummia, sinertäviä kakkatahroja joka paikkaan, kiville, terassille, laiturille, ym. Tänä vuonna ei yhtään sinistä mustikkakakkaa koko pihassa! Ja sama koskee viinimarjoja. Joka kesä on saanut laittaa rastaiden takia verkkoja viinimarjapuskiin, että edes jotain sadosta jää itsellekin syötäväksi ja silti rastaat verottavat puskista ainakin alaosat mitkä jäävät verkolta auki tai sitten ne istuvat ja nokkivat verkon läpi kaikki yläoksat puhtaiksi. Tänä vuonna ei rastaan rastasta – ei tarvinnut laittaa verkkoja vaan saatiin itse poimia ja syödä oma sato! Miten hienoa! Ja kyse ei ollut siitä, etteikö rastaita ollut alkukesästä – niitä oli ja paljon ja ne pesivät korkeissa koivuissa ihan pihapiirissä, mutta sitten heinäkuun alussa - viuh – ja rastaita ei enää näkynyt. Missä mahtoivat olla? Oliko muilla samoja kokemuksia marjoista ja rastaista tänä vuonna?

Mutta palataanpa sitten mustikoihin. Niitä tuli paljon ja isoja ja kaikki ihan omassa pihassa, ei tarvinnut mennä edes metsään. Poimin talon nurkalta yhdestä ainoasta puskasta litran mustikoita ihan vain istumalla vieressä ja käymällä koko puskan läpi – marjoja oli todella ihan puskan alimmilla pikkuisilla oksilla, joita täytyi etsiä ruohon seasta. Hienoa – siitä valmistettiin kesän ensimmäinen mustikkapiirakka Mamman marjapiirakan ohjeella. Nam!

Ja lisää mustikoita poimin koko loppuheinäkuun ja tein mm. pannaria, jonka maustoin aidolla vaniljalla.

Sangollinen mustikkaa otettiin mukaan etelään ja keittelin siitä mustikkahilloa ihan vain Dansukkerin hillo-/marmeladisokerin ohjeella. Hyvää hilloa tuli – sitä on syöty jo aamupuuron päällä, paahtoleivällä ja eilen illalla peruspannarin päällä. Nami, nami – eiköhän tässä jo ole jotain ideoita mitä mustikasta voisi tehdä.

Ensimmäisen mustikkapiirakan päälle laitoin kesän viimeisiä mansikoitakin

Mamman marjapiiras

100 g voita tai margariinia

1 dl sokeria

1 muna

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 dl grahamjauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte

4-5 dl mustikoita, punaisia viinimarjoja tai muita marjoja

1 prk (200 g) kermaviiliä

1 muna

1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Aloita marjapiiraan valmistaminen vaahdottamalla voi ja sokeri. Lisää muna ja jauho-leivinjauheseos.

Levitä taikina voidellun, halkaisijaltaan 24 cm piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Levitä marjat pohjalle.

Yhdistä muut täytteen aineet. Kaada marjojen päälle.

Paista marjapiirasta uunin alaosassa 200 asteessa n. 30 min.

Vaniljainen  mustikkapannari

taikina:

7 dl punaista maitoa

3-4 isoa munaa

1 tl suolaa

3 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurajauhoja (tai muuta viljaa, kuten ohraa)

1 tl aitoa vaniljaa (jauheena, tiivisteenä tai vaniljamyllystä jauhettuna)

pannulle:

5 dl mustikoita
0,5 dl sokeria

Sekoita taikina ja anna sen turvota 30 minuuttia. Laita mustikat ja sokeri leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.

Kaada taikina päälle ja paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Kuvassa tarjoilin pannukakun Sitruunamehun kanssa. Pallo jäätelöä sopii annokseen myös, jos pakastimessa sattuu olemaan vaniljajäätelöä.

Mustikkahillo

1 kg perattuja tuoreita mustikoita

330 g Dansukkerin hillo-/marmeladisokeria

Keitä hillo pakkauksen ohjeen mukaan.

Hillo maistuu niin aamupuuron, paahtoleivän kuin peruspannarin kanssa.

Hillo-/marmeladisokerilla hillosta tulee sakeaa eikä liian makeaa, koska marjat ovat muutenkin makeita. Ohje onnistuu myös pakastemustikoista. Silloin kannattaa sulattaa mustikoita hetki ennen hillon keittämistä.

Mustikkahilloa pannarilla

Mukavia mustikkahetkiä!

Minttu-raparperihillo/-marmeladi

Jos raparperin varsia vielä löytyy niin kannattaa kokeilla myös vähän erikoisempaa yhdistelmää – raparperia ja minttua. Jos tuoretta minttua sekoittaa mansikkahilloon, siitä tulee maukas yhdistelmä, mutta harvemmin tulee mieleen laittaa minttua happameen raparperihilloon. Mutta minttu antaa kivan säväyksen ja mintulla maustettu raparperihillo/-marmeladi sopii hyvin esim. paistetun halloumijuuston kaveriksi ja grilliruuan pariksi. Kun teet hillon marmeladisokerilla, niin se ei ole liian makeaa.

Minttu-raparperihillo/-marmeladi

1 kg tuoretta raparperia

0,5 dl vettä

1 kanelitanko

1 pkt. hillo-marmeladisokeria

1 kourallinen tuoretta minttua silputtuna

Kuori ja leikkaa raparperinvarret noin 1 sentin paloiksi kasariin. Lisää vesi ja kuumenna höyryäväksi. Lisää kanelitanko sekaan.

Sekoita joukkoon hillo-marmeladisokeri ja keitä 10-15 minuuttia, kunnes raparperi on melkein soseutunut. Ota levyltä ja mausta silputulla mintulla. Anna hillokkeen jäähtyä hetken aikaa. Tölkitä lämpimänä puhtaisiin purkkeihin.

Tarjoa esimerkiksi grillatun halloumin ja mansikoiden kanssa.

Voikukkahillo

Näin alkukesästä on ihana keräillä villiyrttiä ja kokeilla uusia herkkuja. En ole koskaan aiemmin tehnyt voikusta hilloa, mutta nyt sekin lähtee kokeiluun. Etsin netistä erilaisia reseptejä ja päädyin noudattamaan suunnilleen Lautasella-blogin ohjetta.

Säilöin vaaleankeltaista ja kesälle maistuvaa hilloa talven varalle. Tätä on kiva levitellä paahtoleivälle, kun ulkona on pimeää, sohjoista ja synkkää – sekä muistella kesää, aurinkoa ja kauniita voikukkapeltoja.

Kerää vain juuriauenneita voikukkia kokonaisina. Tähän annokseen tarvitaan melkein puoli sankoa kukkia. Poista niistä hilloa varten kotona varret ja kukan alin vihreä osa jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Voikukan terälehdet kerätään auenneista kukinnoista - ylikukkineet tai aukeamattomat nuput eivät maistu samalle, vaan niistä tulee mehuun heinämäinen maku etkä saa mukaan voikukan kukkasen aromaattista vienosti salmiakille maistuvaa makua. Mitä enemmän perkaat keltaisia terälehtiä mehuun, sitä maukkaampaa mehua, mutta jos vihreätä jää paljon mukaan, mehusta tulee kitkerämpää.

Tämä hillo valmistetaan kaatamalla kukkien terälehtien päälle kiehuvaa vettä, jonka jälkeen mehu saa viipaloidun sitruunan kanssa vetäytyä seuraavaan päivään. Tämän jälkeen siitä keitetään hilloa, ja vasta aivan loppuvaiheessa lisättään voikukan terälehtiä hilloon koristeeksi. Älä tässä kohdassa vain erehdy keittämään voikukan terälehtiä. Tällöin voikukan kauniin keltainen herkkä väri kaikkoaa taivaan tuuliin ja saat aikaiseksi kitkerää ruskeata lientä ihanan keltaisen ja herkullisen mehun sijaan. Voikukanterälehdet eivät kestä keittämistä, joten terälehdet laitetaan mehuun aivan lopussa.

Tällä reseptillä saat (tietenkin vähän hillopurkkien koosta riippuen) neljästä kuuteen purkkia voikukkahilloa.

Hillo voikukanterälehdistä

200 - 250 g tuoreita auenneita voikukan terälehtiä
1,5 l vettä
1 luomu sitruuna

2 x 300 g hillo-marmeladisokeria

1 dl tuoreita voikukan terälehtiä seuraavana päivänä

Kerää vain juuriauenneita voikukkia kuivalla aurinkoisella säällä. Pane voikukat runsaaseen veteen, jotta kaikki mahdollinen lika niistä vajoaa sangon pohjaan ja myös mahdolliset hyönteiset häviävät niistä. Anna niiden liota noin vartti ulkona, jotta ötökät kiipeävät tai lentävät pois.

Kaada kukat lävikköön ja anna niiden kuivahtaa. Voit myös lingota ne salaattilingolla. Jos sinulla ei ole mahdollista hakea seuraavana päivänä tuoreita kukkia hillon koristeeksi, ota osa kukista kokonaisina sivuun, ja säilytä jääkaapissa tiiviissä astiassa tai muovipussissa seuraavaan päivään.

Poista kukinnoista varret ja kukan alin vihreä osa, jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Tarvitset terälehtiä noin 2 litraa.

Pane terälehdet isoon lämpöä kestävään kulhoon tai kattilaan. Mitä enemmän keltaisia terälehtiä, sitä maukkaampaa mehua saat. Pese ja harjaa sitruuna ja viipaloi se ohuelti. Kiehauta vesi ja kaada terälehtien päälle. Lisää sitruunaviipaleet ja anna mehun tekeytyä peitettynä yön yli kylmässä.

Siivilöi mehusta sitruunat ja terälehdet kattilaan siivilän läpi, jossa on harsokangasta.

Lisää voikukkamehuun hillo-marmeladisokeri ja kiehauta mehu ylös. Keitä 5 minuuttia ja kuori pinnalta pois kaikki mahdollinen vaahto reikäkauhalla.

Riivi uusista voikukista pois vihreät osat.

Ota hillo pois lämmöltä ja anna jäähtyä hieman. Lisää tuoreet voikukanterälehdet hillon sekaan. Sekoita kunnes terälehdet ovat kyllästyneet nesteestä eivätkä enää kellu hillon pinnalla. Kaada hillo huolellisesti pestyihin ja steriloituihin lasipurkkeihin ja sulje ne tiiviisti, kun hillo vielä on lämmintä. Anna jäähtyä kokonaan ja säilytä pimeässä, suojassa auringonvalolta. Voikukkahillo säilyy hyvin huoneenlämmössä vuoden, ja sen väri tummuu ajan myötä kirkkaan keltaisesta kullan kellertäväksi. Avattu hillo säilytetään jääkaapissa ja syödään parin viikon sisällä.

Hilloa marja-aroniasta

Marja-aronia on varsin tuottelias pensas. Yhdestä puskasta tulee satoa jopa 8–10 kiloa. Marjoja on helppo poimia, mutta mustat kypsät marjat värjäävät voimakkaasti, joten suojakäsineet ovat tarpeen.

Tuoreena marjat maistuvat kitkeriltä. Niistä saa kuitenkin hyvää hyytelöä ja hilloa. Marjat sisältävät runsaasti pektiiniä. Niitä voi kuivattuja napostella vaikka välipalana. Marjoissa on runsaasti fenoliyhdisteitä ja kohtalaisesti C-vitamiinia, noin 11 mg/100 g. Yksinään marja-aroniahillo voi olla hieman tylsä, mutta yhdistämällä muita marjoja/hedelmiä, hilloista tulee mielenkiintoisia.

Tässä omena-marja-aroniahillo.

Hilloa marja-aroniasta ja omenista

4 litraa omenalohkoja

1 litra marja-aronian marjoja

½-1 dl vettä

500 g hillosokeria

Lohko omenat, poista siemenkodat ja perkaa marjat. Lado omput ja marjat kattilaan ja lisää vesi. Kiehauta ja anna porista, kunnes omenat ovat pehmeitä. Soseuta sauvasekoittimella, lisää hillosokeri ja anna kiehahtaa. Purkita kuumiin purkkeihin ja sulje kannet huolellisesti. Säilytä jäähtyneet purkit viileässä.

Tilhinektari puolukasta ja pihlajanmarjoista

Olen googlettanut erilaisia ideoita, mihin käyttää pihlajanmarjoja ja tässä yksi idea, joka on kopioitu YLE:n jutusta, jossa Martat neuvovat mitä hyvää marjoista voi tehdä.

Ainakin tämä on helppo tehdä ja kuulostaa lupaavalta – ja niitä puolukoitakin on sangollinen…

Tilhinektari

400 g puolukkaa
150 - 200 g pihlajanmarjoja
2 dl vettä
60 – 70 g sokeria

Huuhdo marjat tarvittaessa.

Laita marjat ja vesi kattilaan. Laita pehmeille marjoille pienempi vesimäärä. Kuumenna kiehumispisteeseen. Älä kiehuta. Soseuta marjat.

Lisää sokeri ja kuumenna toistamiseen kiehumispisteeseen.

Täytä puhtaat purkit piripintaan ja sulje korkit huolellisesti.

Tarjoiluehdotus:
Nautitaan sellaisenaan. Jääpalakuutioon pakastettu nektari sopii mainiosti juomasekoituksiin. Jäätelön päälle kastikkeeksi sekä kuumana liha-ja linturuokien kastikkeena.