Lapikasrakkaus

Huolisin kaappiini näistä Keron kengistä minkä tahansa parin. Ja varsinkin ensimmäisen, Denim Demonin kanssa yhteistyössä tehdyn parin, jossa lapikas kohtaa nykypäivän. Aivan mahtavia. Kolahtaako sinnuun?

 Kaikki kuvat: Kero

Jotakin punaista

Kirpputorilta lähti matkaan (taas) jotakin punaista. Lamppu ja täydelliset puukengät. Lamppu etsii vielä paikkaansa, mutta puukengät pääsivät suoraan jalkaan. Mukavampihan niillä olisi ulkosalla kävellä, mutta täytyy odotella pihan muuttuvan mutavellistä hieman kiinteämpään olomuotoon.

Löydän kirpputoreilta yleensä suhteellisen paljon kenkiä. Ellen itselleni, niin sitten muille.  Luulen tarkkaavaisuuteni johtuvan yksinkertaisesti siitä seikasta, että kuljen useaa lajitoveria lähempänä niitä alahyllyjä, joissa kengät yleensä piileskelevät (tai sitten minulla on vain erikoinen maku, joka voi pitää yhtälailla paikkansa). Mittaa varrellani kun on kaikkiaan sataviisikymmentäkuusi senttiä. Onneksi jossain asioissa savolaiseen persjalkaisten sukuun kuuluminen on etu.

Voisin tehdä joskus ihan oman postauksensa noista löytämistäni kenkäaarteista.

Kippurakärki

Olen etsinyt kirpputoreilta vuosia lapikkaita. Vastaan on tullut ainoastaan lasten ja miesten kokoja, ei yksiäkään kolmeseiskoja.  Vaan nyt minulla on vihdoin omat kippurakärjet. Kerrankin oikeassa kohtaa kun avaa suunsa, saattaa etsimänsä löytää lähempää kuin oli kuvitellutkaan: Tällä kertaa rakkaan äidin ullakolta.