Viinirypäleiden jalostamista - linkit resepteihin

Ensimmäinen kokeilukierros viinirypäleiden kanssa on maalissa. Ensin kokeilin hilloa kahdella eri reseptillä. Piti kokeilla, sillä vaikeusasteen ero oli huima. Halusin todellakin tietää, mihin ponnistelut kannattaa suunnata. En ole varsinaisesti mikään keittiöihminen, jos sellaisia nyt on edes olemassakaan? Ihan oma termi...

Ensin kokeilin helpompaa hilloreseptiä. Avun sivuilta Hanna Sumarin blogista löysin helpoimman ja uskottavimman kokeilureseptin: https://blogit.apu.fi/hannasumari/iihana-viinirypalesato-siirtyi-oksilta-purkkeihin/ Rypäleet kypsennettiin kuorineen ja kuoret siivilöitiin samalla kuin isot siemenetkin. Sitä löytyy noista kierrekansipurkeista. Hyvältä maistui :-)

Toinen hillokokeilu kohdistui patalinnun huomattavasti työläämpään reseptiin: http://patalintu.blogspot.com/2011/10/viininkorjuuta-sailontaa-ja-superhyvia.html

Tuota löytyy noista napsautuslukkokannellisista purkeista. Resepti oli TODELLA työläs. Vastaavia reseptejä löytyi paljon. Niissä rypäleiden kuoret piti ensin poistaa (HIDASTA!), vaikka ne kiehautettiin lopussa koko soosin kanssa. Mitään maullista lisäarvoa en löytänyt - ei ollut mielestäni työlään kuorimisen arvoista puuhaa.

Viinirypälesiirappi löytyi täältä Patalinnun sivulta:  http://patalintu.blogspot.com/2011/10/viininkorjuuta-sailontaa-ja-superhyvia.html. En kuorinut rypäleitä, vaan siivilöin kuoret ja siemenet samalla kertaa. Käytin vähän ohjetta enemmän vettä ja lopputulos oli ihana :-)

Seuraavaksi teen hilloa jollain näiden reseptien välimuodolla. EN aio kuoria viinirypäleitä enää kertaakaan. Ihan turhaa ja kovasti aikaa vievää touhua. Jos on kulinaristi, voi löytää makueron, jota minä en löytänyt. Kannattaa siis kokeilla kumpaakin ohjetta varmuuden vuoksi :-)

Oletko mehustanut tai tehnyt hilloja tai hyytelöä? Millä reseptillä? Ja olitko tyytyväinen?

Ihanaa syyskuun jatkoa!

Syksyn satoa ja hirvikärpäsiä

Olen aika huono korjaamaan satoa omasta pihastamme. Luumuja on tullut popsittua ohimennen suoraan puista. Samalla tekniikalla sujui vadelmien ja karviaisten sadonkorjuu ;-) Mutta vanha viiniköynnös on tuottanut vaivihkaa sellaisen rypälemäärän, että se pisti ihan ajattelemaan.

Viiniköynnöksen lajinimike on Zilga, se kestää pohjoisen kylmät - nähtävästi aika mennen tullen. Rypäleet ovat pieniä (olisivat kuulemma suurempia, kun malttaisin ja muistaisin leikata köynnöstä) ja niissä on isoja siemeniä. Maku on kypsänä ihan kiva, mutta kivien vuoksi rypäleiden syöminen tuollaisenaan jää aika rajalliseksi. Ja nyt sitä satoa on siis enemmän kuin koskaan, vaikka satoa on monesti aikaisemminkin ollut ihan kiitettävästi.

Etsiskelin sopivia reseptejä useamman päivän. Monet resepteistä olivat mahdottoman työlään tuntuisia (ei sovi minulle, haluan käyttää aikani muuhun). Loppujen lopuksi päädyin siihen, että keräsin ensin kulhollisen ja kokeilen pieniin eriin kolmea erilaista reseptiä. Sellaista kokeilevaa kehittämistä :-)

Tähän kulhoon mahtui noin 3,5 kiloa rypäleitä. Kun marjat irrotteli tertuista, jäljelle jäi jo jonkin verran kevyempi lasti.

Tässä vielä osa kulhon sisällöstä isohkolla lasilautasella. Vähän fiinimpi asettelu muka :-)

Kaksi ensimmäistä hilloreseptiä on nyt testattu. Jäljellä on vielä viinirypälesiirapin ohje.

Googlettelin tietoa hirvikärpäsistä, kun arvoin sitä, uskallanko lähteä sienimetsään vai en. Mokomat kiusanhenget aikovat olla riesanamme vielä lokakuun puolelle asti, joten sitä ei kannata jäädä odottelemaan. Mutta pari hyvää vinkkiä keksin kuitenkin.

Ensinnäkin hirvikärpäset pitävät (kuten olen jo itsekin todennut) hien hajusta. Ei siis kannata pakata itseään tukkoon metsään mennessään, vaan pukea päälle sopivasti hengittävää vaatetta, ettei tule kova hiki touhutessa.

Toiseksikin hirvikärpäset tarvitsevat kunnolla lentääkseen (ovat silloinkin huonoja lentäjiä) vähintään kymmenisen astetta lämmintä. Viileät kelit vähentävät siis noita ikäviä läheisyyden kaipaajia huomattavasti. Tänään oli 14 astetta lämmintä ja metsät pieniä, eivät mikään hirvien kerääntymispaikkoja. Tuloksena oli vain yksi hirvikärpäskontakti. Ihanaa!

Sieniä löytyy nyt jo täällä Hämeessäkin. Aiotko sinä käydä sienimetsässä?

Syksyä ja sadonkorjuun iloa

Siitä huolimatta, että syksy on mitä kauneinta aikaa Suomen vuodessa, koen henkilökohtaisesti aika kovaa luopumisen tuskaa syksyn tullen. Se on hassua sikäli, että pidän syksystä. Ja sikäli ymmärrän reaktioni, että jatkuvasta uusiutumisesta ja kasvusta luopuminen tekee tiukkaa. Keinun näiden kahden tunnetilan välillä ja yritän löytää positiivisen punaisen langan.

Ehkei se olekaan tämä vuodenaika, joka himmentää iloani, vaan se tätä seuraava vuodenaika. Lehdettömyys, hämäryys ja pimeys, vihreän hiipuminen ja kylmä. Ehkä murehdin jo kaiken sen saapumista, vaikka syyskesän sydän sykkii vielä parhaimmillaan.

Kun maltan luopua kesästä luopumisen tuskasta (vaikken niin mahdottomasti kesästä erityisesti aina nautikaan),  löydän syksyn lämpimät värit, kynttilät, kanervat, mausteet ja säilömisen. Kotoilun ihanuuden ja villasukat :-)

Melkein 20 vuotta sitten kasvarin nurkkaan istutettu viiniköynnös Zilga on pärjännyt iät ja ajat ilman erityistä hoitoa. Rypäleet olisivat varmaan isompia ja niitä olisi enemmän, jos malttaisin panostaa hoivaamiseen enemmän. Kaikesta hoitamattomuudesta huolimatta köynnös tuottaa vuosittain rypäleitä enemmän kuin ehdimme ja jaksamme syödä. Luonto tekee tämän ihan omillaan :-)

Tällä kertaa kuvasin osan sadonkorjuun tuloksista. Pieniä, ihania sinisiä rypäleitä :-) Osa jää varmasti taaskin syömättä, mutta kauniilta näyttävät :-) Eikö?