Olkapää elpyy ja tilhiparvi kävi vierailulla 💖

Eilen oli ihan pakko tarttua kameraan, kun näin pihatiellä tilhiparven. En ehtinyt ikuistamaan niiden peseytymistä, mutta tavoitin heikkoon valoon oksien kätköihin piiloon jääneet helisijät muutamaan pönötyskuvaan. Enpä olekaan koskaan niitä vielä tavannut näin keväällä! Olkapääni suostui kuvausyhteistyöhön, mutta millään muulla en sitä sitten eilen enää vaivannutkaan.

Olkapää äkäilee kaikista paikoista eniten (mutta vähemmän kuin eilen) juuri tällä hetkellä. Särkylääkkeet ja lepo ovat ehdottomia kohtuullisen olon edellytyksiä. Mutta tänäänkin olkapää oli jo parempi kuin eilen. Aion varovasti nostaa tänään käsityöt syliin ja ryhdyn heiluttelemaan puikkoja olkapää mahdollisimman liikkumattomana ja silti jännittämättä jotain uutta osaa kropassani 😂😂😂. Helpommin ehkä sanottu kuin tehty?

Kello lähestyy kuutta, mutta ulkona on kaunis matalan auringon valo. Matti kävi tänään pihassa taas ruokailemassa ihan rauhassa. Se ei hätäillyt eikä Putiniakaan näkynyt missään. Jokainen sodaton päivä tässä pihassa on musiikkia korvilleni ja iloa silmilleni.

Mahtavaa maaliskuun jatkoa!

Jotain uutta täytyy aina olla - ja tilhiä :-)

Maailman ehkäpä itsepäisimpänä suorittajana olen tähdentänyt itselleni kovasti uutta elämän asennetta. Tässä iässä ja elämänvaiheessa se liikkuu jossain ilon, nautinnon ja uuden oppimisen vaiheilla. Iso suorittaminen ei ole tuonut juurikaan lisäarvoa tähän mennessä ja vielä vähemmän se houkuttaa tulevaisuudenkuvana.

Pyrin nyt etsimään tilanteita ja paikkoja, joissa koen nautinnollisia hetkiä ja voin rentoutua hyvillä mielin. Ja niihin pyrin myös keskittämään vapaa-ajan ajatukseni.

50+-ikäisenä uraputki on tukkeutunut vääjäämättä ja se on harmittanut minua kovasti. Olen kuitenkin luonteeltani kunnianhimoinen suorittaja ja minut on kasvatettu mittaamaan arvoani menestykselläni. Ja nyt ollaan tässä. Surkuhupaisaa ;-)

Opettelen edelleen jatkuvasti uusia asioita niin ammatillisesti kuin harrastustenkin osalta. Kaikki uusi on parhaimmillaan seikkailua. Niissä seikkailuissa kukaan ulkopuolinen ei voi dissata minua ikäni perusteella. Ne ovat ihan omiani ja vain minua varten.

Tämän vuodenajan seikkailut työn kiireissä keskittyvät naapurien pensasaitoihin ja niissä viihtyviin lintuihin ;-) Juuri Latvian seikkailulta palanneena nämä jutut riittävät minulle iloisen hyvin :-)

Tässä ihanaa harmaata hetkeä tilhien kanssa :-) Upeaa lokakuun jatkoa sinulle!

Ja taustalla yksi räkättirastas :-)

Tilhiä liikkeellä :-)

Harmaudesta ja sateestakin huolimatta ulkona on muiden lintujen huutelujen lisäksi kuulunut raikasta helinää: tilhet ovat täällä! Sää ei suosi niiden kuvaamista ja muutenkin ne lennähtävät hermostuneen oloisesti paikasta toiseen. Kaukana ja korkealla päivystävät silloin, kun ovat paikalla.

Muutaman päivän ajan olenkin käynyt silloin tällöin ulkorappusilla vain kuuntelemassa, kuuluuko tilhien ääntä. Olen niin iloinen siitä, että olen oppinut tunnistamaan ne kuuloaistilla. Kun ääntä kuuluu, voi alkaa tuijotella ympäriinsä, missä pyrähtelijöitä näkyisi.

Tilhen ääntä voi kuunnella esimerkiksi Luontoportin sivulta täältä. Ääni on luonnossa tietenkin suhteessa paljon hiljaisempaa, ovat usein sen verran kaukana. Mutta ääntä tulee samanaikaisesti monesta linnusta ja suunnasta. Se kertautuu kauniisti.

Olen kovasti kiitollinen viime päivien tilhikohtaamisista, vaikkei sää ole suosinutkaan kuvaajaa.

Pari naapuria on leikannut orapihlaja-aitojaan kauniisti hellällä kädellä ja se on jättänyt pensasaidalle tilaa kukkia ja marjoa. Pensasaidat näyttävät siisteiltä ja hurmaavan kauniilta punaisten marjasatojensa vuoksi. Tilhet ja monet muutkin linnut tykkäävät :-)

Tausta on harmaa, eilinen pilvitaivas. Tässä ei vielä satanut, hetken kuluttua sade innostui taas oikein kunnolla.

Asiasta kukkaruukkuun: Tänään sain laitettua kolmen takin taskuihin heijastimet. Näillä pärjätään hyvin :-) Niin, ja yhden heijastimen laitoin myös työreppuuni.

Kauan pimeänä olleet katuvalojen tolpat saivat vihdoin eilen lamppuosatkin. Nyt kadulla erottaa vastaantulijan. Se tuntuu mukavalta ja turvalliselta.

Huomiselle on luvattu jälleen sadetta. En valita, luonto kiittää. Tekemistä riittää varmasti runsaasti täällä kotonakin, jos ulkoilu ei tunnu kutsuvalta. Saapas sitten nähdä, kuinka kovasti sitä vettä sitten tulee.

Mitä kuuluu sinun sunnuntaisuunnitelmiisi?

Vaihteleva viikko ja kuukausi :-)

Mennyt viikko on ollut kelien puolesta todella monipuolinen. Auringosta tiukkaan hämärään ja.tuhtiin lumisateeseen on ehditty viikon aikana saada sääelämyksiä :-)

Sukkatehtaan tuloksista pitäisi ottaa ainakin itseä varten kuvia. Jouluna jaoin sukkia lahjoiksi aika nirsonlaisesti, joten nyt varastossa on useampia pareja valmiina, vaikken oikeasti mitenkään nopea neuloja olekaan. Kovasti olen tyytyväinen siihen, miten paljon olen oppinut, vaikkei käsien kätevyys ollutkaan lapsena vahvuuksiani.

Mutta ihminen kehittyy. Tahtomattaankin ja erityisesti tahtoessaan. Ilman kehittymistä kuihtuisin. Onneksi maailma on täynnä kehittymisen mahdollisuuksia. Ei ole pakko jäädä sijoilleen, jos ei halua.

Valokuvaamisessa luonto on edelleen todella lähellä sydäntäni. Mutta henkilö- ja tapahtumakuvaukset ovat tuoneet innostavan kehittymismahdollisuuden luonnon kuvaamisen rinnalle. Vuoden vaihteessa kävin kuvaamassa hautajaisia elämäni ensimmäistä kertaa. Ihan hyvin sujui mielestäni ensimmäiseksi kerraksi. Tein paljon esitöitä valmistautuakseni kuvaamiseen. Varsinaisen kuvaamisen jälkeen tein vielä ihan kunnon rupeaman kuvien käsittelyn ja valikoimisen kanssa. Toivottavasti omaisetkin ovat kuvien suhteen tyytyväisiä.

Nyt suunnittelen henkilökuvauskeikkaa. Haluan taas tehdä esityöt kunnolla ja tehdä homman kunnolla.

Mutta viikon tilhet eivät poseeranneet, pysähtyivät sentään hetkiseksi pihatuijaan ennen pelmahtamistaan naapurin pihlajan viimeisiin marjoihin ja sieltä naapurin naapurin koivuun. Esitöitä ei voinut eikä tarvinnut tehdä. Piti vain tehdä, minkä pystyi tuossa nopeassa hetkessä :-)

Entä sinä - pidätkö paikalleen juurtumisesta, jatkuvasta kehittymisestä vai molemmista?

Tilhiä!

Kesken päivän valoa tuntui olevan enemmän kuin pitkiin aikoihin. taivas repeili ja pilvien välistä näkyi sinistä taivasta. Valon määrä oli huikea.

Samassa saapui pieni tilhiparvi ensin pihamme korkeimpaan tuijaan ja sen jälkeen naapurin rajalla kasvavaan pieneen pihlajaan. Onneksi kamera oli käsillä.

Kauaa ei kestänyt auringon valo sen paremmin kuin tilhien iloittelukaan. Onneksi satuin tällä kertaa olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan :-)

Tilhen siivet ovat taivaallisen kauniit kaikkine yksityiskohtineen. Tilhen villi iloittelu muutaman pihlajanmarjan kanssa oli myös musiikkia sielulle.

Siirymme helmikuuhun - ihanaa talven jatkoa!

Sisäistä aurinkoa elämään :-)

Tänään on kovin ristiriitaisia tuntemuksia. Itsellä olo ok, mutta lähellä (ei kotona) kaikki ei mene putkeen. Harmittaa muiden puolesta, mutta tässä ei ole juurikaan mitään, mihin voisin vaikuttaa.

Toivon, että muillekin paljastuu oman elämän punainen lanka, joka sitten toivottavasti johdattaa eteenpäin.

Neuvo: älä laske epäonnistumisia, laske onnistumisia ja rohkeita yrityksiä!

Sisäistä aurinkoa elämään :-)

Tilhien jäljillä

Aamulla tilhiparvi meuhkasi naapuripihan korkeissa koivuissa ihan kunnon tovin. Työaikana ja ihan liian korkealla, joten kamera sai levätä rauhassa.

Työpäivän päätteeksi kävin vähän kiertelemässä, josko löytäisin jonkin tilhiparven jostain ja löytyihän sellainen. Suurin osa kuvista tuli otettua alhaalta korkealle ylös koivun latvaan harmaata taivasta vasten. Hieman kuvia sai hämärästä paikasta pihlajan kimpusta. Ei suurta taidetta, mutta onpahan tämäkin dokumentoitu :-)

Huomenna lennähdän Rovaniemelle tyttären luoksen pidennetyksi viikonlopuksi. Vietetään syyslomaa kumpainenkin :-) Täytyy pakata mukaan lämmintä vaatetta...

Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua!

Sitä ihan samaa loppuvuotta kuin aina ennenkin tähän aikaan vuodesta...

Tauti iskee, kun kiireet rauhoittuvat. Näinhän siinä aina käy. Huomenna palaan töihin toivottavasti jo ihan hyvässä terässä.

Pihan kauralyhde on kärsinyt kovia. Fasaani on ottanut sen lempipaikakseen ja lentoonlähtöponnistukset ovat olleet kova koettelemus niin lyhteelle kuin lyhteen tuellekin. Tuki on nostettu uudelleen pystyyn, mutta lyhde retkottaa ylösalaisin. Kelpaa silti vielä fasaaneille :-)

Olo on jo melkein hyvä ja hyvä niin, sillä huomenna menisin töihin joka tapauksessa.

Vanhojen kuvien pariin palaillaan taas. Nyt kuvia maaliskuulta. Kuinka paljon valoisempaa silloin onkaan! Sinne ei ole enää pitkä aika, eihän?

Lisää tilhiä

Jos lauantai on ihana päivä, niin ei ole sunnuntaissakaan mitään vikaa ;-) Aikaisin herännyt poikani saapui ulko-ovesta eteiseemme samaan aikaan, kun sain takamukseni sohvalle heti heräämisen jälkeen. Koira oli sitä mieltä, että nyt kannattaa herättää isäntäkin oikein kunnon haukulla, mutta onneksi se tokeni pian - koira siis. Ja isäntä sai nukkua.

Mies herää viikonloppunakin aikaisin, käyttää koiran lenkillä ja laittaa sille ruoan. Tulee useimmiten sitten takaisin nukkumaan. Niin tänäkin aamuna. Harvinaisen aamuvirkulla tuulella ollut poikani yritti soittaa minulle jo kesken unieni. En vastannut, vaan käänsin kylkeäni. Mutta enpä siinä enää kunnolla nukahtanutkaan. Ja kun pääsin alakertaan, saapui poika jo palkkalaskelmansa kanssa paikalle. Meillä oli projektina uusia hänen verokorttinsa, Mitäpä muutakaan sitä haluaisi tehdä ennen silmien aukaisua ja aamukahvia? ;-)

Pihabongaus ei tuottanut tänään yhtään sen kummempaa tulosta kuin eilenkään. En tosin mitenkään vakavasti niitä lintusia laskeskellutkaan, Mutta olisin varmasti aloittanut sillä silmäyksellä, jos pihaan olisi saapunut jotain henkeä salpaavaa. Mustarastaasta sain pari puolivillaista kuvaa otettua. Se pysytteli epäkohteliaasti huonosti kuvattavissa paikoissa eikä tehnyt minulle mitään helpoksi. Minä puolestani en viitsinyt häiritä sitä, vaan odottelin, josko se tulisi melkein tyrkylle. Ruokailkoot rauhassa, kun on pihaan malttanut saapua. Ehtii sitä kuvia ottamaan myöhemminkin :-)

Eilisiä tilhikuvia on tarjolla tänäänkin. Tänään ehdin käydä niitä vähän tarkemmalla silmällä läpi. Mahdotonta porukkaa hosumaan. jatkuvaa häsläämistä ja istumajärjestyksen säätämistä ;-)

Kuusi näytti kauempaa ihan joulukuuselta ;-) Kovin kauniisti koristellulta kuuselta.

Latvassa oltiin välillä ihan siististi.

Ja sitten piti jonkun alkaa jo säätämään omaa paikkaansa...

Lähitarkastelu osoitti, että kuusen kävyt olivat kadonneet parempiin suihin. Käpyjä on ollut paljon ennen suursyöminkejä. Nyt oli vain rangat jäljellä.

Paikkaa piti vaihtaa puun latvasta tai oksasta toiseen tämän tästä. Osa lensi kuin viimeistä päivää. Minua ihailutti kovasti tuo tilhien kyky kökötellä oksalla kylmän rauhallisesti, vaikka lajitovereita suihkii aivan vierestä ohi kumpaakin puolta ;-) Todella kylmähermoista! Katso tilhi vasemmalla :-)

Tässäkin melkein kaikki tilhet kököttelevät, niinkuin mitään ei tapahtuisi, vaikka muutamat kaverit vetävät avointa liitoa ihan senttien päässä...

Ja tulihan sinne kuviin tietysti tällainenkin enkä tietenkään malta jättää sitä julkaisematta ;-) Lapsellista? Varmaankin :-)

Pihabongauksen jälkeen tilhiä naapurissa

Elämä on ihanaa, kun on lauantai :-) Pihabongauksen ensimmäinen kierros oli tänään. Katson vielä, tuoko huominen mukanaan mitään mielenkiintoisempaa. Aamulla / aamupäivällä katselin pihalle olohuoneesta, valoa oli vielä liian vähän valokuvaamiseen, joten sohvalla kököttely yöpuvussa sopi agendaan oikein mainiosti.

Tunnin aikana ikkunan ulottuvilla kävi melkoisen vakioporukkaa yhtä poikkeusta lukuunottamatta: tali-, sini- ja kuusitiaisia, hömötiainen, pikkuvarpusia, varpusia, käpytikka, fasaani ja harakoita. Lisäksi pihassa kävi mustarastas - sen olen nähnyt vasta parina päivänä. Iltapäivällä ruokintapaikalla ei ollut yhtään lintua tai toisinaan muutama tintti. Tosin taivalla oli silloin meteliä, kun naakat ja korpit ajoivat takaa kanahaukkaa. Vähän myöhemmin ruokintapaikka oli edelleen yhtä tyhjä, mutta naapurin kuuseen ilmestyi (saapui / lensi) kymmeniä tilhiä.

Tilhiä lähdin sitten kuvaamaan, mutta ne eivät tulleet matalalle. Valitsivat korkeat puut, joiden latvoista toisiin lensivät. Vaan otin kuvia silti ;-) Aikamoista sähläämistä niillä oli välillä, kun mentiin ja tultiin (siis lennettiin ja laskeuduttiin)... Oli upeaa =D

Tilhiä

Rovaniemelle asti piti lähteä, että näkee tilhiä. Muut näkevät niitä etelässäkin, mutta minun täytyi lähteä pohjoiseen asti ;-)

Ensimmäiset tilhet nähtiin Ounasvaaralle mentäessä. Parveilivat puissa ja lensivät puusta toiseen. Olipa se upean näköistä... <3 p="">

Pari päivää myöhemmin mentiin ihan pihlajien perässä paikalliselle hautausmaalle. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kävelin hautausmaalla kameran  kanssa, myönnän sen :-(  Monista pihlajista huolimatta lintuja ei näkynyt missään. Vaan sitten bongasin - toisen valokuvaajan :-) Pitkästä putkesta arvasin, että paikalla täytyi olla myös lintuja. Vähitellen näkyviin tuli muitakin kuvaajia ja vihdoin myös niitä lintuja.

Tilhiä oli paljon, mutta pakkasta vähintään yhtä paljon. Kamera ei toiminut jatkuvasti pelkästään mallikkaasti, kylmä hidasti kuvausta. Tilhien lisäksi paikalla oli myös niitä taviokuurnia. Mutta nyt vielä pari kuvaa tilhistä :-) Ihanaa illan jatkoa!