Käpytikka, huonosti nukuttuja öitä ja oman tiensä kulkijoita moottoriteillä

Turha on odotella hyvin nukuttuja öitä ja niiden jälkeisiä virkeitä päiviä blogin kirjoittamiseen. Niitä ei nyt ole ollut tarjottimella, joten näillä mennään ja ollaan olevinaan tyytyväisiä 👍.

Ensin luontoasiaa: käpytikka on halunnut koetella pihassamme niin terijoensalavan kuin omenapuunkin kestävyyttä. Terijoensalavassa saa minun puolestani tuo koputella, mutta omenapuu pitää jättää rauhaan. Neuvottelemme näistä paraikaa.

Käpytikka ei ole ryhtymässä lakkoon eikä sinne päinkään. Himokkaat vierailut pihapuissa sen kuin jatkuvat.

Tänään kävin etelässä toimistolla. Matkoilla näin laulujoutsenia (yksittäin, parissa ja pienessä parvessa), töyhtöhyyppiä ja metsäkauriita pelloilla ruokailemassa. Nyt on niin mahdottoman keväistä jo, ihan innostun 🥰.

Lähipiha on sulanut jo melkein täysin. On se vaan ihanaa 💖.

Ajomatkalla Helsinkiin ja takaisin tapasin taas monenlaisia kulkijoita. Takanani kaupunkialueella tuli mopedi, joka vilkutti jatkuvasti oikealle. Jännittyneenä seurasin tilannetta peruutuspeilistä. Siitä olisi voinut syntyä ikävä tilanne. Ei onneksi käynyt niin. Vilkuttelin vihjeeksi hetkeksi itsekin oikealle paikassa, jossa risteyksiä ei ole, mutten saanut kuskia huomaamaan virhettään.

Hetkeä myöhemmin naapurikaistalta eteeni sujahti auto, jolla ei ollut yhtään mitään vilkkuja päällä. Nyt oli varovaisuudesta hyötyä 👍.

Kotiin päin tullessa risteysalue oli tukkeutua liikennevalojen vuoksi. Jäin sääntöjen mukaan odottamaan risteysalueen ulkopuolelle, jotta risteysalueen liikenne voisi sujua kaikesta huolimatta. Liikenneympyrästä paikalle suhahti kuitenkin kuski autonsa kanssa ja hän päätti hyödyntää (risteysalueen) tilan oman ja edelläni kulkevan auton välissä. Hän siis tukki liikenteen risteyksessä. Hänen jälkeensä paikalle saapunut risteyksen yli yrittänyt autoilija joutui jäämään odottelemaan, että liikennevalot  puhdistaisivat reitin hänellekin.

Ja vielä paluumatkallakin kaistoja vaihdeltiin ilman vilkkuja ja ohituskaistalla ohiteltiin mistään nopeusrajoituksista välittämättä. Liian kovat nopeudet vaativat aina muulta liikenteeltä varovaisuutta ja ennakoimista, jotta vaarat vältettäisiin.

Mitä liikenteen ongelmille pitäisi sinun mielestäsi tehdä?

Kevään töyhtöhyypät

Kevät lähestyy ihanasti ja työpäivän jälkeiset kävelylenkit ovat melkeinpä juhlaa. Valo, lintujen laulu ja kevään eteneminen muuttuvat jokaisen päivän myötä. Neljän seinän sisälle ei kannata jäädä, jos ei ole ihan pakottavaa syytä. Kaikki aistit saavat nyt ylenpalttisesti tyydytystä.

Kuvat ovat viime vuodelta, mutta koska töyhtöhyypät ovat jo täällä, kuvien ajankohdalla ei ole niin isoa merkitystä. Nämä käyvät ihan hyvin, eikö vain?

Ihania piilovärikkäitä lintuja upeine äänineen ja syöksylentoineen. Pelloilla tapahtuu paljon juuri nyt! Leppoisaa pääsiäisen odotusta!

Epäluotettavat sääennusteet, pilkkijöitä jäällä, muuttolintuja maisemissa ja siirrytään kesäaikaan

Olen melkeinpä säätiedotusten suurkuluttaja. Vapaa-aikani suunnittelu ja viettäminen suuntautuu sään mukaan. Siksi seurailen sääennusteita tarkasti. Olen ollut Ilmatieteenlaitoksen vahva seuraaja, mutta joko sään ennustaminen on vaikeutunut tai sitten yhteinen linja puuttuu. 

Tämän päivän sään arvuuttelu oli ihan tyypillinen tapaus. Kovin kauaa etukäteen en edes viitsi sääennusteita tosissani tutkia, sillä niiden häilyvyys on hämmentävää ja jopa ärsyttävää. Mutta edellisenä päivänä tai viimeistään saman päivän aamuna ennusteen luulisi keskimäärin olevan jo aika selvä. Mutta ei.

Eilen iltapäivällä täksi päiväksi luvattiin loistavaa, auringon vallitsemaa säätä. Tänä aamuna ja aamupäivänä oli pilvistä ja harmaata, säätiedotus lupasi lisää pilviä ja jopa hieman sadetta. Luovutin ainakin siltä osin kameran ulkoiluttamisreissun ja päätin panostaa kotitöihin. Hieman ennen puolta päivää aurinko raivasi itsensä esille ja keli olikin mitä mainioin. Samoin säätiedotus oli muuttunut jo lupaavammaksi. Onneksi ehdin vielä matkaan.

Joskus tuntuu siltä, kuin siellä olisi töissä joku yöhessu, joka tekee aamuksi aina omat, ihan persoonalliset ennusteensa. Nuori kapinallinen tai ulkopuolinen trolli? Oli miten oli, olen turhautunut nykyisiin sääennusteisiin 😠.

Lähdin katsastamaan Sääksmäen sillan seudun, josko sillan alla olisi jo sulaa. Lähipelloilta oli ainakin jo suurin lumi sulanut. Varmaakin varmempi kevään merkki oli teiden varsille saapuneet lintujen tarkkailijat. Heitä oli paikka paikoin autokunnittain.

Sääksämäen sillan alla oli jo hieman sulaa. Mutta jäällä oli ruuhkaa.

Pilkkijöitä oli paljon enemmänkin, mutta parhaisiin paikkoihin autoa ei saanut pysäköityä kuvaamisen ajaksi, kaikki mahdolliset pysähtymispaikat olivat jo käytössä. Yhdessä paikassa pitkähkön autoletkan luota paljastui noin kymmenen hengen pilkkiseurue, jotka kykkivät jäällä noin metrin välein toisistaan melkein ringissä. Jokin pilkkikurssi kenties?

Jokin vetovoima keräsi kevätjäälle myös tavallisia kävelijöitä. Saapuivat pysähtymisalueelle autolla ja lähtivät kävelemään jäätä pitkin vastarannalle.

Minun lapsuudenperheessäni on talvisin pilkitty paljon, myös keväällä, kun jään pinnalla oli lumen alla jo paljon vettä. Että sinne meneminen pelotti joka kerta (minua, ei muuta perhettä) 😖.

Paluumatkalla näin ensimmäiset peltojoutsenet (siis joutsenet pellolla, ei lennossa), laulujoutsenia tietenkin olivat täällä Hämeessä. Hanhiparven pääsin häthätää kuvaamaan. Joukossa tundrahanhia ja muut lienevät tulkintani mukaan metsähanhia. Kaukana lensivät samoin kuin joutsenet seisoivat.

Pelloilla lenteli myös jo töyhtöhyyppiä. Lähelle eivät nekään tulleet. Lisäksi näin (mielestäni) kiuruja. Päättelin näin lintujen koon, lentotyylin ja äänen perusteella. Voi olla, että olen väärässäkin. Niistä en edes yrittänyt saada kuvia. Ovat niin vikkeliä.

Eläinten seuraamisen näkökulmasta nyt on todella kiihkeää kevätaikaa. Linnut huutelevat reviirejään, muuttolintuja saapuu lisää päivättäin ja oravat saanevat ensimmäiset poikasensa ihan juuri nyt. Lumi sulaa ja maa lämpenee. Ihanaa kevään jatkoa! Muistathan siirtää kellot kesäaikaan huomiseksi: tunnilla eteenpäin (kesään päin).

Vilinää ja vilskettä :-)

Haistan syksyn tuoksun mietona, mutta varmana. Pidän siitä, mikä tuntuu melkein häpeälliseltä tunnustaa, sillä niin moni kokee syksyn ensisijaisesti luopumisen aikana. En minä talvea odota, mutta elokuun jälkimmäinen puoli ja syyskuu ovat upeata aikaa.

Kun viljat on puitu, pelloilla näkyy taas lintuja. Eilen kävin pellon reunalla taas makustelemassa. Täytyy myöntää, että hyvä keli ei haitannut lainkaan ;-)

Linnut olivat kaukana, mutta havaittavissa. Hyvään kohtaan päästyäni seisoin kauan paikallani. Linnut saapuivat vähitellen hieman lähemmäs ja seurasin kovasti kiitollisena kaikkea ympärilläni tapahtuvaa kuhinaa.

Kaukana, kaukana pellon toisella puolella oli kurkiperhe ruokailemassa. Vanhemmat ja kaksi tämän vuoden poikasta, toinen lepäilee melkein näkymättömissä.

Töyhtöhyyppiä on näkynyt jo jonkin aikaa. Nyt ne ovat oikein kunnolla näkösällä. Kaukana tosin.

Nokkosperhonen oli löytänyt erinomaisen ohdakkeen ja ruokaili sen parissa kauan :-)

Töyhtöhyypät tekivät välillä massapyrähdyksiä ja vaihtoivat paikkaa.

Västäräkkiemo, niin luulisin (taitaa vaihtaa jo talvipukuun?) lenteli pellolla poikasten kanssa.

Talvipukuinen emo?

Tämä on poikanen.

Pellolla oli myös keltavästäräkkejä. Eivät tulleet lähelle poseeraamaan ;-)

Nuoret kottaraiset ovat jotenkin niin koskettavia. Vaikka pysyivätkin kaukana ;-)

Upeaa viikonloppua!

Millä mielin sinä suhtaudut lähestyvään syksyyn?

Työpäivän jälkeinen hermolepo: töyhtöhyyppiä ja kurkia :-)

Olen nyt parin viikon ajan käynyt melko säännöllisesti tuulettamassa itseäni ulkona jossain etäpäivien jälkeen. Useimmiten olen karannut lähimetsään sienien kuvat silmissä vilkkuen kuitenkin ilman mitään paineita. Aika kuluu kuin siivillä, kun maastossa rämpii kaatuneiden puunrunkojen yli tai lähekkäin kasvavien kuusien oksien läpi ja samalla tuijottelee sammalta silmä kovana mahdollisten sienisaaliiden varalta :-) Pari tuntia yhteen reissuun on tavallisesti kulunut kerralla. Sitten on alkanut hiki pukata näissä lämpimissä niin paljon, että koti on alkanut kutsua.

Olen nukkunut paremmin erityisesti viimeisen viikon ajan. Ensimmäinen viikko selvitteli ajatuksia, tämä toinen on vapauttanut ajatusrumbasta ja tuonut lepoa uniin. Jos olen monesti kesän aikana herännyt hyytäviin painajaisiin, niin nyt olen parinakin yönä herännyt siihen, että nauran (äänettömästi) katketakseni. Iloon herääminen keskellä yötä on ihan mukava kokemus :-)

Nyt on lähimetsä kynitty kantarelleista toistaiseksi. Ennen sateita en usko sinne enää suunnistavani. Tänään lähdin ulkoiluttamaan sekä kameraa että sieniveistä ihan kevyesti. Kameraan tarttui muutamat lentävät linnut.

Töyhtöhyypät lensivät hiiren hiljaa. Ihan sattumalta ne huomasin.

Kurjet sen sijaan ilmaisivat hyvin olemassaolonsa. Viimeisenä jonossa tämän kesän nuorukainen.

Hirvikärpäsiä olen tavannut vain vähän. Osittain syynä on se, että välttelen hirvimetsiä ihan viimeiseen syksyyn asti. Mutta olen minä pikkaisen sellaisissakin kovasti 'aseistuneena' eli hirvikärpästakkiin pukeutuneena käynyt. Vähiksi ovat silti jääneet hirvikärpästörmäilyt. Ehkä vielä ei ole niiden aika?

Ensimmäiset suppilovahverot ja sunnuntaiaamun aikaiset kohtaamiset

Tämäniltaiselta metsäreissulta tarttui mukaan jo ihan mukavasti kantarelleja. Monta kantarellikastiketta on jo valmistettu tämän kesän sienistä ja sato on kerta kerralta suurempi. Paljon olisi niitä lisääkin tulossa, mutta nyt tarvittaisiin välillä sateita. Kaikki tänne eiliselle luvatut ukkoskuurotkin pitkin päivää jäivät saapumatta eikä pisaraakaan pudonnut kuivahkojen metsänpohjien kostukkeeksi :-(

Mutta ennätysten ennätys minulle oli, että keräsin jo tänään tämän vuoden ensimmäisen suppilo- ja kosteikkovahverosaaliin! Suhteellisen pieneltä alueelta keräsin ehkä noin litran verran - mutta eihän niitä sinnekään voinut jättää ;-) Näyttää siltä, että kovasti aikaista ja runsastakin sienisaalista on metsät täynnänsä ja tuloillansa.

Eilen aamulla heräilin ennen aikojani ja lähdin kameraa ulkoiluttamaan aamukuuden aikaan. Aurinko paistaa silloin vielä melko matalalta, valo on sävyltään pehmeän kultaista ja varjot ovat pitkiä. Auringon kuumuuskaan ei vielä ahdistellut, vaikka kahdeksan aikaan alkoi olla pellon laidalla jo oikein lämmintä.

Ensimmäiset kohtaamiset olivat valkohäntäkauriiden kanssa. Ensimmäinen seisoi ajotiellä, kun saavuin paikalle. Se siirtyi hieman syrjempään ja jäi tuijottelemaan minua.

Toinen oli hieman kauempana pellon laidassa. Tällä oli pienet sarvetkin.

Töyhtöhyyppiä löysin myös aamuiselta pellolta.

Kanadanhanhia oli pieni parvi kauempana pellolla. Niistä ei tullut yhtään edustavaa kuvaa ;-)

Pysähdyin välillä aamupalalle ja sen jälkeen jalkauduin peltotielle. Tielle tuli siipiään kuivattelemaan ja kroppaansa lämmittelemään myös nokkosperhonen

ja neitoperhonen.

Kotiin saavuin hieman ennen puoli yhdeksää. Väsymys hiipi kroppaan ja siirryin aamupäiväunille (=aikkareille) jatkamaan kesken jääneitä uniani :-)

Olen kiitollinen siitä, että tänään ei ollut enää hellettä, vaikka pitkähihainen metsäreissulla olikin liioittelua. Suihkuttelin itseni ympäriinsä hyttyskarkoitteella (joka toimii ihan kohtuullisesti myös paarmoihin) ja päätin tulla öttiäisten kanssa toimeen ihan lyhythihaisella :-)

Mahtavaa elokuista viikkoa sinulle :-)

Töyhtöhyypän elämää

Tänään heräsin työpatoutumien vuoksi tavallista aikaisemmin. Työasiat vain pompsahtivat mieleen ennen aikojaan ja sinne jäi uni. Ihan positiivista stressiä, ei mitään huolestuttavaa. Päivän aikana sain tehtyä töitä hyvään malliin ja ensi yö ei todennäköisesti häiriinny ainakaan niiden vuoksi :-)

Työpäivä oli muutenkin levollinen - vain yksi etäpalaveri. Kaiken muun ajan sai käyttää itsenäiseen työskentelyyn. Palaveri oli kiva ja hyödyllinen. Päivästä tulee vain kovin sirpaleinen, jos palavereita on päivän aikana kolme tai enemmän. Mutta toki niitäkin päivä vain täytyy olla.

Viime lauantaina kuvailin töyhtöhyyppiä, noita ihanan kauniita lintuja. Ei niidenkään elämä ihan helpolta näyttänyt ;-)

Ensin ajattelin, että tämä töyhtöhyyppä peseytyi. Sitten tuli mieleen myös pesäkuopan valmistaminen. En ole kysellyt mistään linturyhmistä, mistä tässä on kyse.

Tässäkin töyhtöhyyppä on uppoutunut niin syvälle, etten usko kyseen olevan vain ruoan etsimisestä.

Naaras edessä (lyhyempi töyhtö ja epätasainen musta väritys edessä) ja koiras takana (huomattavan pitkä töyhtö ja tasainen musta väritys edessä).

Töyhtähyypän väritys on vain niin mahtava :-)

Ensi havainnot ruoan äänistä...

Tässä ollaan ruoan perässä. Nokka likaantuu ikävästi, mutta sille ei nyt voi mitään.

Ihanaa alkanutta arkiviikkoa! Jaksellaan <3 p="">

Ihania kevään lintuja ennen uuteen arkiviikkoon siirtymistä :-)

Tänäänkään ei pitänyt lähteä minnekään, mutta päivä aukesi kauniina ja iloisena, suorastaan kutsuvana. Poikakin vielä soitteli aamulla ja ehdotti, että ottaisin auton päiväksi käyttööni, kun keli on niin hyvä, niin sehän oli sitten siinä :-)

Hanhia on paljon, kun niiden kanssa vain osuu nokakkain :-) Malttavat olla hiljaa vain levätessään. Melkein aina jollain tai useammallakin on joku asia kesken. Kälätys on siis enemmän tai vähemmän melkoinen. Kannattaa kulkea korvat auki ja pienin äänin. Kuulohavainnon perusteella voi lähteä paikantamaan niitä helpommin :-)

Vaaleavatsaiset ovat metsähanhia ja mustalaikkuvatsaiset tundrahanhia.

Töyhtöhyypät paljastavat hyvässä valossa kauniit värinsä. Ne näyttävät lentäessään ja muutenkin kaukaa katsottuna mustavalkoisilta, mutta itse asiassa ne ovat ihan jotain muuta :-) Tämä onnekas on löytänyt madon ja päättänyt saada sen esille - ruokalautaselleen. Onnistuikin siinä :-)

Kevään ensimmäisistä kuovihavainnoista en ehtinyt saamaan kuvaa. Mutta nyt osasin olla tarkkana, sillä osasin jo odottaa niitä. Sitä paitsi tämä kökötti pellolla suhteellisen paikoillaan eikä lentänyt pään yli kovaa vauhtia, kuten ne edelliset :-)

Tässä siis kuovi!

Tämä kuva on hieman suurennettuna siitä, miltä se näytti paljaalla silmällä. Tässä erottuu jo sen nokkakin, mikä ei oikeassa elämässä näkynyt. Näkyi vain ruskea jokin, joka kannatti kuvata varmuuden vuoksi. Ja kannattihan se! Kevään ihka ensimmäinen kuovikuva! Jess!

No, tähän se sama sitten vähän tarkemmin rajattuna. Halusin vain näyttää, kuinka vaikeaa sen havaitseminen pellon ohi ajaessa on. Mahtava suojaväritys sillä :-)

Huomenna sukelletaan arkeen. Minä olenkin jo vähän kaipaillut sitä. Yöllä herään intoilemaan työasioista, mutta olen päättänyt säästää työjutut huomiseen. Täytyykin tsekata huomisen kalenteri, että tietää, mihin varautua :-)

Millä mielin astut uuteen arkiseen viikkoon?