Kesä on ollut hyvä. Olen saanut viileitä päiviä omiin tarpeisiini. Sade on hellinyt luontoa. Ja helle on ollut iloksi heille, jotka hellettä janoavat.
En yritäkään pohtia ja arvotella itse kunkin kesämieltymyksiä. Mutta se, että kesä suosii meitä kaikkia ei ole ollenkaan itsestään selvää. Eikä ollenkaan takuuvarmaa tulevaisuudessa.
Me lähdemme kohta (vuokra)mökille. Oma koti jää loma-asunnoksi muulle perheelle siksi aikaa. Mainiota kierrätystä tämäkin mielestäni. Toki se vaatii hieman ylimääräistä jääkaapin tankkaamista ja lakanoiden vaihtamista, mutta se on ihan iloinen tehtävä 🥳
Stressaan mökille lähtöä varmaankin enemmän kuin koskaan. Jotenkin jo matkalle lähtöä edeltävä pakkauspäivä sai unet sekaisin ja äkäisyyden pintaan. Silti tiedän, että itseni härnääminen näillä matkalähdöillä tekee minulle hyvää. Matkat ovat olleet aina ihania. Ja lähtöstressin tainnuttaminen tekee hyvää omalle jaksamiselle. Kaikki epämukavuusalueelle siirtyminen vahvistaa minua jotenkin. Sen näkee niin selvästi aina jälkikäteen.
Vuosi on ollut rankka, kuten aikaisemmatkin sisaruksensa. Nyt pitäisi malttaa pysähtyä miettimään, mitä ihan oikeasti haluan elämältäni jatkossa. Kesäloma on tarjonnut hyvän tauon kiireeseen ja mainion hetken oman itseni tarkasteluun.
Olen käyttänyt paljon aikaisempaa enemmän aikaa kirjojen lukemiseen. Se on tehnyt minulle hyvää. Kuin paluuta juurille.
En edelleenkään ole mikään intellektuellin kirjallisuuden mallikuluttaja. Viihdyn lapsuuden ja nuoruuden tapaan kevyessä ja viihteellisessä kirjallisuudessa. Olen antanut itselleni luvan lukea juuri sitä, mitä satun haluamaan ja juuri silloin, kun satun löytämään sille aikaa.
Näin kauniina kesäaikana luen paljon ulkona. Se onkin ehkä parasta kesässä 🥰