Juhannuspäivän hetki pihalla

Juhannusaaton pääsimme viettämään yhdessä perheen kanssa. Se on nykyään aika harvinaista herkkua aikataulujen ja välimatkojen vuoksi. Mitään muuta ohjelmaa yhdessä olemisen, ruuan laittamisen ja syömisen lisäksi ei sitten tarvittukaan. Elämä hellii välillä :-)

Juhannuspäivänä kiirehdin kameran kanssa pihalle, sillä koira oli olohuoneen ikkunasta havainnut pihalla liikkuvan siilin. Siilejä tapaa nykyään melkoisen harvoin. Tämä oli painelemassa tielle, joten kannoin sen nahkarukkasilla hieman peremmälle pihaa suuntaamaan matkaansa turvallisempaan suuntaan. Ruokaakin laitettiin siilille, mutta ei se maistunut ainakaan sillä erää ;-)

Sateeton ja melkein lämpöinen keli innosti jäämään pihalle kuvaamaan tämän hetken kauniita yksityiskohtia. Niiden kuvaamisessa paksu pilvipeite ja vähäinen valon määrä ei haitannut.

Ulkona on eittämättä todella kaunista juuri nyt. Vihreää riittää silmänkantamattomiin. Ja kukintaakin riittää monissa väreissä ja vaikka missä muodoissa.

En erota mökinruusua ja torniolaaksonruusua toisistaan. Olen ostanut pihaan vuosikymmenten aikana kumpiakin, mutten muista mihin olen mitäkin sijoittanut. Tämä on siis jompikumpi. Ensimmäisen kerran tämän kukkiessa luulin, että jänis oli käynyt syömässä nuppuja ja jäljelle oli jäänyt vain tyngät. Kukat ovat halkaisijaltaan 2-3 senttisiä.

Suviruusu kukkii jo, mutta vielä aloittelevan maltillisesti. Kaukana ollaan vaaleanpunaisena hehkuvasta pensaasta vielä tässä vaiheessa. Ehdottoman kiitollinen ruusu, vaikka valtaakin mielellään alaa yhä enemmän. Ei leviä ihan yhtä riehakkaasti kuin 'tavallinen' juhannusruusu.

Tämä on kai tarha-alppikärhö... Elää sopuisasti muiden pihakasvien kanssa. Kiipeilee mm. katajassa, sembramännyssä ja pensasangervoissa. Aika tuore tulokas - kukkii nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Kahtena aikaisempana vuonna ollut pieniä kukintoja.

Kiinanlaikkuköynnös on myös lemppareitani. Vaatimattomista vihreistä lehdistä osa värjäytyy ensin kärjestä alkaen valkoiseksi. Hieman myöhemmin lehden kärjestä leviää punaista väriä, joka vähitellen peittää valkoisen alueen kokonaan.

Pienet hempeät valkoiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä todella tahokkaasti :-)

Lehtoakileijat olivat tontilla jo silloin, kun 23 vuotta sitten muutimme tänne. Näiden värien lisäksi mukana on ollut punasävyinenkin yksilö. Olen siirtänyt näitä pihan mylläyksen myötä uusiin paikkoihin. Lisäksi se on itse levittäytynyt minne sitä huvittaa. Siementen avulla se pääsee valloittamaan uusia, yllättäviä paikkoja. Tosin sana valloittaa on aika yliampuva. Hennosti ja nätisti se aina paikallaan nököttää.

Leppoisaa juhannuksen jälkeistä sunnuntaita!

Ihan vähän väriä kuitenkin :-)

Ihan väritöntä ei ole, kun jaksaa oikein tarkasti katsoa. Se lohduttaa, sillä silloin kylmyys ja hämäryys ei tunnu niin loputtomalta. Meidän pihamme valopilkku näkyy alla ;-) Suviruusu ei malta luovuttaa millään, eilen vielä ainakin piti pintansa vielä todella sitkeästi ;-)

Tänään oli työpäivä ja päivän sujumisesta päätellen univelat on nyt kuitattu ainakin pääpiirteissään. Ei tuntunut päivä ollenkaan pahalta eikä töissä ollut yhtään kiireen tuntua (ainakaan minun työhuoneeni lähellä). Pari työpäivää vielä ja sitten taas lomaillaan =D

Ruusuista juhannusta!

Pimpinella-suvun ruusuja kutsutaan välillä yleisestikin (ainakin myyntikuvastoissa) juhannusruusuiksi, vaikka meidän perinteinen juhannusruusumme onkin vain yksi suvun ruusuista: Pimpinella plena. Monet noista ruusuista kukkivat kuitenkin juhannuksen aikoihin, joten nimitys ei mene ihan hukkaan. Vaikka juhannuksen ruusuja olisi vaikka kuinka, laitan kuvatervehdyksen nyt vain kolmesta pimpinella-suvun piharuusustamme. (olen siis ollut aikoinani varsinainen ruusuhörhö, enkä enää itsekään muista kaikkien pihan ruusujen nimiä...)

Lumoavin kaikista on mielestäni suviruusu eli Pimpinella Poppius. Se aloittaa kukintansa noin viikkoa ennen varsinaista juhannusruusua ja on ainakin meidän pihassamme yltynyt kaikkein isommaksi ja rehevimmäksi juhannuskukkijaksi. Ja minä pidän niin kovasti vaaleanpunaisesta...

Toiseksi innokkain kukkija on varsinainen juhannusruusu. Ihana sekin :-)

Papulanruusu ei ole vielä kasvanut lähellekään edellisten ruusujen mittoihin, mutta se on myöskin näistä kolmesta minulle kaikkein uusin tuttavuus. Siinä kiehtoo sen kukkien klassinen malli ja upean hauras rosa väri. Se on kuin tuulahdus jostain kaukaa...

Ihanaa juhannusta kaikille! Ruusuisia ajatuksia ja unelmia... :-)