Melkein keskellä ei-mitään

Mökkiloma on vietetty. Perinteitä on noudatettu ja oli oikein kivaa käydä mökillä 💖

Meillä ei siis ole omaa mökkiä ja olemme vuosikausia viettäneet viikon kesälomastamme vuokramökillä. Koskaan emme ole olleet kahdesti samassa paikassa. Niin kutsuvaa mökki-sijainti -yhdistelmää ei ole löytynyt, että haluaisimme palata kohteeseen uudelleen. Voi olla, että olemme olleet budjetin suhteen liian pihejä. Ehkä isommalla satsauksella olisi löytynyt jokin unelmapaikkakin. Mutta oikein hyvin olemme pärjänneet näinkin.

Nyt mökkeilimme Keski-Suomessa ja hyvin keskelle harvaan asuttua maatamme. Paarmat olivat kesäloman ajan hyvin näyttävässä ja pistävässä roolissa. Isompia ostoksia toteutimme lähiseudun suuremmilla paikkakunnilla: Pihtiputaalla ja Viitasaarella. Mökkimme sijaitsi Kinnulassa, joka on pieni kahden kaupan (Sale ja K-market) kunta.

Kinnulassa asuu noin 1500 asukasta. Kesämökkiläiset lisäävät kunnan asukaslukua kesäisin huomattavasti.

Lähimmissä isoissa kunnissa Pihtiputaalla (n. 40 minuutin ajomatkan päässä) asuu noin 3 700 henkilöä. Niinpä sieltä löytyi jo isompi ruokakauppa (K-Supermarket) ja Tokmanni. Alkosta puhumattakaan.

Viitasaarella on noin 6 400 asukasta. Sieltä löysimme myös pari kirpputoria muiden herkkujen lisäksi.

Koskaan ennen emme ole eläneet niin kaukana kaikesta (siis meidän näkökulmastamme). Reissun aikana tuli mietittyä syntyjä syviä ja elämän monimuotoisuutta. Miltä elämä tuntuisi täällä kaiken tutun ja totutun sijaan?

Se oli hyvää itsekeskustelua. Hämmentyneen alun jälkeen löysimme paljon hyviä kysymyksiä ja ihan kelvollista keskustelua niiden pohjilta 👍

Kinnulan keskustaan mökiltä oli noin viisi kilometriä. Meillä oli yhdet naapurit.

Kuvia mökköseltä:

Yläkerrassa parvella oli nukkumapaikat ja sängyt vielä neljälle, mutta me tulimme mainiosti toimeen alakerran tiloilla, joihin sisältyi yksi (pienehkö) makuuhuone.

Virittelin riippumaton hyttysverkkoineen varjoisaan paikkaan, joka ihan hetken kuluttua olikin taas jo auringossa. Takuuvarmaa varjoa emme mökiltä löytäneet.

Pixie-koira oli rantaa kiinnostuneempi mökin takapihasta ja sieltä avautuvasta mahdollisuudesta päästä mökkitielle. Valvottavaa riitti. Mutta Pixie oli kovasti tyytyväinen samoilumahdollisuuksiinsa.

Vesi oli rannassa ihon lämpöistä. Kauempana tuli vastaan myös viileitä/kylmiä vyöhykkeitä. Uin mökkeilyn aikana melkein kymmenen kertaa. Kovin ennätys moneen, moneen vuoteen.

Olen jäätelön syöjä vain kesäisin. Lapsena en innostunut jäätelöstä edes kesällä. Kaikki maito aiheuttaa minulle melkein aina ikäviä vatsaoireita. Olenkin siirtynyt hylkimään / välttämään maitoa. Jäätelön kohdalla (en tykkää mehujäistä) maidottomuus korreloi usein vegaanisuuden kanssa. 

Olenko ihan ainoa olento maan päällä, jonka vatsaa maito korventaa niin, ettei edes laktoosittomuus auta? Jotenkin voisi kuvitella, että nykyisellä osaamisella maidoton menu (ja jopa vegaani menu) voisi olla aika helppo ja vakiokin juttu. Mutta onhan se välillä todella haastavaa löytää jäätelövalikoimasta edes yhtä vegaanista vaihtoehtoa 😲. Olemmeko me Suomessa edelleenkin niin vannoutuneita maidon kannattajia, ettei vaihtoehtoja juurikaan tarjota?

Kolmella kaveruksella on useampikin vegaani jäätelövaihtoehto. Magnumilla oli ainakin viime kesänä vielä mainio vegaani vaihtoehto - tänä kesänä en ole löytänyt sitä mistään.

Tänään mies toi minulle kaupasta jälkiruoaksi vegaanin jäätelön - olin aivan taivaissa ja himmeissä himmeleissä. Ihanaa, että noita herkkuja löytyy 💖

Yö ulkona ja tiklejä

Nukuin Suomen ladun haasteen mukaisesti viime yön ulkona. Virittelin riippumaton kotipihalle hieman syrjemmälle, sen ympärille hyönteisverkon, sisälle ilmatäytteisen makuualustan ja makuupaikaksi hieman kylmempääkin kestävän makuupussin. Ja tietenkin pään alla oli ilmatäytteinen retkityyny ja varmuudeksi mukana retkivalo.

Vaikka tuossa vieressä kulkee kohtuullisesti liikennöity tie, nukuin todella hyvin. Heräilin toki monesti, mutta uni tuli helposti, nopeasti ja miellyttävästi pian takaisin. Hämmästyttävää oli, että nukuin melkein koko yön selälläni, vaikka tavallisesti olen sitkeä kylkinukkuja. Jotenkin se vain oli luontevaa ja helppoa.

Ilmapatja oli lämmin, yhtään ei paleltanut. Toki siinä auttoi myös lämmin makuupussi. Hyönteisverkkoa en sitten lopuksi laittanutkaan kiinni, sillä yhtään hyönteistä ei näkynyt eikä kuulunut missään. Välillä yöllä herätessäni katselin taivasta sen verran, kuin satuin saamaan silmiä auki. Taivas oli kirkas ja tähtiä näkyi vaikka kuinka paljon. Kun toisen lähitien kunnostus saadaan valmiiksi ja siihen uudet katuvalot nykyisten pelkkien tolppien jatkeeksi, yhtä tumman kirkasta yöpymisnäköalaa on varmaan enää turha toivoa.

Yö oli kostea, vaikkei yhtään satanutkaan. Kun käsi välillä hakeutui lämpimän makuupussin uumenista pussin päälle, vastassa oli kostea, melkein märkä pinta.

Aikaisin aamulla huomasin makuualustani liukuneen osin pois paikaltaan. Hetki tomeraa touhuamista ja asia oli korjattu. Kummasti unta riitti heti touhuamisen jälkeenkin :-)

Nukuin aivan poskettoman pitkän yön. Herättyäni kelailin ensin kännykästä aamun uutisia ja seurasin samalla pihan lintujen touhuja. Ihanan leppoisaa heräilyä :-)

Kännykällä napattu kuva riippumatossa loikoillessa hetki ennen silmien ummistamista.

Eilisen päivän iloinen yllätys oli hetki tiklien kanssa. Eivät innostuneet seurastani ja vähitellen häipyivät kaikki johonkin. Muutaman kuvan sain kuitenkin näistä veijareista :-)

Tiklit viihtyvät pesimäajan ulkopuolella usein parvissa. Ne ruokailevat mielellään juuri tällaisissa ohdakkeiden ja takiaisten siemenpalloissa.

 

Yhteen kuvaan osui myös nuori tikli, jollaista en ole aikaisemmin havainnutkaan. Muuten alkaa olla ulkoasu jo aikalailla oikean näköisessä kuosissa, mutta pää näyttää olevan vielä kehittymisvaiheessa :-)

Otsassa on pari oranssinpunaista pilkkua aloittamassa pään värityksen täyttymistä.

Iloista ja virkeää syyskuun ensimmäistä viikkoa! Nyt on syksyn upeinta aikaa. Mitä sinä odotat kaikkein eniten?

Riippumattoilua sielunmaisemissa

Tämän vuoden viimeisenä kesälomatempauksena kävin tutustumassa Saariston rengastiehen hyvin löyhän retkisuunnitelman kanssa. En lähtiessäni tiennyt aikatauluani enkä yöpymispaikkojani. Hieman jännitti, sillä ihan näin avoimella suunnitelmalla en ole koskaan ennen lähtenyt liikkeelle yön yli -retkelle.

Tässä maisemia matkalla Kustavista Iniöön.

Kiersin rengastietä 'väärään' suuntaan ja se näkyi jo heti alussa pienempinä ruuhkina ja jonoina. Olin varautunut yöpymään joko teltassa tai riippumatossa. Ensimmäinen mahdollinen yöpymispaikka oli leirintäalue, joka ei ikävä kyllä vastannut yhtään ajatuksiani saaristossa yöpymisestä. Rantamökit olivat hienoja, mutta teltta-alue oli minun mielestäni pieni, heidän mielestään tilava, ja kuitenkin kaukana rannasta ja meren elämyksistä. Itse asiassa ensin piti mennä karavaanarien ahtaan alueen läpi päästäkseen telttapläntille. Telttojen äänieristyksen vaillinaisuuden vuoksi vieri vieressä majoittuminen 'kaukana' merestä ei houkuttanut.

Sisäinen seikkailijani vaati jotain parempaa ja riskillä lähdin sitä etsimään ;-) Kymmenen vuotta sitten en olisi koskaan voinut edes huumorilla kuvitella itseäni tähän tilanteeseen ;-)

Saaristo on rengastiellä todella täyteen asuttua. Jos jossain rannalla olisi tyhjempää, pysäköintipaikkaa ei ainakaan kokemattomampi löydä mitenkään. Ei ollut siis mitenkään itsestään selvä rasti löytää hyvää yöpymispaikkaa.

Riippumaton voi pystyttää melkein vaikka mihin. Kalliolle, missä on puita jonkin verran, mutta ei kiinnityspaikkaa teltalle - paikka on mitä mainioin. Tässä välissä täytyy myöntää, etten ollut ennen tätä yöpynyt upouudessa riippumatossani kertaakaan ;-) Paikka löytyi kuitenkin. Mitä mainioin :-)

Ostin riippumattoon myös hyönteissuojan, sillä en jaksa lentäviä ahdistelijoita ollenkaan. Suojan saa auki ja riippumatossa voi oleskella ihan 'normaalisti'. Mukana oli sellainen keskilämmin makuupussi - kahdesta makuupussistani se kesäisempi. Olisi kannattanut ottaa astetta lämpöisempi.

Näköala riippumatosta ylöspäin oli lumoava :-)

Riippumatosta näki myös merelle tuohon saarten väliseen kapeaan salmeen. Rantakallio oli parin harppauksen päässä :-)

Yöllä tuli kylmä. Todella kylmä. Ja nimenomaan alta päin. Nousin viluissani istumaan ja huomasin, ettei siellä ihan niin kauhean kylmä ollutkaan. Lisäsi vaatetta päälle ja yö helpottui. Myöhemmin googlettelin ja selvisi, että alta päin tuleva kylmyys on tyypillinen riippumaton arkitilanne. Helpoimpia ja edullisimpia ratkaisuja ovat erilaiset makuualustat oman kropan ja riippumaton väliin. Tämä täytyy ehdottomasti muistaa ensi kerralla.

Tässä riippumatto kuvattuna aamulla kaiken muun pakkaamisen jälkeen. Pieneltä tuo näyttää, kun sisällä ei ole enää edes makuupussia.

Aamulla otin vielä pari kuvaa 'omasta' rannastani tuosta muutaman metrin päästä. Näihin maisemiin oli todella upeaa nukahtaa ja niistä myös herätä. Teltalla tänne ei olisi ollut mitään asiaa.

Riippumattoilu vei sydämeni :-) Kehitän varustelua eteenpäin ja kokeilen uudestaan mahdollisimman pian :-)