Päästiinpä lomalle alkuvaikeuksien jälkeen 🤗

Päästiin kuin päästiinkin lomalle täksi viikoksi, vaikka viime viikonloppuna näyttikin aika pahaenteiseltä. Miehen selkä äityi siihen kuntoon, ettei matkalle lähtemisestä arvannut haaveillakaan. Levolla, liikkeellä ja lääkityksellä saatiin selkä rauhoittumaan lopulta matkakuntoon. Toki matkalle lähdettiin päivää suunniteltua myöhemmin ja matkaa kutistettiin siten yhden päivän verran. Nyt matkalle pääseminen tuntui kuitenkin sitäkin arvokkaammalta asialta.

Tavallisesti suunnittelen kevät- ja syyslomiamme melkoisella pieteetillä, mutta tänä syksynä mentiin huomattavan paljon tavallista kevyemmällä suunnittelulla. Aika oli kortilla, joten vähempi suunnittelu sai riittää. Pääasia oli päästä kotoa pois irti arjesta.

Olemme liikkeellä vuokratulla matkailuautolla ja huomenaamulla suuntaamme kotiin. Matkailuauto sopii koiralliselle ihmiselle erittäin mainiosti lomavälineeksi. Pixiekin on oppinut jo vuosien aikana paljon matkustamista, odottamista, epävarmuutta ja yllätyksiä. Se kun ei ymmärrä niin paljon meidän matkaselostuksistamme ja sille kaikki on kuitenkin matkan varrella aika yllättävää. Kuten se, että joko nyt pysähdytään? Jatketaanko tästä vielä? Hei, minne tuo isäntämies oikein menee? Aikooko se jättää meidät tänne kaksin? Ettehän lähde mihinkään ilman minua? Ja niin edelleen.

Tänään saavuimme Kotkan Santalahteen. Tutuille ja kauniille rantakallioille piti suunnata heti pienen huilihetken jälkeen. Onneksi Varpu-myrsky oli jo kaikonnut ja aurinkokin kaivautui esiin pilviverhon takaa.

Huomenna siis kotiin. Ihana matkalla, vieläkin ihanampi sitten taas kotona. Sienestyshermo väpättää. Toivottavasti viikonloppuna keli on suotuisa ja on järkeä lähteä metsään 🍄🥰.

Iltaihminen ja kevätloman muistoissa liitelyä

Aamu- vai iltaihminen -kysymys on aikaisemmin kuulostanut minusta samalle kuin aamu- vai iltavirkku -kysymys. Minähän en ole keskimäärin mikään virkku. Virkku olen vain innostuessani ja onnellisena. No, ehkä vihaisenakin, mutta sitä joutuu onneksi kokemaan harvemmin.

Viime aikoina olen huomannut mielialakäyräni kohoavan selvästi aamusta iltaan. Innostuminen ja hyväntuulisuus eivät kovinkaan usein kuulu aamuohjelmaani. Puolen päivän jälkeen positiivisuutta alkaa jo riittää ja päivän jälkeen arvostan elämääni oikein kovasti. Siinä mielessä olen iltaihminen, jos puhutaan positiivisuudesta ja onnellisuudesta.

Miten sinä?

Polvistuminen ei vieläkään onnistu kivutta toukokuun alussa koetun kalliokontaktin jälkeen. Ehkei lääkäristäkään ole tässä vaiheessa enää mitään apua.

Kuvia kevätlomalta Porvoosta ja lintukuvia sieltä ja varmaankin osin myös Porkkalanniemeltä. Sekalaisia tunnelmia loman alusta.

Porvoon leirintäalue oli pitkän matkan päässä kauniilla paikalla. Ahtaasti, vähäisellä ranta-alueella ja kovin yhteisöllisesti. Yhteisöllisyys tuntuu huonolta vain silloin, kun se sulkee itsen ulkopuoliseksi.

Rantaviivaa olin etsimässä, mutta se oli varattu käytännössä kapeaa kaistaletta lukuun ottamatta vuokramökeille. Onneksi toukokuun alussa vain muutamalla mökillä oli asukkaita ja rannoilla pääsi kulkemaan melko vapaasti. Osa mökeistäkin oli todella lähellä toisiaan, enkä tiedä, vuokrataanko niitä erikseen vai yhdessä.

Tätä pääsi kuvaamaan ihan luvalliselta alueelta.

Tässä vieraillaan jo tuolla hetkellä asumattomien mökkien rannoilla.

Tänne pääsi rantaa pitkin kulkemalla, väliin jäi vuokramökki.

Lintukuvat lienevät Porkkalanniemeltä. Ensin alla meriharakka.

Merimetso.

Ja merikotka.

Ja kurki.

Nyt on kevään loma muutamia kuvia lukuun ottamatta esitelty. Tuntuu vieläkin hyvältä kuukauden jälkeen.

Loma opettaa aina rentoutumaan. Pyrin vaalimaan sitä taitoa aina jokaisen minilomankin jälkeen. Yritän muistaa pysähtyä, se parantaa myös tuottavuuttani. Pyrin pysymään oravanpyörän ulottumattomissa sen kiivaasta kutsusta huolimatta. Ja yritän pitää mielessä arvoni ihan kaikessa, mitä teen. Jokaisen loman jälkeen jokin asia paranee hieman - ihan pysyvästikin, kun oikein jaksaa pysyä linjassaan.

Kesä on mahtavaa aikaa (kunhan ei ole mahdoton helle tai raekuuro) töissä ollessakin. Päivät ovat pitkiä ja valoa riittää. Työpäivän jälkeen ehtii vielä melkein mitä vain. Kunhan ei vain ala suorittaa vapaa-aikaakin.

Ihanaa kesän alkua!

Lomamatka on päättynyt, alkaa yhteenvedon aika

Nyt on lomareissu takana käynti toisessa (loma-)ulottuvuudessa teki ihmeitä. Tekee vieläkin, fiilikset ja hyvät tuntemukset vain paranevat. Ja kompastumis-kaatumisen seurauksena saadut ruhjeet ja kivut pienenevät - toiset enemmän kuin toiset.

Ihana olla hyvässä reissussa hyvässä seurassa, mutta on se vaan ihanaa palata kotiinkin! Lunta on huomattavasti vähemmän kuin reissuun lähtiessä.

Olen rakastanut kallioita melkein aina. Tällä kertaa löysin itseni hifistelemässä kiven muotoa ja rakennetta ihan uudella tasolla. Kasnäsissä (Kemiönsaari) on geologinen luontopolku, joka on kiven ystävän hurmosretki! Reitti oli vain noin kilometrin pituinen, mutta sen varrelle mahtui niin paljon. Luontopolun alku oli hämmentävän vaatimattomasti merkitty, mutta kun se löysi, oli edessä vain ihania yllätyksiä.

Kallion muoto, väritys, kuviot ja kasvustot nousivat nopeasti huomioni keskiöön. Maisemat olivat taivaallisia, totta kai, mutta kallio itsessään näyttäytyi myös niin kauniina ja monimuotoisena.

Näitä kallioita jäin ihailemaan, ihmettelemään ja kuvaamaan. Luonto osaa taiteen.

Toki matkalla oli paljon muutakin. Minulle tärkeimmistä jutuista kirjoitan tänne sitä mukaa, kun ehdin matkan kuvasatoa kelaamaan. Matkalla näin mm. autotiellä ja sen vieressä seikkailevan kurjen (onneksi ei tullut kurkikolaria), voikukkia, metsäorvokkeja, haahkoja, meriharakan, merimetson, merikotkan ja vaikka mitä muuta. Kaikista ei ole kuvia, mutta loma oli silti aivan mahtava.

Ripelankasukka-arvontaan osallistumisaika päättyy puoliltaöin. Viikonloppuna arvotaan voittajat. 

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

Lisää Pamprinniemen maisemia :-)

Tänään ei pitänyt lähteä mihinkään, mutta lähdimme sittenkin autolla katselemaan kevään etenemistä. Olipa antoisa reissu :-) Sää oli harmaa ja hämärä kuvaamiseen, jote pitääkin katsoa nuo tämän päivän kuvat myöhemmin ihan rauhassa erikseen.

Nyt kuitenkin aurinkoisen kiirastorstain kuvia Uudenkaupungin Pamprinniemen luonnonsuojelualueelta :-) Pamprinniemi ei ole pelkkää kalliota. Rantaan mahtuu myös rantametsää, jonka siimeksestä seurailin merellä oleskelevia joutsenia.

Mutta sitä rantakalliotakin riitti paljon. Enkä ollut saada siitä tarpeekseni :-)

Miten olet viettänyt pääsiäistä? Mikä on ollut kohdallasi parasta näissä pyhissä tähän mennessä?

Villasukkaterapiaa ja lisää Pamprinniemeä

Aloitin villasukkaterapian kehittämisen jo monta vuotta sitten. Nykyään se on parhaita arjen apujani :-)

Kun aikoinaan aloitin villasukkaterapian kanssa, pääsin tekemään etätöitä vain päivän viikossa. Neljä päivää viikossa matkustin reilut 200 kilometriä ja kolme tuntia päivässä töihin ja takaisin. Herätys oli aikainen ja kotonakin olin vasta reilusti kuuden jälkeen illalla. 'Sukkatehtailijana'  päätin vihdoin tehdä kivat sukat itsellenikin enkä vain muille. Yhdet sukat olivat aivan erityiset junasukat. Pidin niitä jaloissani junamatkoilla ja omassa työhuoneessani. Koska olin tehnyt sukkani erityisellä pieteetillä, sanoin aina sukat jalkaani laittaessani itselleni mielessäni lempeästi ja rakkaudella: "Nyt on itse tehtyjen villasukkien hoivahetken aika. Nauti ja rentoudu, olet asainnut sen."

Ensi alkuun keskityin hyvään fiilikseen ja oman itseni arvostamiseen jokaikinen kerta ihan täysillä. Jossain vaiheessa itsensä hyväksymisen, arvostamisen ja hellimisen fiilikset alkoivat tulla esiin ja pinnalle yhä helpommin ja nopeammin. Nykyään riittää hetken keskittyminen villasukkien jalkaan laittamisen yhteydessä ja fiilis on jo samantien vapaa sekä itseäni arvostava.

Oikeastihan tähän ei tarvittaisi mitään villasukkia. Saman voisi tehdä pelkillä mielikuvaharjoitteilla tai käyttäen apuna jotain muuta itselle sopivaa. Minun jalkani arvostavat lämpöä ja itse tehtyjä villasukkia, joten tämä oli luonnollinen ja helppo keino iskostaa mielikuvaharjoitteet selkäytimeen asti. Samalla teen tuota tärkeää itselleni arvostavasti puhumista.

Sitten kuvia torstaiselta Pamprinniemen reissulta. Kuvien läpikäyminen on terapeuttista - käyn läpi jälleen kaikki matkan aikana kokemani hyvät fiilikset. Ja niitähän riitti :-)

Vetten päällä talvella

Aurinkoiset hankikannot ovat parhaimpia asioita talvessa. Jäätynyt vesi vain lisää upeuskerrointa ja houkuttavuutta. Viime viikonloppu oli tässä suhteessa aivan mahdottoman upea!

En pidä paukkupakkasista enkä ylipursuavista lumimääristä. En jaksa yhtään liukkautta. Sohjo ja loska kuuluvat ei-ei-listalleni. Mutta sunnuntai oli hyvä päivä. Juuri sellainen, jolloin kutsuisin kenet tahansa ulkomailta nauttimaan Suomen kauneudesta.

Aurinko ja vesisateet olivat syöneet metsien lumet lähes kokonaan. Aurinko paistoi ja lunta riitti avarilla paikoilla kuitenkin vielä ihan runsaasti. Järvien jää oli vahvistunut lumipeitteen vähenemisen ja pakkasten lisääntymisen myötä. Jäällä kulkemista arastelevana juuri nyt oli hyvä hetki minullekin nauttia jään kantavuudesta ja sen tuomasta näköalalisästä ;-)

Rantakalliot näyttävät vesiltä käsin vieläkin hienommilta kuin kallioilta itseltään tarkasteltuna. Ilman venettä talvi on ainoa aika päästä ihastelemaan rantakallioita vesiltä käsin. Ja se on meillä ihan jokamiehen oikeus!

Suomalainen jääkauden rouhima rantakallio on aivan omanlaatuisensa. Kävelemistä (jäätyneiden) vetten päällä ei voi kokea kovinkaan monessa paikassa. Nämä kuvat ovat Sääksmäeltä, mutta kauniita rantamaisemia on koko Suomi täynnä. Juuri nyt niitä pääsee ihailemaan ilman venettäkin :-)

Ihanaa maaliskuun jatkoa!