Käpytikka ja muita kohtaamisia

Käpytikat ovat vihdoin jättäneet pesänsä. Ne eivät osaa tai halua yhtään peitellä asuinpaikkaansa, vaan kaikki vain huutavat tauotta nälkäänsä, hätäänsä ja olinpaikkaansa. Kun poikaset alkavat tunkea päätään pesäkolon ulkopuolelle, aikaa muuttoon on minun havaintojeni mukaan enää vajaa viikko.

Tässä emo on vielä ruokkimassa pesuettaan.

Kun poikanen jää näin näkyvästi päivystämään, on pian muuton aika.

Olen jokseenkin huolissani ihmisten kohtaamattomuudesta. Tai siis ainakin niistä ongelmista, mitä siitä koituu. Korona-aika terästi kohtaamattomuutta paljon. Viimeistään nyt olisi aika purkaa kriisiajan tapoja pois.

Vanhaan ei silti ole paluuta. En millään enää jaksa lähikohtaamisia vain muodon vuoksi. Mahdoton määrä valmisteluaikaa itsensä saattamiseen julkisten kohtaamisten kuntoon (meikkaus, hiukset ja vaatteet), ikuisuudelta tuntuva matka-aika ja sen pitäisi näkyä läsnäkohtaamisessa. Vaan ei näy melkein koskaan. Vanhan ajan lässyn-lässyn-kohtaamiset eivät enää tunnu vaivan arvoisilta. Tuloksena on pelkkä lässähtänyt pannukakku. Mitä pitäisi tehdä toisin?

Minkä vuoksi sinä matkustaisit sata kilometriä tapaamiseen ja käyttäisit aikaa ja rahaa tapaamiseen valmistautumiseen? Ehkä joutuisit vielä yöpymään muualla työnantajan piikkiin ja niukistelemaan perheajan kanssa? Tai järjestämään koiralle hoitajan poissaolosi ajaksi?

Jonkun mielestä pelkkä kasvokkain kohtaaminen on etäilyn jälkeen pelkkää juhlaa. Jonkun toisen mielestä läsnäkohtaamisessa on arvoa vain silloin, kun sen lisäarvo etätapaamiseen verrattuna selkeää ja varmaa.

Mitä odotat lähitapaamisilta? Mikä kannustaa etätapaamiseen?

Kävin itse juuri serkun kanssa lounastamassa. Siinä lähitapaaminen oli parhaimmillaan. Läheisyys, kehon kieli, hurmaava ympäristö (molemmilla sama) ja yhteinen ruokakokemus. Kiitos, Satu!

Sadetta! - Ja oravanpoikasia

Tänään satoi 🥰. Matkustin Hämeenlinnasta Helsinkiin, Espooseen ja sieltä Kirkkonummelle. Sieltä edelleen kotiin. Sateen määrä vaihteli sateettomuudesta kaatosateeseen. Nämä sateet tulivat kyllä aivan erityiseen tarpeeseen. Enkä tarkoita vain kantarelleja 😊.

Meidän perheessämme tapaturmat ovat kuuluneet kesälomiin melko säännöllisesti. Perinteitä kunnioitettiin tänäkin vuonna, tekevälle sattuu. Minä ja mies kohdattiin havereita (erikseen) ja tytär sairastui kesäflunssaan. Poika on vielä terveenä 👍.

Pihalla on jälleen kerran oravapesue. Äippäorava poistuu välillä pitkiksikin aikaa ja poikasista tulee oltua huolissaan sinä aikana.

Poikasia on ainakin kolme. Tämä yksi nautiskeli punaviinimarjapensaan sadosta ihan estottomasti 🥰.

Ainakin yksi poikasista on kohtuullisen hyvä kiipeilemään kuusen latvan ja juuren välillä. Yllättävän vaikeaa tuo näytti kuitenkin olevan. Välillä tuo putosi kuin tyhjää vain oksalta alemmalle.

Punaviinimarjapensaan juurella oli hyvä paikka. Pysyisivätkin siellä turvassa.

Silkkiuikun isoja poikasia ja sembramännyn supermenestys

Sembramäntymme on vuosittain oravien suosikkikohde. Sen kävyt taitavat olla melkoista herkkua, sillä hyvänkin käpysadon jälkeen kävyt ovat aina kadonneet heinäkuun puoleen väliin mennessä. Tänä vuonna luulen, että tämä ilta on viimeinen käpyilta. Oravia taiteili puussa ainakin kolme kappaletta ja käpyjä oli jäljellä enää vähän. Mikähän niissä on niin mahdottoman maittavaa, että ne pitää syödä heti ensimmäisten joukossa?

Kuun vaihteessa kävin kuvaamassa silkkiuikkuparatiisia ja siellä poikaset olivat jo isoja. Piipitystä kuului koko ruovikon laajuudelta, mutta poikaset pysyivät hyvin sen suojissa.

Poikaskolmikko pysyi hyvin ruovikossa. Pari kuvaa sain napattua.

Ruovikon reunalla oli yksinäinen poikanen emonsa kanssa.

Komeasti alkaa poikasen keskivartalo jo muuntua aikuisen pukuun.

Ja vielä poikanen lähestyy emoaan matalasti anoen, ja toivoo, että saisi jotain ruokaa. Emo ei kuitenkaan enää ruoki.

Mahtavia luontoelämyksiä löytää ulkoa vielä päivittäin. Kannattaa olla valppaana 🥰.

Talvivaatehankintoja ulkoiluun - anna parhaat vinkkisi!

Vanhat, kauhtuneet talviulkoiluvaatteeni tarvitsevat uudistamista. Siinäpä riittääkin pähkäilemistä, sillä vaateteollisuus on uudistanut talviset ulkoiluvaatteet moneen kertaan sitten viimeisen ostoskertani. Nyt pitää malttaa selvittää, miktä kaikkea on saatavilla ja mihin haluan panostaa ulkovaate-euroni seuraaviksi vuosiksi.

Ulkoilun mielekkyys riippuu paljolti toimivasta vaatetuksesta. Ja talven vaatima vaatetus puolestaan riippuu paljolti juuri talven laadusta ja monipuolisuudesta.

Kävelylenkille tarvitaan hengittävät, mutta ei niin kuumat vaatteet, kun kuvausreissulla joutuu joskus pysäköimään itsensä pitemmäksikin aikaa paikoilleen - silloin tarvitaan ihan erilaista vaatetusta.

Mitkä ovat sinun parhaat talvivaatevinkkisi? Mihin panostat ja mitä otat huomioon? Ja mitä tekisit, jos raha ei merkitisi mitään? Minulla raha merkitsee (ikävä) kyllä, mutta tuosta saa taas yhden hyvän näkövinkkelin asioihin 😉

Vastauksianne odotellessani laitan tähän kesäisiä kuvia silkkiuikuista poikasineen. Näihin kuviin on vaikea kyllästyä 😍

Mahtavaa joulukuun jatkoa!

Elokuun pikkulepinkäinen ja poikanen

Elokuisen päivän kuvat pikkulepinkäisestä ja sen poikasesta ovat jääneet roikkumaan ilman minkäänlaista huomiota. Välillä käy niin, että tulee kuvaruuhkaa. Mutta onneksi kaikki kuvat pääsevät päivänvaloon ennemmin tai myöhemmin ;-)

Tämä on yksi ainoista kuvistani tähän mennessä koiraspikkulepinkäisestä poikasensa kanssa. Poikasten ääni kuului usein, mutta tämä on kesän ainoita näköhavaintoja.

Poikanen pakeni pian paikalta, isä jäi päivystämään.

Koiras lentää välillä näyttävästi pois ja kaartaa sitten takaisin vahtivuorolle ihan alkuperäisen päivystyspaikan lähelle.

Töissä on tällä hetkellä todella hektistä - osittain oma vika, kun olen haalinut innostavia työtehtäviä korin pullolleen. Sieni-/metsäreissut ovat olleet työpäivän jälkeen hyvää tasapainottavaa meditatiivista puuhaa kuormitustilan purkamiseen. Vielä pärjäillään - ja kuun vaihteessa on kalenterissa syysloma :-)

Mitä sinä teet edistääksesi jaksamistasi?

Loma alkoi, alkukesän poikaskuvia

Loma alkoi tänään kello 15:30. Ensimmäiseksi otin lyhyet päiväunet ja keräsin voimia :-)

Sade vierailee tämän tästä, huomiselle on luvattu peräti ukkoskuuroja. Mielenkiinnolla odotan, millainen sää ensimmäiselle kokonaiselle lomapäivälle kehkeytyy. Toisaalta tärkeintä on, että kovasti odotettu loma alkoi vihdoin.

Hengittelen rauhallisesti sisään ja ulos, keskityn tähän ihanan vapaaseen hetkeen. Olo rentoutuu nopeasti ja juuri tämän hetken arvostaminen kasvaa kohisten. Näitä hetkiä pitäisi muistaa ujuttaa sinne tavalliseen arkeenkin useammin eikä odottaa lomiin ja vapaapäiviin asti.

Mutta näiden kuvien kanssa olen odottanut. Pesäkuvia, etenkään näkyvällä paikalla olevia pesäkuvia otan harvoin. Kun ihan kohdalle sattuu, hyödynnän toki tilaisuuden. Aina pyrin kunnioittamaan pesintää sekä emon ja poikasten rauhaa. Kuvia en julkaise kovin pian ihan vain pesimisrauhan varmistamiseksi. Nämä kuvat kalalokeista poikasineen on otettu toukokuun lopussa. Nyt aika on näille jo ihan kypsä :-)

Tämä iso kivi oli täysin näkyvillä, sopivan matkan päässä rannasta. Kuvailin näitä kahden puun takaa (vuorotellen ;-)). Poikasia oli yhteensä kolme.

Nautinnollisia keskikesän päiviä, mukavia ulkoilukelejä ja rentoa mieltä :-)

Lisää silkkiuikun poikasia

Vaikka näitä kuvia silkkiuikun poikasista on jo täällä ollut, niin laitanpa silti tähän vielä lisää kuvia viime viikonlopun kuvauksista. Eri emo ja poikaset sentään kuin edellisissä kuvissa (luulisin) ja senhän erottaa heti ensisilmäyksellä ;-)

Nämä eivät enää mahtuneet emon siipien alle ja isompi lötköttelikin rennosti emon päällä ilman yritystäkään päästä siipien suojaan.

Ruokailua hyönteisillä.

Tässä kiskotaan emon sulkia.

Iskä toi ihan liian ison kalan. Siinä on poikanen ihmeissään tilanteen kanssa. Kala päätyi sitten emolle ;-)

Meillä juhannusta vietetään kotona ihan rennosti, rauhallisesti ja vähän arkisestikin. Eli samalla tavalla kuin joko juhannus ;-) Millaisia juhannusperinteitä sinulla on ja miten niiden käy tänä juhannuksena?

Mussalon siivekkäitä :-)

Mussalossa törmäsin todella moneen siipeilijään ;-) Jos keli oli ollut helpompi, olisin jäänyt kuvaamaan niitä oikein kunnolla. Lämpimästi porottava aurinko ja erittäin tuuleton keli ei houkuttanut pysähtymään pitkäksi aikaa aurinkoisiin paikkoihin.

Korentoja pörräsi aivan mahtavasti. Ehkä palaan tuonne hyvällä hellevarustuksella vartavasten korentokuvaamaan. Olisikohan tämä viherukonkorento? Toinen ehdotukseni on karvaukonkorento.

Tämän korennon tulkitsen viherukonkorentonaaraaksi. Edestä kuvattuna tuntomerkit ovat huonosti luettavissa ja voin olla kovastikin väärässä.

Tämä ei ole kuitenkaan korento, vaan isokoskelo jälkeläisineen. Ensin hieman näkymättömissä.

Paikan vaihto tarjosi paremman näköalan perheeseen. Poikaset ovat nämäkin jo melko isoja.

Poikaset nukkuvat :-)

Tällä hetkellä kotona on liian kuuma ;-) Sateita ja ukkosia on onneksi luvassa. Jos kelit pysyvät näin lämpöisinä, täytyy etätyöpiste virittää nykyistä viileämpään paikkaan :-)

Kesäistä viikon jatkoa sinulle!

Lämpöväreilyä ja isoja kurjenpoikasia

Aamureissulla kävin tuttuja paikkoja koluamassa ja matkalla sivutien pellolla käyskenteli kurkiperhe. Siitä on vuosia, kun olen viimeksi nähnyt keskenkasvuisia kurjenpoikasia :-)

Kurjet olivat liian kaukana ja lämpöväreily hoiteli kuvaamiselta loputkin onnistumisen mahdollisuudet. Unohdetaan siis kuvien laatu ja keskitytään enimmäkseen todistusaineistoon. Todella isoja poikasia olivat, vaikka on vasta kesäkuun puoliväli!

Tämän toisen kuvan kurkiemosta olen kropannut aika tiukkaan, sillä lämpöväreily saa kuvan näyttämään vallan taiteelliselta - joskin edelleenkin epätarkalta.

Silkkiuikuilla on jo perillisiä :-)

Muutamana viime vuotena silkkiuikkujen pesintä on ainakin täällä Kanta-Hämeessä ollut koetuksella kovien tuulten vuoksi. Pesiä on korjailtu vielä heinäkuussakin ja ennuste ei ole ollut kovin rohkaiseva.

Siksi olinkin ihan erityisen iloinen siitä, että näiden silkkiuikkujen elämä näyttää nyt oikein lupaavalta. Yhdellä parilla on jo poikaset ja monta muuta paria hautoo paraikaa. Paikka on sinänsä suojainen ruovikko, mutta koska kevät oli mitä oli, uutta kaislaa ei vielä ole kasvanut suojaksi. Siinä on omat riskinsä.

Mutta jos jättää riskien murehtimisen ja keskittyy ihan tähän hetkeen, tunnelmat ovat vallan euforiset :-)

Iskä on käynyt kalalla ja tuo saalista perheelle.

Justiinamaiselta näyttävä rouva odottaa pienokaisten kanssa paljon lempeämpänä kuin miltä kuvasta näyttää ;-)

Luulen, että iskä tarjoilee tässä höyhentä äipän selässä matkustaville poikasille. Luontoportin mukaan "Silkkiuikku syöttää poikasilleen ruuan lisäksi untuvia ja syö niitä myös aikuisena. Tämä sen vuoksi, että vatsa kestäisi paremmin kalanruotoja."

Kuvia tuli otettua tänään aivan holtittoman paljon. Pikkaisen nolottaa, mutten jaksanut yrittää hillitä itseäni ;-) Ainakin monen monta tilannetta tuli dokumentoitua.

Onnittelut kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille! Mahtavia suorituksia tällaiset!