Loma, loma, loma alkoi ja kalalokin poikanen opetteli kalan syömistä

Loma alkoi tänään klo 15:04. Viimeinen työviikko tuli pakerrettua liian kauan liian täysillä, joten lomatunnelmaa kasvatellaan vielä. Mutta nyt jo tuntuu hyvältä lomalla oleminen ja vapaus kaikista velvoitteista.

Minun lomani pituus on kolme viikkoa ja kaksi päivää. Ihan itse valittu ja muutamaan kertaan kokeiltukin loman pituus. Olen vuosikymmenten aikana kokeillut jos minkälaisia lomajaksoja. Kun lapset olivat pieniä ja vähän isompiakin, loman pituuden ja ajankohdan määritti paljon tuo koko perheen lomien yhtälö. Ja tietenkin päiväkodin / koulun lomille asettamat suositukset.

Kolme viikkoa on aika lailla passeli loma-aika minulle kesän kypsimpään aikaan (jolloin loma sopii parhaiten myös työni aikataulutuksiin). Kaksi viikkoa on ihan vähän liian lyhyt. Viisi viikkoa on ehdottomasti aivan liian pitkä. Loppuaika lomasta menee töihin paluun odotteluun. Kolme viikkoa - ja kaksi päivää uudesta alkavasta viikosta on se minun juttuni tällä hetkellä. Ensimmäinen aloitusviikko on silloin myös mukavan lyhyt, kun se muutoin tuntuu loman jälkeen aivan järkyttävän pitkältä 😳.

Minulla kunta-alan työntekijänä on lomaa reippaasti käytettävissä, joten sitä ei tarvitse juurikaan nipistellä ja säästellä talvea varten. Siksi olen päässytkin kokeilemaan melkein kaikkia mahdollisia lomayhdistelmiä. Millainen loman pituus ja ajankohta on sinusta kaikkein houkuttavin?

Kävin monen sadepäivän jälkeen metsässä. Ei yhden yhtä sientä missään. Täytyy tässä siis vielä odotella. Mustikoita oli jo kivasti. Ei paljon, mutta kivasti. Ei isoja, mutta syötäviä. Jos joku murehtii kesän ja ajan kulumista nopeasti, niin ei hätää: sienetkään eivät ole vielä päässeet edes alkuun. Kesää on vielä ihan mahdottomasti jäljellä 👍.

Mustarastas laulaa pihassa nyt vähemmän, mutta metsässä niillä oli oikein konsertti. Sinne ovat siis kaikki siirtyneet?

Kolmisen viikkoa sitten kuvasin myös lokkia poikasensa kanssa. Vasta eilen pääsin noihin kuviin asti. Emo oli selvästikin hankkinut ainokaiselle poikaselleen kalan. Sitä sitten esiteltiin ja yritettiin syödä. ja lopulta sitten syötiinkin.

Siellä se on, pieni kala. Yhdessä ihmettelevät sitä emo ja poikanen.

Emo häippäsi minun mielestäni vaarallisesti muualle ja jätti poikasen isolle kivelle aivan yksin kalan kanssa. Kala ei ollut vaaraksi, mutta jokin muu olisi hyvinkin voinut olla. Mutta tässä poikanen  kalan kimpussa. Ihan ei vielä rutiinia ole hallussa.

Nyt ollaan ajauduttu kalan kanssa kivellä jo hieman alas päin. Ruokailu on aika tehottoman näköistä.

Emo tulee paikalle (vihdoin) ja kalaa ei näy missään. Poikanen on jo luovuttanut.

Ja TÄÄLTÄHÄN se kala löytyy! Emo nappaa vähän kärsineen kalan raadon nokkaansa. Poikanen seuraa silmä kovana.

Ja emo näyttää myös, mitä kalalle tehdään. Se syödään - näin. Siinä on poikasella ihmettelemistä.

Sinne meni!

Väsynyt poikanen taitaa jolkutella päiväunille?

Ihan mahtaviin tunnelmiin pääsee mukaan näiden kovin tavallistenkin luontovieraiden kanssa, kun vain malttaa pysyä paikoillaan ja seurata hiljaa. Tarina kertoo itseään lause lauseelta.

Huomisaamulle en laita itselleni herätystä. Tosi kapinallista 🤭. Herään muutenkin vähän miten sattuu, välillä ihan ennen aikojani ja välillä nukuttaisi oikein pitkäänkin. Ikävästi valvottanut kipeä sormi on nyt hillitymmässä kuosissa eikä ole juuri valvottanut. Hieman sorruin puutarhatöihin ja jo paremmaksi parantunut olkapääni otti siitä nokkiinsa. Nyt nukkumisasennot ovat taas kortilla. Eiköhän tästäkin päästä muutaman päivän ja yön myötäilyllä. Tekemättömät asiat kummittelevat töitä lukuun ottamatta varmasti vieläkin mielessä öisin ja järjestävät erinomaisia heräämishetkiä. Yritin tehdä niistä post-it-lapuilla listaa työhuoneen seinälle, mutta tapetti hylki ne ja tiputti laput pitkin lattiaa. Täytyy yrittää jotain muuta hallinnan keinoa.

Mutta nyt muutaman yön ajan ei haittaa, vaikka nukkuminen olisi huonoa. Paikkaan sen sitten päikkäreillä, aikkareilla tai ilkkareilla. Tilanteesta riippuen.

Oikein hyvää minun lomani alkua sinulle! 💖

Yyteriin 💖

Amerikasta Reposaaren Siikarantaan ja sieltä Lontoon kautta Yyteriin. Kuvia tuli otettua poskettoman paljon, mikä kielii hyvää mielen taajuudesta ja terveydestä. Välillä olen ollut huolestunut, kun yksi elämän parhaista jutuistakaan ei ole jaksanut kiinnostaa. Ja nyt tarkoitan siis valokuvaamista 🤭.

Yyterissä rakastan hiekkarantaa ja -paljoutta.  Sitä varten siellä ei tarvitse yöpyä ja se kannattaakin pitää mielessä jatkossa. Siellä voi siis myös vain käydä ja yöpyä - vaikka Siikarannassa. Painotan nyt, että kokemukseni ovat vain sesongin ulkopuolisesta ajasta. Sesongin aikana hakeudun mieluummin johonkin rauhallisempaan paikkaan. Sesongin ulkopuolella Yyterissä

• ei ole rantanäkymää
• tilaa on tolkuttoman ihanasti
• koiran läsnäoloa ei ole rajoitettu (voi tulla kanssani vessaan tai keittotilaan)
• ei ole oikeastaan mitään näkymää

Koira nautti vapaudesta ja isosta tilasta. Se on myös tärkeää meille.

Vaan hiekkarannat sesongin ulkopuolella ovat mahtavan avarat ja kutsuvat!

Kuvia kurjista ja vapaapäivän kepeää holtittomuutta (?)

Hektisen kolmipäiväisen työviikon jälkeen nukuin melko heikosti. Hyvä puoli oli se, että minulla oli vapaapäivä ja pystyin helposti kääntämään huonot puolet hyviksi. Heräsin ennen kuutta ja puoli tuntia valvottuani totesin, että saman tien voisin lähteä matkaan tutkimaan kameran kanssa luontoa. Mikä mahdollisuus!

Ensimmäisessä kohteessani näin mahdottoman paljon perhosia. Nokkosperhosia oli ihan ruuhkaksi asti, mutta muitakin perhosia näkyi mukavasti. Täytyy taas tarkistaa Luontoportin sivuilta perhosten lajit ennen julkaisua.

Seuraavalla ajopätkällä pääsin pysähtymään tien varteen. En ensin tiennyt, mitä kuvaamaan, mutta pianpa tuo selvisi, että pellolla oli kurkiperhe. Aluksi näin vain neljä ruskeaa puikulaa 😅.

Vanhemmat ja kaksi poikasta. Äippä taisi olle se, joka lähti nopeasti toisen poikasen kanssa kauemmaksi. Isoja nuo poikaset ovat jo! Jaksavat todellakin lentää pois syksyn tullen 💖.

Melkein aikuisen kokoisia! Vain pään väritys kertoo, että ovat tämän vuoden poikasia.

Tämä oli rohkea aikuinen, arvelen koiraaksi eli poikasten isäksi.

Komea ilmestys poikanenkin jo 💗.

Äippä vartioi poikasten lähellä muuten matalana, mutta kaula pitkänä.

Olipa hienoa, että nukuin huonosti ja tuli lähdettyä matkaan! Takaisin tultuani söin lounaan ja kävin koiran kanssa perusteellisille päiväunille. Vapaapäivänä siihen oli erinomainen mahdollisuus!

Ihanaa heinäkuun alkua!

Koronatuskastelua ja käpytikan poikasia

Pietarissa on todettu viimeisen vuorokauden aikana ennätykselliset 110 koronakuolemaa. Suomalaiset futisfanit ovat tuoneet jalkapallon EM-kisoista Pietarista Suomeen ainakin 300 tartuntaa. Siihen sitten altistumiset päälle. Osa jalkapallofaneista on lähdössä Pietariin uudestaan. Lippuja peleihin ei ole enää saatavilla kuin korkeintaan hyvällä tuurilla pimeiden markkinoiden kautta. Eikä Suomi ole enää mukana kisoissa. Ja silti he haluavat lähteä.

Iso kiitos kaikille vastuullisille futisfaneille, jotka ovat matkustaneet turvallisesti, pitävät karanteeninsa ja käyvät kahdesti koronatestissä. Oman itsensä kanssa saa ottaa riskejä minun mielestäni ihan oman olonsa mukaisesti, mutta muiden välinpitämätön altistaminen on minusta ehdottoman väärin. Koska radikaalit tartuntataudit eivät varmastikaan lopu tähän, toivon lainsäätäjien ottavan pian kantaa siihen, kuinka luvallista tai luvatonta on hankkia terveysriski ja välinpitämättömyyttään jakaa sitä eteenpäin. Minun oikeustajuni ei taivu siihen, että moinen voisi mitenkään olla ok.

***

Tänään oli ihanan helteetön päivä! Sisätiloissa oli välillä kaikkien tuulettimien kanssa jopa viileää. Ihanaa! Yksi lepopäivä näiden kuumien päivien väliin 💖.

***

Käpytikan poikaset ovat lähteneet pesästään ja välillä niitä näkee lähiluonnossa. Olen todella harvoin nähnyt käpytikan poikasia pesän ulkopuolella, joten tämä on ollut aivan mahtavan ihanaa seurattavaa.

Käpytikan poikasia on kaksi tai kolme. Yksi näyttää kovin pystyvältä, mutta sitten on yksi tai kaksi enemmän avun tarpeessa olevaa poikasta. Tässä yksi poikanen (päälaki punainen) odottelemassa vanhempaa ja ruokalastia.

Isä (niska punainen) saapui pian paikalle upean ruokasaaliin kanssa 😍.

Vaikka poikanen opetteli kovasti itsekin saalistamista, lisäravinto tuli selvästikin tarpeeseen 😊.

Kiitollisena seuraan luonnon ihmeitä tässä ihan pihapiirin tuntumassa. Taidan silti lähteä pian vähän kauemmaskin - ihan vaihtelun vuoksi 😊.

***

Luonto tekee hyvää 💖. Mitä luonto antaa sinulle ja miten?

Maailma tehdään taas valmiiksi 🤭 ja käpytikan poikaset vain kasvavat

Hain postista tänään aikaisemmin tilaamani lierihatun. Se on enemmänkin sellainen safarityylinen kuin naisellinen olkihattu. Mutta se on suunniteltu kuuman kelin ulkoiluun, joten se on käytännöllinen. Yhden koon hattu on säädettävissä kiristysnauhalla sopivaksu. Siinä on hattuosan sivuilla hengittävä verkko-osa. Ja hatun pitää paikoillaan tuulessakin säädettävä kaulanauha. Väri on sellainen rusehtavan vihreä.

Kävinpä hakemassa toisenkin paketin ja sieltä sain tilaamani hellemekon. Juuri tarpeeseen! Mekko on yksinkertaisuudessaan kovin monikäyttöinen. Ei kuitenkaan mikään juhlakolttu 👍.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että pystyn säätelemään loma-aikojani melkoisen vapaasti. Nyt hektisen kevätrupeaman jälkeen otin tälle päivälle lomapäivän ja nukuin kaikkea univelkaani ja väsymystäni pois. Taas pääsi nollaamaan tilanteen ajoissa 👍. Vielä on viikonloppu ja vasta sitten takaisin töihin. Meidän alallamme maailma tehdään valmiiksi kahdesti vuodessa: ennen kesälomia ja ennen joulua (tai viimeistään ennen vuodenvaihdetta). Jostain syystä määräaikojen jälkeen aloitetaan homma jälleen alusta 😏.

Käpytikan poikaset ovat isoja ja innokkaita kuikkimaan pesästä ulos. Pesä on kuvaamisen kannalta niin nerokkaassa paikassa, että hyviä kuvia sieltä on todella vaikea saada. Mutta sitten on tyytyminen siihen, millaisia kuvia sattui saamaan.

Iskä-käpytikka (punainen niska) tuo tässä pesueelle ruokaa.

Kyllä tuo poikanen on iso! Näyttää siltä, kuin voisi nielaista isänsä yhtenä suupalana 😳. Poikasen tunnistaa punaisesta päälaesta.

Välillä poikanen tai poikaset tulevat malttamattomina pesän suulle tarkkailemaan. Enää ei mene kovin kauaa niiden pesästä lähtemiseen. Sitten ne katoavatkin tavallisesti tyystin ihan jonnekin muualle.

Vaikka en tykkää kuumasta, niin nyt hyönteiset, erityisesti korennot ovat kovasti liikkeellä. Ja kun korennot ovat liikkeellä, ovat myös linnut liikkeellä. Koko ravintoketju on näiltä osin todella vauhdissa. Nyt kannattaa pisää silmät ja korvat auki, jos olo vain kestää tätä kuumaa.

Tapahtumarikasta viikonloppua!

Erilaisuudessa on voimaa ja räkättirastaan lentokyvytön poikanen

Elämä osaa olla hyvääkin 😊

Kun korona-aika hellittää, lähden taas jollekin omalle kuvausreissulle. Mieli kutsuu Viroon ja Latviaan ja sinne menenkin, kun aika on kypsä.

Omalla tavallaan odotan korona-ajan rajoitusten loppumista tai ainakin ehtymistä siinäkin mielessä, että luonnosta väliaikaishelpotusta etsivät supersosiaaliset ja matkailuhaluiset pääsisivät vihdoin oikeiden mielihalujensa pariin. Luonto rauhoittuisi paljon ja sieltä olisi taas helpompi löytää hiljaisuutta. Toki sitä hiljaisuutta metsästän nytkin. Se vain vaatii aikaisempaa enemmän panostusta.

Tapahtuma- ja kulttuuriala ovat olleet todella suljettuina. Toivon, että kovasti samanmielisyyttä ja -henkisyyttä arvostavat ihmiset osaisivat rajoitusten vähentämisen myötä arvostaa yhä enemmän myös erilaisuutta ja erilaisten asioiden arvostamista. Onneksi emme ole kaikki jonottamassa samoja kulttuuritapahtumien lippuja. Onneksi eniten niitä haluavat saavat jotakuinkin haluamansa.

Jospa erilaisuus nousisi vihdoin arvoasteikossa korkeammalle. Jospa eri asioiden tavoittelussa nähtäisiinkin hyötyjä eikä harmeja. Jospa erilaisissa näkökulmissa toteutuisikin hurja kasvu kilpailun sijaan.

Aurinko laskee ja tontin rajalle istuttamieni metsäpihlajien (kotipihlajien?) harvinaisen runsaat kukat loistavat pehmeän lämpimässä valossa. Juuri nyt on tavattoman kaunista 🥰.

Ja asiasta kukkaruukkuun...

Räkättirastaiden poikaset ovat jo isoja. Monet ovat lentokykyisiä, mutta ei tämä hönö. Toivottavasti se selviää aikuiseksi asti. Nyt se on peloton ja ylirohkea pomppiessaan paikasta toiseen ja jäädessään odottelemaan näkyvälle paikalle. Huomaa sen todella keskenkasvuinen pyrstö. Onneksi käpytikka kerää omille poikasilleen vasta korentoja. Isoja ruoka-annoksia ei siellä siis vielä tarvita 👍.

Välillä pitää huoltaa omaa kroppaansa. Se hetki tuli juuri nyt.

Tuulihaukan poikanen omalla aterialla

Tuulihaukan poikaset ovat lähteneet pesästään. Pesäpönttö oli tyhjä ja yksi poikasista (näin oletin sen pelottomasta käytöksestä) päivysti aidalla. Yhtäkkiä se lennähti pellolle muutaman metrin päähän. Kuvista päätellen se löysi sieltä jotain syötävää :-)

Tuulihaukka on jalohaukka ja haukaksi melkoisen pieni otus, kuten jalohaukat yleensäkin ovat :-) Tuulihaukan pituus on 31-37 cm. Vertailun vuoksi: varpushaukan pituus on 29-34 cm, kanahaukan pituus 49-56 cm ja ruskosuohaukan pituus 43-55 cm.

Tuulihaukan lisäksi näin tänään kärpän - elämäni ensimmäisen kerran eläintarhan ulkopuolella eli ihan luonnossa! Ajoin autolla pientä tietä pitkin ja kärppä rynnisti tien yli aivan edessäni. Enhän minä siitä kuvaa saanut tietenkään. Kun sain auton pysäytettyä, kärppä oli jo tyystin kadonnut. Ihana uljas pieni otus se oli!

Loma alkoi, alkukesän poikaskuvia

Loma alkoi tänään kello 15:30. Ensimmäiseksi otin lyhyet päiväunet ja keräsin voimia :-)

Sade vierailee tämän tästä, huomiselle on luvattu peräti ukkoskuuroja. Mielenkiinnolla odotan, millainen sää ensimmäiselle kokonaiselle lomapäivälle kehkeytyy. Toisaalta tärkeintä on, että kovasti odotettu loma alkoi vihdoin.

Hengittelen rauhallisesti sisään ja ulos, keskityn tähän ihanan vapaaseen hetkeen. Olo rentoutuu nopeasti ja juuri tämän hetken arvostaminen kasvaa kohisten. Näitä hetkiä pitäisi muistaa ujuttaa sinne tavalliseen arkeenkin useammin eikä odottaa lomiin ja vapaapäiviin asti.

Mutta näiden kuvien kanssa olen odottanut. Pesäkuvia, etenkään näkyvällä paikalla olevia pesäkuvia otan harvoin. Kun ihan kohdalle sattuu, hyödynnän toki tilaisuuden. Aina pyrin kunnioittamaan pesintää sekä emon ja poikasten rauhaa. Kuvia en julkaise kovin pian ihan vain pesimisrauhan varmistamiseksi. Nämä kuvat kalalokeista poikasineen on otettu toukokuun lopussa. Nyt aika on näille jo ihan kypsä :-)

Tämä iso kivi oli täysin näkyvillä, sopivan matkan päässä rannasta. Kuvailin näitä kahden puun takaa (vuorotellen ;-)). Poikasia oli yhteensä kolme.

Nautinnollisia keskikesän päiviä, mukavia ulkoilukelejä ja rentoa mieltä :-)

Kyhmyjoutsen poikanen selässään

Vapaapäivinä tulee irroiteltua ;-) Eilinen reissu alkoi aamukahdeksalta ja päättyi noin 12 tuntia myöhemmin. Edellisen päivän puutarhatouhuamiset tuntuivat - ja tuntuvat edelleen jaloissa ja pakaroissa. Askeleet eivät suju kevyesti kyykistymisistä puhumattakaan ;-) Mutta elämä on ihanaa :-)

Eilisen päivän suurin ilo oli kyhmyjoutsenperheen kohtaaminen. En ole koskaan nähnyt joutsenen kantavan poikasta selässään ja nyt oli riemuisa hetki todistaa tätäkin kauneutta :-)

Äidin selässä on tietenkin ihanaa olla, mutta itsenäisyys on vielä parempi. Sitkeästi taisteli pieni otus itsensä äipän selästä veteen ja porskutteli sitten iskän luokse :-)

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Nuoria silkkiuikkuja - joku komentelee

Viikko sitten pääsin taas seurailemaan silkkiuikkuperhettä. Emon lisäksi lähellä oli kolme tämän vuoden poikasta aikuisen kropalla ja raidallisella seeprapäällä. Itse asiassa kaksi nuorta silkkiuikkua tulivat näkyviin vasta tovin kuluttua, olivat olleet kahden jossain vähän kauempana. Kolmas nuori uikku kiljui emonsa perään kurkku putkella milloin kauempana ja milloin ihan siinä vieressä. Luulen vähän, että oli ruokaa vailla. Emo ei tehnyt elettäkään ruokkiakseen poikastaan. Sen sijaan se sukelsi vaivihkaa kauemmas ja yritti selvästi vähän harhauttaa tuota kovasti vaativaa jälkeläistään.

Tässä emo oli niukasti näkyvissä ja nuorella oli pientä komenteluyritystä päällä.

Emo ei reagoinut vaatimuksiin ja komenteluihin millään tavoin. Nuorison edustaja lähti sitten tarmokkaasti ja vauhdilla kiirehtimään emonsa luo. Vaativa ääntely jatkui edelleen. Vauhti näkyy heti uima-asennossa ja veden pärskeinä. Ei ollut enää ollenkaan lipuvaa tämä meno ;-) Kyntämistä ennemminkin.

Emo ei antanut periksi, sukelsi taas jossain vaiheessa kauemmas.

Kun emoa ei enää näkynyt eikä kuulunut (toki oli se siellä periaatteessa näköetäisyydellä näin rannalta katsoen), poikanen ryhtyi lopulta itse tuumasta toimeen. Se pisti päänsä veden alle ja selvästikin etsiskeli ruokaa. Sukeltamaan se ei heittäytynyt, mutta pää sukkeluksissa uiskenteli, kunnes emo syystä tai toisesta huuteli katraan kasaan.

Tuo nuoren silkkiuikun silmän etupuolella oleva vaalea läiskä näyttää jostain kuvakulmasta hämäävästi jopa isolta silmältä. Niin on varmaan tarkoituskin.

Meillä sataa. Satoi eilen ja sadetta on luvattu vielä pariksi päivää eteenpäinkin. Luonto tykkää, vesi tulee tarpeeseen. Kameran ulkoiluttaminen on tauolla parempiin keleihin asti. Vettä tulee nimittäin välillä kuin aisaa.

Kuvaatko sinä sateella? Jos, missä menee hyvän ja huonon sateen rajasi?

Pikkuoravan luova ratkaisu ;-)

Meillä käy tässä pihassa siis kolme oravaa: tuo läheltä piti -äippäorava, joka näyttää nykyään jo aika hyvältä ja sen kaksi poikasta, yksi ensimmäisestä ja toinen toisesta poikueesta. Pari päivää sitten laitoin kuvia tuon vanhemman poikasen ruokailutavoista. Se on siis löytänyt äippäoravalle varatut pähkinät oravamaatista eli ruokintalaitteesta, samoin kuin pienempi sisaruksensakin.

Siinä, missä vanhemman poikasen jaloista jäi roikkumaan ulkopuolelle vain vähän, nuoremmalla poikasella olikin ihan omanlaatuinen ratkaisunsa. Tapahtumaketjun alku tuli yllätyksenä, ihan puskista, enkä ollut kameran kanssa missään valmiusasemissa. Olin sisällä olohuoneessa vain katselemassa oravapöntölle päin. Sen jälkeen hiippailin tietenkin nopeasti kameran kanssa pihalle valmiusasemiin, jotta saisin edes jotain dokumentaatiota.

Pikkuorava nimittäin heittäytyi ruokintalaitteeseen sukkana ja jäi sinne iloisena syödä mussuttelemaan aika pitkäksikin aikaa! Tässä se on saanut tarpeekseen ja tulee pois. Luulin ensin tuota ruskeaa nappulaa sen nenäksi, mutta sehän olikin suussa oleva pähkinä!

Nopeasti se keräili itsensä ja päätyi oravamaatin päälle muina miehinä syödä juputtamaan ;-) Oli kyllä mahdottoman vekkuli ja odottamaton tapahtumasarja!

Hännän ohuudesta näkee, ettei tämä ole vielä kovin vanha.

Ja tässä kuvassa alla poikasen pieni olemus näkyy todella selvästi.

Olen nähnyt myynnissä sellaisia matalampiakin malleja, jotka eivät ehkä houkuta niin paljon tämän kaltaisiin sisälle tunkeutumisratkaisuihin. Tämä meidän ruokintalaitteemme on jo aika vanha. Pitäisikin katsoa sille uusi korvaaja. Ehkäpä hieman matalampi siis?

Mutta kyllä sain nauraa ihan katketakseni noiden kahden oravanpoikasen touhujen seuraamisen aikana ja jälkeen. Kilokaupalla endorfiinia virtasi lävitseni. Toivottavasti pieni rippunen ilostani siirtyy sinullekin :-)

Mikä tuo sinun arkipäiviisi iloa ja piristystä?

Silkkiuikun poikasia

Kun syksy saa, tämänkin blogin päivitystahti hieman rauhoittuu. Mutta juuri nyt tapahtuu niin paljon, ettei päivittämistä malta jättää kovin pitkälle. Tänään tapasin kaikenikäisiä silkkiuikkuja :-)

Nämä poikaset piipittelivät kovasti ja olivat vielä emosta riippuvaisia. Toivottavasti aika riittää niiden kypsymiseen ja varttumiseen muuttokuntoon.

Nämä nuorukaiset olivat jo kypsempiä ja valmiimpia lähtemään muuttamaan - jopa ihan juuri nyt. Raitapäitä silti vielä nämäkin. Selät näyttävät jo aikuiselta :-)

Ihanaa, että on näin upeat kelit! Kamerakin tykkää :-)

Kävin ulkoiluttamassa myös riippumattoa ja ihastelin siitä mahtavia järvimaisemia :-)