Keppi tai lauta vesiastiassa saattaa pelastaa janoisen oravan hengen

Pihassa pyörivät kaksi oravaa ovat löytäneet taas pihan vanhan padan, joka on talven jäljiltä täynnä vettä. Sitä ei ole suunniteltu juoma-altaaksi, mutta sinne kerätään kesäaikaan kovemman sadekauden aikana kasteluvettä muista säilöistä, vaikka sitä tarvitaankin meillä nykyään todella harvoin.

Pata on jäänne niiltä ajoilta, kun istutin pihaa uuteen uskoon ja uudet taimet tarvitsivat säännöllisesti kastelua. Nyt piha ja puutarha tarvitsevat enemmän harventamista kuin istuttamista, joten kasteluvesi ei ole enää ehkä tarpeen. Mutta siellä se vanhan saunan vesipata pötköttelee pihan perällä.

Orava ei osaa tulla tuolta vedestä pois, jos se sinne putoaa, joten kaikissa vesiastioissamme on kesät talvet jonkinlainen keppi tai lauta kiipeilyalustana, jotta jokainen kurre pääsisi mahdollisen janon sammuttamisen jälkeen myös ehjänä matkaan.

Tässä vanha lauta apuvälineenä jo juomahetkelle mennessä :-)

Puukiipijä käväisi :-)

Pari päivää on kulunut petipotilaana. Minulla petipotilaana oleminen merkitsee kirjaimellisesti paljoa nukkumista, aivan tolkutonta peräti. Tänään olen ollut pitkän nukkumisjakson jälkeen jo puoli päivää istuma-asennossakin. Paranemaan päin, siis :-)

Koira on päivystänyt miehen paikalla nukkumassa koko sen ajan, mitä olen päiväsaikaan nukkumiseen käyttänyt. Jos en ole kipeänä, se haluaa lähteä pois jo parin tunnin jälkeen. Mutta kun olen kipeä, se nukkuu siinä niin monta tuntia kuin siihen kerrallaan menee. Toki se on todella iloinen, kun liikahdetaan alakertaan syömään, juomaan vettä ja ottamaan särkylääkettä :-)

Joitakin päiviä sitten pihan omenapuussa liikahteli tutun näköinen lintu. Puukiipijä oli ensimmäisen kerran koskaan (niin, että olen sen havainnut) meidän pihallamme. Olipa iloinen havainto :-) Valo oli vähissä ja välimatkaakin oli jonkin verran, mutta kamera oli kerrankin pihalla messissä :-)

Ihanaa tammikuun jatkoa kaikille!

Orava ja fasaani

Tänään on minilomani viimeinen päivä. Olen löysäillyt ja tehnyt, mitä milloinkin on mieleen juolahtanut. Tämä oli oikein viimeisen päälle kotoiluloma, olen todella niukasti poistunut oman pihan ulkopuolelle ;-) Työhärdelli on pyörinyt vauhdilla sen verran kauan, että itsensä pysäyttely tuli todella tarpeeseen.

Kävin äsken täyttämässä pihan ruokintalaitteita. Luulin naarasfasaanin jo lähteneen pois, mutta siellä korallikanukkojen keskellä se oli vieläkin. Laitoin sille oman jyväkasan samaan paikkaan kuin edelliselläkin kerralla. Lähdettyäni se siirtyi jyväkasan luokse helpomman ruuan luokse :-)

Olen joskus aikaisemminkin kuullut siitä, mutta unohtanut täysin, että fasaanit nukkuvat kuusen oksalla. Olenhan minä niitä oksilla majailevia fasaaneja joskus nähnytkin, mutta nyt luin siitä oikein mustaa valkoisella. Eivät pärjää kovassa pakkasessa. Pystyvät vetäytymään hypotermian kaltaiseen tilaan kuusen oksalla kökkiessään ja olemaan siellä syömättä pari vuorokautta, hyvässä kunnossa oleva yksilö jopa pari viikkoa. Ruokinta on niille ehdoton talvesta selviytymisen edellytys.

Taivaalta pilkahdellut aurinko houkutti värjöttelemään kylmässä (kunnon talvivaatteet pitäisi kaivaa ehdottomasti jo esiin...) ja odottelemaan mahdollista kuvaushetkeä. Orava saapui kuin lahjana sille omalle ruokailupaikalleen, johon valokin osuu hetken aikaa päivästä. Osa oravista tunkee edelleen itsensä lintujen ruokintalaitteille. Täytyy yrittää jatkaa niiden kouluttamista ;-)

Nälkäinen fasaani ja närhi taas kerran :-)

Kaksi naarasfasaania on hengaillut meidän 'siilipihallamme' muutaman päivän. Aina kun olen yrittänyt kiertää lintujen ruokintapaikan kauempaa, jompi kumpi naaraista on hipsinyt liikkeelle. Ei kauas. Kun olen perääntynyt, ovat jääneet sinne ruokaa etsimään, olettaisin.

Tänään törmäsin taas naaraisiin, kun olin ulkoiluttamassa kameraa tuossa pihalla. Myöhemmin lisäsin kuorittuja auringonkukan siemeniä yhteen tyhjentyneeseen ruokailulaitteeseen ja huomasin yllätyksekseni pulleamman naaraan siinä ihan vieressä, se jopa lähestyi minua. On kyllä tasan ensimmäinen minua koskaan lähestynyt fasaani kumpaakaan sukupuolta. Se oli varmasti todella nälkäinen.

Se tuijotti ruokailulaitteen täyttöäni ja päätin pudotella sille myös hieman siemeniä maahan. Se ei peruutellut eikä pelästynyt, vaan seurasi katseellaan jyvien putoamista maahan. Ruokintapiste on tänä vuonna omenapuun ja pensasrivistön välissä, käytännössä melkein noissa pensaissa kiinni. Ruokintapisteen alusta on ollutkin putipuhtaaksi siivottuna viime aikoina, fasaanit ovat varmaankin olleet asialla.

Monen talven lumikerrosten nöyryyttämä vanha norjanangervo on taipunut maahan asti niin, että sen alle jää ikään kuin pieni tunneli. Sieltä tuo fasaanirouvakin saapui. Viskoin vielä hieman lisää siemeniä vielä sinne pensaiden alle ja rouva alkoi nokkimaan ruokaa vauhdilla. Malttoi vielä pysyä paikalla kauan. Olipas jotenkin koskettavaa...

Minä tietenkin keskustelin sille koko ajan, niin kuin kaikille muillekin eläimille :-) Ei tuo kavahtanut edes sitä :-)

Lisäksi pääsin kuvaamaan yhtä pihan närhistä. Ja aurinkokin paistoi :-) Ei ollenkaan hullumpi päivä :-)

Oravat ruokinnalla

Pihassa liikkunee kaksi eri oravaa. Toinen ymmärtää oravien oman ruokintalaitteen päälle, toinen on aloittelija. Kokemus näkyy myös siinä, miten laitteelle saavutaan ja miten siitä poistutaan. Mutta molemmat käyvät ruokinnalla jo jokseenkin tottuneesti. Ja onpa niiden seuraamisesta iloa!

Kokenaampi kipuaa ruokinnalle tuota tolppaa pitkin ja vähemmän kokenut tekee tuosta vierestä olevasta tuijasta puskahyökkäyksen - hiipii ensin mahdollisimman pitkälle ja loikkaa sitten laitteen päälle.

Tämä ruokintatasolle siirtyminenkin sujuu toiselta todella sutjakasti, toinen haparoi vielä.

Nyt voi taas hetken tarkkailla ympärilleen ja jos uhkaa ei näy eikä kuulu, voikin kääntää selkänsä suurelle yleisölle ryhtyä pähkinälaatikon kippuun :-)

Osa pähkinöistä popsitaan paikan päällä, ja kun massu on täynnä, alkaa pähkinöiden jemmaaminen :-) Siitä ei nyt tässä kuitenkaan yhtään kuvaa.

Nämä kuvat on otettu kotimme toisesta kerroksesta, työhuoneeni ikkunasta. Kurre oli niin vauhdissa, että päättelin sisältä kuvaamisen olevan ainoa mahdollisuuteni päästä saamaan minkäänlaisia räpsyjä. Ikkuna oli toki auki, (kuvaus)hätä ei lukenut lakia ;-)

Eläimiä piharuokinnassa :-)

Aurinko vilautti itseään pari kertaa pilvipeitteen rakosista ja melkeinhän siinä häikäistyi :-)

Oravat ovat vihdoin löytäneet oman ruokintapaikkansa. Toinen oikein rutiinilla ja toinen hitaasti, kovasti ihmetellen. Rutiiniorava alkoikin hamstraamisen ja tunki posket täyteen pähkinöitä. Loikki sitten pitkin pihaa ja kaiveli pähkinöitä piiloon nurmikkoon, perennapenkkiin ja pensaiden juurille. Kun vihdoin sain työt siihen malliin, että arvasin piipahtaa pihalla kameran kanssa, orava oli jo lähtenyt matkoihinsa.

Sen sijaan pensaiden takaa lähti porukkaa liikkeelle, kun tulin lähelle. Rusakko lönkytteli edellä ja fasaaniuros ihan siinä tuntumassa perässä. Mustarastas hyppeli lähellä ihan omia touhujaan.

Talipallot olivat yllättäen kadonneet parempiin suihin melkein kokonaan ja pari ruoka-automaattiakin ammotti tyhjyyttään. Toinen niistä oli närhien suosima pähkinämaatti. Huomasin sen siitä, kun närhet kävivät oravien ruokapaikan luona talipalloja hakkaamassa. Jos se oli paras ruokapaikka, niin pähkinämaatin oli melkeinpä pakko olla tyhjänä.

Tämä närhi noukki maasta sinne pudonneita pähkinöitä ja pähkinän palasia. Valo riitti kuvaamiseen niukin naukin...

Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua!

Pesänrakennuspöhinää ja orava

Ainakin harakat ja varikset rakentavat todella määrätietoisesti pesiään tässä ihan lähellä. Harakat rimpuilivat pensasaidan kipussa pitkään saadakseen siitä oksan pesälleen. Selvästikään tuollaiset itsekseen tuulen tiputtamat oksat eivät käy niille pesäaineiksi, vaan ne kelpuuttavat vain tuoretta tavaraa. Yksittäinen oksan pätkä nokassaan ne sitten pyyhältävät muutaman harhauttavan mutkan jälkeen uudelle pesäpaikalleen.

Aina niin varovaiset harakat äityivät todella rohkeiksi, eivätkä lähteneet lentoon, vaikka nostin ikkunan sälekaihtimen ylös. Ne patsastelivat naapurin koivussa pyrstöt topakasti tanassa ja syyksi paljastui pian lähellä omia pesätarvikkeitaan kokoon haalinut varis. Variksella oli nokka täynnä pesänrakennusmateriaalia, nokka aivan tursuili tavaraa. Harakoiden ärhentely tehosi lopulta ja varis lensi saalinsa kanssa kauemmaksi.

Kun harakatkin lähtivät matkoihinsa, vaahteraan saapui kesykyyhkypariskunta... Kuhertelu niillä selvästi tärkeimpänä asiana mielessään. Sopii minulle, kunhan kaikki vain menevät tekemään niitä pesiään muualle kuin meidän pihaamme. Niin iso tämä piha ei kuitenkaan ole, että täällä olisi kesällä tilaa myös isommille pesiville linnuille. Pienet lintuperheet tänne vielä majoittaa.

No, linnuista en saanut kuvia, tyydyin ihan sisältä niiden touhuja katselemaan. Mutta orava kävi ruokailemassa vaahterassa. Siellä roikkui vielä runsaasti viimevuotisia siemeniä ja ne kelpasivat oravalle paremmin kuin hyvin :-)

Juhannuspäivän hetki pihalla

Juhannusaaton pääsimme viettämään yhdessä perheen kanssa. Se on nykyään aika harvinaista herkkua aikataulujen ja välimatkojen vuoksi. Mitään muuta ohjelmaa yhdessä olemisen, ruuan laittamisen ja syömisen lisäksi ei sitten tarvittukaan. Elämä hellii välillä :-)

Juhannuspäivänä kiirehdin kameran kanssa pihalle, sillä koira oli olohuoneen ikkunasta havainnut pihalla liikkuvan siilin. Siilejä tapaa nykyään melkoisen harvoin. Tämä oli painelemassa tielle, joten kannoin sen nahkarukkasilla hieman peremmälle pihaa suuntaamaan matkaansa turvallisempaan suuntaan. Ruokaakin laitettiin siilille, mutta ei se maistunut ainakaan sillä erää ;-)

Sateeton ja melkein lämpöinen keli innosti jäämään pihalle kuvaamaan tämän hetken kauniita yksityiskohtia. Niiden kuvaamisessa paksu pilvipeite ja vähäinen valon määrä ei haitannut.

Ulkona on eittämättä todella kaunista juuri nyt. Vihreää riittää silmänkantamattomiin. Ja kukintaakin riittää monissa väreissä ja vaikka missä muodoissa.

En erota mökinruusua ja torniolaaksonruusua toisistaan. Olen ostanut pihaan vuosikymmenten aikana kumpiakin, mutten muista mihin olen mitäkin sijoittanut. Tämä on siis jompikumpi. Ensimmäisen kerran tämän kukkiessa luulin, että jänis oli käynyt syömässä nuppuja ja jäljelle oli jäänyt vain tyngät. Kukat ovat halkaisijaltaan 2-3 senttisiä.

Suviruusu kukkii jo, mutta vielä aloittelevan maltillisesti. Kaukana ollaan vaaleanpunaisena hehkuvasta pensaasta vielä tässä vaiheessa. Ehdottoman kiitollinen ruusu, vaikka valtaakin mielellään alaa yhä enemmän. Ei leviä ihan yhtä riehakkaasti kuin 'tavallinen' juhannusruusu.

Tämä on kai tarha-alppikärhö... Elää sopuisasti muiden pihakasvien kanssa. Kiipeilee mm. katajassa, sembramännyssä ja pensasangervoissa. Aika tuore tulokas - kukkii nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Kahtena aikaisempana vuonna ollut pieniä kukintoja.

Kiinanlaikkuköynnös on myös lemppareitani. Vaatimattomista vihreistä lehdistä osa värjäytyy ensin kärjestä alkaen valkoiseksi. Hieman myöhemmin lehden kärjestä leviää punaista väriä, joka vähitellen peittää valkoisen alueen kokonaan.

Pienet hempeät valkoiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä todella tahokkaasti :-)

Lehtoakileijat olivat tontilla jo silloin, kun 23 vuotta sitten muutimme tänne. Näiden värien lisäksi mukana on ollut punasävyinenkin yksilö. Olen siirtänyt näitä pihan mylläyksen myötä uusiin paikkoihin. Lisäksi se on itse levittäytynyt minne sitä huvittaa. Siementen avulla se pääsee valloittamaan uusia, yllättäviä paikkoja. Tosin sana valloittaa on aika yliampuva. Hennosti ja nätisti se aina paikallaan nököttää.

Leppoisaa juhannuksen jälkeistä sunnuntaita!