Ihanaa ja parempaa uutta vuotta sinulle ja läheisillesi 💖☕🌿

Uusi vuosi käynnistyy vihdoin vauhdilla. Kotimaiset kollegat ovat monin paikoin lepäilleet loppiaiseen asti. Kansainvälisesti loppiainen ei ole kuitenkaan mitenkään pysäyttävä 'pyhä', joten monen monessa valtiossa arki suhaa eteenpäin meidän pyhistämme huolimatta.

Tyttären kanssa suunnittelemme yhteistä matkaa keväälle. Ihanaa, että on jotain niin kivaa odotettavaa 💖

Piharuokinnalla on kuhinaa. Sini- ja talitiaiset ovat pikkuvarpusten kera vakiovieraita. Viherpeippoja ja vihervarpusia riittää myös mukavasti vierailulistalla.

Punatulkut ovat kuitenkin suurena parvena valloittaneet omenapuun ruokinnan - ihan mahtavan iso ilo silmille! Punatulkkujen lisäksi ruokinnan vakiovieraita ovat mm. närhet, mustarastaat, oravat sekä vähemmän toivotut varikset, naakat ja harakat.

Tärkeintä ei talvella ole, mikä ja kuka olet. Tärkeintä on se, uskallatko ottaa paikkasi ruokinnalla ja pitää oman tilasi. Kun kamppailu omasta elämästä on ohi, on taas tilaa herkuttelulle: ystävällisyydelle, armollisuudelle ja melkein loputtomalle anteeksiannolle 💖

Koska oma elintilani on turvattu, toivottelen sinulle mitä parhainta alkanutta vuotta! Lämpöä, rakkautta, välittämistä ja turvaa. Ja heti, kun tuntuu hyvältä, välitetään isosti muistakin 💖😍💖🥰💖😍💖☕💖

Opittavaa osaamista vai henkilökohtaisia ominaisuuksia?

Eilen, lauantaina, vietin tunnin verran pihalla retkituolissa kameran kanssa. Tänään (sunnuntaina) vietin saman verran aikaa ulkona patiolla koiran ja käsitöiden parissa. Pixie jaksoi olla ihmeellisen hyvin haukkumatta - vain ne ihan pakolliset 👍.

Eilen aamupäivällä keli helli ja lintujakin kävi pihassa ihan kiitettävästi.

Sinitiaisten lisäksi talitiaisetkin kävivät ruokinnalla. Ne eivät käyneet pötkylällä, vaan nappasivat pähkinän palasia syöttöautomaatilta. Kuorittuja auringonkukan siemeniä on ollut aika vaikea löytää tänä talvena ainakin meillä päin 🤔

Järripeipot ovat saapuneet ihan viimeaikoina. 

Ja ihan oikea varpunen rautiainen kaikkien värikkäiden vieraiden keskellä!

Naakat hamuavat lumen tulon jälkeen esille laitettua talisiemenpötkylää.

Käpytikkakin saapui käväisemään, mutta ruokatarjonta ei kutkuttanut eikä houkuttanut.

Punarinnat huutelevat kesäloitsuilla ja naksuttelevat hiljaisilla äänillä. Pysyvät enimmäkseen todella piilossa.

Rastaat ovat taas täällä. Tässä räkättirastas, joka raksutteli omenapuussa, muttei sitten kuitenkaan laskeutunut nurmikolle noukkimaan matosaalista.

Pikkuvarpusia näkyy vähän enemmän kuin tavisvarpusia. Nekin ovat kuitenkin vähenemään päin.

Peipot laulavat meidät pyörryksiin. Lisäksi ne käyvät etsimässä makupaloja pihalta.

Lisäksi pihalla kävi fasaanipariskunta, harakka, talitiainen, ja jokin lokkikin lensi ylitse.

Kaiken muun ohella pysähdyn moninaisina vuorokauden aikoina miettimään sitä, mikä ihmisen elämässä on osaamista (opeteltavaa ja kehitettävää) ja mikä ominaisuuksia (annettua, ei muutettavissa). Tämä on nimittäin aika ristivetoa aiheuttava aihe. Jos tästä ei päästä yhteiseen ymmärrykseen työpaikan sisällä, kehittäminen on aika tuloksetonta. Siis minun mielestäni.

Ajattelen niin, että osaaminen on kaikkea sitä, jota voi kehittää ja jonka tasoon itsessään voi vaikuttaa. Ominaisuus on mielestäni sitä, mikä minussa on ja johon en voi omin toimineni vaikuttaa.

Jos keskustellaan vaikkapa kielitaidosta, tämä on aika helppoa juttua. Kielitaitoaan voi kehittää kuka tahansa oikeanlaisessa ohjauksessa. Taitotasosi voi olla mitä tahansa olemattomasta erinomaiseen. Toki taito vaihtelee valitun kielen mukaan. Tässä on kyse ehdottomasti osaamisesta.

Kun puhutaan ominaisuuksista, puhutaan niistä asioista, joita meissä on, mutta joita emme pääse muuttamaan omin keinoin. Kuten silmien väri. Pituus. Veriryhmä. Ja niin edelleen.

Näiden helppojen tapausten väliin jää paljon harmaata aluetta, joista olemme yllättävän usein eri mieltä.

Osaaminen ei ole sama asia kuin lahjakkuus (ainakaan minun mielestäni). Joku voi olla musikaalisesti lahjakas, mutta vaatii työtä ja opettelua, että lahjakkuus kääntyy osaamiseksi. Jokainen voi opetella ja oppia musiikkia ja musikaalisuutta. Se on vain joillekin paljon helpompaa kuin muille. On kuitenkin ihan puskista huutelemista, ettei vähemmän musikaalisesti lahjakas ihminen voisi opetella musiikkia ja oppia siinä taitavaksi.

Musikaalisuudesta ei väitellä työelämässä. Enemmänkin vedotaan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kun kyse on stressin sietämisestä, erilaisuuden ymmärtämisestä, uuteen heittäytymisestä tai muutoksiin sopeutumisesta. Näiden kohdalla on kutsuvaa uskotella itselleen ja muille, että kehittyminen näiden asioiden suhteen ei ole mahdollista, koska kyse ei ole taidoista, vaan henkilökohtaisista ominaisuuksista (joihin emme siis voi mitenkään vaikuttaa).

Mikä on sinun mielestäsi opeteltavaa työelämä-/yhteiskuntataitoa?

Ja mikä on vain henkilökohtaista ominaisuutta, johon ei vain voi itse vaikuttaa?

Edit 4.5.2024 Varpunen olikin rautiainen. Kiitos vinkistä, anonyymi!

Muisteloita ja tinttejä 🥰

Hei Sinä! Miten jakselet ja mitä sinulle kuuluu?

Minä olen ollut väsynyt ja ruuhkainen, mutta se on mielestäni ihan ok. Aika aikaansa kutakin 👍.

Etenkin ikävillä asioilla on taipumusta kasaantua. Noihin tilanteisiin ei oikein voi itse vaikuttaa mitenkään. Ainoa, mihin voi vaikuttaa, on oma asenne noissa ***-tilanteissa.

Juuri nyt minulla näkyy valoa tunnelin päässä. Olen toiveikas. Sisäinen pessimistini on jo kartoittanut vaaran paikat ja toistaiseksi ei taida olla mitään hirvittävää odottamassa 🧐.

Vanhempien asuntoa tyhjentäessä on mieli kelannut moneen kertaan muistoja ja traumoja. Traumatkin alkavat sulaa pehmeäksi, kun ei ole enää odotettavissa mitään uutta. Alan hieman ymmärtää äitiä, vaikka siitä ei pääsekään mihinkään, että suhteemme oli rikkinäinen. Äiti todennäköisesti teki parhaansa aina kun jaksoi ja malttoi. 

Minun näkökulmastani pikkuveli pääsi paljon helpommalla. Häntä aina kehuttiin samalla kun minua moitittiin ja hävettiin. Todennäköisesti muistoni eivät ole koko totuus. Äidillä oli fantastinen taito saada ihmiset uskomaan omiin tarinoihinsa, mitä ne milloinkin olivatkaan.

Minä en hänen tarinoitansa ja väitteitänsä aina uskonut, mutta sillä ei ollut käytännössä mitään merkitystä. Kukaan ei uskonut minua. Samaan aikaan elämän (äidin) epäreiluus rokotti minua ankarasti. Äiti sanoi muun muassa, että kaikki pikkuveljeni on oppinut kaikki huonot asiat minulta. Tämä ei mennyt minun oikeustajuni läpi vähän yli 10-vuotiaana. Heitin äidille takaisin haastavan kysymyksen: Mistä minä olen sitten ne kaikki huonot asiat oppinut? Äidin mielestä minä olin paha jo syntyessäni. Tuotakaan en ostanut, mutta tietenkin pahoitin siitä mieleni ihan mahdottomasti.

Näitä samoja asioita olen kelannut vuosikymmeniä. Aina jotenkin päädyn niihin takaisin. Jospa nyt pääsisin vähitellen näissäkin ajatuksissa eteenpäin.

Pihalintuja olemme seuranneet taukohetkinä Pixien kanssa.

Talitiainen vanhan omenapuun oksalla.

Pikkuvarpunen odottelee terijoensalavan oksalla.

Talitiainen syöksyy oravakepin nokasta lintulaudalle.

Kyllä elämä noiden lintujen kanssa on vain ihanaa 🥰

Ihanaa kevään odotusta! 🥰🧐💖🤸‍♀️😍🥳🌼🌿

Pikkuvarpusten puuhasteluja ja heinätöitä

Pikkuvarpuset olivat äänekkäällä tuulella. Niillä on pihapiirissä useampi pesä, mutta tänään meno oli jotenkin harvinaisen äänekästä.

Näyttää siltä, että lisääntymispuuhien lisäksi pariskunnat syöttävät vielä pesäpienokaisia ja osalla poikaset ovat jo isoja.

Tämä pariskunta oli kovin aktiivinen ja tarmokas lisääntymistoimenpiteittensä kanssa.

Sembramännyssä oli hyvä huilia välillä hetki ;-)

Ja tämän luulisin olevan tämän vuoden poikasia. Se on kovasti pörröinen, siivet eivät näytä olevan ihan parhaassa iskussa ja se lenteli pienen pieniä matkoja edestakaisin.

Tässä samassa paikassa räystään päässä aikuinen pikkuvarpunen - paljon sileämpi ja komeammat siivet.

Koira rakastaa heinän syömistä. Tässä se taas oli aivan ekstaasissa heinien kimpussa :-)

Raskas viikko

Kahdet sukka-arvonnan voitot ovat jo matkalla, kolmas sukkapari odottelee vielä osoitetietoja.

Mennyt viikko oli raskas monella tapaa. Loppuviikon tiukkatahtinen koulutus oli positiivisesti kuluttavaa. Alkuviikolle osui tieto työkaverin yllättävästä kuolemasta. Tänään olen todellakin vain palautunut ja levännyt.

Kevät on onneksi yllättävän lähellä. Päivä on pidentynyt ja vaikka lunta tuntuukin tupruttavan jokainen päivä vain lisää, maaliskuussa voi ryhtyä jo tarkkailemaan ensimmäisten muuttolintujen saapumista. Eli todella pian!

Kaivelin viime kesän kuvista linnunpoikasten kuvia. Nämä eivät ole enää pesään syötettäviä, vaan heinäkuulla itsekseen toikkaroivia, toki mieluusti vielä emon ruokkimia nuorukaisia. Kevättä odotellessa :-)

Västäräkin poikanen emoa odottelemassa.

Pikkuvarpusen poikanen.

Ja sinitiaisen poikasia ruokaa etsiskelemässä :-)

Äitienpäivän pihatunnelmia

Äitienpäivän aamupäivän ja osan päivääkin kiertelin kameran kanssa ensin pihassa ja sitten metsässä. Aurinko lämmitti niin, että olin kerrankin pukenut liikaa päälleni. Onneksi yläosan vetoketjuja sai aukaistua ja tuuletusta toimimaan :-)

Pikkuvarpunen oli löytänyt hyvän höyhenen - varmaankin pesän pehmustamista varten. Jostain syystä se kuitenkin oikoi sitä kovasti ja moneen kertaan ruusupensaan oksilla. Yritti kai saada sitä pienempään pakettiin. Ruuspensaan nimeä en muista tähän hätään, mutta kaivan sen tähän sitten, jos sitä joku sattuu kaipaamaan ;-)

Olemme yrittäneet purkaa lintujen talviruokintapaikkaa pois, mutta linnut ovat asiasta aivan eri mieltä. Käpytikka kävi siemenruokinnalla tänään kahdesti (kovalla metelillä), sillä talipötkylöitä ei enää ole tarjolla. Tiaiset vierailivat siementalossa melkein jonoksi asti. Josko sitä sitten odottaisi vielä muutaman päivän... :-)

Talvella jouduttiin leikkaamaan hieman koiralta karvoja ja pihinä eukkona laitoin kaikki leikatut karvat kenkälaatikkoon talteen. Tänään kävin ripottelemassa viimeisetkin karvat pensaiden ja havujen oksille. Karvat menivät kaupaksi hetkessä :-) Pikkuvarpuset olivat heti nopeimpina asialla.

Poika antoi toiveeni mukaisesti minulle äitienpäivälahjaksi puutarha-apuaikaa. Tänään käytin jo osan lahjastani. Osa vadelmapensaista on nyt leikattu ja kasvihuonettakin hiven siistitty. Yhdessä tehtiin ja aika sujui joutuisasti :-)

Oikein leppoisaa äitienpäivän illan jatkoa kaikille ja intoa alkavaan työviikkoon :-)

Etsitään makuukelvottomia isoja lintujen ruokintalaitteita

Meidän lintujen ruokintalaitteemme (ne isommat) ovat vanhoja. Tulin siihen tulokseen, että niiden tilalle pitäisi hankkia paremmin toimivat laitokset. Linnuthan eivät piittaa laitteen iästä niinkuin en minäkään. Mutta ne vain eivät ole toimivia. Eilen jo näytin, millaisen huiskintamahdollisuuden ne tarjoavat tuhlaileville pikkuvarpusille leveällä aukollaan. Tänään kävin hämärällä katsastamassa ruokintapaikan alustan ja onhan siellä maassa siemeniä (tai sitten ainakin niitä kuoria.) Mutta se ei ole ainoa väärinkäytös, jota pikkuvarpuset harrastavat. Katsokaapas tätä:

Ei hyvä - eihän? Pahimmillaan niitä on yksi joka kupissa ja nautiskelevat olostaan näin pitkiäkin aikoja. Hygieenisyys on tästä kaukana. Viikonlopuksi täytyy löytyä paremmat ruokintalaitteet. Sellaiset, joita ei voi käyttää makuuravintoloina eikä ruokien lakaisupaikkoina. Sellainen kapea laite meillä jo on, joista huiskitaan siemeniä paljon vähemmän, mutta näiden tilalle tarvittaisiin jotain isohkoa, Kulutus on kovaa.

Viikonloppuna postaamissani kuvissa näkyi meidän talipallojen pyöröautomaatti. Tänään se oli jo tyhjä. Mitkään pikkulaitteet eivät tätä porukkaa jaksa kauaa pitää tyytyväisinä. Ehdotuksia?

Luontouutisia

Norppatutkijat ovat ottaneet käyttöönsä myös valokuvat. Norppien tunnistamiseen ja seurantaan kaivataan avuksi myös retkeilijöiden ottamia selkeitä kuvia norpista. Lisää tästä voit lukea Ylen sivuilta.

Ikävämpi luontouutinen kertoo, että Euroopassa on nyt noin 421 miljoonaa lintua vähemmän kuin 30 vuotta sitten. Tästäkin lisää Ylen sivuilla.

Loka-marraskuussa oma työni pyörii aina hektisillä kierroksilla. Niin nytkin. Minä tarvitsen syyslomaa riippumatta siitä, osuvatko kohdalle upeat vai vielä upeammat säät ;-) Ja jos nyt sattuisi niin, että lomalla olisikin aivan tyypilliset sääolot, sekin sopisi aivan mainiosti, kunhan pääsee kiireestä pois edes joksikin aikaa.

Varsinainen sottapytty...

Talipalloautomaatit ovat siistejä. Niissä ei pääse mikään lintu sohlaamaan. Toisin on tavallisen siemenpesän kanssa. Pikkuvarpuset osaavat olla suurpiirteisen tuhlaavaisia siellä asioidessaan. Nyt päädyttiin laittamaan eri laitteisiin eri siemeniä. Josko se hillitsisi jossain vaiheessa tätä sottaamista ja tuhlailua ;-) Saas nähdä sitten...

Yhteisruokailua

Olipa ihanaa, että eilen oli niin upea keli! Tänään onkin sitten vastapainoksi hämärän hyssyä ja sadetta. Kyllä tätä nyt jaksaa, kun eilen tuli ilakoitua ulkona auringon paisteessa tuntitolkulla :-)

Vieläkin käpistelen eilisen lintukuvia. Hieman liian hämärää oli kuvaamiseen, vaikka paikka onkin enemmän kui 100% parempi kuin vanha ruokintapaikka. Lähinnä tuon hämäryyden huomaa, kun yrittää pusertaa suljinaikaa riittävän lyhyeksi lentokuvien ottamiseen. Toisaalta suorassa auringonpaisteessa olisi siinäkin omat haasteensa. Täytyy nyt opetella tätä uutta kuvaus- ja ruokintapaikkaa :-)

Uusi ruokintahärveli kelpasi linnuille hyvin. Ihan sopuisan näköistä oli pikkuvarpusten ja sinitiaisten yhteisruokailu.

Eihän se tietenkään ihan niin yksinkertaista ole... Välillä tuli vähän nokkapokkaa.

Ihanaa sunnuntain jatkoa! Täydellinen sää sisätouhuihin :-)