Kauneutta pellosta

Harvemmin jaksan iloitella peltomaisemilla. Tämän kesän aikana olen oppinut näkemään kauneutta myös pelloissa. Keskisuomalaisessa peltomaisemassa on sitä mäkisyyttä ja maiseman vaihtelevuutta, mikä kuuluu muutenkin keskisuomalaiseen maisemaan.

Taitaa vaatia maiseman vaihdosta, että löytää tutuista elementeistä jotain uutta ja ihailtavaa. 'Tylsistä' pelloista tuli minulle mielenkiintoisia kohteita hieman mutkien kautta. Peltojen katseleminen hieman korkeammalta näyttää kiehtovan palapelin, joka muuttaa muotoaan koko kesän ajan.

Ehkä samanlaista kiehtovuuden löytämistä vanhoista tutuista asioista voisi löytää vaikka kuinka paljon, kun muistaisi katsoa oikealla silmällä. Kauneus on tässä ihan lähellä :-)

Alkukesän peltotöitä

Kyllä työn tekeminen tuntuu hyvältä, kun olosuhteet ovat reilut ja suotuisat. Ensimmäinen työpäivä pitkähköksi venähtäneen kevätflunssan jälkeen oli yllättävän mukava ja lempeä. Henkinen voimaantuminen käynnistyi heti upean työyhteisön myötä :-)

Lammella on elämää, telkän poikaset kirmaavat siellä. Toivottavasti pärjäävät, tavallisesti lampi on ollut telkkäperheille huonoenteinen paikka.

Tytär aloitti tänään oman alan kesätöissä Helsingissä. Pojan kanssa keskusteltiin arkisemmista asioista. Vuosi vuodelta arvostan perhettäni vielä vain enemmän. Päänsärkyä ja nuhaa lukuunottamatta elämä maistuu nyt hyvältä :-)

Peltotöitä eiliseltä. Klassinen näkymä, jota olen yrittänyt parina vuonna vangita aivan tuloksetta. Nyt osuin paikalle etsiessäni jotain muuta, mitä en kuitenkaan löytänyt. Hyvä näin :-)

Vapaana pellolla

Tänään käytiin työpäivän jälkeen koiran kanssa pellolla ja irrotettiin valjaat pois vapauden tieltä. Minulle reissu oli helppoa kävelyä ja koira oli innoissaan. Alku meni heinien mutustamiseen (siis häneltä - minä pidin himoni lujasti kurissa ;-)), mutta kun päällimmäinen heinien himo oli saatu tyydytettyä, alkoi matka korsien välissä kiinnostaa.

Pienen otuksen näkyvyys korsien välissä on heikkoa ja välillä täytyy tyydyttää uteliaisuuttaan kohottautumalla niin ylös kuin pääsee. Korsien yli piti välillä hypätä oikein korkealle - ja vastaavasti sitten tultiin takaisin matalalle. Vaan koira nautti, etenkin, kun saatiin kyyti pellolle ja takaisin autolla. Koiruliini on ryhtynyt kesän mökkiajelujen jälkeen ihan nauttimaan auton kyydistä entisen kovan jännittämisen sijaan.

Hyvin käytetty puolituntinen, kelikin helli :-)