Kenttäkirje Paavolta Vienolle joulukuussa 1939

Isoisäni Paavon kirjeitä isoäidilleni Vienolle olen kirjoitellut puhtaaksi iltapuhteinani silloin, kun aikaa on ollut. Hitaasti olen edennyt, mutta sitäkin varmemmin 🤭.

Tässä yksi Paavon kirjeistä:

"

Kannaksella 14/12 -39 

Rakkaat kotoiset

Heipä hei taas täältä karjalan mailta ja kiitos kirjeistä joita sataa joka päivä. Kyllä ne kirjeet on tervetulleita. Sillä ne ovat niin kuin panis voita leivälle. Kyllä täällä hyvin voidaan ja terveinä ollaan, eikä tässä muutakaan hätää ole. Kaikki on edelleen rauhallista ja hiljaista. Niin Sinä puhuit että enkö voisi soittaa. Ei täältä voi soittaa sinne kun kaikki puhelin linjat ovat valtion käytännössä ja niitä ei voi käyttää kuin virkapuheluihin. Ja lomalle täältä ei pääse tällä kertaa ei sitten millään. Mutta ehkä vähän tuonnempana, jollei tämä aika käy kireämmäksi. Niin että ollaan nyt vain tyytyväisiä ja odotellaan aikaa paremmaksi. Sillä minä olen ollut koko ajan siinä mielessä että ei tästä oikein mitään suurempaa sotaa tulekkaan. Vaikka kyllähän se jo on toisilla rintaman osilla ollut aika kovaa. Mutta toivotaan, että se pian loppuu sillä toivossa on hyvä elää.

Sinun ei tarvitse olla minun takiani huolissasi sillä ei minulla ole mitään hätää. Niin ja jollet vielä ole lähettänyt sitä pakettia niin laita siihen vielä pari nenäliinaa. Onkos sokeri vielä kortilla. Jos ei niin minä lähetän vähän rahaa että saat lähettää minulle paketissa. Mutta jos se on kortilla niin älä lähetä, sillä kyllä me täällä saadaan aina noin 10 palaa päivässä. Niin että kyllä sillä täytyy tulla toimeen näin tällaisena aikana. Niin ja korppuja saat laittaa aina pakettiin jos vain niitä saat. Kyllähän Sinä voit niitä itsekin tehdä pullasta. Sillä pulla tahtoo aina kuivettua. Mutta korput säilyy paremmin. Sillä korppu on herkkua teen kanssa. Vaikka kyllä meillä on ollut kahviakin. Joka päivä juodaan 3 kertaa kahvia, kerta teetä. Vaikka ei aina ole maitoa, mutta hyvää se on mustakin kahvi.

Minä laitoin edellisessä kirjeessä Sinulle 20 mk, että saat lähettää minulle mitä olen pyytänyt. Ja minä lähetän lisää kun vain saan tietää että ne tulevat perille. Sillä mitäs minä täällä rahalla teen. Niin järki ei täällä tahdo leikata.

Kuinkas ne isin pienet enkelit ovat terveitä. Niin Sinä iso rakas kuinkas Sinä jaksat taistella siellä niiten pikku soltun alkujen kanssa. Koita vain olla hyvin rauhallinen ja kiltti niille palleroisille. Sano niille pikku soltuille isiltä paljon terveisiä. Ja 100 000 suukkoa. Kyllä kai se taas riittää mutta älkää tapelko vaan jakakaa ne tasan. Niin sanohan niemeläisille ja möysäläisille paljon terveisiä että kyllä pojat voi hyvin ja parta kasvaa. Jussilta terveisiä näin hänet tänään. No terve vaan ja voikaa hyvin ja olkaa rauhassa.

Lämpimin sydän terveisin

Isi, solttu

"

Voihan sinäkin hyvin ja ollaan rauhassa 💖

Kirje Paavolta Vienolle ja kevättä ilmassa

En tiedä, mitä odotin papan ja mummin kirjekasaan sukeltaessani, mutta en ainakaan tätä. Toisaalta vähänpä tiesin heidän elämästään. Satu-serkultani kuulin viime kesänä varmasti enemmän kuin koko aikaisempana elämänäni yhteensä. Kun saan vähän enemmän näitä kirjeitä skannattua, Satu saa tiedostot heti käyttöönsä.

Tässä ei ole skannattu versio, vaan ihan kännykällä otettu kuva papan kirjeestä.

Tämän olen jo kirjoittanut puhtaaksikin (mikäli käsialaa osasin aina oikein tulkita).

***

Vehkosaarella 5/4 -40 - (Kirje Paavolta Vienolle)

Rakkaani

Heipä hei taas täältä saarilta. Täällä sitä taas ollaan. Matka sujui aika hyvin, juna lähti Lahdesta klo 11.15 ja tuli Lappeenrantaan klo 19 ja loppu matka päästiin hevosessa. Täällä on kaikki ennallaan, ei ole sen varmempaa tietoa tullut koska tämä paska loppuisi. Ne neljä ikäluokkaa, jotka nyt pääsee pois on niitä vanhoja äijiä elikä karvalakki urhoja niin kuin täällä sanotaan. Äijät täällä kiroilee kun ei meitä päästetä pois ja kun ei puhuta mitään mitä varten meitä täällä pidetään. Kyllä se oli ihan näin ja niin kun laskivat ne vanhat kormut pois sillä nehän olisi saaneet jäädä tänne meidän tilallemme. Mutta ehkä me ei olla vielä tarpeiksi rähkitty täällä. Vaikka eihän täällä  työ tapa kun kukaan ei viitsi tehdä mitään. Mutta eiköhön se kohta tule meidänkin vuoro. 

Kun Sinä rakas saat sitä tupakkaa, niin lähetä sitten paketti ja silliä voit vähän lähettää ja jonkun käntyn tapaista. Kun saat sen valokuvan, niin lähetä se tänne. Ei tässä nyt osaa kirjoittaa tämän enempää. Kuinkas ne pienet enkelit ikävöi isiä, ikävä se kyllä on Sinullakin jos on minullakin mutta minkäs sille voi.

Voikaa hyvin omat rakkaani ja näkemiin.

Monin terveisin Isipappa

Einolta terveisiä, kävin tänään Einoa katsomassa kun hän on ihan naapurina kun ei ole kuin 800 m matkaa. Siellä hän vain katseli kun toiset pelasi korttia. Eikä täällä sen kummempaa olekkaan.

Nyt olen taas siirtynyt entiseen kompaniaan ja osoite on nyt

xxx

Niin kuin aikaisemmin.

Sano pojille, että isillä on taas hevonen ja sama Erkki.

Aimolta terveisiä

***

Taustatietoa hieman:

Talvisota sodittiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 30.11.1939-13.3.1940.

Pappani Paavo oli kirjettä kirjoittaessaan 28-vuotias, vaimonsa Vieno täytti muutamaa päivää myöhemmin 30 vuotta. Pienet enkelit olivat heidän poikansa Ari 4,5 vuotta, Juha, 3,5 vuotta ja Eero 2,5 vuotta.

Palaan tähän samaan teemaan varmaan vielä toistekin, kunhan ehdin kahlaamaan kirjeitä eteenpäin.

Maanantaina lunta oli vielä pelloilla, toisaalta syysvilja oli jo vauhdikkaassa kasvussa.

Tänään istuin työpäivän jälkeen pihalla hyvän tovin lämpimässä ja kuuntelin lintujen laulua 💖.

Kauniita ja lämpöisiä kevätpäiviä sinulle 🥰

Hanhiaura ja kenttäpostia 🥰

Kevät saapuu kohisten, jos on uskominen lintuja ja perhosia. Ja miksei olisi?

Tämän päivän ilahduttajana oli ensin nokkosperhonen, joka pörräsi lähellä muutamaankin otteeseen, tuli ihan kasvojeni eteen räpyttelemään ja laskeutui sitten kuvattavaksi hangelle.

Sitten saapui ilahduttamaan pienehkö hanhiparvi: metsä- ja tundrahanhia.

Jaksoivat pitää ääntä koko ylilennon ajan, ihanaa musiikkia talven hiljaisuuteen turtuneille kevätkorville.

Eilen käytiin tyttären kanssa Lahdessa isääni tervehtimässä ja asuntoa siivoamassa. Tällä kertaa tytär löysi sieltä kasan vanhoja kirjeitä, muun muassa kenttäkirjeitä sodan ajalta mummin ja papan välillä. Niihin perehdyn nyt vähitellen. Skannaan kirjeet (teksti on jo hieman himmentynyttä) ja litteroin sitten vielä Word-tiedostoon aikajärjestykseen. Aivan mahtava aika-matka on tässä alkanut 💖.

Kirjoitan jossain vaiheessa jotain näistä kenttäpostilöydöksistäni. Nyt olen vasta alussa tutustumassa sen ajan mummiini ja pappaani.

Kevät on jo pitkällä ainakin eläinkunnan mukaan. Oravilla on jo ensimmäinen pesue käsillä juuri nyt, lintujen muutto on alkanut ja vilkastuu koko ajan. Kun talvi ja kylmä on jatkunut näin pitkään, kevät humahtaa käyntiin todennäköisesti huimalla vauhdilla. Nyt kannattaa pitää silmät ja korvat auki joka ikinen päivä 🥰.

Ihanaa keväistä arkiviikkoa! 🌸