Koronaa ja Sapokan vesipuisto Kotkassa

Tavallista tuhdimpi syysflunssa osoittautui testin jälkeen koronaksi. Lämpöä ei ollut läheskään niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla, mutta moni muu merkki piti paikkansa. Niinpä minä, varovaisesti (ja vähän) julkisissa tiloissa liikkuva ihminen sain sitten kuitenkin koronan. Täytyy myöntää, että käsidesin kanssa olen lipsunut, mutta muuten olen ollut kovasti tunnollisen varautunut. Ja tässä sitä silti ollaan 😳.

Diagnoosin saaminen oli sikäli hyvä juttu, että nyt ymmärrän, että jotkin oireet eivät häviä vain reippaudella ja yli jyräämällä. Niiden kanssa pitääkin nyt ottaa rauhallisesti, jos haluaa parantua ilman ikäviä jälkiseuraamuksia.

Testin tein poikani vankasta kehotuksesta, kun olin sairastanut tautiani jo viikon. Kuume oli laskenut, mutta olo oli kohentunut vain vähän. Olin palannut (etä)töihin ja yritin olla kovasti työkykyinen kuumemittarin mukaisesti. Onneksi olin varovainen jatkuneen yskäni vuoksi ja jätin läsnätilaisuudet yskän vuoksi väliin. Erinomainen päätös näin jälkikäteen ajateltuna.

Aivosumu, väsymys ja yskä jatkuivat, yskä innostui jopa kasvamaan. Tänään olin yhteydessä lääkäriin kipeiden, toistuvien ja yöunia häiritsevien yskänkohtauksien vuoksi. Sain lääkitystä, joka ainakin ensikokeilulla tuntuu jo lupaavalta. Elän toivossa kuin lapamato konsanaan.

Edellisen koronan aikaan yskin kylkiluuni murtuneeksi. Yskiessä murtui oikean puolen kylkiluu - ihan paras nukkuma-asennon takaaja kylkinukkujalle! Vieläkin nukkuminen oikealla kyljellä on rajoittunutta, vaikka mieli kuinka vetää sille kyljelle lepäämään.

Nyt olen viimeisinä öinä herännyt yskänpuuskien kanssa yli viisi kertaa yössä siten, että on ollut pakko nousta ylös yskimisen helpottamiseksi ja jopa poistuttava huoneesta, jottei puoliso joudu valvomaan minun yskäni kanssa. Ja jos heräileminen on ollut kurjaa, yskän aiheuttamat kovat krampit kyljissä ovat olleet luvattoman kivuliaita ja pitkäkestoisia. Niiden kanssa on tehnyt todella tiukkaa. En siis suosittele tätä kenellekään.

Onneksi on muistot. Palasin syysloman valokuviin ja Kotkan kaupungin Sapokan vesipuistoon. Vesipuiston kävelyreitti osuu ihanasti ristiin myös Veistospromenadin kanssa. Jossain vaiheessa haluan tutustua veistospromenadiin ihan kokonaisuudessaan.

Alueen rakentamisen taustoihin pääset tutustumaan täältä.

Pikaisen vierailun kuvasatoa tässä:

Reitti oli helposti kuljettava ja mahdottoman kaunis. Pysähtymispaikkoja löytyi pitkin matkaa.

Tässä jo vedessä ensimmäinen patsaslöytö. Näitä oli matkalla paljon lisää.

Kaikki patsaat edustivat vähän erilaisia tyylejä (taiteesta mitään sen enempää tietämättä ja ymmärtämättä). Ihania kohtaamisia kaikki.

Muuten vallan ihanaa rantareittiä on koristeltu kattohaikaran ja sen pesän hahmoilla 🥰

Reitti on osa Kotkan kansallista kaupunkipuistoa. Onkohan missään muualla näin upeasti laitettuja puistoalueita osana kaupunkipuistoja?

Patsaat istuivat kauniisti osaksi isompaa kokonaisuutta ilman sen kummempaa korostamista.

Olisikohan tämä merilokki? Veistospromenadin esittelykartalta löytyy kaikkien veistosten tiedot. Vähemmän hätäisenä olisin ehtinyt perehtymään niihin. Nyt vain kävin nautiskelemassa.

Metallinen ja heijastava miesurheilijan patsas oli ensin mielenkiintoinen. Vähitellen sen heijastukset tekivät siitä aina vain mielenkiintoisemman.

Metallisia hahmoja oli myös rannan puolella.

Edessä puhuttelevat kulmikkaat hahmot, taustalla näkyy 'metallimiehen' heijastuksia eri valossa ja näkökulmasta.

Ja sitten oli tämä putous. Kotkan kaupungin norjalaisen siirtokunnan aloitteesta Pookinmäen rinteeseen, nykyiselle putouskalliolle, rakennettiin hyppyrimäki. Pookinmäeltä hypättiin mäkeä aina vuoteen 1953. Sen paikalle rakennetun vesiputouksen korkeus on noin 20 metriä ja sen vesi pumpataan merestä puolen kilometrin päästä.

Pidä huoli itsestäsi ja terveydestäsi. Muista käsidesi ja turvaetäisyydet, niin säästyt isoimmilta harmeilta 💖

Kotka ja Katariinan Meripuisto

Tämä on harkittu ja vakava suositus käydä Kotkassa vähintäänkin kaupunkilomalla. Tämä ei ole mainos eikä tehty yhteistyössä yhteistyössä yhtään kenenkään kanssa. Haluan vain jakaa hurmaantuneen kokemukseni sinun kanssasi.

Loman viimeisenä päivänä, juuri ennen auton nokan suuntaamista kotia kohti, oli ohjelmassa vielä vierailut upeista puistoistaan kuuluisan Kotkan Katariinan meripuistossa ja Sapokan vesipuistossa. Olen tähän mennessä kokenut ainoat todella vaikuttavat puistokokemukseni Lontoossa (jossa on siis aivan mahtavia puistoja), mutta koska en ole mikään puistoasiantuntija (koska en juuri käy puistoissa, koska ne useimmiten ovat tavattoman tylsiä), näkökulmani on todennäköisesti melko kapea. Mutta Kotka oli mahtava!

Katariinan meripuisto yllätti ja ihastutti laajuudellaan, monipuolisuudellaan ja yllätyksellisyydellään. Tuonne täytyy jossain vaiheessa palata ajan ja eväiden kera 🥰.

Istutusten alue oli tiivis, monipuolinen ja hurmaava. Monipuolisten ja kauniiden kasvien tiedot olivat kaikki näkyvillä. Ja erikoismaininta puiston helppokulkuisuudelle!

Evästelypaikkoja oli useita. Pöydät olivat tukevaa kiveä ja jokaisen evästelypaikan yhteydessä oli kiinteä grilli (pöydän takana vasemmalla).

Suomen majakoiden pienoismallit olivat suurin piirtein minun mittaisiani. Taustalla myös Muumitalo, jossa on lasten touhupaikka (touhupaikkoja oli paljon!).

Erilaisia patsaita löytyi puistosta silmiä hivelevän paljon (vaikken patsaiden perään tavallisesti paljon patsastelekaan). Silmä lepäsi.

Ns. pienten pöytien lisäksi puistosta löytyy myös todella iso "purjepöytä". Tuohon mahtuu evästelemään isompikin porukka.

Nurmialueita on paljon, samoin pitkiä kävelyreittejä. Ihan vierestä löytyi koirapuisto. Jokaiselle siis jotakin. Ihan henkeä salpaavan ihanaa! Olen ihan kateellinen ihmisille, jotka pääsevät viettämään aikaansa tuolla (meren äärellä) ihan päivittäin!

Taidan varata kaupunkilomani tuonne jo pian. 🥰🙈