Luonnon luomaa: kantarelli-pekonikeitto

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kantarelli-pekonikeitto. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. elokuuta 2025

Kantarelleja ja yksi keittoresepti

Niin se aika kuluu. Tytär oli lomailemassa meillä reilun viikon verran. Vanhempien perinnönjako sovittiin nyt ihan lopullisesti. Sienimetsät ovat kutsuneet sienihullua (minua) helteiltä asti. Helteillä ei metsissä törmännyt kanssasienestäjiin, mikä on ihan ymmärrettävää.

Kesäloma sujui ihanasti ja antoisasti. Töihin oli mukava palata hyvän loman jälkeen, vaikka rutiinit ja vähemmänkin rutiinit asiat olivat melkoisen hukassa ruhtinaallisen tauon jälkeen. Asia kerrallaan tulee otettua taas haltuun työarkea. Ihan hyvin tämä sujuu 😊

Sienikuumetta hillitsin ja hallitsin mökkiloman loppuun asti. Alun perin lupailtiin mainiota sienisatoa alkukesän sateiden perusteella. Helle sitten kuitenkin kuivatti kantarellit. Tuoreet sienet olivat harvassa ja niiden keräily oli kuumaa puuhaa. Ei ihme, ettei muita näkynyt 😩

Tuoreimmatkin kantarellit olivat meillä vielä heinä-elokuun vaihteessa vielä melkoisen kuivia. Mutta parhaimmat yksilöt päätyivät sienikoriin. Tässä sieniä muovipussissa korin sijaan. Lähimetsään ei jotenkin vain kehtaa lähteä ihan korin kanssa matkaan.

Kantarelleja voi kuulemma puhdistaa myös vedessä liottamalla ja sen jälkeen kuivaamalla ilmassa (esim. lävikkö). Pitäisi kokeilla ihan itse, vaikka niin arveluttaa. Minun kantarelleissani jäynää tekevät sammalpeitteen läpi kasvettua kaikkiin rakoihin jääneet sammalen varret ja kuusen alla kasvaneiden yksilöiden jääräpäiset havunneulasvieraat. Pääsisikö noista ihan oikeasti eroon vain vedessä huljuttelemalla ja liottamalla?

Eilen löysin uuden kantarellimetsän 🥰. Vanhoja katoaa milloin hakkuun ja milloin kaatuneiden puiden alle. Tavoitteena olisi löytää joka kesä vähintään yksi uusi kantarellimetsä vanhoja menetettyjä korvaamaan. Tänä vuonna se onnistui 💖

Osaatko arvioida, kuinka paljon kantarellia pakastat talven varalle? Viime vuonna pakastin kantarellia aivan tolkuttomasti ja tyttären avituksella saatiin suurin piirtein kaikki menemään. Ehkä ensi vuonna en jaksa syödä ihan yhtä usein kantarellia, vaikka se herkkua onkin. Rajansa kaikella kuitenkin.

Jos jaksat pakastaa kantarelleja, tässä täkynä yksi ruokaresepti pakastetuille kantarelleille.

Kantarelli-pekonikeitto (6 annosta)

Aineet:

250-300g pakastettuja kantarelleja

1 pkt kalkkunapekonia

1 sipuli

2 rkl öljyä

2 rkl vehnäjauhoja

8 dl vettä

2 dl ruokakermaa / kaurakermaa

100 g kantarellin makuista tuorejuustoa

4 tl lihaliemijauhetta

ripaus suolaa, valkopippuria, valkosipulijauhetta maun mukaan

Ohjeet:

1. Paista pilkottu pekoni paistinpannussa. Lisää sulatettu kantarelli ja silputtu sipuli joukkoon. Haihduta neste pannulla.

2. Siirrä sienet, pekoni ja sipuli pannulta kattilaan. Lisää öljy joukkoon. Kuumenna ja ripottele vehnäjauhot sienien päälle ja sekoita.

3. Lisää vesi kattilaan ja lihaliemijauhe. Sekoita ja anna kiehua n. 15 min. hiljaisella lämmöllä.

4. Lisää kerma ja tuorejuusto. Kiehauta ja lisää mausteita ja maistele. Ole varovainen suolan kanssa, ettei tule liian suolaista.

Ihanaa elokuuta 🥰💖🥰

maanantai 23. elokuuta 2021

Kantarelleja ja kantarelli-pekonikeittomme resepti

Syyskesä ja syksy taitavat olla lempivuodenaikojani. Luonnossa tapahtuu vähän pysähtyneen kesän jälkeen kaikenlaista, värejä putkahtelee näkyviin. Vähän niin kuin toinen kevät, vain toisessa järjestyksessä. Nyt aloitetaan vihreästä ja lämpimästä.

Hirvikärpäsiä on liikkeellä jo nyt. Niistä en tykkää yhtään. Jospa joku keksisi, miten punkit ja hirvikärpäset saataisiin pois maailman kartalta. Luulen, ettei ekotasapaino häiriintyisi siitä mihinkään.

Metsään voi viileämpien kelien myötä pitkähihaista päälle ilman paahtumisriskiä. Heti helpottaa hyttysten kanssa seurustelu.

Juuri nyt metsässä on aivan upeaa! Sienet poksahtelevat ilmoille monen värisinä 🥰. Punainen kärpässieni jaksaa ilahduttaa silmään laajoina massoina. Kuin maa kukkisi. Keltasarvikka iloittelee oranssinkeltaisen värinsä kanssa.

Ja tietenkin kantarelli eli keltavahvero 😍. Lehdistä välillä luen ja katselen kuvia keltaisenaan hehkuvista kantarelliapajista, joissa keltaisia kultasieniä näkyy silmin kantamattomiin. Minä en ole koskaan törmännyt sellaisiin paikkoihin. Parhaimmillaankin apajani näyttävät tältä. Tässä kolme kantarellia: kaksi edessä ja yksi takana. Tämä kuva on otettu melko läheltä.

Kohtuullisen tyypillinen kantarellilöytöni on tällainen. Sammaleisen kuusimetsän pohjalla näkyy hiven keltaista. Muutamien koivujen kuumuuden koettelemat keltaiseksi kuivuneet lehdet ovat värjänneet metsän pohjan keltaisen täplikkääksi. Aina ei ole helppoa erottaa kauempaa, mistä keltaisesta oikein on kyse. Tämäkin kuva on otettu melkoisen läheltä.

Yllä siis kuva kantarellilöydöstäni. Jotta sen saa maasta edes muutamana kappaleena ylös, sen päältä ja sivulta täytyy raivata risuja, sammalta ja heinää pois. Alta sitten paljastuu joskus isompi, joskus pienempi yksilö. Joskus sieni löytyy kavereiden kera, tällä kertaa löytyi vain tämä yksi.

Mutta metsäreissullani tavoitteena ei ole suuri sienisaalis. Jokainen kerätty sieni on puhtaasti plussaa. Käsittelen ja pakastan pienetkin määrät, jollei niillä ole käyttöä saman tien. Loppusyksystä ja talvella yhdistelen ruokaan sopivan määrän pakastettuja kantarelleja reseptin mukaan.

Tässä mieheni kanssa jatkokehittelemä kantarelli-pekonikeiton resepti. Olemme kehitelleet alun perin löytämäämme reseptiä pariinkin kertaan. Tärkein muutos liittyy kantarellien määrään - niitä on lisätty huomattavasti pekonimäärään verrattuna. Meidän mielestämme keitossa pitää olla kunnolla kantarelleja. Toinen tärkeä muutos on se, että resepti on pakastetuille kantarelleille. Tuoreita kantarelleja käytetään tuplasti tuon verran, niissä kun on vielä huomattavasti nestettä mukana. Kolmas muutos on pekonin vaihtaminen kalkkunapekoniin. Ja neljäs muutos on sulatejuuston vaihtaminen tuorejuustoon. Loput muutokset ovat ihan pieniä viilauksia. Me pidämme tästä ihan mahdottoman paljon. Toivottavasti maistuu sinullekin! Huomaa, että resepti on kuudelle.