Mustarastas lauloi 💖

Tänään näin taas lumikon - kahdesti. Yhtään kuvaa en saanut, mutta kohtaaminen oli iso ilo jo sinänsä 💖

Tänä viikonloppuna olin jonkinlainen touhupetteri. Tuli siivottua intensiivisesti, vaikken mikään siivoaja ole vieläkään. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni. Ja miehestäkin, joka osallistui touhuun ihan kybällä. Säännöllinen viikonloppusiivous on ollut minulle tähän asti kauhistus. Pyrin aktivoitumaan pitkin viikkoa, jottei viikonloppuna tarvitsisi uhrata kallisarvoista vapaa-aikaa hirmuisesti aikaa vievään siivoukseen. Siellä(kin) on minulla jokin kipupiste lapsuudesta ja nuoruudesta. Täytyy purkaa sitäkin tässä vähitellen 👍

Löysin itseni kuusen alta istumasta kameran kanssa. Aurinko paistoi ja linnut kävivät piharavintoloissa melkein ruuhkaksi asti.

Kuulin mustarastaan laulavan keväistä lauluaan 💖

Pihalla vierailee säännöllisesti ainakin kuusi, joskus jopa seitsemän mustarastasta. Tänään kuulin ensimmäisen kerran tänä vuonna mustarastaan keväistä laulun lurittelua. Kannatti istuskella kylmässä odottelemassa 🥰

Kuusitiaisen näin pitkästä aikaa. Enpä nyt tosin ole ruokintapaikan lähellä ollut niin kovin usein kärkkymässäkään. Silti kuusitiaisen kohtaaminen muutamaankin kertaan tänään tuntui todella kotoisalta.

Viherpeipot asettuivat kerrankin kuvausasemiin.

Töissä on ollut kiirettä ja ruuhkaa. Kovasti keskittymällä homma on pysynyt hanskassa. Omat onnistumiset ovat ruokkineet hyvää mielialaa, vaikkei niitä kukaan muu taida huomatakaan. Itselle on merkittävää, että ison kuuloisista haasteista selvisi sittenkin ihan inhimillisin panostuksin. Se tarkoittaa sitä, että olen oppinut paljon ja opittu on myös vakiintunut melkein perusosaamisekseni eikä sitä tarvitse herätellä ja synnyttää kerta kerran jälkeen uudestaan. Hyvä minä 💖

Viikon kuluttua lähdemme tyttären kanssa lomalle. Juhlimme molemmat pyöreitä vuosia lahjoittamalla itsellemme lomamatkan muualle viikon ajaksi. Toki tässä olen joutunut huhkimaan hiki hatussa töitä, jotta saan kaiken tarvittavan valmiiksi ennen lomaa. Niin kuin on tytärkin.

Olemme tyttären kanssa matkustelleet melkoisen paljon yhdessä ja ihan kahdestaankin. Luvassa on siis tuttua ja rentoa yhteistä seikkailua.

Elämä hymyilee jo enemmän, mutta olen aivan mahdottoman väsynyt. Toisaalta olen ollut kohtuuttoman väsynyt jo pitkän aikaa. Ehkä pitäisi käydä verikokeissa tarkistamassa, josko asian voisi parantaa ihan helpostikin.

Pojan jäljiltä tyhjäksi jäänyt asunto on raivattu siivouskuntoon. Siivouksen jälkeen sen voikin sitten pistää myyntiin. 

Käyn läpi vanhoja muistiinpanojani ja kirjoituksiani. Kirjoitan tärkeimmät digitaaliseen muistiin ja paperiset muistot siirtyvät luottamuksellisesti hävitettäviin materiaaleihin.

Löysin yhden mietelmän, joka osuu jotenkin vielä nytkin:

Kuuletko, kun huudan?
Huudan kovaa,
mutten kuule omaa ääntäni.
Olenko menettänyt kuuloni 

vai ääneni?

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Nautitaan siitä, mistä voidaan.

Jaksetaan sitä, mistä emme voi nauttia.

Yritetään vaikuttaa niihin asioihin, joita emme jaksa.

Ja annetaan itsellemme anteeksi, ettemme voi vaikuttaa kaikkeen.

💖

Elämä kulkee, mutta luonto pysyy

Uuteen työhön hyppääminen on ollut upeaa, virkistävää - ja vaativaa. Saan helposti kulutettua kaiken energiani työajalla, viikonloppuisin yritän löytää vireen kuolinpesän asioiden hoitamiseen. Joskus jopa omiin harrastuksiini.

Jotenkin joskus aikoinaan kuvittelin elämän olevan tässä vaiheessa vähän kuin pehmeillä patjoilla kellumista. Ammattiosaaminen on vuosikymmenten myötä hanskassa ja lapset ovat jo kypsiä aikuisia. Omat vanhempani eivät olleet pitkään aikaan mitenkään aktiivivierailijoita elämässäni, joten odotin saman tietenkin jatkuvan. Nyt olisi aikaa harrastaa ja miettiä jotain omiin intohimoihin (valokuvaamiseen ja luontoon) liittyviä aiheita. Mutta niin se ei mennyt.

En ole katkera. Monesti sitä ei itse tiedä, mitä tarvitsee, vaan haluaa vähän kuin 'vääriä' asioita. Sitä aina kuvittelee olevansa fiksumpi kuin onkaan.

Elämäni on nyt aivan mahtavan upeaa. Toki melkoisen vauhdikasta ja se on nyt aivan hyvä juttu. En vain vielä osaa ennustaa, kuinka kauan näin vauhdikas elämä tuntuu hyvältä. Se jää seurantaan.

Henkilöstökyselyn jälkeisen työpajan ja johdon dialogin vetämisen (yhdessä kollegojen kanssa) jälkeen olen kerännyt ja listannut henkilöstödataa ihan urakalla. Tällä viikolla olen venyttänyt itseäni rajoille, toivottavasti joku on viihtynyt matkassa.

Tänään Excelien valmistumisen jälkeen oli pakko pitää tauko. Odottelin mahdollisia muutostarpeita, mutta nähtävästi muutkin olivat viikonlopun levon tarpeessa ja muutospyyntöjä ei tullut.

Töiden jälkeen jaksan harvoin tehdä edes käsitöitä. Ne odottavat viikonlopun levänneempiä hetkiä. Valokuvaaminenkin heräilee valon lisääntymisen myötä. Tämä on lupaavaa ja houkuttelevaa aikaa 🥰.

Kuusitiaiset käyvät meillä ruokinnalla. Ahveniston harju on aivan vieressä, joten ihania vieraita riittää.

Talitiaiset ovat vakiovieraita. Niistä on helppo saada kuvia.

Sinitiaiset ovat yhtä varmoja vakioseuralaisia 💖.

Tänä viikonloppuna ollaan kotona eikä mennä tyhjentämään kuolinpesän asuntoa. Sekin odottaa tehtävälistalla puolikiireellisenä.

Ihanaa viikonloppua sinulle! Lupaathan levätä ja nautiskella. Kukaan ei tee niitä puolestasi 💖.

Kevät ja lintuja - on myös iloa

Maailman kaiken kamaluuden keskelläkin olen iloinnut hyvistä hetkistä, joita matkalleni on onneksi viime päivinä osunut. Alkanut kevään kutsuva kuiskailu sulavien lumien ja loistavan auringon kera on tehnyt nannaa mielelleni. Laulamistaan lisänneet linnut ja pidentyneet päivät ovat vain lisänneet hyvien hetkien voimaa.

Ajoin lempipellon laidalle ja jätin auton parkkiin. Jalkauduin metsäteille silmä ja korva herkkänä havaitsemaan kaikkea elollista. Ensimmäinen havaitsemani eläin oli tietä pitkin vastaan hölkyttelevä hevonen. Ei tarvittu mahdottoman suurta tarkkaavaisuutta sen havaitsemiseen 🤭.

Mennessä ja tullessa pysähdyin aukiolle, jossa olen aikaisemmin nähnyt keltasirkkuja. Lunta oli silloin toki hieman vähemmän. Menomatkalla kuulin keltasirkkujen ääntä, vaan en nähnyt yhtäkään. Ääniä katsella jäljittämällä silmäni tavoitti yhden keltasirkun huutelemasta puun oksalta yläpuoleltani, vaan ehtinyt edes nostaa kameraa, kun se jo katosi lentoon.

Takaisin tullessa pysähdyin taas kuuntelemaan ja tarkkailemaan. Ihan samaan puuhun saapui muutama lintu melkoisen oksiston taakse vaikeasti kuvattaviksi. Kuvasin silti. Keltasirkun talviasu on tässä vielä vähän vaatimaton, keltainen lisääntyy kesäksi. 

Keltasirkku

Keltasirkku

Lähempänä autoa tien vierestä alkoi kuulua melkoinen sirkutus-säksätys. Paljon lintuja viestittelemässä toisilleen kovaa ja akuutisti. Joukossa oli mielenkiintoisia, mutta tuttuja ääniä, joita en osannut satavarmasti tunnistaa. Jäin siis stalkkaamaan pitemmäksi ajaksi.

Pian kuusen alle 'tipahti' kaksi pientä tinttiä hyppelemään lumella. Valo oli huono, mutta onneksi linnut olivat sen verran pelottomia, että ehdin vaikeuksista huolimatta saamaan kuvan. Itse asiassa tunnistin linnun varmuudella vasta kotona. Luonnossa en nähnyt siitä sen vahvinta tunnusmerkkiä eli niskan valkoista juovaa. Tarkastelu kulma oli aina edestä tai sivusta, joten juova ei näkynyt tai se erottui heikosti (en erottanut luonnossa ollenkaan) lumesta. Kotona sen sitten huomasin pienesti. Kuusitiainenhan se siinä 💖.

Kuusitiainen - valkoinen niskajuova hädin tuskin erottuu, pään pieni töyhtö erottuu selvemmin.

Kävely, luonnon tarkastelu, lintujen näkeminen ja kuvaaminen tekivät hyvää ja totesin ulkoliikuntakauteni alkaneen nyt!

Ajankohtaiseen sotakriisitilanteeseen liittyviä ilonhetkiä olen kokenut huomatessani ihmisten nokkelia toimenpiteitä avatakseen tietoverhoa sodasta myös venäläisille. Kuten tiedon välittäminen Google Maps -arvosteluiden mukana.

Ja hakkeriryhmä Anonymous, joka on käynyt Ukrainan puolesta kybersotaan Venäjää vastaan. Wow!

Ihanaa alkanutta maaliskuuta. Ei heitetä lasta pesuveden mukana eli hylätä ilon hetkiä. Se ei ole pois mahdollisten auttamis- ja tukitoimien tehosta. Niihinkin kannattaa osallistua omien voimavarojen mukaan. Mutta pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne 💖

Kuusitiainen ja koronaa suuremmat haasteet

Tämä vuosi on ollut meidän perheellemme ihan älyttömän raskas tyttären sairastumisen myötä. Koronan tuomat keväiset rajoitteet pahensivat tilannetta entisestään. Nyt ollaan jo paremmassa tilanteessa, mutta ei vieläkään selvillä vesillä.

Kokonaisuudessaan koronarajoitteet ovat tuota alkua lukuunottamatta näytelleet hyvin pientä osaa näissä murheissa. Siksi siihen ehkä tulee suhtauduttuakin haastaen. Me selvisimme koronan aiheuttamista lisähaasteista - emme helposti, mutta lopulta kuitenkin. Meidän lähipiiristämme kukaan ei ole joutunut näissä koronahaasteissa vaarantamaan terveyttään. Kaikkien työ- ja opiskelupaikat ovat säilyneet. Ja perhe on vahva, vaikkei siitä mitään krediittiä koronalle voikaan suoda.

Olemme kuitenkin selvinneet ilman kohtalokkaita vaurioita. Olemme siitä kovasti onnellisia. Vaikka kurimus jatkuu edelleen, se ei ole maailmanloppu meille kenellekään.

Joskus siunaus näyttää olevan se, että kokee jotain niin ikävää, että kaikki muu tuntuu sen rinnalla pieneltä. Toisaalta meillä on jotain niin hienoa (= perhe), että rajallinen aika rajoituksia tuntuu sekin aika pieneltä.

Uudet digitaaliset välineet tekevät yhteydenpidosta helppoa, vaikka välimatkaa olisi kuinka paljon. Selvittiin hyvin tyttären vaihtoaika Kanadassa, vaikka matkan lisäksi välissä oli myös huima aikaero. Tai neljän vuoden opiskelut Rovaniemellä - ilman aikaeroa, mutta melkoisella maantieteellisellä etäisyydellä.

Saa murehtia. Ja saa potuttaa. Mihin mielentilaan aikoo asettua, kaipaa harkintaa. Kurjempaakin voisi olla. Paljonkin kurjempaa.

Minun ilonani kävi kuusitiainen, joka oli taas ihan mahdottoman upea rohkelikko. Kävin tankkaamassa siemieniä ruokintalaitteisiin. Muut linnut pyrähtivät karkuun, tämä ei. Jäi tyynesti odottamaan ruoka-annostaan 🧡.

Mahtavaa, uskaliasta ja rohkeaa loppuviikkoa!

Aurinkoisen päivän pihatinttejä

Tänään oli aurinkoa vaikka muille jakaa. Jos Tour de Ski ei olisi ollut finaalivaiheessaan, olisin hypännyt autoon ja lähtenyt kauemmas kuvaamaan. Nyt jäin kuvaamaan pihalintuja.

Alunperin ennusteen mukaan huomennakin piti olla kaunis kuvauspäivä. Sittemmin ennuste on muuttunut huonompaan päin. Kuinkas muutenkaan :-(

Ensin kuitenkin hyvän tuulen eläinvideo Facebookista kohteelta Tiluksilla :-) Katso täältä.

Meidän matalaan pihaamme keskitalven aurinko ei oikein tahdo ulottua. Jotain kuvia sielläkin saa auringon paistaessa otettua :-) Tämän vuoden ensimmäiset lintukuvat.

Talitiainen koivupölkyn päällä. Ihmeellistä, että malttoi sekunniksi pysähtyä. Ovat tavallisesti niin nopeita ja päämäärätietoisia.

Kuusitiainenkin on niin nopea (ja peloton), että siitä on vaikea ehtiä ottamaan kuvaa. Nyt tuli jonkinlainen kuva kuitenkin.

Vähän vähemmässä valossa talitiainen kävi vielä noukkimassa ruokaa mukaansa. Miksiköhän se piti tehdä pää noin mutkalla?

Valoisaa, toivorikasta ja ilahduttavaa tammikuun jatkoa :-)

Säävertailua ja pihalintuja

Sää on ollut harmaa. Ja sateinen. Eilen illalla kaivoin junamatkan jälkeen autoani lumikasan alta. Tänään on riittänyt vettä. Toivottavasti pohjavedet voivat jo vihdoin hyvin. On tätä nimittäin tänä syksynä riittänyt.

Itseäni piristääkseni vertailin meidän säätämme muualle. Yritin löytää positiivisia reaktioita herättäviä vertailukohteita. Löytyihän niitä ihan helposti. Ilmatieteenlaitoksen sivuilta kurkin Venäjän kaupunkien sääennusteita. Tässä pari vertailukohtaa.

Kartat on otettu kuvankaappauksella googlemapsista ja sääennusteet niin ikään kuvankaappauksella Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.

Ensin mennään kunnolla itään. Magadan sijaitsee Venäjän itärannikolla. Päivien lämpötila pysyy seuraavan 10 päivän aikana 20 pakkasasteen tienoilla. Pilvisinä harmaina päivinä lämpötila nousee sentään melkein kymmeneen pakkasasteeseen.

Eteläisellä Venäjällä sijaitsee Minusinsk, jonka säänennuste on myös siedettävä vain harmaina ja pilvisinä päivänä. Aurinkoisella kelillä on melkoisen purevaa.

Tämä riitti minulle motivaattoriksi olla ihan tyytyväinen näihin keleihin :-) Huonomminkin voisi olla. Nähtävästi pilvisyys suojelee meitä kireiltä keleiltä.

Vaikkei pihassa ole ollutkaan kuvausolosuhteita, lintukonsertti on ollut ihmeellisen voimakasta. En muista koskaan aikaiseni kiinnittäneeni huomiotani tällaiseen äänipaljouteen. Ruokinnalla pörisee ja käy vilske. Lintuja riittää :-)

Harmaatakin harmaammassa kelissä sain kameralla hahmoteltua ainakin sinitiaisen, kuusitiaisen ja punatulkun.

Kohta on jo joulukuu. Tänä vuonna meillä ei ole joulustressiä, vaikkei se mikään kantava voima ole ollut aikaisempinakaan vuosina. Leppoisa yhdessä oleminen ja hyvä ruoka riittävät hyvin erinomaiseen jouluun. Siihen tähdätään :-)

Millaista joulua sinä suunnittelet?

Hauska parivaljakko :-)

Näin ja kuulin tänään palokärjen. Kuvaa en edes yrittänyt ottaa, onnistumisen mahdollisuudet olivat olemattomat. Päätin vain nauttia näkemästäni ja kuulemastani.

Sää vaihteli aurinkoisesta täyspilviseen ja jopa tuhtiin lumisateeseen. Onneksi löytyi myös kuvattavaa.

Kuvista olen käynyt läpi yhden. Se on kuva hauskasta parivaljakosta samalla talipötkylällä: valkoselkätikka ja kuusitiainen :-)

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!

Hämärä jatkuu - onneksi on viime helmikuun kuusitiainen :-)

Työelämässä ei tunnu olevan järjen häivää vuoden vaihteessa. Maailma tehdään muka valmiiksi joka vuosi samaan aikaan eikä koskaan siinä onnistuta. Eikä koskaan siitä opita.

Joulukuun sää ei hymyile. Viikonloppuun toivon valoisampaa säätä. Ennuste näyttää hyvältä. Toivottavasti pitää paikkansa.

Jouluun on enää pelottavan vähän aikaa jäljellä. Pitäisiköhän alkaa valmistautumaan? Kortit on tilattu - ne meillä lähetetään aina normaalihinnalla viime tipassa. Joulun ruuat ovat aika lailla selvillä. Lahjojen määrää on pienennetty. Ehkä en ala hössöttämään vieläkään.

Tumman harmaiden päivien jälkeen parasta terapiaa on valoisan ajan kuvien läpikäynti. Nyt löysin viime helmikuun kuusitiaisen. Helmikuussa valo riittää jo paljon paremmin kuin nyt. Ihania otuksia luonto täynnänsä :-)

Se oli sään vika... ;-)

Tänään pääsin olemaan ulkona 'päivänvalossa'. Kyllähän se yön voitti, mutta hämärää oli jo ennen lumisadetta eikä se hienoinen lumisade valostuttanut maisemaa yhtään. On siis ihan kelin vika, ettei uuden kameran koekuvaukset sujuneet niinkuin toivoin ;-)

No juu, voinhan minä valittaa ruokintapaikalla käyneiden lintujen vähäisestä määrästäkin. Niitä oli tosin ihan reippaasti paikalla, ennen kuin käytiin koiran kanssa sössimässä äänekkäällä ja ylitouhukkaalla ruokinta-automaattien täyttämisellä koko homma. Hiljaista oli sen jälkeen :-(

Eivätkä nuo asetuksetkaan ole kamerassa vielä ihan kohdillaan. Minulla ei ole ollenkaan malttia käydä koko ohjekirjaa läpi ja fiksata asetukset yksi kerrallaan kuntoon ennen 'jahtiin' lähtemistä. Osan asetuksista rukkasin kuntoon etukäteen, muutaman korjauksen tein lintuja odotellessa ja jotain yritän taas ruuvailla kohdilleen ennen huomista kuvausyritystä.

Pikseleitä on paljon enemmän kuin vanhemmassa kamerassa. Kroppausta on vara tehdä paljon enemmän. Nyt, kun valon puutteen vuoksi isosta ISO-arvosta huolimatta kuvista tuli vähän tärähtäneitä, oli hyvä kuitenkin, ettei kroppausta tarvinnut tehdä paljoakaan. Hieman asettelua vain. Putken pituus 'kasvoi' sen verran, että puolisuttuiset kuvatkin pääsee esittelemään ensimmäisinä koekuvina :-)

(Vieläkin) Parempaan uuteen vuoteen :-)

EN muistele mennyttä vuotta, vaikkei se mitenkään huono ollutkaan. Mietin vain mieluummin jo tulevaa ja olen kovasti tarkka oman aikani käytöstä... Muiden muisteluita luen ihan mielelläni :-)

On aika lähteä olohuoneeseen koiran tueksi, vaikka mies tekeekin siellä jo parhaansa :-)

Alkavan lyhyen loman kunniaksi kuvia ihanista pihalinnuista. Ne lämmittävät minun mieltäni ja toivon lämmön siirtyvän myös sinulle :-)

Olkoon alkava vuosi parempi kuin kuluva. Opitaan jotain uutta, kehitytään ihmisinä pikkaisen, mutta ratkaisevasti :-) Kerätään lämpöä ja pidetään kylmyys ulkopuolella. tehdään jotain, jolla on oikeasti merkitystä. Ja rakastetaan läheisiä - heidän ehdoillansa.

Oikein ihanaa uutta vuotta 2015!!!!

Silmäpuolitinttikin pärjäilee :-)

Silmäpuolitintti oli reippaana ruokailemassa ja sen silmäkin näyttää tavallaan paremmalta. Mennyttä se on, mutta ei näytä siltä, että pitäisi olla isosti syytä huoleen. Hyytynyttä verta tuossa edessä enimmäkseen on.

Ihanaa jouluaaton odotusta ;-) Rauhaa mieliin ja sydämiin. Sää on, mikä on, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi: kohta on jouluaatto...

Täyteläinen sydän

Nyt alkoi sitten viikon mittainen loma - ja se tulee enemmän kuin tarpeeseen... Tämän vuoden voimavarastot syötiin tyhjäksi jo aikaisin marraskuussa.

Koiruliini on innoissaan ja ihmeissään kun sekä minä että tytär ollaan kotona ja ihan kielen ulottuvilla ;-) Siinä ei meinaa hyrinästä tulla loppua, kun hänet päästetään mukaan keskustelurinkiin.

Lintujen ruokintapaikalla on syönnillä nyt se täyteläisempi sydän. Hyvin linnut löysivät senkin heti alusta asti, kun laitoin sen vain sen toisen kranssin tilalle. Sama paikka - hyvä ruoka ;-) Huomenna toivottavasti pääsee taas päivän valossa näkemäänkin lintusia. Ja tankkaamaan ruokapaikkoja...

Kranssi kelpasi linnuille :-)

Uusi sydänkranssi kelpasi kuin kelpasikin linnuille :-) Kaikki sen valmistamiseen liittyvä sotku siis kannatti, lisäksi opin paljon seuraavaa kertaa varten.

Lähtötilanteessa kranssihan näytti tältä:

Pohjana oli Finnmarin liikkeestä ostettu perin edullinen punoskranssi. Siihen päälle sitten rasva-siemen-pähkinäseosta. Ei lähellekään täydellisen kaunis, mutta linnut tykkäsivät :-)

Lauantaina kranssi oli jo melkein popsittu tyhjäksi ja vierailijoita riitti vieläkin tämän tästä.

Ja tältä kranssi näytti lauantai-iltapäivän päätteeksi...

Ostin kaksi hieman erilaista kranssia. Toinen on nyt kuorrutettu ja paikallaan. Tämä on sunnuntain viimeisten nokkimisten jälkeen otettu pois odottamaan uudelleen kuorruttamista :-)

Pihalta löytyi muuten vähän kauempaa paikka, jossa kuusitiainen on nähtävästi käynyt kamppailunsa. Melkoisten painimisen jälkien lisäksi lumessa oli verta. Onneksi kuusitiainen on käynyt tänäänkin reippaana ruokailemassa, eikä näyttänyt yhtään vähävoimaiselta. Ehkä tämä tästä :-)

Tsemppiä kaikille viimeiseen kokonaiseen viikkoon ennen joulua! Jaksetaan! :-)