Varo tätä nettikauppaa!

Olemme olleet kovasti varovaisia nettikauppojen kanssa, mutta nyt saimme vahvan muistutuksen siitä, kuinka varuillaan oikeasti pitääkin olla. Uusien upeiden nettikauppojen keskellä kannattaa ilmeisesti pitää päänsä kylmänä ja suosia vain tuttuja, jo moneen kertaan luotettavaksi varmistettuja kauppoja. Ja silloinkin kannattaa tarkistaa tarkoin, että kaikki on ihan oikeasti niin kuin pitääkin.

Meillä isäntä tilasi jokin aika sitten pari edullista lamppua tarpeisiimme. Hyvää oli se, että lamput olivat edulliset. Huonoa se, että nettikaupan sopimuspolitiikka ei kulje ainakaan näin suomalaisen näkökulmista tutuilla linjoilla.

Kaikki perheelle -kaupan etusivulla on ylälaidassa teksti, jonka tarkkaavainen malttaa lukea. Meillä todennäköisesti pölähdettiin suoraan kaupan sisäsivuille.

Kun tarkoin etsii tietoa, löytää tällaisen tekstin:

Eli ostamalla jotain sitoutuu automaattisesti 'kerhon' jäseneksi. Itse ei tarvitse ruksia mitään valintalaatikoita. Kuukausihinta on 29 euroa ja se veloitetaan automaattisesti luottokortilta. Kuukausihinta oikeuttaa tekemään edullisia ostoksia sivustolla.

KUKA ihmeessä maksaisi sovinnolla 29 euroa kuussa siitä, että saa tehdä edullisempia ostoksia? Emme ainakaan me. Mutta tuon kuukausittain veloitettavan 29 euroa huomasimme vasta tänään. Sitä oli veloitettu kuukausittain jo jonkin aikaa. Eli luottamus siihen, että mihinkään ei muka sitoudu, jollei sitä itse tietoisesti tee, oli pelkää hyväuskoisuutta. Kaikki tekstit - pienimmätkin - luetaan meillä jatkossa huolella.

Irtisanoutumaan pääsee sääntöjen mukaan kirjautumalla tilille. Meillä ei ollut mitään hajua, mistä tämä oli alkanut ja kumman sähköpostilla moka ja tili oli tehty, joten yrityksen ja erehdyksen kautta taistelimme jäsenyydelle lopun. Toivottavasti se onnistui 😡.

Vahva suositukseni on: VARO TÄTÄ KAUPPAA! ÄLÄ ASIOI SIELLÄ! Toki olet aikuinen ihminen ja valitset itse, miten toimit. Mutta nyt olen ainakin varoittanut sinua.

Kotkan Katariinan meripuistossa tapasin myös kauniin jalohaikaran. Kamerassa oli maisemaputki ja maisemakuvia sillä päädyin myös ottamaan. Jalohaikarasta olisi voinut saada kovin toisenlaisia kuvia pitemmällä putkella. Mutta näillä mennään.

Pitäviä kattoja, toimivia lämmityksiä, ehjiä sateenvarjoja ja veden kestäviä kenkiä lokakuun jatkolle 💖🥰.

Huokailua nykyajan elämästä - ja jalohaikara

Se vähä, mitä olen seurannut televisiosta ja netistä nuoremman polven sinkkukäyttäytymistä - ja ymmärrän hyvin, ettei tuo kuva kerro koko todellisuutta - yhteiskunta näyttää tällä hetkellä todella ulkonäkökeskeiseltä. Yksi silloin tällöin seuraamistani ohjelmista on Sinkkuillallinen, jossa "Jokaisessa jaksossa yksi sinkku käy kolmilla herkullisilla sokkotreffeillä, ja kukin treffikumppani kokkaa vuorollaan upean aterian hurmatakseen sinkun itselleen."

Treffien jälkeen kummaltakin osapuolelta kysytään arviota treffikumppanista. Kun kaveri "ei ollut ollenkaan minun tyyppiäni", se tarkoittaa, että treffikaverin pituus, paino, hiusten väri, harrastukset tai vaikkapa pukeutumistyyli ei vastannut omaa ihannetyyppiä. No, jotenkin ymmärrän tämän tällaisessa ohjelmassa, siinä ja siinä. Mitäs niistä henkisistä, tärkeistä ominaisuuksista.

Tinderin kaltaisella deittialustalla sama toistuu, mutta tiukemmin. En ole siis itse Tinderissä ;-) Kaikki väittämäni perustuu nyt kuultuun tietoon. Kiinnostuksen kohteethan valitaan alunperin aikalailla juuri ulkonäön perusteella. Lisäksi deittailun tarkoitus tuntuu aika seksihakuiselta, vaan ei ollenkaan parisuhdehakuiselta. Enpä haluaisi olla nuori tällaisessa maailmassa.

Minä olen virallisesti oikein hyvä tyyppi (olen käskenyt miehenikin sanomaan niin ;-) ), mutta ulkonäköni perusteella en olisi tässä nykyisessä maailmassa päässyt mihinkään. Enkä siten olisi löytänyt myöskään sielunkumppaniani eli puolisoani.

Jokainen yli 30 vuotta onnellisessa parisuhteessa elänyt tietää, ettei matkalla kanna ulkonäkö, ammatti, vaatemaku tai harrastukset. Onnelliseen matkaan tarvitaan yhteisiä arvoja, yhteistä huumorintajua (tai edes sinne päin), toistensa kunnioittamista ja sitoutumista.

En tarkoita tietenkään, että olisin mennyt naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka ulkonäkö ei miellytä minua. Tarkoitan sitä, että parisuhteemme kantavat rakenteet ovat alusta alkaen olleet paljon syvemmällä. Harmi, että trendi nykyään on toisenlainen :-(

Tähän lisään kuvia jalohaikarasta Latvian matkaltani. Näitä oli alunperin kolme, mutta vain yksi jäi kuvattavaksi.

Viron haikaroita

Viron matkan ensimmäiset haikarahavainnot jäivät pelkiksi havainnoiksi, sillä ajoin autossa kohtuullisessa ruuhkassa tai sellaisessa matkavauhdissa, että tilanne olisi jo pysähtyessä ohi. Onneksi usean päivän mittaiselle reissulle osui noita kohtaamisia useampiakin ja pian silmäkin osasi erottaa haikarat yhä nopeammin.

Maanantaina kuvasin joutessani ylitseni lentävät joutsenet. Päätelmäni perustui siihen, että kävelin juuri pois päin paikalta, jossa oli kymmeniä kyhmyjoutsenia ja niistä osa lähti välillä lentoon ja uusia laskeutui tilalle. Joten isot valkoiset siivekkäät olivat näin suomalaisin silmin tietenkin joutsenia. Onneksi kuvasin ne silti.

Kuvaa katsoessani huomasin, että siivekkäät olivatkin jalohaikaroita. Vaikka olin sunnuntaina nähnyt maassa yhden yksittäisen jalohaikaran (ensimmäinen havaintoni siitä koskaan), mieleeni ei välähtänytkään tällainen mahdollisuus. Korkeallahan nuo lensivät, mutta kyllä ne tästä tunnistaa. Klikkaamalla kuvan saa vielä hieman suuremmaksi. Omalla koneellani katselin kuvaa tietenkin vieläkin enemmän suurennettuna, mutta halusin nyt tähän kaikki ryhmän haikarat mukaan.

Maanantaina näin myös elämäni ensimmäisen kattohaikarani. Tiistaina erään hautausmaan viereisellä nurmikolla, jonka lähelle olin pysäköinyt autoni, käyskenteli yksinäinen kattohaikara, josta sain otettua myös kuvia. Myöhemmin näin kattohaikaroita isommissakin ryhmissä, mutta olin taas matkalla johonkin ja päädyin vain ihastelemaan niitä auton ikkunan takaa :-)

Keskiviikkona ajoin sitten sellaisen kylän läpi, johon oli pystytetty useita kattohaikaran keinopesiä. Melkein kaikki niistä olivat jo käytössä :-)

Eikä kahta ilman kolmatta - haikaralajia siis. Meilläkin tutumpi harmaahaikara tuli todella tutuksi näyksi rantaniityillä. Keskiviikkona sain kuvattua yhtä harmaahaikaraa ihan säädylliseltä etäisyydeltä. Tavallisimmin ne lensivät sen verran kaukana, että lämpimien päivien lämpöväreily rajoitti kummasti kuvien laatua ja lintujen tunnistettavuutta :-)

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja hieman lämpimämpää alkavaa viikkoa!