Jaksamisen reseptiä ja vanhoja lintukuvia

Elämä näyttää aina paljon paremmalta, kun ei ole väsy, nälkä, jano eikä kipeä ;-) No, yhdenkin noista kun saa pois listalta, hurmaavat luonteenpiirteet nousevat esiin ihan uudella tavalla.

Minä taklasin eilen vapaapäivällä väsymystä ja univelkaa. Tänään tuntui olo jo aika normaalilta ihmiseltä - siis taivaalliselta aikaisempaan verrattuna :-) Aamupalan jälkeen kaikki oli elämässä oikein hyvin.

Kärsivällisyyteni on taas mukavissa lukemissa. Ikä on tehnyt minusta muutenkin kärsivällisemmän ja vähemmän poksahtelevan, vaikken maan rauhallisiin kuulu kyllä vieläkään. Univajeen ja stressin kestäessä ja kasvaessa pitkään, alan ärtymään ihan pienistä asioista, vaikkei mitään järisyttävää ole vielä edes tapahtunut. Pinnan lyheneminen on minulle selvä varoitusmerkki siitä, että oman itsen hoitaminen on jäänyt kaiken muun jalkoihin.

Kaiken uuden suunnitteleminen on minun juttuni. Kun se alkaa tuntua vastenmieliseltä, olen ollut huonolla polulla jo ihan liian kauan. Näitä selviä tunnusmerkkejä on vaikka kuinka paljon. Ja ne ovat jokaisella omanlaisensa, tietenkin. Mutta niiden varhainen tunnistaminen on hyvä taito. Aina ei pysty asioille tekemään jotain juuri nyt tai edes huomenna. Siksi mitä aikaisemmin tilanteen havaitsee, sitä enemmän on aikaa odotella sitä oikeaa hetkeä tilanteen korjaamiseen.

Työpäivän ja kuntosalin jälkeen hyökkäsin valokuvien kimppuun. Taas löytyi vino pino sellaisia kuvia, jotka odottivat vielä vuoroaan. Niitä riittää vielä vaikka kuinka paljon :-)

Tämä rantasipi pääsi vihdoin pitkän jonotuksen jälkeen luupin alle :-)

Kuva on otettu kesäkuussa 2017. Jo oli aikakin noin kauniin linnun päästä esille.

Suomenojan nokikana on sentään viime keväältä ;-)

Kuten tukkasotkakoiras ja mustakurkku-uikkukin ;-)

Tulipas näistä taas hyvä mieli :-)

Oletko suunnitellut viikonloppuasi? Kohta se alkaa :-)

Orava ja ajatuksia jaksamisesta

Pihassa käy tällä hetkellä kaksi oravaa. Kerran ne ovat olleet terijoensalavassa yhtä aikaa, silloin pääsin varmistumaan siitä, että niitä on nyt ainakin tuo kaksi kappaletta.

Oravien omalta ruokintalaitteelta ei ole hävinnyt pähkinöitä ollenkaan, sen sijaan orava on kovasti tavallinen näky lintujen ruokinnalla. Ei noita opettaakaan voi, joten täytyy nyt vain pystyttää lisää ruokintapaikkoja linnuille, jotta ruuhkan aikaan kaikille riittää syötävää.

Laskeva aurinko ja syksyn viimeiset värikkäät lehdet värittivät taustaa. Valoisa aika on niin lyhyt ja sen kuin vain lyhenee. Ihanaa silti, että pilvet ovat välillä rakoilleet ja päästäneet valoa läpi, vaikkakin matalalta.

Iltalehdessä oli videoklippi höpöttävästä riekosta (klik), kannattaa käydä katsomassa, jos et ole vielä sitä nähnyt :-) Hyvän tuulen video ehdottomasti.

Eilen junassa istuin samassa työskentelyhytissä kuulokkeet korvilla kannettavaa tietokonetta takovan ja kovasti huokailevan miehen kanssa. Huokailu kuulosti stressaantuneelta ja ahdistuneelta. Näppäimistön hakkaaminen kuulosti puolestaan vihaiselta ja kiihtyneeltä. Päätin taas kerran olla stressaamatta kaikesta sellaisesta, mistä ei ole pakko. Joskus stressi tulvii yli, vaikkei haluaisikaan. Mutta muina aikoina stressiä voi karsia jonkin verran ihan itse. On paljon asioita, jotka eivät parane eivätkä edes muutu murehtimalla.

Jos jostain voi nauttia ja iloita, yritän muistaa tehdä niin. Juuri sillä hetkellä, kun asia tapahtuu ja uudelleen myöhemmin, ainakin muutaman kerran. Puhun itseni kanssa kuin puhuisin kenen tahansa läheiseni kanssa: hellästi, rauhoittavasti ja kannustavilla faktoilla tukien. Yletön stressaaminen on joskus väistämätöntä, mutta harvoin se tuottaa mitään hyvää.

Pidä huoli itsestäsi ja jaksamisestasi :-)

Oletko koskaan...

Oletko koskaan kokenut tilannetta, joka on näyttänyt umpikujalta, josta ei ole paluuta?

Tämä ajatus tuli taas mieleen jostain, mitä luin. Että ihminen on kuitenkin usein vahvempi kuin luuleekaan. Että se, mitä luulee lopuksi, onkin usein vain käännekohta. Että elämä usein kantaa. Useammin kuin luulisi.

Että sitä jaksaakin paljon enemmän kuin olisi uskonut. Ja on paljon vahvempi kuin haaveilikaan.

Pitäisi listata ne vastoinkäymiset, mistä on selvinnyt voittajana tai ainakin tasapelissä :-) Ihminen tuppaa helposti laskemaan ja miettimään vain häviöitään ja tappioitaan. Omissa heikkouksissa märehtiminen on ihan kansallisperinnettä.

Mutta se ei kannata. Se on varmasti todistettu monen moneen kertaan suomalaisten historiassa.

***

Oletko ollut ylpeä itsestäsi? Se kannattaisi.

Oletko koskaan kiitellyt itseäsi kaikesta siitä, mitä olet tehnyt, ajatellut ja saavuttanut? Sekin kannattaisi.


Eläköön me.
Vaikka vaikeudet vievät monesti voimavarat ja kaiken huomion, kannattaa muistuttaa itseään siitä, mistä meidät on tehty ja mitä voimavaroja meillä on.

Timantteja syntyy vain paineessa <3 p="">
Upeaa lokakuun jatkoa!

Leppäkertun kautta jaksamiseen

Eduskuntavaaleihin osallistuminen oli mahdottoman upea juttu! Ikinä ennen en ole panostanut toisen ihmisen kampanjaan yhtä paljon, kerrankin olin oikea tiimiläinen :-) Fiilis siitä, että olen osallistunut johonkin merkittävään on huikea. Tämä taisi olla poliittisen elämäni korkein ja huikein kohta.

...

Eilen itketti kovasti, kun päätin jättää politiikan - ja ihanat ihmiset sen myötä - taakseni. Tänään menee jo vähän paremmin. Pitäisi lakata ikävien ihmisten kommenttien kelaaminen mielessään. Ei siitä mitään hyvää synny.

Kevään ensimmäinen leppäkerttu odotteli rappusilla :-)

Positiivista pääsiäisen aikaa sinulle. Muista, ettei muiden sanomisia kannata kuunnella kovin tosissaan. Ehkä vain silloin, kun he puhuvat oikeasti ihan asiaa :-)

Edit 18.4.2019 - poistettu tekstiä ulkopuolisten antamasta ikävästä palautteesta.

Joulu lähestyy - kiire vähemmän ;-)

Vähenevä valo tyrmää elinvoimaani ikävästi. Onneksi työpaikalla saa tehdä etätöitä ja minimissään kolmen tunnin työmatkat voi korvata enemmän ja vähemmän unella ja levolla. Lepo makuuasennossa  (sängyssä) voittaa mennen tullen junan puoli-istuvan asennon ja läheisyydessä henkivät kanssamatkustajat. Anteeksi vaan, ihanat matkustuskaverit - teissä ei ole mitään vikaa, mutta nukun mieluummin pienemmässä seurassa ;-)

Etätyö antaa myös aivoille vapaampaa aikaa. Pääsen suunnittelemaan töitäni ja elämääni pitemmällä tähtäimellä, kun häiriöt eivät keskeytä ajatuksiani lyhyin väliajoin. Miten vapauttavaa :-)

Etätöiden jälkeen on myös mahdottoman ihanaa päästä takaisin työpaikalle työkavereiden luo. Palaverikiirekään ei häiritse läsnäolopäivillä. Kyllä sen silloin jaksaa :-)

Sopeutuminen luo sopeutumista. Kun arki ei enää suju vanhoin nuotein, nuotteja tulee viriteltyä arkeen entistä enemmän. Ja työpäivän jälkeenkin löytyy yhä useammin aikaa haistella muuta elämää. Mikäs sen parempaa :-)