Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhannus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhannus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 30. kesäkuuta 2025

Keskikesä ja heinäkuu alkaa 😍

Kesäkuu on kahlattu läpi. Se olisi voinut olla lämpimämpi, mutta olisi voinut yhtä hyvin olla myös kylmempi. Yhtään ei tarvinnut onneksi käväistä äärirajoilla.

Suomen kesä on aika lyhyt - tai lyhyt - riippuen määritelmästä. Kesään kohdistuu aivan uskomattoman paljon paineita niin lomien, yhdessäolon kuin ylipäätänsä lämpöisyydenkin suhteen. Aina (tai aika usein) kesä ei kestä kaikkia noita paineita. Etenkään, kun osa odotuksista kohdistuu elämyksiin, onnellisuuteen ja hyvinvointiin. 

Hyvinäkin aikoina kesä ei useinkaan jaksa vastata kaikkiin sille esitettyihin odotuksiin. Ja sitten vähemmän hyvinä aikoina kesällä ei ole tarjota paljoakaan ihmisen murheisiin ja menetyksiin.


Jospa hellisimme puolestamme kesää asettamalla sille vain kohtuullisen paljon ja kohtuullisia odotuksia? Jospa suhtautuisimme kesään helpotusta tarjoavana lepohetkenä sen sijaan, että vaatisimme siltä ratkaisuja kaikkiin elämämme ongelmiin ja helpotusta kaikkeen yleiseen pahoinvointiin?


Jospa nauttisimmekin valosta, vaikka sää onkin surkea? Ja innostuisimme luonnon vihreydestä sen sijaan, että tuijottaisimme vain (harmaita) pilviä? Tai jos keskittyisimme liikenteen äänien harmittelun sijaan lähiluonnon ääniin ja elämään?


Voisimme ehkä hetkeksi irrottautua some-maailmasta ja digi-avaruudesta - nauttiaksemme tästä hetkestä ja läheisiemme kohtaamisesta. Ihan hetkeksi vain. Päiväksi, viikoksi tai peräti melkein kuukaudeksi. 

On aina yhtä mielenkiintoista huomata, mikä täyttää elämämme sopukan sillä tilalla, jonka vapautamme tuohon käyttöön 🥰


Tyttären kanssa vangitsemme yhteisiä hetkiämme keskustelun lisäksi valokuviin. Pojan kanssa emme tallenna kuvia, mutta keskustelemme senkin edestä.

Tässä ollaan juhannusaaton tunnelmissa 💖





Huomenna on jo heinäkuu. Iloa sinun heinäkuuhusi säistä välittämättä. Tämä on tämän vuoden ainoa kesä. Otetaan siitä kaikki irti 💖🤸‍♀️🌤🌼🎈🌷🥳😍🎺😇🤩🌹🦋.

tiistai 27. kesäkuuta 2023

Ihanaa juhannusta, hautajaisten järjestelyä

Valmisteltiin grillattavaa juhannuksena ihan koko perheen voimin. Mies hoiti sitten varsinaisen grillauksen. Minä toimin grillaajan apulaisena ja jälkikasvu hoiti kattauksen. Oli ihanaa puuhastella yhdessä ja olla koolla koko perheen voimin. Erityisesti isän kuoleman jälkeen tämä merkitsi minulle paljon.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon enemmän kuin riittävästi. Tunnelma oli leppoisa ja jutustelu mukavaa. 


Tyttären kanssa otettiin juhannuskuvia pariinkin otteeseen. Tällä kertaa valitsin kuvista tänne lähikuvan. Pitkällä objektiivilla saa taustasta ihanan pehmeän blurrin. Se on kovasti minun makuuni 💖.



Isän hautajaisjärjestelyt ovat hyvässä vauhdissa. Tuttu lahtelainen hautaustoimisto järjestää kaiken niin hyvällä palvelulla, etten enempää voisi toivoa. Äidin arkun valintaan käytin silloin aikaa ja harkintaa. Isä saa aivan samanlaisen arkun. Siunaustilaisuuden ajankohta järjestyi myös tällä yhdellä yhteydenotolla hautaustoimistoon. Sieltä varmistettiin sitten halutun ajankohdan onnistuminen erikseen. Hautaamisen ja seurakuntakontaktoinnin lisäksi hautaustoimiston kautta järjestyy mm. kukat, valokuvaaja ja muistotilaisuuden paikka ja tarjoilut.

Pankkiasioita ja perunkirjoitusta varten tarvitaan virkatodistukset. Se kuulosti yksinkertaiselta etenkin, kun olin nämä samat asiat hoitanut juuri puoli vuotta sitten. Mutta nyt tuntui taas, että jokaisella sivustolla näistä asioista käytetään eri termejä ja olin hetken ihan hukassa. Aikani vertailtuani eri ohjeita, ymmärsin, että virkatodistuksia on näihin tilanteisiin karkeasti ottaen kahdenlaisia. On elossaolotodistuksia, joilla todistetaan oma suhde vainajaan. Ulkomailla oleva tarvitsee sitten kuitenkin aivan erilaisen elossaolotodistuksen Suomen edustustosta kyseisessä maassa. Sitten on virkatodistuksia, joilla selvitetään vainajan sukulaisuussuhteita. Näitä tarvitaan ainakin pankkia ja perunkirjoitusta varten. Ja jokaista tarkoitusta varten tarvitaan tietenkin erillinen todistuksensa, joka ei käy mihinkään muuhun tarkoitukseen. Ja jokainen todistus maksaa tietenkin erikseen. Virkatodistukset on nyt tilattu.

Edunvalvojan toimeksianto päättyy asiakkaan kuolemaan. Edunvalvonnassa olleet isän laskut toimitettiin minulle ja lähetän ne pankkiin, kun saan virkatodistuksen sitä varten.


Kesäloma odottelee puolentoista viikon päässä, sinne asti riittää tehtävää ihan riittävästi. Ihanaa kuitenkin, ettei lomalle tarvitse ryöstäytyä kiireellä ja stressissä.


Mitä sinun kesääsi kuuluu?

sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Juhannus oli meillä tärkeää perheaikaa 💖

Juhannus on vietetty. Keli oli kuuma, mutta siitäkin selvittiin. Asia erikseen on, että helteiden ennustetaan vielä jatkuvan. Meidän perheestämme vain tytär nauttii helteistä. Minä, mies, poika ja koira arvostamme hieman pienempää lämpötilaa. Kiva, että joku kuitenkin tykkää näistäkin olosuhteista 👍

Meidän juhannuksemme paras asia oli ehdottomasti koko perheen yhdessäolo. Se on aina niin ainutlaatuista ja korvaamatonta. Seuraavaksi paras juttu oli varmaankin miehen valmistelemat hampurilaiset, joiden pihvit hän grillasi omalla reseptillään ja kaikki olivat iloisia 💖

Me olemme miehen kanssa siinä mielessä aika tylsiä ihmisiä, ettemme kaipaa juhla-aikoina isoihin ihmisjoukkoihin. Meille perheen kanssa vietetty aika on parasta. Itse olen erityisen kiitollinen siitä, että meillä on aikuisten lasten kanssa näin vilpittömät välit. Arvostan sitä ihan tähtiin asti 💝


Juhannusaattona hain tyttären Helsingistä meille, pysähdyttiin matkalla kuvaamaan nostalgiseen Mäkelänkadun paikkaan ja sitten jatkettiin kohti Hämeenlinnaa.



Päivystettiin kuvausten ohessa ahkerasti lähestyviä raitiovaunuja ja siirryttiin sivuun ihan ajoissa. Väliin jäi aina muutaman minuutin tauko kuvailuja varten.


Nora kävi Ahvenistonjärvellä uimassa pariinkin otteeseen - vesi oli viileää jopa hänen mittarinsa mukaan vielä nyt. Ehkäpä parin viikon kuluttua on jo huomattavasti lämpöisempää. Minä en ole vielä edes harkinnut kastautumista. Katsoo nyt, mihin ne järvien lämpötilat kohoavat.


Meidän pihassamme on juuri nyt aivan hurjasti pikkulintuja. Niitä lentelee edes- ja takaisin tämän tästä. Näyttää uhkaavasti siltä, että pikkuvarpuset aikovat tehdä vielä kolmannetkin pesueet. Kohta nuo törmäilevät toisiinsa meidän ilmatilassamme 🙄


Olen kovasti kiitollinen juhannuksen vietosta ja perheestä. Vaikkeivät kaikki asiat suju hienosti ja mallikkaasti, en usko siihen, että niiden suremiseen kannattaisi käyttää kovinkaan paljon aikaa. Ikävät asiat ja menetykset vierailevat elämässämme useammin kuin toivoisimme. Niihin ei kannata puuroutua. Hyviä juttuja jaetaan meille harkinnalla ja harvakseen. Sellaisen kohdalla kannattaa pysähtyä hetkiseksi ja antaa aikaa arvostukselle. Elämä on juuri tässä ja nyt.


Kiitos perheelle ihanasta juhannuksesta ja yhdessä olemisesta! Olette tärkeitä 💖

perjantai 24. kesäkuuta 2022

Vaaleanpunaista ja ihanaa juhannusta!

Juhannusaatto. Kävin hakemassa tyttären Helsingistä lapsuuden kotiinsa pyhiä viettämään. Poika soitteli huomisen aikatauluista ja ohjelmasta. Helsinkiin päin ei ollut minkäänlaista ruuhkaa, muutamia muita autoilijoita kohtasin. Pohjoiseen päin oli enemmän liikennettä.

Päivästä luvattiin aurinkoista, mutta aamu valkeni harmaana ja pilvisenä eikä ollenkaan helteisenä. Aamupäivän aikana pilvet kaikkosivat ja lämpö lisääntyi. Oli ihan kuumaa.

Nyt on juhannus siis korkattu 💖


Eilen kuvailin pihaa pitkästä aikaa. Olen pitänyt pihasta niin huonosti huolta, ettei se ole tuntunut kiehtovalta kuvauskohteelta. Tänä vuonna olen hieman ryhdistäytynyt puutarhan kanssa, mutta tulokset näkyvät vasta, jos jaksan tätä samaa useamman vuoden. Olkapää vinkuu ahdistustaan jo melkein asennossa kuin asennossa. Puutarhatyöt eivät auta asiaa. Täytyy kehitellä kompromisseja. Toisaalta helteillä en jaksa tuolla ulkona äheltääkään.


Jos kesäkuun alku oli omenapuiden kukintojen myötä valkoinen, ollaan nyt siirrytty vaaleanpunaiseen. Kuvailin omaksi ilokseni maistiaisia juhannusta odottavasta pihastamme.


Torniolaakson ruusu tai mökinruusu. En erota niitä toisistaan, enkä muista, kumpi on istutettu juuri tähän. Pienet, kolikon kokoiset röpelökukat jaksavat ilahduttaa.


Suviruusu aloittaa kukintansa aina hieman ennen juhannusruusua. Juhannusruusussa on vasta pari kukkaa, suviruusussa on kukkia jo ihan mukavasti.



Uudet nuput ovat aina niin herkkiä 🥰


Kiinanlaikkuköynnös on siirtynyt vihreä-valkoisesta vihreä-valkoinen-vaaleanpunaiseen väritykseen. Jokainen lehti on uniikki oma itsensä.



Kukat vahvistavat väririntamaa ja pörriäiset ovat aivan tohkeissaan 🐝


Konnantatar on mainio maanpeitekasvi ihanalla vihreällä kasvustollaan. Tähän aikaan vuodesta se kiittää hempeän vaaleanpunaisilla kukkapötkylöillään. Konnantattaren ryhti heikkenee kukinnan jälkeen ja olenkin suunnitellut loppukesästä kukkivien kasvien istuttamista niiden lomaan. Aloitan kokeilun pienimuotoisesti tänä kesänä.




Tämä ruusu on muistaakseni Therese Bugnet. Takuuvarma luottoruusupensas.





Vaativiin paikkoihin perennapenkkeihin olen istuttanut perennojen sijaan pensasangervoja. Ne pärjäävät vuosikymmeniä pihaa hallinneita rikkaruohoja vastaan ilman jatkuvaa taistelutykitystä. Tässä on joko koivu- tai keijuangervo. Kiitollisia piha-asukkeja molemmat 💖



Pionit ovat meillä vasta nupuillaan.


Tämä ruusu on jokin vanhempi perinneruusu, jonka lajin olen vuosittain kaivanut jostain esiin enkä koskaan kirjannut mihinkään. Juuri nyt en siis muista tämän ruusun nimeä. Yritän muistaa etsiä taas kerran tuon lajin nimen kesän aikana 👍


Alppiruusuista vain yksi laji kukkii enää isolla teholla, kaksi muuta ovat jo lopettelemassa kukintaansa. Eipä tullut aikaisemmin kuvattua.



Vaaleanpunainen on meillä juuri nyt puutarhan hallitseva väri. Syreeni kukkii valkoisena ja juhannusruusu aloittaa kukintansa ihan näinä päivinä, joten kohti valkoista mennään nähtävästi taas. Värit eivät ole minkään suunnittelun tuloksia, vaan näihin on vain vuosikymmenten ja tontin perinnön mukaan ajauduttu.


Tässä on varmasti juhannuskukkasia ihan riittävästi. Ihanaa juhannuksen aikaa sinulle ja läheisillesi! 💖

lauantai 26. kesäkuuta 2021

Maskin käyttö kertoo arvoista - ja käytiin juhannushyppelyillä!

Käytiin tänään parissa auki olleessa pikkupuodissa. Juhannuksenahan melkein kaikki paikat ovat kiinni ja suljettu. Kun sade ja ukkonen häiritsivät ulkoilmasuunnitelmia, päätimme tehdä jotain säähän sopivaa. Kovin montaa vaihtoehtoa ei ollut.

Tekemisen puutteessa moni muukin seurue oli löytänyt paikalle. Pysäköintipaikoilta tulvi turisteja melkoisia määriä. Monilla ei ollut maskeja. Ulkonahan se ei mitään haittaakaan, mutta kun noin parinkymmenen neliön kokoiseen kauppaan suuntaa yhtä aikaa neljä tai viisikin maskitonta ihmistä, alkaa tuntua melkoisen epämukavalta ja turvattomalta. Poistuin kaupasta aina, kun sinne saapui joku maskiton henkilö. Ihan varmuuden vuoksi. Ostokset jäivät aika vähäisiksi ja rahaa säästyi 😊.

Samaa ilmiötä olen seurannut pariin otteeseen isoissa marketeissa. Välillä on kyse nuoriso-osastosta, mutta kyllä kolmikymppiset ja viisikymppisetkin touhuavat välillä ihan samalla tavalla. Mennään ilman maskeja ja huudellaan ja hekotellaan paljon ja kovaäänisesti. Maksimoidaan mahdollisten virusten leviäminen.

Olen kunnioittanut kuuliaisia maskien ja käsidesien käyttäjiä sekä välimatkojen pitäjiä tähän astikin. Mutta nyt vasta heitä todella arvostankin! On mahtavaa, että on olemassa niin paljon ihmisiä, jotka välittävät muista, arvostavat muiden omaa tilaa ja osallistuvat yhteisiin talkoisiin nopeamman koronanitistyksen puolesta! 🥳

Maskeja ja muita suojatoimiahan noudatetaan ensisijaisesti muiden turvaamiseksi. Olen oppinut, että kaupan edessä olevan käsidesin käyttö kertoo muille, että pidän itseni mahdollisimman pöpövapaana alueena ja että olen luotettava ohitettava ja kanssakulkija. Teen sen nykyään mahdollisimman usein myös silloin, kun olen jo autosta lähtiessä käyttänyt käsidesiä tai pumpannut edellisen kaupan käsidesit käsiini koskematta mihinkään sen jälkeen. Ihan vain kohteliaisuudesta muita kohtaan.

Vaikka olisi sairastanut koronan, sairastaisi sitä tällä hetkellä oireettomana tai jopa saanut jo molemmat rokotukset, ihminen voi olla muunnosviruksen kantaja ja tartuttaa muita. Suojautuminen tehdään siis ensisijaisesti muiden, ei oman itsen vuoksi.

Mahtavaa, että suurin osa kanssakansalaisista haluaa suojella muita ja arvostaa heidän terveyttään. Ja todella upeaa, että he myös aktiivisesti viestivät kaikella toiminnallaan siitä muille. Tämä tilanne erottaa aika näkyvästi jyvät akanoista. Tämä aika opettaa myöskin paljon siitä, miten erilaisia arvomme voivatkaan olla. Ja erityisesti tämä aika vahvistaa minua rajaamaan ysäväpiiriäni entistä enemmän myös arvomaailman mukaisesti.

En tiedä ketään ystävääni, joka olisi häröillyt maskien ja etäisyyksien kanssa. Olen onnekas. Jatkossa pidän itseni tarkkana, että muistan nämä oppimani ja havaitsemani asiat. Haluan lähelleni jatkossakin vain muiden terveyttä ja turvallisuutta arvostavia ihmisiä. 🥰

Mutta se siitä vuodatuksesta.

Käytiin tyttären kanssa uimassa. Tai hän ui ja minä viihdyin laiturilla kameran kanssa. Juhannuskivaa, muistoja vähän enemmän kuin muutaman vuoden takaa.

Pixie-koira oli mukana. Alussa kytkettynä ja todella hermostuneena emäntänsä laiturilta hyppimisestä. Sitten Pixie pääsi mukaan huolehtimaan ja tarkkailemaan oikein läheltä. Tytär oli siis hypellyt jo muutaman kerran, mutta Pixie oli päässyt vasta kahlaamaan.

Huoli oli taas melkoinen, kun tytär lähti juoksemaan laiturin päätä kohti. Arvuuttelimme, hyppäisikö koira perään, niin kuin on joskus tehnyt. Nyt oli kuitenkin liian korkea laituri. Ei hypännyt.


Tytär näkyy jo, mutta Pixien pitää varmistaa, että hän pääsee turvaan.


Kun tytär ei noussutkaan laiturille laiturin päästä, piti häntä lähteä pelastamaan rannasta käsin. Pixie ui aina siihen lähelle asti ja nähtyään, ettei ole mitään hätää, se kaartaa nopeasti takaisin rantaan. Paksu turkki painaa.


Ja taas ties kuinka mones hyppy. Pixie katsoo vakavana tytärtä, hakee katsekontaktia: Oletko ihan varma? Onko ihan pakko?


Ja sinnehän se tytär taas pulahtaa. Pixie tuijottaa jälleen kerran huolestuneena ja epäuskoisena laiturilta.


Onneksi kaikki on hyvin! Sieltä se emäntä taas palasi pintaan!


Millaisia juhannustouhuja on kuulunut omaan ohjelmaasi?




perjantai 19. kesäkuuta 2020

Ihanaa juhannusta!

Maaliskuun Ahvenanmaan retkellämme näimme runsaasti juhannussalkoja pitkin Ahvenanmaata. Mikä olisikaan parempaa juhannuksen juhlimista?

Oikein ihanaa juhannusta sinulle ja kaikille läheisillesi!


torstai 20. kesäkuuta 2019

Juhannusta pensastaskun kera :-)

Mieheni näki eilen aamulla lammella tuorettakin tuoreemman sorsapoikueen. Iltapäivällä kävin lammella ja poikaset olivat kadonneet. Jäljellä oli vain pienten höyhenten massaa rannoilla. Se on taas tuota luonnon kääntöpuolta. Toisaalta omaan tai poikastensa nälkään joku on ne poikaset napannut. Ravintoketju.

Milloin sinun kesälomasi alkaa? Minä aloitan lomani heinäkuun puolessa välissä ja se on minun töideni kannalta aivan täydellinen ajankohta. Olen kuullut surkutteluja ja osanottoja 'myöhäisen' loman alkamiseni suhteen, mutta minusta ajoitus on täydellinen. Heinäkuun alkuun asti ohjelmassa on työpajoja ja niiden valmistelua sekä muita kiireellisempiä rästitöitä. Vasta heinäkuun alussa pääsen työlistalla olevien ei-kiireellisten töiden kimppuun. Pääsen siis tekemään työlistani about loppuun ilman paniikkeja. Eläköön sille :-)

Juhannus tarkoittaa minulle kesän kärkeä ja yhtä ylimääräistä vapaapäivää töistä. Kävin tänään töiden jälkeen ostamassa kesäkukkia pihalle. Selvästikin taaskin aivan liian myöhässä ;-) Ensimmäisessä myymälässä ei ollut kesäkukkia jäljellä käytännössä ollenkaan. Toisessa myymälässäkin totesin olevani kovasti ajasta jäljessä. Sopivia kukkia oli vaikeaa löytää. Tein siis kompromissin. Ostin kasveja ja ruukkuja, varsinainen istutustyö tapahtunee juhannuksen pyhien aikana.

Vakipellollani luulin muutama päivä sitten nähneeni kivitaskun. Kuvien tarkempi tarkastelu tietokoneella osoitti nopeasti, että olin ollut aivan väärässä. Facebookin ihanan Suomen linnut -ryhmän kautta sain jälleen kerran tunnistusavun pulmaani: Kyseessä oli pensastasku!

Upeaa juhannuksen aikaa kaikille teille ihanat blogiystäväni :-)






sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannuspäivän hetki pihalla

Juhannusaaton pääsimme viettämään yhdessä perheen kanssa. Se on nykyään aika harvinaista herkkua aikataulujen ja välimatkojen vuoksi. Mitään muuta ohjelmaa yhdessä olemisen, ruuan laittamisen ja syömisen lisäksi ei sitten tarvittukaan. Elämä hellii välillä :-)

Juhannuspäivänä kiirehdin kameran kanssa pihalle, sillä koira oli olohuoneen ikkunasta havainnut pihalla liikkuvan siilin. Siilejä tapaa nykyään melkoisen harvoin. Tämä oli painelemassa tielle, joten kannoin sen nahkarukkasilla hieman peremmälle pihaa suuntaamaan matkaansa turvallisempaan suuntaan. Ruokaakin laitettiin siilille, mutta ei se maistunut ainakaan sillä erää ;-)



Sateeton ja melkein lämpöinen keli innosti jäämään pihalle kuvaamaan tämän hetken kauniita yksityiskohtia. Niiden kuvaamisessa paksu pilvipeite ja vähäinen valon määrä ei haitannut.

Ulkona on eittämättä todella kaunista juuri nyt. Vihreää riittää silmänkantamattomiin. Ja kukintaakin riittää monissa väreissä ja vaikka missä muodoissa.

En erota mökinruusua ja torniolaaksonruusua toisistaan. Olen ostanut pihaan vuosikymmenten aikana kumpiakin, mutten muista mihin olen mitäkin sijoittanut. Tämä on siis jompikumpi. Ensimmäisen kerran tämän kukkiessa luulin, että jänis oli käynyt syömässä nuppuja ja jäljelle oli jäänyt vain tyngät. Kukat ovat halkaisijaltaan 2-3 senttisiä.


Suviruusu kukkii jo, mutta vielä aloittelevan maltillisesti. Kaukana ollaan vaaleanpunaisena hehkuvasta pensaasta vielä tässä vaiheessa. Ehdottoman kiitollinen ruusu, vaikka valtaakin mielellään alaa yhä enemmän. Ei leviä ihan yhtä riehakkaasti kuin 'tavallinen' juhannusruusu.



Tämä on kai tarha-alppikärhö... Elää sopuisasti muiden pihakasvien kanssa. Kiipeilee mm. katajassa, sembramännyssä ja pensasangervoissa. Aika tuore tulokas - kukkii nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Kahtena aikaisempana vuonna ollut pieniä kukintoja.



Kiinanlaikkuköynnös on myös lemppareitani. Vaatimattomista vihreistä lehdistä osa värjäytyy ensin kärjestä alkaen valkoiseksi. Hieman myöhemmin lehden kärjestä leviää punaista väriä, joka vähitellen peittää valkoisen alueen kokonaan.

Pienet hempeät valkoiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä todella tahokkaasti :-)





Lehtoakileijat olivat tontilla jo silloin, kun 23 vuotta sitten muutimme tänne. Näiden värien lisäksi mukana on ollut punasävyinenkin yksilö. Olen siirtänyt näitä pihan mylläyksen myötä uusiin paikkoihin. Lisäksi se on itse levittäytynyt minne sitä huvittaa. Siementen avulla se pääsee valloittamaan uusia, yllättäviä paikkoja. Tosin sana valloittaa on aika yliampuva. Hennosti ja nätisti se aina paikallaan nököttää.





Leppoisaa juhannuksen jälkeistä sunnuntaita!

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Parempaa juhannusta!

Asioilla on taipumus kasaantua. Niinpä minäkin löysin itseni tapaturmasta ja jalka on nyt paketissa. Ei murtumia. Turvotusta ja mustelmia on sen sijaan paljon. Loput selviää keskiviikkona ortopedillä.


Tämän viikon murheisiin suhteutettuna tämä on pieni juttu, pelkkä kuorrutus koko kakun päällä. Kaikki on niin suhteellista.

Keli on säällinen, tänään oli taas koko perhe koossa, ei mitään isoa valittamista, päinvastoin. Kamera on saanut olla harvinaisen rauhassa, mutta kyllähän tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu :-)

Tämä sorsanpoikanen on kuvattu viime viikonloppuna ihan tässä lähellä. Ihanaa juhannusta!


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Ruusuista juhannusta!

Pimpinella-suvun ruusuja kutsutaan välillä yleisestikin (ainakin myyntikuvastoissa) juhannusruusuiksi, vaikka meidän perinteinen juhannusruusumme onkin vain yksi suvun ruusuista: Pimpinella plena. Monet noista ruusuista kukkivat kuitenkin juhannuksen aikoihin, joten nimitys ei mene ihan hukkaan. Vaikka juhannuksen ruusuja olisi vaikka kuinka, laitan kuvatervehdyksen nyt vain kolmesta pimpinella-suvun piharuusustamme. (olen siis ollut aikoinani varsinainen ruusuhörhö, enkä enää itsekään muista kaikkien pihan ruusujen nimiä...)

Lumoavin kaikista on mielestäni suviruusu eli Pimpinella Poppius. Se aloittaa kukintansa noin viikkoa ennen varsinaista juhannusruusua ja on ainakin meidän pihassamme yltynyt kaikkein isommaksi ja rehevimmäksi juhannuskukkijaksi. Ja minä pidän niin kovasti vaaleanpunaisesta...


Toiseksi innokkain kukkija on varsinainen juhannusruusu. Ihana sekin :-)


Papulanruusu ei ole vielä kasvanut lähellekään edellisten ruusujen mittoihin, mutta se on myöskin näistä kolmesta minulle kaikkein uusin tuttavuus. Siinä kiehtoo sen kukkien klassinen malli ja upean hauras rosa väri. Se on kuin tuulahdus jostain kaukaa...


Ihanaa juhannusta kaikille! Ruusuisia ajatuksia ja unelmia... :-)