Joskus tuntuu

Joskus tuntuu,
että tärkeimpiä ovat ne asiat, 
joista ei tule puhuttua.

Ne asiat ovat niin tärkeitä,

ettei niistä voi puhua ääneen

tai kirjoittaa. 

Ne ovat niin henkilökohtaisia

tai arkaluonteisia.

Ne voivat haavoittaa jotakuta, joka on vielä elossa.

Niiden salassa pitäminen voi haavoittaa itseä ehkä vielä enemmän.

Kuka tietää.

Niiden salassa pitäminen voi vahingoittaa joitain muita vieläkin enemmän.

On niin vaikeaa löytää oikean ja väärän raja,

Missä on pienimmän pahan periaate?

Miten määrittelisit sen?

Kuuman kelin korentoja

Nämä kuumat kelit eivät ole ollenkaan minun juttuni. Olen toki iloinen kaikkien helteen ystävien puolesta, kun heitä hemmotellaan näin upealla kesällä :-)

Korennot ja perhoset sen sijaan tuntuvat olevan elementissään. Siksi minäkin tuuppaan itseni päivittäin ainakin hetkeksi tuonne helteiseen porotukseen.

Neidonkorentoja on liikkeellä mukavasti. Ne ovat niin upean loistokkaan näköisiä :-)

Ruskohukankorennot poseeraavat tämän tästä korsien tai pitkien lehtien pinnalla. Jos ei ehdi heti kuvaamaan, ei hätää. Paikalta kadonnut korento palaa suurella todennäköisyydellä vähän ajan kuluttua samaan paikkaan tai ainakin ihan viereen. Riittää siis, kun jää odottelemaan ja kuvaustilanne kyllä uusiutuu :-)

Lisää neidonkorentokuvattavia.

Tämä oli ensimmäinen kohtaamiseni täplälampikorentojen kanssa. ne olivat parittelemassa minun kannaltani vaikeassa paikassa. Sain etsiä hyvää kuvauspaikkaa rämpimällä veden rajassa pusikon ympärillä jonkin aikaa, ennen kun pääsin kuivaan paikkaan, missä tuuli ei puhallellut pensaan lehtiä linssin eteen.

Isolampikorento on sen sijaan tuttu jo entuudestaan. Punaselkäisen koiraan erottaa täplälampikorennosta sentakaruumiin punasävyiset täplät. Täplälampikorennon takaruumiin viimeinen täplä on keltainen.

Ja ruskohukankorento on taas tyrkyllä kuvaan :-)

Tästä kuoresta on kuoriutunut joku korento. Kuori oli jäänyt tyhjilleen osmankäämin varteen.

Tulevista päivistä on ennustettu vieläkin kuumempia. Yritetään selvitä ja vältetään keskipäivällä ulkona oleilua ja hurjaa ultraviolettisäteilymäärää!

Korentojen iltapäivä

Tänään olin koulutuksessa - tällä kertaa koulutettavan roolissa. Kyllä oli mukavaa olla vastaanottamassa ja kuuntelemassa sekä tietenkin osallistumassa tilanteen mukaan. Tuttua ja uutta asiaa ihanasti sekaisin, tämä ensimmäinen päivä oli selvästi orientoiva ja ryhmäyttävä tilaisuus. Seuraavalla kerralla lienee sitten jo tuhdimmin asiaa pelissä. Se sopii kyllä :-)

Autoni on tällä hetkellä vuoroin minulla ja vuoroin pojalla. Tänään sain yllättäen  aurinkoisen kelin kunniaksi auton itselleni suunnitelmista poiketen. Poika tietää, että etätöissä ollessa käyn mielelläni kuvaamassa työpäivän jälkeen ja toi yllättäen auton minulle. Mahdottoman huomaavaista! Lähdin siis kuvaamaan :-)

Mitään ihmeitä en nähnyt, mutta irtiotto kotitoimistolta teki todella hyvää. Melkein kuin eilisiltainen kävelylenkki hyvän ystävän kanssa. Sekin teki niin hyvää :-)

Korennot ovat liikkeellä ja nappasin niistä muutaman kuvan. Korentojen kohtaaminen kesän alussa säväyttää aina. Korennot ovat niin täydellisesti talvisen elämän vastakohta, että niiden kanssa voi julistella kesän läheisyyttä tai jopa alkamista :-)

Ensin ruskohukankorento, joka ei jaksa innostaa enää loppukesästä, mutta tässä vaiheessa kesää se on melkein kauneinta mitä voi nähdä.

Isolampikorento oli toinen linssin saaliiksi päätynyt korento. Korennot kaikkosivat nopeasti aina, kun liikautin kameraa vähänkin.

En usko, että isolampikorento ehti saada hämähäkin saaliikseen, sillä se (korento) lähti lentoon melkein heti tämän kuvan ottamisen jälkeen.

Mahdottomasti syitä siis kipaista luontoon päivän tai illan aikana. Silmät auki, pysähdyksiä matkaan ja tarkkailua - mitä siellä ympäristössä oikein tapahtuukaan :-)

Isolampikorento ja tytönkorento

Ihan aluksi: Ulkona touhutessa sattuu ja tapahtuu. Jos vähänkään tuntuu siltä, että haavaa ei välttämättä ole saanut ihan puhtaaksi, se kannattaa näytättää ammattilaisella. Vaikka jonottaminen ensiavussa tuntuu ajan tuhlaukselta ja haava selvästi isoa pienemmältä, se kannattaa. Ymmärrän sen nyt.

Pari viikkoa sitten teloin jalkani puutarhassa (kiikkerät sandaalit, paljaat jalat ja paksuja talven törröttäjiä) ja sain horjahtaessani jalkaan ihan kohtuullisen haavan. Talven törröttäjästä jäi haavaan paloja, jotka päätin haavan puhdistamisen jälkeen itse nyhtää pinseteillä pois. Onhan se nyt jälkikäteen todettava, että omat työkalut, taidot ja hygienia eivät hyvällä yritykselläkään yllä ammattilaisen tasolle. Kovasta yrityksestä huolimatta haava tulehtui ja turposi - haavaan taisi sittenkin vielä jäädä jotain.

Kävinpä reilun viikon jälkeen työterveydessä näyttämässä jalkaani ja sain siihen antibioottikuurin. Antibioottikuuri ei tehnyt kuitenkaan ihmeitä eikä jalka osoittanut paranemisen merkkejä, hieman jopa päinvastoin. Tänä aamuna kaksi viikkoa haavan syntymisen jälkeen marssin sitten ensiapuun ja siellä jalkaa operoitiin ja putsattiin oikein kunnolla. Toivon, että jalan paraneminen alkaa vihdoin tämän kaiken jälkeen. Tuo haavaan jäänyt palanenkin olisi ollut huomattavasti helpompi poistaa heti tapaturman jälkeen kuin nyt, kun se oli jo alkanut hajoamaan...

Mutta sitten kuvia isolampikorennosta (tähän olen päätynyt) ja jostakin tarkemmin määrittelemättömästä tytönkorennosta. Kovalla tuulella lupiini piti korennon jalkojen alla paremmin kuin kivi, jolle se ensin laskeutui. Lupiini tosin huojui kovasti tuulessa ja korennot sen mukana.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!