Koronalinko(?) lukiossa ja Siikanevan soiden suojelualue

Lukion opettajana toimiva ystäväni kärvistelee ison oppilasryhmänsä kanssa pienessä väistötilassa, jossa oppilaatkin valittavat hapen puutetta tunnin aikana. Hengitysmaskien käyttäminen ei onnistu vähässä hapessa millään. Oppilaat istuvat kuin sillit suolassa ja opettaja siellä joukossa. Samaan aikaan korona vahvistuu. Tuntuu aivan käsittämättömältä yhtälöltä! Löytyykö samanlaisia linkoja lukioista Hämeenlinnan seudun ulkopuolelta? Toivottavasti ei. Etäopiskelu olisi varmasti moninkertaisesti turvallisempi ratkaisu, jos riittäviä tiloja ei vain löydy. Herätkää Hämeessä!

Toivottavasti jostain löytyy riittävästi halua ja mandaattia tehdä tällä tilanteelle jotain.

Siikanevan soilla ei tarvinnut hakea etäisyyttä. Yhden ryhmän kanssa ohittelimme toinen toisiamme hyvin säällisen matkan päästä toisistamme ja tietenkin ulkoilmassa. Porottavan kuumuudenkin aikana matka oli nautinto, vaikkakin haasteellinen ;-)

Ensimmäiset pitkospuut olivat ikävän heikossa kunnossa. Paloja puuttui, osa lähti elämään omaa elämäänsä, kun niiden päälle astui. Keskittymistä vaativaa puuhaa oli alku.

Suotyyppejä oli matkalla monia ja otin tavoitteeksi perehtyä eri suotyyppeihin edes pintapuolisesti. Vähän tuo perehtyminen on jäänyt kaiken muun jalkoihin. Mutta Ylen artikkelissa tiivistetään näin: "Karkeasti jaoteltuna suot voidaan jakaa puustoisiin soihin ja puuttomiin avosoihin ja nämä edelleen rämeisiin, korpiin, nevoihin, lettoihin, luhtiin ja lähteikköihin." Luontoon.fi-sivuston mukaan Siikanevalla on keidas- ja aapasoita. Tämä on suoaloittelijalle hämmentävää, sillä noitahan ei mainittu tuolla aikaisemmassa listassa :-( Mutta uskotaan.

Reitti piipahti välillä suon saariin ja välillä oli vain perusmetsäreittiä.

Pitkospuiden levennyksillä oli helppo karsia kaikki kantamukset päältään ja venytellä paikkoja hetken aikaa. Paarmat olivat tosin haukkana tai kärppänä heti paikalla.

Näköalapaikalla oli näköalojen lisäksi myös nuotiopaikka. Tyydyin tähän varjoiseen ja hieman tuuliseen hengähdyspaikkaan.

Jokin noissa suomaisemissa vain vetoaa minuun.

Värit olivat kauniita :-)

Tälle hepokatille en ole löytänyt vielä lajia. Muhkea tyyppi, olisikohan pituus ollut ehkä 5-6 cm?

Tämä sisilisko oli taas korkeintaan 4 sentin mittainen kuonosta hännänpäähän. Aivan pikkuriikkinen siis :-)

Elokuu näyttää jatkuvan todella lämpimänä. Nautitaan upeista keleistä ja luonnosta. Mitä olet suunnitellut ensi viikonlopulle?