Flunssa helpottaa - viikonlopun piekana

Tiistaista käynnistynyt flunssani oli keskiviikkona jo ihan tukevaa ainesta. Tänään olen voinut taas hivenen eilistä paremmin. Lämmöstä huolimatta puolen päivän jälkeen tuntui olo jo elävämmältä ja keräsin petivaatteet sekä sairausajan vaatteet pesuun. Sen jälkeen siirryin suihkuun kuuraamaan itseni oikein kunnolla puhtaaksi ja vaihdoin puhtauttaan tuoksuvat vaatteet päälleni. Päädyinpä kirjoittamaan ja julkaisemaan vielä yhden uutisenkin työpaikan intranettiin, koska halusin sen julkaistuksi ennen ensi viikon lomaani. Sen jälkeen väsyttikin sitten oikein koko rahan edestä.

Koronauutiset ovat värittäneet tätä päivää oikein kunnolla etenkin, kun minulla on sairauslomalla ollut mahdollisuus seurata uutisia pitkin päivää. Toki tämä epidemia/pandemia on koskettanut minua sikäli poikkeuksellisen läheltä, että ensi viikon lomaa on suunniteltu kauan ja moneen otteeseen. Vielä tänäänkin pohdiskelin matkan hyviä ja huonoja puolia sekä sairastumisen mahdollisuutta. Päädyin kuitenkin siihen, että näillä mennään.

Kun tästä lomasta päästään, seuraava lomareissuni on ajoitettu toukokuun alkuun. Näillä näkymin näyttää siltä, että silloin tilanne ei tule olemaan ainakaan yhtään parempi. Suuntaan loma-ajatukset jo tässä vaiheessa lähelle ruuhkattomiin luontopaikkoihin. Enempää en mieti vielä nyt.

Sitten luontoasioihin :-)

Sunnuntaina näin taivaalla kaartelevan petolinnun ja pysähdyin kuvaamaan sitä. Vasta sen jälkeen huomasin auton toisella puolella pellolla olevat laulujoutsenet :-)

Facebookin Suomen linnut -ryhmästä tarkistutin linnun lajin. Hyvä niin, sillä tällä kertaa olin itse ihan väärässä. Tämäkin lintu oli piekana, vaikka olikin ihan eri suunnassa kuin aikaisemmin havaitsemani yksilö.

Kuvat ovat taas kaukaisia suhruja, mutta keskitytään enemmän fiilikseen ;-) Isoja lintuja ei näe koskaan liian harvoin?

Minä lähden viikonloppuna lomille. Millaisia suunnitelmia sinulla on viikonlopuksi?

Siivettömiä ja siivellisiä kohtaamisia Saarenmaalla

Eläinten paljous Saarenmaalla oli huikeaa. Usein kohtaaminen oli ohi hetkessä, kun olin ajamassa autolla kohtuullista vauhtia. Tien yli jolkutteli ainakin kettu ja kaksi erikokoista näätäeläintä. Toinen eläimistä oli pieni, vähän oravaa suurempi ja toinen isompi, lähellä tuon ketun kokoa. Mutta noista ei ole siis kuvia, vain hyvä fiilis upeista kohtaamisista :-)

Lehmiä riitti jos minkälaista. Harvat näyttivät samanlaisilta kuin kotimaisilla pelloilla taivalteleva karja. Mustia ja mustavalkoisia lehmiä näkyi paljon. Ja sitten näitä (ylämaankarjaa?), jotka taivalsivat myös rantametsissä.

Säären niemen kärki olikin lintujen varaama. En siis mennyt sinne asti. Tämä tylli lenteli nopeasti ja levottomasti paikasta toiseen.

Niemen kärjessä oli paljon merimetsoja ja lokkeja. Liikuttavan näköisiä :-)

Hädin tuskin taustasta erottuvana löytyi maisemasta myös yksinäinen sepelhanhi. Elämäni ensimmäinen :-)

Niemen kärjessä pyrähteli myös tikliparvi iloisen, virkeän oloisena. Nämä nyt taas ovat tietenkin maallikkovierailijan termejä. Voi hyvinkin olla, ettei yksikään tikli ollut hyvällä tuulella ;-)

Asunnon läheltä lähti luontopolku pienen suon läpi lintujärven tornille. Suon yllä jokin pieni haukka hätisteli varista.

Jotain hanhia tekemässä ylilentoa pienen suon ylitse.

Kotimatkalla käväisin Matsalun kautta. Pellolla lenteli mennen ja tullen sinisuohaukka. Kuvat eivät ihan priimaa :-(

Ja Matsalun liepeiltä löytyi kotimatkalla myös tämä valkoposkihanhien parvi :-)

Olen kaivanut jo käsityöt esille. Tuntuu olevan jo se aika vuodesta, jolloin käsityöt tekevät hyvää. Tekeillä on kaulahuivi ihan itselleni merinovillalangasta. Saapas nähdä, millainen huivi tästä syntyy :-)

Tytär on Kanadassa vaihto-opiskelijana. Hänen kanssaan mietimme hänelle mahdollisia matkasuunnitelmia vaihdon ajalle ja sen jälkeen. Tiedon kaivaminen ja analysointi on yksi minun jutuistani, joten edessä on mielenkiintoinen rupeama :-)

Syysflunssa iski minuun kyntensä viime maanantaiaamuna. Pari päivää meni sumussa ja viikon loput kolme päivää niiskutellessa ja köhiessä. Koira on välillä huolissaan, kun minä yskin ja mies taputtelee selkääni yskän helpottamiseksi. Koira ei ymmärrä ja on varmuuden vuoksi äkäinen meille molemmille. Onneksi flunssa päättyy aina jossain vaiheessa ;-)

Etätyömahdollisuus on ollut aivan mieletön pelastus tässä flunssan vaiheessa. Olen jaksanut paremmin, kun ei ole tarvinnut matkustaa. Enkä ole edes tartuttanut tautia työkavereihin, sillä skype-kokoukset eivät levitä pöpöjä.

Upeaa syksyn jatkoa! Jos flunssa iskee, kannattaa muistaa sinkin ja c-vitamiinin yhteisannostus. Parhaimmillaan sillä keinoin pääsee taudista huomattavasti vähemmällä :-)

Valo voittaa :-)

Tänään elämä on jo voitolla. Kevätflunssa huutelee ja kolottelee, vaatii jopa ylimääräisiä päiväunia, mutta siellä välissä on ihan mukavaa :-)

Tuntuu niin kesältä, vaikka on vielä toukokuu. Mukavaa, että pääsi tänään haistelemaan kesän tuoksua ja tuulia :-)

Kuvatkoon tämä minun intoani - vapautuneena flunssan pahimmasta kourasta, matkalla elämän vapauteen ;-) Kuvattu noin viikko sitten.

Ihanaa kesän alkua!