Sinivalkoista -haaste - Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Kiitos sinulle, Between Rikkaruohoelämää -blogista oikein ajankohtaisesta kuvahaasteesta! Haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin Tiiu ja ideana on löytää kuvia, joissa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa. Näissä minun kuvissani ne eivät aina ole pääroolissa, mutta näkyvästi esillä kuitenkin :-)

Suomessa joutuu harvoin liikkumaan niin tiheästi rakennetussa paikassa, ettei taivasta pääsisi ihailemaan melkoisen vapaasti. Juuri nyt taivas on paksun pilviverhon eristämä ainakin täällä meillä, mutta parhaimmillaan sininen taivas voi olla näkyvissä koko taivaan kannen alalta. Valkoiset pilvet eivät silloin haittaa yhtään.

Nuolihaukka koivet ojollaan, sillä edessä on saalis.

Tuulihaukan poikanen puolestaan kököttelee kauniissa säässä vauvahaituvat päässä vielä päässään heiluen.

Kaunis sininen taivas heijastuu ihanasti myös lukemattomista järvistämme. Tyyni kaunis päivä korostaa heijastuksia ihanasti. Nokikanan valkoinen nokka ja otsapeili edustaa tässä valkoista :-)

Kuuma, tyyni päivä houkuttelee myös korentoja poseeraamaan.

Meren heijastama sininen on vihreämpää, mutta aaltojen vaahdot ihanan valkoisia. Kansallislintumme laulujoutsen on tietenkin valkoinen. Suomalaisuutta sekin.

Haarapääskyssä on kauniit sinisen ja valkoisen sävyt. Ne erottaa paremmin, silloin, kun se asettuu hetken levolle.

Talvella saamme hyvällä tuurilla ihailla jään ja lumen valkoista ilottelua.

Sinitiainen on pukeutunut sinivalkoiseen asuun pienellä keltaisella lisällä.

Näissä sinivalkoisissa merkeissä toivottelen sinulle oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Sinivalkoisen haasteen säännöt:

• kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu / Puutarhahetki-blogista)
• tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
• haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
• käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista -haaste 2020 kommenttikenttään.
• Voit osallistua haasteeseen myös instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki.

Haastan mukaan kaikki teidät, jotka ette ole vielä haasteeseen vastanneet!

Vuoden ensimmäinen nuolihaukka

Tänään olin aivan innoissani kaikesta maiseman täyttävästä vihreästä lähtiessäni työpäivän jälkeen kameran kanssa liikkeelle. Uskoin kuvaavani maisemia, mutta ainoat kuvani otin nuolihaukasta, joka oli ehdottomasti tämän vuoden ensimmäiseni. Tai itse asiassa niitä oli kaksi, joten saattaa olla, että minulla on kuvia kahdestakin eri haukasta, mutta hälläpä väliä.

Säätiedotuksessa luvattu puolipilvisyys kääntyi pian melkein kokopilviseksi ja suurin osa retkestä sujui ihan ilman kuvanottoyritystäkään ;-) Mutta luonnossa oleminen oli jo sinänsä rauhoittavaa. Kannatti käydä :-)

Hiiren hiljaa nämä nuolihaukat liitelivät taivaalla. Pari kertaa hieman lähempänä ja sitten huomattavasti kauempana. Taaskin kannatti ensin kuvata ja ihmetellä vasta sen jälkeen, mitä sitä oikein tuli kuvattuakaan.

Ihanaa kesäistä viikonloppua! Juhlitaanko teillä koulujen päättymistä?

Nuolihaukka korentojahdissa

Kurkien lisäksi lintutornilla oli eilen muutakin säpinää. Nuolihaukka syöksähteli vauhdilla tornin ohi useaankin kertaan. Sen kuvaaminen ei ole helppoa terveilläkään käsillä, saati sitten tämän kipsatun pötkylän kanssa, joka ei millään asetu sellaiseen hyvään tukiasentoon. Onneksi nuolis jaksoi kurvailla ohi useamman kerran, joten muutaman kuvan kerran pääsin kömpelönäkin mukaan.

Nuolihaukkahan on pieni haukka, pituus Luontoportin mukaan 29-35 cm. Täsmälleen sama pituus kuin mikä löytyy samalta sivustolta kesykyyhkyn kohdalta. Nuolihaukka on vain vauhdikkaampi :-) Nuolihaukan ravintoa ovat ainakin korennot, joiden perässä se syöksyileekin hurjaa vauhtia. Luontoportin mukaan se syö myös pikkulintuja. Eilen se kuitenkin tyytyi korentoihin.

Korennot eivät liiku kylmässä ja varjoisassa, joten nuolihaukkakin pysyy silloin aloillaan tai vain vaihtaa paikkaa parempaan. Syöksyily alkaa taas kun aurinko alkaa päästä pilven takaa esiin lämmittämään.

Kaukaa kuvattuja

Tässä keräilyerää yksittäis- ja kaksittaiskuvista. Ensin pikkulepinkäinen. Helge tunnisti lintutornilla linnun ja luotan hänen vankkaan osaamiseensa. Tässä pikkulepinkäinen on saalistanut korennon. Kirjasta luin, että se syö myös hiiriä ja myyriä, vaikkei ole varpusta isompi. Aika peto noin pieneksi otukseksi... Kuvat ovat taas kaukaa (kumma, etteivät tule viereen poseeraamaan) ja rajausta on tehty paljon. Klikkaa kuvat hieman isommiksi.

Nuolihaukasta en ole saanut priimakuvaa, mutta tässä tunnistettava versio. Kovin montaa kuvausmahdollisuutta en ole vielä saanut, joten tulevaisuudessa toivottavasti häämöttää paremman kuvan aika :-) Pieni koko ja pään kuviointi varmistavat tunnistuksen. Kuva kaukaa...

Ja sitten se haukka, joka tuli ja meni yhtä yllättäen ja jota veikkaan varpushaukaksi. Kuva suhru, mutta laitettakoon se tänne vain lisämausteeksi. Haukka yllätteli minua aivan hevoshakojen vieressä...

Se tavallisin haukkavieras on ruskosuohaukka. Sekään ei tule lähelle ja ilmestyy aina yhtä yllättäen. Hienoja nämä isot petolinnut, vaikkeivät niitä helpoimpia kuvattavia olekaan. Vaan aionpa opetella senkin. Harjoitusta lisää vaan ;-)