Ihanaa ja parempaa uutta vuotta sinulle ja läheisillesi 💖☕🌿

Uusi vuosi käynnistyy vihdoin vauhdilla. Kotimaiset kollegat ovat monin paikoin lepäilleet loppiaiseen asti. Kansainvälisesti loppiainen ei ole kuitenkaan mitenkään pysäyttävä 'pyhä', joten monen monessa valtiossa arki suhaa eteenpäin meidän pyhistämme huolimatta.

Tyttären kanssa suunnittelemme yhteistä matkaa keväälle. Ihanaa, että on jotain niin kivaa odotettavaa 💖

Piharuokinnalla on kuhinaa. Sini- ja talitiaiset ovat pikkuvarpusten kera vakiovieraita. Viherpeippoja ja vihervarpusia riittää myös mukavasti vierailulistalla.

Punatulkut ovat kuitenkin suurena parvena valloittaneet omenapuun ruokinnan - ihan mahtavan iso ilo silmille! Punatulkkujen lisäksi ruokinnan vakiovieraita ovat mm. närhet, mustarastaat, oravat sekä vähemmän toivotut varikset, naakat ja harakat.

Tärkeintä ei talvella ole, mikä ja kuka olet. Tärkeintä on se, uskallatko ottaa paikkasi ruokinnalla ja pitää oman tilasi. Kun kamppailu omasta elämästä on ohi, on taas tilaa herkuttelulle: ystävällisyydelle, armollisuudelle ja melkein loputtomalle anteeksiannolle 💖

Koska oma elintilani on turvattu, toivottelen sinulle mitä parhainta alkanutta vuotta! Lämpöä, rakkautta, välittämistä ja turvaa. Ja heti, kun tuntuu hyvältä, välitetään isosti muistakin 💖😍💖🥰💖😍💖☕💖

Närhet ruokailulla ja uuden äärelle siirtymistä

Poika tuli seuraksemme pariksi vuorokaudeksi. Olipas mukavaa vaihtelua arkeen niin meidän kuin koirankin mielestä. Koira oli itse asiassa aivan mahdottoman täpinöissään 💖

Yläkerran vierashuone on matkalla valmistumiseen (tyttären entinen huone). Sinne on kuitenkin kärrätty kaikki normaalin elämän ylimääräinen tavara. Kuten kuolinpesien tavarat. Nyt huoneessa on enää jonkin verran vanhaa tavaraa ja siellä voi myös yöpyä piharakennuksen ohella. Vuodesohva on paikoillaan, samoin vanha lipasto on löytänyt tiensä huoneeseen. Kyllä tämä tästä 👍

Sukkatehdas puksuttaa sukkia, kuin mitään muuta ei voisi muka tehdä. Sukkien neulominen on minulle kuitenkin äärettömän terapeuttista puuhaa. Sukat löytävät kotinsa aina kuitenkin jostain 👍

Kaivelin vuosien takaisia valokuvia ja löysin ihania närhien kuvia. Elämä on vain ihanaa, kun jaksaa katsella huomista pitemmälle 💖

Tässä vanhoja kuvia pihan närhivieraista. Vanha koivupölli viehätti vierailijoita. Nyt se on tikkojen jäljiltä niin huonossa kunnossa, ettei se ole enää edes pystyssä.

Nyt närhet vierailevat ruokailuautomaateilla ja maassa ruokailupisteiden alla.

Koira ei enää kuule kaikkea. Minä yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä muistan. Kuulon menettäminen voi olla iso ja hankala juttu, tai sen kanssa voi vielä tulla toimeen. Minä etsin yhteistyön mahdollisuutta.

Harmaita hiuksia

Kelit ovat olleet kovia. Tänään aamupäivällä ulkona oli mittarin mukaan vielä -31 astetta ja iltapäivällä klo 16 aikoihin lämpötila oli edelleen peräti -27 astetta. Onneksi ei tarvinnut liikkua minnekään sen enempää autolla kuin kävellenkään. Koiran kanssakin käytiin vain ihan minilenkit, ylimääräiset kävelyt lykätään parempiin keleihin.

Eilen päivällä oli hieman lauhempaa ja uskaltauduin kovasti pukeutuneena kameran kanssa luontoa ihailemaan. Kovilla pakkasilla kameraa ei voi tuoda ulkoa sisään tuosta vain, vaan se pitää sulkea ulkona esimerkiksi muovipussiin, joka tasoittaa kondensoitumista ja estää kameran vahingoittumisen. Kun kamera on jäähtynyt sisätiloissa muovipussissa pari tuntia, sen voi vihdoin ottaa huoletta käyttöön.

Keli oli yli 20 asteen pakkasessa kaunis, mutta ulkoilua rajoittava. Aurinkokin matkaa tällä hetkellä melkoisen matalalla kaarella, joten valon saatavuus on melkoisen heikkoa. Minun innostuksen lähteeni valokuvauksessa on juurikin valo. Harmaa pilvisyys ja vähäinen valo eivät ole minun juttujani.

Aurinkoisen iltapäivän löytö oli naapurin koivussa lepäillyt närhi, joka lepäili rauhallisen oloisena aurinkoisella oksalla.

Asiasta kukkaruukkuun: Olen miettinyt kovasti viime aikoina harmaita hiuksia. Olen peitellyt niitä päässäni pienen ikuisuuden, ehkäpä peräti kymmenen vuotta. Peittely on käynyt vuosi vuodelta yhä haastavammaksi. Kunnon peittelyyn tarvittaisiin jo värjäys vähintään kahden viikon välein (oma arvioni). Siitä huolimatta harmaa juurikasvu pöllähtelee näkyviin räikeästi tämän tästä ja peittely alkaa tuntua jo hullun hommalta.

Harmaiden hiusten vapauttamiseen vaikuttaa ainakin kaksi seikkaa. 1) Miten itse suhtaudun ja sopeudun harmaisiin hiuksiin ja 2) Miten muut suhtautuvat ja millaista palautetta niistä saisin. Olen luvattoman herkkä muiden mielipiteille ja muiden palautteelle, joten ei kannata alkaa teeskennellä, ettei muiden mielipiteillä muka olisi väliä.

Kampaajani kanssa olen aloittanut kokeilun harmaiden hiuksien vapauttamisesta. Hiuksia värjätään, mutta vain osin. Osin juurikasvu saa jäädä näkyviin. En ole yhtään varma, miten tähän suhtaudun - ehdotus tavoitteesta oli toki omani, käytännön ratkaisuehdotus kampaajani.

Harmaisiin hiuksiin liittyy (etenkin naisten kohdalla) jonkinlaista luovuttamisen mielikuvaa. Kun ei ole  aavistustakaan, millaista työtä harmaiden hiuksien peittely jossain vaiheessa oikeasti vaatii ja miten itsepäisesti, vääjäämättä ja vastustamattomasti hiusten harmaantuminen etenee, kun on edetäkseen, harmaiden hiusten vapauttaminen saattaa tuntua luovuttamiselta. Mutta erityisesti työelämässä se vaatii naiselta aikamoista rohkeutta. Mielikuvia vastaan taisteleminen voi olla rankkaa hommaa.

Seuraan päivä ja viikko kerrallaan, miten oma asennoitumiseni itseeni ja ulkomuotooni elää uuden vapautusprojektin myötä. Jollen kestä olla omissa nahoissani, palaan vanhaan hyvään värjäysnaamiointiini. Jos muilta tuleva sanallinen ja sanaton palaute on liian tyrmäävää (mikä on siis minun tapauksessani edes vähän), palaan varmaankin miellyttämään muiden mielipiteitä värjäämällä taas hiuksiani entistä tiuhempaan tahtiin.

Jos sen sijaan tähdet osuvat kohdilleen, löydän harmaiden hiusteni sävyistä jotain potkua uuteen elämänvaiheeseen. Saapas nähdä, miten tässä käy.

Mitä sinä ajattelet naisten harmaista hiuksista? Onko mielessäsi ehdotuksia harmaiden hiusten ja dynaamisen mielen ulkoasun yhdistämiseen? Mitä itse olet tehnyt tai aikonut tehdä?

Närhi lauloi harakkaa

Putin oli taas päivällä Matin kimpussa, mies huomasi tilanteen ja rykäisi pelin poikki. Huoh.

Nostan tähän esille yhden pihassamme vierailevista närhistä. Niitä on vaikea erottaa toisistaan, joten niiden nimeämiseen ei ole mitään erityistä syytä. Paitsi että juuri tämä yksilö lauloi harakkaa. Kuvittelin harakan päivystävän lähellä, mutta sitten omenapuuhun lennähti tämä närhi ja alkoi matkia harakkaa. Todella uskottavasti matkikin. Matkiminen on nähtävästi yksi niiden lahjakkuuksista eli supervoimista. Oli siinä vieressä ihmettelemistä tuossa tilanteessa.

Närheä on ollut vaikea saada kuvausetäisyydelle. Se ei yhtään tykkää läsnäolostani. Nyt vihdoin luovutti hieman varovaisuudestaan.

Olen heitellyt ennen kuvaushartauksia hangelle pähkinöitä närhien houkuttelemiseksi. Muutaman kerran se (närhi) on salaman nopeasti käynyt nappaamassa pähkinän nokkaansa ja paennut saman tien pois. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa ottamaan muutaman kuvankin 👍.

Isän hoivakodissa koronarajoitukset jatkuvat. Pääsin erityisluvalla vierailemaan hänen luonaan lyhyesti. Muistisairaalla kulunut tauko on tuntunut pitkältä. Nyt täytyy yrittää 'murtautua' hoivakotiin säännöllisemmin eikä vain tyytyä yleisiin karkoitusohjeisiin. Taas piti isän kanssa hieman aloittaa kaikkea alusta, mutta hyvinhän sitä juttua sitten riitti 🥰.

Tänään aamulla töissä oli upea palaveri taidokkaan ja ystävällisen kollegan kanssa. Niistä minä saan voimaa, onneksi heitä on olemassa 💝.

Iltapäivällä koiran kanssa lenkille lähtiessä ulkona oli peräti 8 astetta lämmintä! Heikosti auratut kävelyreitit olivat kuitenkin vielä jäisiä ja lainehtivat vedestä. Kävelyreissut vaatisivat kengiltä nastoja ja vedenpitävyyttä. Sekä tietenkin kävelyyn soveltuvaa keveyttä. 

Kunpa joku joskus tekisi laskelman siitä, kuinka paljon kävelyreittien auraamisessa pihtaamisessa säästyy rahaa ja kuinka paljon vähentynyt ulkoiluhalu ja liukkaassa tapahtuneet onnettomuudet aiheuttavat välillisesti lisäkustannuksia. En usko, että kävelyreittien auraamisessa pihdatut summat kääntyvät voitoksi. Laskelmien perusteella voisi jokin osaava taho tehdä suosituksia hyvän auraustason suhteen.

Tiistaikin on toivoa täynnä. Ihmiset tekevät onneksi paljon hyvääkin ja se kantaa hedelmää muille ihmisille. Silläkään ei ole niin väliä, mihin suuntaan ja kuinka paljon hyvää jaksaa pistää eteen päin. Kaikki lasketaan. Kaikesta hyötyy joku tai useampi. Minua huolettaa kansainvälisen tilanteen lisäksi kotimaassa poreileva epävarmuus ja osittainen pelko/voimattomuus. Naapuriakin pitää tukea ja auttaa näinä päivinä. Tulevaisuudessa joskus ehkä iloisesti ihan kaikkina päivinä.

Iso halaus sinulle, joka haluat ottaa sen vastaan. Jaksetaan yhdessä 🧡.

Todellinen rohmujen rohmu!

Kun mikään ei riitä - se voisi olla syksyisen närhen tunnuslause 😂. Kupu täyteen pähkinöitä ja nokkaan vielä täysi lasti ja sitten varastoimaan! Yksi närhistä oli niin ahne, että sitä pääsi kuvaamaankin pihakasvillisuuden takaa. Kaksi muuta lennähtivät aina pois, kun liikahdin. Ja valitsivat tietenkin ruokailualustakseen aina juuri sen paikan, joka oli kaikkein kauimpana minusta. Kuvaamaan päästäkseen oli siis ihan pakko liikahtaa.

Tässä on vielä pientä maltillisuutta pelissä.

Mikä määrä pähkinöitä nokassa!

Aina kaikki pähkinät eivät edes mahtuneet mukaan nokkaan.

Ja taas vedetään pähkinöitä ihan nokan täydeltä 🤭 Ei se uskonut, ettei ruoka lopu.

Tänään vein närhelle ruokaa kannon nokkaan, mutta orava huomasi apajan ensin ja tyhjensikin sen melkein kokonaan. Monen monta ruuan piilotusreissua se joutui tekemään, ennen kuin (melkein) kaikki pähkinät oli saatu piiloihin. Piilotus oli hivenen vaikeaa, sillä maa oli jäätynyt.

On tuosta luonnosta vaan iloa ihan mielettömästi :-) Mahtavaa viikonlopun jatkoa!

Ihana ahmatti :-)

Jos säätiedotukset voisi haastaa helposti oikeuteen, minä varmaan tekisin sen. Olen tympääntynyt siihen, etteivät sääennusteet osu paikalleen edes seuraavaan päivään lähimaillekaan :-(

Ilmatieteenlaitoksen ennusteiden mukaan tänään piti olla puolipilvistä ja vasta iltapäivällä ropsauttaa lunta hieman. Toisin kävi. Puolipilvisyys loppui jo aamupäivästä ja sankan pilvisyyden seuraksi saapui pian lumisade. Onneksi olin aamulla kuolemanväsynyt enkä lähtenyt vuosilomapäivää viettämään mihinkään kauemmas. Ei ollut yhtään sellainen päivä.

Mutta koska säälle ei voinut mitään, sovittelin päivän suunnitelmani sään mukaiseksi. Aamupäivällä kuvasin pihan lintuja. Närhiä vieraili pihassa kerrallaan jopa kolme kappaletta. Yksi niistä oli ihan rohkea eikä paennut aina paikalle saapuessani.

Ahne kuin mikä 🤣

Mongolianvaahteran korkea kanto toimii talvisin satunnaisena ruokinta-alustana - vain silloin, kun olen pihalla kuvaamassa.

Varsinaisia hamstereita nuo närhetkin. Olen lukenut, että keräävät ruokia puihin, mutta ainakin yksi näistä piilotti pähkinöitä ihan pihalle maahankin. Hätä keinot keksii ;-)

Heikkoa nukkumista ja närhiä

Olen nukkunut huonosti viime öinä. En keksi muuta selitystä kuin hektinen työvaihe. Tämänkin vuoksi kiire töissä ei voi olla ikuista. Työ tarvitsee tekijäänsä ja jatkuva kiire puolestaan syö jokaista tekijää.

Pihalla vierailee muiden muassa kaksi närheä. Eivät ole varsinaisia seuralintuja ja jää kuvattavaksi, mutta niiden seuraaminen ikkunankin läpi on jo riemua. Ulkosalla seuraamisen lisäilona on niiden terhakkaan äänen kuuleminen. Tosin näköhavainnot ovat ulkona taas tuon varovaisen linnun kanssa harvemmassa.

Harmaassa ulkoilmassa voi harmitella sitä, mitä ei pääse kuvaamaan ja tekemään. Tai sitten päinvastoin voi iloita niistä mahdollisuuksista, mitä on käytössä. Osittain tämä ajattelun valinta on luontainen, mutta siihen voi myös vaikuttaa ajattelun harjoittamisen kautta. Kummalla tavalla sinä haluaisit ajatella?

Linnun kupu täyttyi nopeasti ja pähkinänpalasia hävisi kupuun melkoista vauhtia. Pian se lensi jonnekin piilottamaan saalistaan ;-)

Mahtavaa viikon jatkoa!

Närhi tuli taas vakiovieraaksi :-)

Talven lähestyminen on tuonut meidän pihaamme sellaisia vieraita, joita siellä ei kesällä näe. Osin ehkä senkin vuoksi, että kaikissa puissa ja pensaissa ovat kaikki lehdet tallella ja näkyvyys on heikko. Mutta osin myös ihan vain vuodenajan ansiosta.

Tänään ehdin seurailemaan (odotellessani hetken seuraavan palaverin alkamista) pihassa hääräävää oravaa. Se kävi ihan kuumana pihan lintujen ruokintalaitteiden kanssa. Keräsi suuhunsa lastin auringonkukansiemeniä ja kiiruhti sitten johonkin päin pihaa piilottelemaan ja jemmaamaan niitä. Palasi oitis takaisin ahmimaan lisää siemeniä ja syöksyi samantien taas piilottelemaan niitä.

Jossain vaiheessa se syöksyi selvästikin jonkin pikkulinnun perässä ensin ruokintalaitteille ja sitten siitä eteenpäin omenapuun oksille. Ottikohan tintti sen jemmaaman siemenen? Orava palasi kohta takaisin ruokintalaitteille toistamaan maneereitaan.

Pian huomasin toisenkin oravan. Ne eivät tulleet toimeen keskenään, eivät edes yrittäneet. Toinen jahtasi toista vimmalla ja apinan raivolla (en tiedä, mistä tuo sanonta tulee). Aggressiivisuus oli ilmassa paksuna ja tukevana, melkein käsin kosketeltavana huuruna.

Viime sunnuntaina kävin ulkoiluttamassa kameraa hetken verran ja pihan sinitinttien lisäksi kuvattavaksi suostui alueen närhi. Metsässä olen kuunnellut niitä kesästä asti (keväällä metsä jäi vähemmälle) ja viime viikkoina nekin (kaksi kappaletta) ovat löytäneet tiensä kotipihallemme. Siellä en saanut niistä kuvia, mutta naapurustokävely tuotti tilaisuuden. Ovat ne vain niin upeita lintuja :-)

Sembramännyn oksan päässä oli jotain kutsuvaa. Siihen piti ihan paneutua :-)

Närhi lensi mahdollisimman piiloisiin paikkoihin. Jostain kulmasta kuvan saattoi päästä ottamaan niin, että närhikin mahtui kuvaan :-)

Työpäivän jälkeen on jo aika hämärää etenkin pilvisellä kelillä. Sieniretket työpäivän jälkeen eivät tule enää kyseeseen, tiivis kuusimetsä on sitäkin pimeämpi. Täytyy tyytyä talsimaan ihmiselle rakennettuja reittejä. Hieman tylsää, mutta onneksi on olemassa viikonloput :-)

Valo kävi - niin myös närhi

Päivääkään en antaisi joululomastani pois, mutta yhtäkään päivää en enää ottaisi sitä lisää. Nyt akut on ladattu tulevan viikon töitä ja tulevan vuoden suunnittelua varten. Odotan mielenkiinnolla alkavaa vuotta ja sen myötä avautuvia uusia päiviä ja uusia mahdollisuuksia :-)

En aio jäädä odottelemaan, että mahdollisuudet tulla tupsahtaisivat jostain syliini. Tiedän paremmin, niin ei todennäköisesti tapahdu. Täytyy siis etsiä ja luoda tilaisuuksia uusille jutuille aktiivisesti ihan itse. Mieli avoinna, nautiskellen ja kokeillen uusia pieniä siirtymiä uusille (epämukavuus-)alueille. Jättäen aikaa kokeiluista palautumiseen ja kokemusten arvioimiseen. Ei kiirettä, mutta vauhdilla kuitenkin ;-)

Kaksi kaunista, valoisaa päivää olivat upea lahja tähän vuoden aikaan. Ensimmäisen päivän valo oli herkkää ja utuista tummien pilvien välistä. Toisen päivän valo oli häpeilemättömän suoraa ja miltei röyhkeää. Juuri sitä, mitä ei osaa odottaa joulukuun viimeisiin päiviin. Ihanaa :-)

Linnut viihtyvät ihanasti omassa kotipihassamme kaiken ruokinnan äärellä, mutta valo ei juurikaan riitä valokuvaamiseen hyvälläkään kelillä tähän aikaan vuodesta. Aurinko ei vain nouse riittävän korkealle. Viimeistään helmikuussa alkaa kuvaaminen varmasti sujua täällä kotonakin. Siihen asti tyydytään ruokkimaan ja ihailemaan lintuvieraita - ja oraviakin. Närhiä käy pihassa ainakin kaksi säännöllisesti. Nämä närhikuvat on otettu kuitenkin meidän pihaamme valoisammassa paikassa.

Aina yhtä ihana ja terhakka lintu. Komeat värit ja vastustamaton ääni ;-) Valitan kuvien mallin pönötystä. Parempaan ei suostunut ;-)

Meillä näyttää ihan talvelta :-)

Kauan kaivattu aurinko näyttäytyi tänään vihdoin. Välillä vain valona pilvien aukkojen välistä ja välillä suorana auringonpaisteena. Eilen iltapäivällä alkanut lumisade ehti kertyä lähes kymmenen sentin paksuiseksi kerrokseksi. Tänään oli siis aurinkoa ja pakkasta.

Kiitän vihervarpusia siitä, että ne tulevat pihallemme säännöllisesti. Ne jaksavat keskustella kauniisti ja paljon. Niiden konsertti on iloa korville ja mielelle. Ne löysivät pihaamme kunnolla viime talvena ja palasivat tänne onneksi taas täksikin talveksi. Toki niitä on kuulunut ja jopa näkynyt kesänkin aikana.

Närhi ei kuulosta ollenkaan yhtä kauniilta ja on monen pienen vihervarpusen kokoinen. Se on arka ja valikoiva. Tänäänkin kävi syömässä, kun olin sisätiloissa. Kun olin ulkona, se kävi parkissa milloin omenapuussa, milloin kuusessa. Syömään ei malttanut kuitenkaan tulla. Mahdottoman tervetullut vieras sekin :-)

Niinkuin kuvista näkyy, meillä näyttää ihan talvelta :-) Keskiviikoksi on luvattu taas jo lämpöasteita, joten ohimenevää kauneutta tämäkin on. Mutta nyt siitä kannattaa nauttia :-)

Tämä oli kaunis ja palkitseva päivä! Huomenna aloitetaan joulukuu. Oletko hankkinut tai saanut joulukalenterin? Minun joulukalenterini on ilmatieteenlaitoksen sääennuste. Jännittävää nähdä, pääseekö seuraavana päivänä kuvaamaan vai ei :-)

Nautinnollista joulukuun alkua!

Närhiä ja mustarastaita - ja mahdottomasti muitakin lintuja

Viime kesä sujui hyvin. Ei tullut isoja vastoinkäymisiä ja reilun kolmen viikon mittainen loma riitti oikein mainiosti. Jos ja kun kesä ei sujukaan hyvin, kesälomaan ahdetut odotukset vuoden rentoutumisesta ja kiireen nollaamisesta eivät välttämättä täytykään. Siitä käynnistyy helposti ikävä väsymyksen, stressin ja lepäämättömyyden kierre. Elämän stressivaiheita ei oikein voi ennakoida eikä etukäteen vähentää. Isot murheet tulevat, kun ovat tullakseen.

Tämän kesän onnistumiseen vaikutti ensinnäkin edellinen kesä. Se sujui hyvin ja loman määrä vastasi käytännössä tarvetta. Niistä lähtökohdista on aina hyvä ponnistaa eteenpäin. Suru tai onnettomuus itsellä tai lähipiirissä syö voimavaroja ja vaikeuttaa lepäämistä. Nyt ei niitä murheita ole ollut pariin vuoteen ja se elvyttää kummasti.

Se, mihin voi vaikuttaa itsekin, on lepäämisen ja loman jaotteleminen muuallekin kuin kesään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tarvitsee aikaa palautumiseen. Kunnon loma kerran vuodessa ei enää riitä. Lomia pitää saada muuallekin, vaikka pieninä pidennettyinä viikonloppuina. Ennaltaehkäisy toimii tässäkin paremmin kuin jälkikorjaaminen.

Loma ei tarkoita minulle vain lomaa töistä, vaan ennen kaikkea lomaa arjesta. Se puolestaan voi tarkoittaa itse kullekin ihan eri asioita. Minä tarvitsen poistumista kotoa. Ainakin osaksi aikaa lomaa.

Lomattomana aikana otan taukoja arjesta käymällä etäpäivinä pihalla kuuntelemassa lintumaailman ääniä. Ei vie paljon aikaa :-) Tai keskittymällä kympin edestä koiran kanssa leikkimiseen. Tai ulkoiluttamalla kameraa jossain lähellä.

Mikä on sinun tapasi irrottautua arjesta ja ladata akkujasi?

Asiasta sukkaruukkuun: Harakka jahtasi närheä ensin naapurin jalomännyn ympäri ja sitten toisen naapurin kuusen ympäri. Sinne oksalle se (närhi) jäi sitten päivystämään ja ihmettelemään jahdin jälkeen.

Naapurien orapihlaja-aidat kutsuvat luokseen lintuja toisensa jälkeen. Tässä mustarastas marjojen kimpussa :-)

Lokakuu alkaa hivutella puolta väliä. Mustarastaita riittää meillä enemmän kuin koskaan. Ihan mahdottomasti. Vihervarpuset parveilevat, samoin tilhet tulevat ja menevät parvissa edes- ja takaisin. Räkättirastaat ovat myös innostuneet naapuriaidan marjoista. Pikkuvarpuset ja tiaiset näkyvät ja kuuluvat jatkuvana ruuhkana. Käpytikka huutelee aina johonkin väliin. En muista näin ruuhkaista syksyä aikaisemmin. Johtuneeko siitä, että nyt olen etätöissä ja läsnä niin paljon?

Millä syysfiiliksillä sinä kuljet?

Nälkäinen fasaani ja närhi taas kerran :-)

Kaksi naarasfasaania on hengaillut meidän 'siilipihallamme' muutaman päivän. Aina kun olen yrittänyt kiertää lintujen ruokintapaikan kauempaa, jompi kumpi naaraista on hipsinyt liikkeelle. Ei kauas. Kun olen perääntynyt, ovat jääneet sinne ruokaa etsimään, olettaisin.

Tänään törmäsin taas naaraisiin, kun olin ulkoiluttamassa kameraa tuossa pihalla. Myöhemmin lisäsin kuorittuja auringonkukan siemeniä yhteen tyhjentyneeseen ruokailulaitteeseen ja huomasin yllätyksekseni pulleamman naaraan siinä ihan vieressä, se jopa lähestyi minua. On kyllä tasan ensimmäinen minua koskaan lähestynyt fasaani kumpaakaan sukupuolta. Se oli varmasti todella nälkäinen.

Se tuijotti ruokailulaitteen täyttöäni ja päätin pudotella sille myös hieman siemeniä maahan. Se ei peruutellut eikä pelästynyt, vaan seurasi katseellaan jyvien putoamista maahan. Ruokintapiste on tänä vuonna omenapuun ja pensasrivistön välissä, käytännössä melkein noissa pensaissa kiinni. Ruokintapisteen alusta on ollutkin putipuhtaaksi siivottuna viime aikoina, fasaanit ovat varmaankin olleet asialla.

Monen talven lumikerrosten nöyryyttämä vanha norjanangervo on taipunut maahan asti niin, että sen alle jää ikään kuin pieni tunneli. Sieltä tuo fasaanirouvakin saapui. Viskoin vielä hieman lisää siemeniä vielä sinne pensaiden alle ja rouva alkoi nokkimaan ruokaa vauhdilla. Malttoi vielä pysyä paikalla kauan. Olipas jotenkin koskettavaa...

Minä tietenkin keskustelin sille koko ajan, niin kuin kaikille muillekin eläimille :-) Ei tuo kavahtanut edes sitä :-)

Lisäksi pääsin kuvaamaan yhtä pihan närhistä. Ja aurinkokin paistoi :-) Ei ollenkaan hullumpi päivä :-)

Närhi ja talven tuloa

Tänään alkoi lyhyt, mutta sitäkin tervetulleempi loma. Viimeisten viikkojen tehopuskemiset ovat olleet tiukkoja rupeamia, mutta silti kannattavia urakoita. Loma tulee juuri siihen hetkeen, milloin kaipaan sitä eniten :-)

Jokainen puoliaurinkoinenkin päivä on tehnyt tästä syksystä mieluisamman. Valo saa loputkin värit hehkumaan :-)

Närhet keräävät pähkinöitä myös talven varalle. lentävät sitten piilottamaan niitä ;-)

Tuulinen sää tekee hallaa jopa närhen tyylikkyydelle ;-) Pään töyhtö nousee syystuulessa nopeasti 'pääosaan' :-)

Ihanaa syystalven viikon jatkoa!

Eläimiä piharuokinnassa :-)

Aurinko vilautti itseään pari kertaa pilvipeitteen rakosista ja melkeinhän siinä häikäistyi :-)

Oravat ovat vihdoin löytäneet oman ruokintapaikkansa. Toinen oikein rutiinilla ja toinen hitaasti, kovasti ihmetellen. Rutiiniorava alkoikin hamstraamisen ja tunki posket täyteen pähkinöitä. Loikki sitten pitkin pihaa ja kaiveli pähkinöitä piiloon nurmikkoon, perennapenkkiin ja pensaiden juurille. Kun vihdoin sain työt siihen malliin, että arvasin piipahtaa pihalla kameran kanssa, orava oli jo lähtenyt matkoihinsa.

Sen sijaan pensaiden takaa lähti porukkaa liikkeelle, kun tulin lähelle. Rusakko lönkytteli edellä ja fasaaniuros ihan siinä tuntumassa perässä. Mustarastas hyppeli lähellä ihan omia touhujaan.

Talipallot olivat yllättäen kadonneet parempiin suihin melkein kokonaan ja pari ruoka-automaattiakin ammotti tyhjyyttään. Toinen niistä oli närhien suosima pähkinämaatti. Huomasin sen siitä, kun närhet kävivät oravien ruokapaikan luona talipalloja hakkaamassa. Jos se oli paras ruokapaikka, niin pähkinämaatin oli melkeinpä pakko olla tyhjänä.

Tämä närhi noukki maasta sinne pudonneita pähkinöitä ja pähkinän palasia. Valo riitti kuvaamiseen niukin naukin...

Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua!

Elämä ihan ok, vaikka marraskuu ;-)

Minulla on maailman paras hammaslääkäri - onneksi :-) Tänään oli aika hammaslääkärille, enkä hermoillut yhtään - ei siis tyypillistä minua. Hammaslääkärin rauhoittava hymy ja ystävällinen ääni hänen kutsuessaan minut sisään tekivät ihmeitä. Aikaisemmat superhyvät kokemukset vahvistuivat mielessä entisestään :-)

(Jos siis etsit Hämeenlinnasta taitavaa, asiakkaan monipuolisesti huomioon ottavaa hammaslääkäriä, voin suositella sinulle heistä parasta :-))

Närhi oli Aulangon syöttöpaikalla melkein kaksi viikkoa sitten. Tillariina raportoikin jo siitä omassa blogissaan aika päivää sitten - vierekkäin kun siinä kuvasimme. Minä pääsin närheen asti vasta nyt ;-)

Keli ei hellinyt tuolloinkaan, mutta närhipä ei siitä välittänyt. Minäkin olen yrittänyt lopettaa säitä vastaan sotimisen. Siinä ei pääse voittajaksi koskaan. Täytyy irroitella sään mukaan. Huonolla kelillä pääsee aina järjestämään varastoa parempaan kuntoon ;-)

Susannan sukkatehdas paahtaa isolla vaihteella. se ei riitä tosiharrastajien vauhtiin. Mutta ehkäpä muutama sukkapari löytää tiensä myös pukin konttiin. Viimeisimmät kutomukset olivatkin niin ihanasta langasta minun mielestäni, että päätin pitää sukat itselläni ;-)

Ihanaa viikon jatkoa!