Ensin minulla oli olevinaan selvä visio siitä, millaisia merkintöjä haluan tallentaa. Edetessäni kalenteria eteenpäin päädyin moneen kertaan miettimään valintoja uudelleen. Vaikka tuo vuoden 2009 kalenteri onkin aika niukoin tiedoin täytetty, askaroin moneen kertaan, mitä sieltä haluan tallentaa.
Vaikka olen tehnyt ihan mielenkiintoisen 'uraputken' elämäni aikana ja olen päässyt mukaan mielenkiintoisiin luottamustoimiin, tulin siihen tulokseen, että niistä en tallenna mitään. Enpä olisi uskonut päätyväni tähän. Jotenkin kuitenkin kaikesta siitä niihin käytetystä suunnattomasta aikamäärästä huolimatta tulin alle puolen vuoden kirjaamisen jälkeen siihen tulokseen, että nuo asiat eivät ole minulle tässä vaiheessa tärkeitä. Niissä ei ole mitään niin isoa tai hienoa, jota pitäisi muistella. Tärkeät, muistamisen arvoiset asiat ovat niitä ihan muita juttuja.
Olipa hyvä, että ryhdyin tähän nyt, enkä vasta 20 vuoden kuluttua! Nyt voin ihan oikeasti suunnata voimavarojani ihan eri tavoin kuin ennen tätä alkua. Toki olen kovasti työorientoitunut ja se on minulle edelleenkin tärkeää. Mutta se on tekemistä, joka tapahtuu nyt ja suuntautuu osin myös tulevaisuuteen. Nyt tiedän, etteivät nämä asiat ole elämäni huippujuttuja, enemmänkin vain eräänlaista välttämättöntä arkea voidakseni nauttia niistä kestävämmistä asioista enemmän. Työtä on kiva tehdä, mutten aio keskittyä muistelemaan niitä tekemisiäni.
Yksi kalenteri on päätynyt paperinkeräykseen. Ensi viikonloppuna taidan jatkaa tätä dokumentointia.
Siihen asti lumisempia hyvän viikon toivotuksia viime vuoden nokittelevien vihervarpusten kuvan kera :-)