Vastakkaiset tavoitteet ilman kofliktia - ihan mahdollista (katso kuva)

Tämä kuva puolentoista vuoden jälkeenkin jaksaa aina herättää hymyn huulille. Sahalaidaton kyy painelee yhteen suuntaan ja pieni muurahainen toiseen suuntaan - käärmeen selässä. Mahtava esimerkki siitä, että erilaisten tavoitteiden ei tarvitse aina johtaa konfliktiin. Sopu sijaa tekee ja tässä tapauksessa hidastaa myös muurahaisen matkaa. Silti kyy sen enempää kuin muurahainenkaan ei sinänsä menetä tässä tilanteessa mitään sellaista, minkä konfliktilla olisi voinut saada takaisin.

Vastakkainasettelua (usein tahatonta) tuntuu nykyään olevan aika paljon.

• Rokottautuneet vs, rokottautumattomat
• Etätöihin viehättyneet vs. läheisyydenkaipuisat kollegat
• Pitkiä lomajaksoja kaipaavat vs. lyhyistä lomapätkistä innostuvat
• Maskeja käyttävät vs. maskeista luopuneet
• jne.

Huomaan vastakkainasettelun itsestänikin, vaikken haluaisi sitä myöntää. Silloin harvoin kaupassa käydessäni minua jaksaa korveta ilman maskia liikkuvat, kovalla äänellä jatkuvasti kailottavat tyypit, jotka yskähtelevät tämän tästä. Maskien suojavaikutus kohdistuu ennen kaikkea muihin ja vasta sitten omaan itseen. Maskittomat mäyhääjät (olivat sitten rokottamattomia tai rokotettuja) näyttäytyvät minulle itsekkäinä ja muista piittaamattomina tyyppeinä. Tulevat ikävän usein vielä iholle ihan kirjaimellisesti. Näissä tilanteissa pääsen keskustelemaan oman itseni kanssa oikein syvällisesti.

Miten voisin olla armollinen maskittomia ja kröhiviä ihotuntumaan lähestyviä tyyppejä kohtaan ja luopua ärtymyksestäni, jopa kiukustani noissa tilanteissa? 

Kaikki ihanat ja vähemmänkin ihanat neuvot ja vinkit ovat tervetulleita!

Siedetään toistemme erilaisuutta!

Lentomuurahaisia

Tänään meillä lähtivät mauriaisten kuhnurit ja neitsytkuningattaret liikkeelle vapain siivin. Tavoitteena kuhnureilla on pariutua mahdollisimman monen kuningattaren kanssa. Kosiolennon jälkeen kuhnurit ovat tarpeettomia ja jäävät saalistajien armoille. Uudet kuningattaret etsivät pesäpaikkaa ja työläisiä, jotka huolehtisivat tulevista perillisistä.

Arvelinkin, että myös meidän patiomme alla voisi olla muurahaisten pesiä, mutta noiden lentomuurahaisten määrä yllätti hurjasti. Meno vaikutti kameran läpi katsoen sekavalta, eikä siihen tullut sen enempää ryhtiä eikä rakennetta kuvienkaan katselun jälkeen. Ihan kaaosmaisen oloista touhua ;-)

Isommat siivekkäät lienevät siis neitsytkuningattaria ja pienemmät kuhnureita. Mitä nuo kaikki muut muurahaiset tuolla touhusivat, on minulle vielä epäselvää. Siivekkäiden tärkein tavoite näytti olevan päästä mahdollisimman korkealle - vaikkapa muiden päälle - ja sieltä lentoon. Lentoon lähdötkin näyttivät yllättävän lentäjän itsensä, eikä meno ollut aina kovin tasapainoista ;-)

Ihanaa loppuviikkoa!

Yksityiskohtia - sunnuntaina oli kesä :-)

Löysin pojalle ihanan rauhallisen kalapaikan. Siellä oli hiljaisuutta korvien täydeltä. Vain käen kukkuminen ja pienempien lintujen laulu rikkoi välillä hiljaisuutta. Niin - ja niiden kalojen polskiminen :-)

Hieman soista oli järven ranta usein paikoin ja siltä näytti kasvillisuuskin.

Suopursu kukki kauniisti ja runsaasti rannoilla...

Järvestä parikymmentä metriä pois päin ja edessä oli joissain paikoin rutkasti mustikkaa (vain pari raakiletta näkyi) ja toisissa paikoin kuivempaa ja kukkivaa puolukkaa. Valkoisia kukkia siis riitti :-)

Kun lisätään joukkoon vielä kukissaan loistanut tupasvilla, niin valkoinen vaikutelma sen kuin vahvistuu :-)

Pyöreälehtikihokki kasvoi järven kuivemmalla rannalla. Pieni kuin mikä, onneksi huomasin :-) Kuvaamisen jälkeen surmasin kimppuuni käyneen hyttysen ja lahjoitin sen raadon kuvauspalkkiona kihokille :-)

Järven matalassa kohdassa uiskenteli ahvenia ja sammakon poikasia. Ilmassa pörräsi paljon erilaisia korentoja, mutta vain ruskohukankorento asettui kuvattavaksi. Tai siis aika monikin niistä ;-) Niitä siis kuvasin, muut korennot lepäsivät lentojen välissä jossain, mistä en niitä löytänyt...

Muurahaisia!

Heinisuo löytyy Rengosta ja jo aiemmin ohi ajaessani huomasin sinne osoittavat uudet, komeat kyltit. Hienoa - ei tarvinnut ryhtyä netistä ja kartoista etsimään reittiä sinne.

Kuraisen tien varrelta löytyi pieni pysäköintialue ja siitä oli viitoitusta eteenpäin Hämeen ilvesreitille. Ennen reitille lähtemistä harpoin metsään ison muurahaispesän luo - ja siellähän olikin eloa! Ei mitenkään niin virkeää porukkaa, enemmänkin tokkuraista ja heräilevää ensin muutamien muurahaisten verran ja sitten yhä useamman. Muurahaiset 'touhusivat' pesän päällä, mihin aurinko paisteli. Tämä on ihanaa kevättä, tämä :-)

Leppiksiä ja muurahaisia

Yritin bongata leppäkerttuja ja melkein hihkaisin ilosta, kun löysin niitä kaksi (myöhemmin huomasin, että kolme) samasta ohdakkeen nupusta. Valokuvatessani huomasin paikalla ruuhkaa, joten kuvasin lisää ja yritin arvailla, mitä oikein oli menossa. Paikalla oli myös muurahaisia, kaikki kiivaasti samassa pisteessä.

Meno näytti vähemmän ystävälliseltä. isompi leppäkerttu ei liikahtanut milliäkään mihinkään. Ajattelin, josko se on kuollut ja muurahaiset ovat siksi kiinnostuneita siitä.

Vaikka kuvissa ei sitä aina näy, paikalla pörräsi koko ajan ueampia muurahaisia. Välillä joku kiipesi isomman leppäkertun selkäänkin.

Kun muurahaisten määrä lisääntyi, pienempi leppäkerttu antoi periksi ja siirtyi takavasemmalle.

Sitten en voinut vastustaa mielihaluani tökkäistä leppäkerttua ihan hellästi, halusin nähdä, oliko se hengissä. Kolmannen (!) tökkäisyn jälkeen se taapersi seuraavaan oksan hankaan. Elosssa oli. Muurahaiset valloittivat leppäkertun paikan ja ymmärsin, etteivät ne olleet niinkään kiinnostuneita leppäkertusta kuin tuosta katkenneen nupun kohdasta. Ja silloin se välähti (toivottavasti oikein). Ketkäpäs muutkaan katkaisevat nuppuja noin kuin kirvat. Siis KIRVAT! Muurahaisethan laiduntavat ja lypsävät kirvoja - siksi ne olivat tässä kirvojen entisessä mutustelukohdassa paikalla. Leppäkerttu (seitsenpistepirkko) on puolestaan kirvojen pahin vihollinen - siksi se oli puolestaan paikalla...

Leppäkerttu lopetti murjottamisen aika pian ja palasi paikalle - aterioimaan nähtävästi.