Mustarastas lauloi 💖

Tänään näin taas lumikon - kahdesti. Yhtään kuvaa en saanut, mutta kohtaaminen oli iso ilo jo sinänsä 💖

Tänä viikonloppuna olin jonkinlainen touhupetteri. Tuli siivottua intensiivisesti, vaikken mikään siivoaja ole vieläkään. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni. Ja miehestäkin, joka osallistui touhuun ihan kybällä. Säännöllinen viikonloppusiivous on ollut minulle tähän asti kauhistus. Pyrin aktivoitumaan pitkin viikkoa, jottei viikonloppuna tarvitsisi uhrata kallisarvoista vapaa-aikaa hirmuisesti aikaa vievään siivoukseen. Siellä(kin) on minulla jokin kipupiste lapsuudesta ja nuoruudesta. Täytyy purkaa sitäkin tässä vähitellen 👍

Löysin itseni kuusen alta istumasta kameran kanssa. Aurinko paistoi ja linnut kävivät piharavintoloissa melkein ruuhkaksi asti.

Kuulin mustarastaan laulavan keväistä lauluaan 💖

Pihalla vierailee säännöllisesti ainakin kuusi, joskus jopa seitsemän mustarastasta. Tänään kuulin ensimmäisen kerran tänä vuonna mustarastaan keväistä laulun lurittelua. Kannatti istuskella kylmässä odottelemassa 🥰

Kuusitiaisen näin pitkästä aikaa. Enpä nyt tosin ole ruokintapaikan lähellä ollut niin kovin usein kärkkymässäkään. Silti kuusitiaisen kohtaaminen muutamaankin kertaan tänään tuntui todella kotoisalta.

Viherpeipot asettuivat kerrankin kuvausasemiin.

Töissä on ollut kiirettä ja ruuhkaa. Kovasti keskittymällä homma on pysynyt hanskassa. Omat onnistumiset ovat ruokkineet hyvää mielialaa, vaikkei niitä kukaan muu taida huomatakaan. Itselle on merkittävää, että ison kuuloisista haasteista selvisi sittenkin ihan inhimillisin panostuksin. Se tarkoittaa sitä, että olen oppinut paljon ja opittu on myös vakiintunut melkein perusosaamisekseni eikä sitä tarvitse herätellä ja synnyttää kerta kerran jälkeen uudestaan. Hyvä minä 💖

Viikon kuluttua lähdemme tyttären kanssa lomalle. Juhlimme molemmat pyöreitä vuosia lahjoittamalla itsellemme lomamatkan muualle viikon ajaksi. Toki tässä olen joutunut huhkimaan hiki hatussa töitä, jotta saan kaiken tarvittavan valmiiksi ennen lomaa. Niin kuin on tytärkin.

Olemme tyttären kanssa matkustelleet melkoisen paljon yhdessä ja ihan kahdestaankin. Luvassa on siis tuttua ja rentoa yhteistä seikkailua.

Elämä hymyilee jo enemmän, mutta olen aivan mahdottoman väsynyt. Toisaalta olen ollut kohtuuttoman väsynyt jo pitkän aikaa. Ehkä pitäisi käydä verikokeissa tarkistamassa, josko asian voisi parantaa ihan helpostikin.

Pojan jäljiltä tyhjäksi jäänyt asunto on raivattu siivouskuntoon. Siivouksen jälkeen sen voikin sitten pistää myyntiin. 

Käyn läpi vanhoja muistiinpanojani ja kirjoituksiani. Kirjoitan tärkeimmät digitaaliseen muistiin ja paperiset muistot siirtyvät luottamuksellisesti hävitettäviin materiaaleihin.

Löysin yhden mietelmän, joka osuu jotenkin vielä nytkin:

Kuuletko, kun huudan?
Huudan kovaa,
mutten kuule omaa ääntäni.
Olenko menettänyt kuuloni 

vai ääneni?

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Nautitaan siitä, mistä voidaan.

Jaksetaan sitä, mistä emme voi nauttia.

Yritetään vaikuttaa niihin asioihin, joita emme jaksa.

Ja annetaan itsellemme anteeksi, ettemme voi vaikuttaa kaikkeen.

💖

Luonnossa tapahtuu. Vaikkei kiinnostaisikaan, nyt kannattaa pitää silmät auki!

Punatulkut ovat löytäneet pihamme. On ihana seurata näitä upeita olentoja pihalla täydessä vauhdissa 💖 Auringonkukan siemenet ovat punatulkkujen suosikkiruokaa, pähkinät kelpaavat vain äärimmäisissä tilanteissa. Naaraspuolinen punatulkku on vatsan seudun väritykseltään haalean harmaan punainen. Tässä punatulkku laikkukirjokanukan oksalla.

Sinitiainen on vauhdissa omenapuun oksalla syöttölaitteen lähellä. Onneksi oli valoisa päivä, muuten tästä kuvasta ei olisi tullut mitään.

Tässä taas naaraspuolinen punatulkku.

Viherpeipot kävivät vierailemassa omenapuussa ja ruokailulaitteilla. Niitä ei ole näkynytkään vähään aikaan.

Tällä kertaa kuvassa koiraspunatulkku komeamman rintapunansa kera.

Tali- / ruokintapötkylät kelpaavat erityisesti käpytikalle, pikkuvarpusille, oravalle ja tiaisille. Tässä talitiainen herkun äärellä.

Mustarastasnaaras näyttää tummemmalta, mutta tässä lisäsin taas himan valoa tunnistamisen vuoksi. Naaraalla nokka ei ole keltainen ja höyhenpukukin on mustan sijaan tummanruskea.

Käpytikka kävi pikaisesti tarkistamassa ruokatilanteen ja nauttimassa pienet annokset. Se havaitsi häiriöitä (minut) ja lensi pian pois. 

Nämä kuvat ovat viikon vanhoja. Tämä viikonloppu oli luvattua harmaampi ja tyydyin maanantaisiin kuviin. Olen mahdottoman kiitollinen siitä, että elän liikenteen melusta huolimatta näin luontoystävällisellä ja -rikkaalla alueella 💖

Ihanaa alkavaa viikkoa 🥰

Perhedynamiikkaa - tai -draamaa (?)

RH kaipasi enemmän tarinaa haasteellisesta sukulaisuudesta. Katsotaan, mihin nyt päästään 🙄

Äiti oli ison maalaisperheen kasvatti. Lapsia oli 11, mikä merkitsi jokaiselle lapselle melkoisen vähän omaa huomiota erityisesti sota-aikana ja sen jälkeen. Äiti oli kaksonen, eli hänellä oli kaksoissisko, jota en muista koskaan tavanneeni.

Äidin isä palasi sodasta ymmärtääkseni vähemmän hyvässä kunnossa (ainakin henkisesti) ja alkoholi oli isossa osassa perheen elämässä paluun jälkeen. Jos olen ymmärtänyt oikein, kuvioon kuului myös väkivaltaa.

Meillä ei koskaan keskusteltu äidin lapsuudesta tai nuoruudesta. Hän muutti omilleen teini-ikäisenä (14-15-vuotiaana?) ja yhteydet sisaruksiin katkesivat entisestään.

Hän oli kihloissa isäni kanssa, kun minä sain alkuni. Olin kuulemma vahinkolapsi kondomeista huolimatta. Naimisiin meneminen taisi olla väistämätöntä raskauden havaitsemisen jälkeen. Isä ainakin rakasti äitiä aivan tavattomasti hamaan loppuunsa asti, vaikkei matka ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.

Äitiyslomat olivat siihen aikaan lyhyitä ja nopeasti minäkin päädyin hoitoon mukavien hoitomummin ja -papan hoiviin. Varhaislapsuuteeni ei liity mitään traumaattista, joten elo sujui varmaan oikein hyvin.

Pikkuveljeni on minua melkein neljä vuotta nuorempi. Hänkin on äidin mukaan vahinko. Äiti oli siinä vaiheessa kuitenkin paljon valmiimpi äidiksi kuin minun syntyessäni. Äitiysloman pituus oli silloin sama kuin minun syntyessäni, mutta tällä kertaa äiti oli kotona huomattavasti pitempään. Oli siis myös luonnollista, että äidin ja veljeni suhde syveni aivan eri tavalla kuin minun ja äitini suhde.

Äitini kertoi minulle, että olin aivan ihana lapsi siihen asti, kunnes veljeni syntyi. Sen jälkeen minusta tuli paha. Uhmaikä?

Näin vuosikymmeniä painajaisia, joissa äitini oli mukana. Nyt vihdoin hänen viimeisten vuosiensa myötä olen saanut unissa rauhan hänen suhteensa. Näen edelleenkin levottomia unia, mutta kun äitini on mukana, meillä on vihdoin kaiken jälkeen kaikki ihan ok. Matka ei ole ollut yhtään mutkaton eikä todellakaan helppo. Äitikään ei ollut helppo - missään mielessä.

Sitten paluuta nykyaikaan.

Pihalla on ihanasti lintuja. Jaksoin onneksi vääntäytyä kameran kanssa pihalle eläviä vaanimaan. Se kannatti ja toi hyvää mieltä 💖

Parhaimmillaan pihassa häärii peräti kuusi mustarastasta yhtä aikaa! Se on kaikkien aikojen ennätys 🥰

Punatulkkuja on myös ihan ennätysmäärä. Toistakymmentä punatulkkua häärii kerrallaan pihan ruokinnalla. Näky on ihan mykistävä ja hurmaava 🥰

Olen lisännyt valoisuutta tähän kuvaan. Lintu oli vastavaloon todella tumma ja voin vain arvella, että se on mustarastasnaaras.

Talitiainen pysähtyi korallikanukalla matkalla ruokintapaikalle.

Palatakseni vielä äiti-suhteeseen: Olen läpi elämäni kuunnellut vähätteleviä kommentteja äitisuhteista. Vähättelevien ihmisten mielestä vika on minussa, vaikka he eivät tunne sen enempää minua kuin äitiänikään. Siksi(kin) avaudun tästä aiheesta todella harvoin.

Äitini ei kokemustensa jälkeen osannut toimia yhtään paremmin kuin hän toimi. Se oli silti repivää ja tuhoisaakin toimintaa. Kukaan ei ollut apuna tai tukena, kun olin lapsi ja ihan yksin. Kukaan ei varmaankaan uskonut äidin hurmaavuuden taakse piiloutuvan mitään ikävää.

Nämä ovat isoja asioita minulle ja niin epäuskottavia tarinoita ulkopuolisille. Siksi(kin) en näistä tavallisesti puhu tai kirjoita. Elämä näyttäytyy niin eri tavoin eri ihmisille.

Valon pilkahduksia ja toiveikkuutta

Olen panostanut lepäämiseen ja palautumiseen, melkein kaikki muu töitä lukuun ottamatta on jäänyt jonotuslistalle. Panostaminen on ollut hyödyllistä. Olen päässyt nauttimaan keskittymisestä yhteen asiaan kerrallaan ja välillä ihan vain olemaan. Olen kuunnellut itseäni ja saanut kaivettua mieleni syövereistä loputtoman tuntuiseen to do -listaani lisää tehtäviä. Se on ollut helpottavaa. Omassa päässä jonottavat ja pyörivät asiat, joita ei saa konkretisoitua käytännön tekemiseksi, pitävät yllä ihan kohtuullista perusstressiä ja epämiellyttävää oloa. Tekemättömien asioiden listaaminen avaa ihan erilaisen mahdollisuuden muistamiseen, tekemiseen ja tekemättömyydestä vapautumiseen.

Olen saanut hahmoteltua itselleni myös isompaa kuvaa tämän vuoden työtehtävistäni. Vaikka olen vasta hahmotteluvaiheessa ja yllätyksiä tulee eteen varmasti pitkin vuotta, olen jo helpottunut. Hatarakin suunnitelma antaa paremman fiiliksen kuin ei suunnitelmaa ollenkaan. Jos siis haluaa suunnitella työtään ja valmistautua etukäteen siltä osin kuin se on mahdollista ja järkevää. Ja minä haluan.

Lintujen ruokintapaikalla on ollut kova kuhina. Lintuja ja oravia riittää iloksi pitkin päivää. Meditoinnin sijaan voi katkaista päivän tekemisiä tuijottelemalla ruokintapaikan kuhinaa ja ruuhkaa.

Tässä mustarastaskoiras lumisen tuijan oksilla.

Talvi on tarjoillut myös teknisiä askareita. Ilmalämpöpumppu käräytteli sulaketta kovien pakkasten aikaan oikein iloisella tahdilla. Nyt sähköammattilaiset kävivät siirtämässä sen ihan oman sulakkeensa taakse. Ei enää ongelmia 👍.

Nettiyhteydet ovat olleet myös pitkän aikaa hieman epävarmoja, eikä sellainen toimi kahden etätyöläisen huushollissa. Uuden netin myötä netti on nyt nopea ja varma. Siitä ei ole haittaa vapaa-ajallakaan.

Nuo 'remontit' tehtiin peräkkäisinä päivinä ja Pixie-koiralla oli hieman vaikeuksia suhtautua muukalaisiin omalla reviirillä. Isolla syliotteella Pixie pysyi rauhallisena. Lattialle päästessään se jonotti työhuoneen ovella ja haukkui vierailijoita oven läpi. Ne olivat tiukkoja rupeamia meille molemmille.

Sähköammattilaiset olivat meillä jo toista kertaa. On ihan mahdottoman upeaa, kun palvelu ja aikataulut pelaavat samoilla säännöillä kuin omassakin työelämässä! Liian usein on aikaisemmin käynyt niin, ettei sähkömies tule paikalle, vaikka kuinka on asiasta sovittu.

Päivä on pidentynyt ja valo lisääntynyt. Minulla ovat myös omat voimavarani lisääntyneet ja tuntuu, että sekavan ja raskaan vuoden jälkeen näkyvissä olisi hiven järjestystä ja ennustettavuutta 💖. Jaksamista meille kaikille!

Uusi vuosi koitti, toivottavasti osaan tehdä monta asiaa tänä vuonna edellistä paremmin 👍💖

 Uuden vuoden henkeen lyhyt kertaus menneestä vuodesta:

• hautasin molemmat vanhempani
• toinen heistä kuoli viime vuonna
• olen tehnyt perunkirjoituksen
• olen tyhjentänyt kuolinpesän asuntoa myyntiä varten
• töissä tuli organisaatiomuutos ja siirryin uuteen yksikköön ihan uuteen tehtävään
• olen hyvästellyt vanhan pitkäaikaisen työyhteisöni ja tutustunut uuteen työyhteisöön
• olen luopunut monista vanhoista, vuosikymmeniä kehittämistäni ammattiosaamisistani ja alkanut kehittää uusia vahvuuksia ja ammattiosaamisia itselleni
• olen kiertänyt kaksi lomaviikkoa (keväällä ja syksyllä) miehen ja koiran kanssa matkailuautolla ja tutustunut Suomen matkailukohteisiin
• lomailin miehen ja koiran kanssa kesällä viikon vuokramökillä, kävin uimassakin muutaman kerran
• keräsin kantarelleja melkein 40 kiloa, suppilovahveroita huomattavasti vähemmän
• lahjoitin kantarelleista muille ehkä noin 5-10 kiloa
• tytär vietti meillä kesälomasta (EDIT) ihanan viikon ihanat kolme viikkoa elokuussa
• olen tehnyt käsitöitä paljon: lähinnä sukkia, muutamat pipot, lapaset ja parit kaulurit 
• olen lahjoittanut neulomiani/kutomiani sukkia muille ehkäpä noin 10-15 paria
• olen hoitanut ja maksanut kuolinpesien laskuja - kuolinpesien pankkitilit ovat eri pankeissa
• olen tehnyt kuolinpesän laskuihin osoitteenmuutoksia ja maksajan osoitteen muutoksia
• sairastin koronan
• sain seurakseni koronan pitkäaikaiset jälkioireet: pohjattoman väsymyksen ja hulppean aivohäröilyn
• Niin kevät kuin syksykin oli työn kannalta huikeaa kiirettä ja hoppua - työtehtävien ja -organisaation muutos estivät ennakoitavuuden
• joulu vietettiin koko perheen kanssa yhdessä

Varmaan paljon jäi unohduksiin, mutta tästä pääsee käsitykseen vuoden kulusta.

Vaikka katsaukset ovat lukemani mukaan usein onnistumispainotteisia, minun listani on tapahtumapainotteinen. Näissä asioissa en olisi voinut erityisesti onnistua tai epäonnistua. Ja epäonnistuminenkaan ei olisi mielestäni ollut paha juttu. Vaikeiden asioiden äärellä on lupa epäonnistua. Sen myöntäminen on jo tavallaan onnistumista.

Katselen kovasti kieroon sitä, että ihmisen elämää arvotetaan onnistumisten ja suoritusten mukaan. Nehän ovat sinänsä hienoja juttuja, en väheksy niitä. Elämä voi joskus kuitenkin olla raskasta - ja sitä se vain välillä on. Raskas elämänvaihe ei ole huonommuutta tai häpeää. Se on elämää. Niistä yli pääseminen ja eteenpäin selviytyminen on Onnistumista isolla O:lla.

Vaikka minun elämäni on ollut kuluneen vuoden aikana raskasta, se on ollut myös hyvää. Olen kiitollinen kaikille elämääni positiivisesti osallistuneille ystäville 🥰. KIITOS!

Talitiaiset nauttivat kovasti talventörröttäjistä eli talveksi pystyyn jätetyistä perennojen varsista. Ne ovat hyviä odottelupaikkoja matkalla ruokinnalle.

Mustarastas on tässä ruokintapaikan alla. Vieressä perennojen tukivarsi (jätän ne nolosti aina paikoilleen koko talveksi, ettei tule lisätyötä).

Linnut viihtyvät myös laikkukirjokanukan oksien suojassa. Vaikka pensaistoa on harvennettu, sinne on edelleenkin aika vaikeakulkuinen reitti petolinnuille. Turvallinen ympäristö siis.

Tässä mustarastas on edelleen ruokintapaikan alla, mutta kerrosta korkeammalla. Omenapuussa roikkuvien ruokintapaikkojen alapuolella on isot saavit, joihin ylimääräiset siemenet putoavat. Tällä vähennetään jyrsijäongelmia. Saavien korkeat reunukset eivät ole vielä houkutellut jyrsijöitä luokseen.

Mustarastaat sen sijaan pitävät maaruokailusta. Ne ovat onneksi löytäneet myös nämä saavit, joihin siemeniä putoilee. Ne pysähtyvät ensin saavien reunoille tarkkailemaan ja pujahtavat sitten saaveihin ruokailemaan. Pian ne nousevat takaisin saavien reunoille tarkkailemaan tilannetta ja sitten voi taas sukeltaa pudonneiden siementen ihmeelliseen maailmaan 🥰.

Urpiaiset ovat löytäneet myös saavin reunan, mutta ne näyttävät odottelevan siinä sopivaa pyrähdystä ruokintalaitteille.

Saaveissa on kiipelikepit oravia varten. Jos lumi sulaa saavissa, on aina olemassa oravien hukkumisvaara. Kiipeilykeppi on hyvä turva tällaisia tilanteita varten.

Kiipeilykeppi antaa myös lisävartta ruokailulaitteelle kurottautumista varten. Osa oravista päätyy roikkumaan ruokailulaitteeseen ja yksi pitkä koripalloilijamainen orava pääsee kurottamaan laitteelle ihan saavin reunalta asti.

Närhet käyttävät jonkin verran kiipeilykeppejä ruokailussaan. Niiden avulla pääsee lähemmäs ruoka-apajaa.

 

Meillä on kovasti pakkasta ja kelin pitäisi vain kiristyö parin seuraavan päivän ajan. Onneksi on etätyö. Junat ovat kovasti myöhässä pakkasen vuoksi ja niiden kulkuun luottaminen olisi ihan kokopäivätyö.

Mahtavaa uuden vuoden alkua! Eletään tämä vuosi hieman edellistä vuotta paremmin. Tehdään fiksumpia investointeja itseemme ja lähimmäisiimme. Opetellaan kieltäytymään turhista jutuista. ja opetellaan tunnistamaan nuo turhat jutut.

Ukkonen, mustarastas ja isän kuoleman jälkeistä tehtävälistaa

Ukkonen jyrisi, ilma viileni vähän ja jäin patiolle ihastelemaan tummunutta taivasta. Jyrinää seurasi muutama sadepisara, sitten vähän enemmän. Se tuntui hyvältä kaiken tämän kuuman ja kuivan keskellä.

Minun puolestani taivas saisi revetä ukkoseen ja runsaaseen sateeseenkin. Luonto olisi siitä kiitollinen. Huomasin, että lintujen ja oravien vesiastia oli haihtunut tyhjiin ja täytin sen puhtaalla vedellä. Meidän pihallamme ei näännytä janoon.

Mustarastaat ovat viihtyneet pihapiirissämme poikkeuksellisen aktiivisesti. Laulua riittää jokailtaisiin konsertteihin runsaasti. Pidänkin iltaisin ikkunan auki, kun käsittelen kuvia tai kirjoitan blogiin. Voin siirtyä aina myös katselemaan helposti, kun konsertti käynnistyy 🥰.

Tänään kävin mieheni kanssa tyhjentämässä isän hoivakodin huoneen. Hoivakotipaikat ovat niukassa ja niitä odottavien omaisten aika on pitkä ja huolia täynnä. Sen tiedän ihan omasta kokemuksesta. Nyt seuraava pääsee tulemaan hoivakotipaikalle. Todennäköisesti hän saapuu kuntoutussairaalasta, jonne taas hänen jälkeensä pääsee joku toinen hoitoa tarvitseva. Apua tarvitsevien jono on ehtymättömän pitkä.

Äidin kuoleman jälkeen tehtävälista on jotenkin vielä puoliaktiivisessa muistissa: Isän kuolinpesän osoitteenmuutos pitää tehdä. Isän vuokramaksujen tilinumero pitää toimittaa hoivakotiin palautusmaksuja varten. Hyvä hautaustoimisto löytyi jo äidin kuoleman jälkeen, samaa käytän nytkin. Hautauspäivän valitseminen kaikille sopivaksi on ehkä se isoin juttu, kun hautaustoimisto hoitaa jota kuinkin kaiken muun.

Perunkirjoitus hoitunee nyt omin voimin, kun äidin perunkirjoitus vasta valmistui. Tietoja on valmiina paljon.

Isän rollaattori ja pyörätuoli pitää palauttaa apuvälinekeskukseen - arkipäivänä. Ihmettelen, ettei tähän ole mietitty mitään maksullista palvelua pitkänmatkalaisia ja autottomia varten. Nyt veimme ne isän ja äidin asunnolle, josta lähimpänä mahdollisena arkipäivänä pyrin toimittamaan ne kohdepaikkaansa.

Isän edunvalvojan piti hoitaa vanhempien asunnon tyhjennys ja myyminen. Edunvalvojan toimeksianto loppuu asiakkaan kuolemaan eli nuo jäävät nyt sitten minun työlistalleni.

Sitten on vielä kaksi pientä kuivanmaan mummonmökkiä, joille pitäisi löytää uudet omistajat.

Kyllä tähän saa taas aikaa kulumaan. Toisaalta samalla tulee jauhettua suruprosessia eteenpäin.

Omien vanhempien menettämiseen ei kuulu juurikaan työaikajoustoja. Toimistoaikaa vaativia töitä seuraa kuitenkin paljon. Niin kuin sitten kaikkea muutakin työllistävää. Näitä asioita joutuu itse kukin oman esihenkilönsä kanssa käymään läpi ja etsimään sopivia tapoja olla poissa töistä hoitaakseen näitä perin pakollisia asioita. Jonkun esihenkilö on ymmärtäväisempi kuin jonkun toisen.

Työntekijän jälkeläisen syntymä on otettu huomioon työelämässä ihan kohtuullisen hyvin, mutta työntekijän vanhemman kuolema ei ole olevinaan juttu eikä mikään. Ja silti se vaatii paljon ihan työnä. Puhumattakaan tunneprosessista. Ja kuitenkin kaikkien vanhemmat kuolevat joskus.

Hoivakodin henkilökunnan edustajat puhuivat isästä kauniisti. Ja ihan syystä 💖. Isä sai uuden upean vaihteen elämänsä jatkoajalle hoivakodista. Hän myös kukoisti uudessa roolissaan ja jaksoi olla mukava ja ystävällinen ihan kaikille - joitakin kränttypäiviä lukuun ottamatta. Isä viihtyi 💖.

Elämä jatkuu. Ihanaa kesäkuun jatkoa. Iloitaan siitä, mitä meillä on 🥰💖🥰

Mustarastaita - ja prosessi etenee

Kaiken muun hässäkän keskellä olen pistänyt merkille (!), että lunta on tulla tuprutellut aivan tolkuttomasti. Minä en kipuilevan kylkeni kanssa osallistu tällä hetkellä lumitöihin ja mies on kyllä yksinään ihan mahdottoman tehtävän edessä. Kaikkea taivaalta satavaa ei vain voi nyt yrittääkään siirrellä sivuun.

Koira puolestaan menee aina lumesta ihanasti sekaisin. Se kellii ja touhuaa lumessa ihan yksinäänkin, mutta jos kävellessä vahingossa potkaisee pienenkin lumimurusen ilmaan, se on heti kärkkymässä lumileikkiä. Pissit se tekee polun tai kävelyväylän ulkopuolelle. Jos pihaa ei ole ehditty aurata kokonaan, se valitsee sattuman varaisesti jonkin auraamattoman paikan pissupaikakseen. Alta aikayksikön. Sen pitemmälle sen aivoitukset eivät veny. Mutta rakas mussukkahan tuo on 💖.

Lintujen ruokintapaikat ovat kovassa käytössä. Pikkulintujen lisäksi meillä vierailee ahkerasti kolmen närhen joukkio sekä muutama mustarastas. Rusakkokin kävi pihan perällä, samoin metsäkauris käy välillä visiitillä taaimmaisen omenapuun luona maasta noukkimatta jääneitä omenia syömässä.

Naaraspuolisia mustarastaita taitaa olla täällä vain yksi.

Koiraita on sen sijaan useampia.

Huomenna aamukokouksen jälkeen suuntaan matkani Lahteen hoitamaan äidin hoivakotiasunnon tyhjentämistä ja muita siihen liittyviä velvoitteita. Samalla käyn tervehtimässä isää ja vien hänelle joululahjan.

Äidin huoneen tyhjennyksessä piti erityisesti huomioida kaksi heidän kotoaan juuri vähän aikaa sitten sinne tuotua nojatuolia. Nyt ne pitää viedä pois. Palvelukodilla on onneksi jokin yhteistyötaho, joka vie huonekaluja pois - tietenkin maksua vastaan. Vaan ilmaista ei olisi sekään, jos minun lisäkseni myös mieheni joutuisi ottamaan vapaata töistä reissua varten, vuokraamaan peräkärryn ja viemään noutamisen jälkeen nojatuolit jätteiden käsittelykeskukseen. Nyt selviän reissusta ihan itsekseni ja omilla vapaillani. Minähän en peräkärryä vedä - edes autolla. 

Mieltäni on kovasti paljon lämmittänyt teidän ja työkaverieni myötätunto tässä tilanteessa. Surevaa ei kuulemma pitäisi koskaan jättää yksin. Minä en ole jäänyt. Kiitos teille ja juuri sinulle 🤍.

Mustarastaan laulu ja luminen metsälenkki

Kevät on hykerryttävän pitkällä. Ei niin pitkällä kuin vuosi sitten, mutta hyvässä vauhdissa ollaan kuitenkin. Vuosi sitten tähän aikaan viereinen lampi oli sula ja siihen saapui ruokailemaan - välillä moniksi tunneiksikin - laulujoutsenpari reilun viikon ajaksi. Nyt lampi on vielä jään ja lumen peittämä. Pinnalla on parhaaseen päiväsaikaan vettä, mutta vain ohut kerros. Niin ovat vuodet keskenään erilaisia.

Kevät näkyy kuitenkin pidentyneinä päivinä. Ensi sunnuntaina siirrytään kesäaikaan. Kelloja siirretään tunnilla eteenpäin (kesään päin). Tuntia aikaisempi herätys edessä, mikä sopii aamuvirkuille hyvin, aamutorkuille heikommin.

Pidentyneen päivän myötä ehtii vielä ulos ulkoilemaan. Se tekee erityisesti kauniissa säässä todella hyvää! Kesäaikaan siirtymisen myötä valoisat illat pitenevät entisestään.

Tänään lähdin kuuntelemaan mustarastaita. Kuulinkin paria. Juuri nyt ne konsertoivat ihan koko rahan edestä 🥰. Lähdin seuraamaan yhden mustarastaan ääntä ja päädyin välillä todella syvään lumeen lehtipuualueella. Lumi upotti reiteen asti. Onneksi vaatetus oli asiallisessa kunnossa 👍.

Kännykkä ei ole maailman paras tallennuslaite, mutta se nyt sattui olemaan mukana. Videolla keskellä metsää ei näy mustarastasta, mutta ääni kuuluu, kunhan volyymin asettaa oikealle tasolle.

Pitäisi hankkia paremmat äänityslaitteet. Tai ottaa oikea videokamera mukaan kevätlenkeille. Nyt sattuu, kuuluu ja tapahtuu 🥰. Upeaa maaliskuun loppua!

Mustarastas ja tavaroiden karsintaa

Meidän pihassamme käy ruokinnalla minun arvioni mukaan kolme eri mustarastasta. Niin monta niitä on näkynyt parhaimmillaan kerrallaan. Useampi siis kuitenkin.

Mustarastas on minun silmissäni aikamoinen diiva. Se porhaltaa paikalle melkoisella tohinalla ja vauhdilla ja poistuu paikalta yhtä näyttävästi. Lähestymis- ja poistumislennot ovat näyttäviä, mutta aika matalia. Kesäaikana se säestää olemistaan yhtä diivamaisella huutelulla. Toki se siellä välissä laulaa myös todella kauniisti 🥰

Pihassa se pälyilee puoliksi piilossa, mutta pitää puolensa ruokintalaitteiden alla tähteiden syömisessä.

Karsin yhdeltä vaatekaapin hyllyltä pois ne vaatteet, joita en käytä. Tilaa tuli paljon ja nyt käytössä olevat vaatteet löytyvät ihanan helposti. Karsimistyötä täytyy taas jatkaa, se on todella palkitsevaa.

Karsimista hidastaa hieman se, että haluan kierrättää kaiken pois heitettävän mahdollisimman fiksusti. Mieluummin silti näen vaivaa lajittelussa kuin heitän kaiken vain roskiin ilman tietoakaan tavaran tulevaisuudesta.

Hankkiessani uutta pyrin löytämään mahdollisimman kestäviä ratkaisuja. Ja kun uutta saapuu taloon, mielellään kaksin verroin turhaa tavaraa lähtee talosta pois. Tähän ikään mennessä on tullut säilytettyä kaikenlaista ihan varmuuden vuoksi. Muutaman vuoden ajan olen karsinut turhuuksia pois ja sama meno jatkuu jatkossakin.

Nuorena ei tiennyt, mitä keski-ikäisenä tulee tarvitsemaan. Nyt tietää. Paljon vähemmän kuin luulinkaan, joten karsinta ja kierrätys jatkuu.

Närhiä ja mustarastaita - ja mahdottomasti muitakin lintuja

Viime kesä sujui hyvin. Ei tullut isoja vastoinkäymisiä ja reilun kolmen viikon mittainen loma riitti oikein mainiosti. Jos ja kun kesä ei sujukaan hyvin, kesälomaan ahdetut odotukset vuoden rentoutumisesta ja kiireen nollaamisesta eivät välttämättä täytykään. Siitä käynnistyy helposti ikävä väsymyksen, stressin ja lepäämättömyyden kierre. Elämän stressivaiheita ei oikein voi ennakoida eikä etukäteen vähentää. Isot murheet tulevat, kun ovat tullakseen.

Tämän kesän onnistumiseen vaikutti ensinnäkin edellinen kesä. Se sujui hyvin ja loman määrä vastasi käytännössä tarvetta. Niistä lähtökohdista on aina hyvä ponnistaa eteenpäin. Suru tai onnettomuus itsellä tai lähipiirissä syö voimavaroja ja vaikeuttaa lepäämistä. Nyt ei niitä murheita ole ollut pariin vuoteen ja se elvyttää kummasti.

Se, mihin voi vaikuttaa itsekin, on lepäämisen ja loman jaotteleminen muuallekin kuin kesään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tarvitsee aikaa palautumiseen. Kunnon loma kerran vuodessa ei enää riitä. Lomia pitää saada muuallekin, vaikka pieninä pidennettyinä viikonloppuina. Ennaltaehkäisy toimii tässäkin paremmin kuin jälkikorjaaminen.

Loma ei tarkoita minulle vain lomaa töistä, vaan ennen kaikkea lomaa arjesta. Se puolestaan voi tarkoittaa itse kullekin ihan eri asioita. Minä tarvitsen poistumista kotoa. Ainakin osaksi aikaa lomaa.

Lomattomana aikana otan taukoja arjesta käymällä etäpäivinä pihalla kuuntelemassa lintumaailman ääniä. Ei vie paljon aikaa :-) Tai keskittymällä kympin edestä koiran kanssa leikkimiseen. Tai ulkoiluttamalla kameraa jossain lähellä.

Mikä on sinun tapasi irrottautua arjesta ja ladata akkujasi?

Asiasta sukkaruukkuun: Harakka jahtasi närheä ensin naapurin jalomännyn ympäri ja sitten toisen naapurin kuusen ympäri. Sinne oksalle se (närhi) jäi sitten päivystämään ja ihmettelemään jahdin jälkeen.

Naapurien orapihlaja-aidat kutsuvat luokseen lintuja toisensa jälkeen. Tässä mustarastas marjojen kimpussa :-)

Lokakuu alkaa hivutella puolta väliä. Mustarastaita riittää meillä enemmän kuin koskaan. Ihan mahdottomasti. Vihervarpuset parveilevat, samoin tilhet tulevat ja menevät parvissa edes- ja takaisin. Räkättirastaat ovat myös innostuneet naapuriaidan marjoista. Pikkuvarpuset ja tiaiset näkyvät ja kuuluvat jatkuvana ruuhkana. Käpytikka huutelee aina johonkin väliin. En muista näin ruuhkaista syksyä aikaisemmin. Johtuneeko siitä, että nyt olen etätöissä ja läsnä niin paljon?

Millä syysfiiliksillä sinä kuljet?

Mustarastas ja ilmastoystävällisten elämäntapojen etsintää

Koiralta on löytynyt jo kaksi punkkia. Saimaan mökkilomalla pidettiin punkkipantaa eikä punkkiongelmia ollut silloin ollenkaan. Nyt sitten kotona (Kanta-Hämeessä) pannan poistamisen jälkeen koirasta on löytynyt peräti kaksi punkkia. Toisaalta en ihmettele, sillä Pixie-koira tykkää piehtaroida selällään kaikissa 'kutsuvissa' tuoksuissa. Niissä heinikoissa näyttää olevan myös punkkeja :-(

Punkkien havaitsemisen ja poistamisen jälkeen minulla on ollut paljon 'haamukutinointia'. Ihan kuin muka tuntisin punkkien kävelevän ihollani ;-) Järjetöntä, mutta niin rapsuttavaa ;-)

Vuosi sitten kottaraiset ja räkättirastaat löysivät tontin täytteenä olleen omenapuumme ( https://luonnonluomaa.blogspot.com/2018/09/lintuja-omenapuussa.html ). Puu on kaunis erityisesti kukkiessaan ja antaa suojan monen monelle pienelle linnulle niin kesällä kuin talvellakin. Sen tuottamat omenat ovat kuitenkin aina matoisia ja pieniä. Ihanaa, että linnut löysivät niistä syötävää :-)

Tänä kesänä mustarastas on löytänyt isomman tien varressa olevan herukkapensaamme, joka on jätetty paikoilleen näkösuojaksi ja lintujen ruuaksi. Ensin rastas napsi marjoja nurmikolta käsin ja kun huomasi tulleensa havaituksi, siirtyi 'piiloon' herukkapensaaseen :-)

Tällä mustarastaalla on kyljessään vaaleampia törröttäviä höyheniä. Olisiko kyseessä siis vuoden vanha koiraslintu vaihtamassa aikuispukuunsa? Tämä nyt on tosiaankin tällaista tuoreen lintuihmisen pohdintaa, ei kannata oikeasti luottaa tähän.

Muuten olen tässä mietiskellyt, miten muuttaisin elämäntapojani vähitellen yhä ilmastoystävällisemmiksi. Kahvimaidon olen jo vaihtanut kauramaitoon (Huom! kaikki kauramaidot eivät maistu hyvältä kahvissa!). Kasvisruokailun määrää yritän lisätä vähitellen. Ja kasvisten määrää aterioilla lisään aina kun vain muistan. Se tuntuu aterioiden maussa - raikkautena. Lisää tuhtia makua saan lisäämällä valkosipulin määrää. Se ei toki sovi kaikille, mutta minä pidän valkosipulista <3 p="">
Millaisia ilmastoystävällisiä elämäntapoja sinä voisit suositella?

Tylyttäminen on joskus todella helppoa...

Eläimet osaavat olla todella raakoja, vaikka usein kohtaammekin juuri luonnon lempeän ja ihastuttavan puolen. Sama taitaa päteä jossain suhteessa myös ihmisiin. Raakuus ja torjuvuus ovat ihan niskan kääntämisen takana.

Olen jo pitkään pitänyt omaa meteliäni siitä, että ihmisiä kohdellaan huonosti (tai hyvin) heidän taustatekijöidensä mukaan. Sehän on syrjintää, jota yhteiskuntamme arvot eivät missään nimessä tue.

Syrjintää voi olla se, että asut väärällä alueella, olet vääränlaisessa parisuhteessa tai vaikkapa kannatat vääränlaista ideologiaa ja sinua luokitellaan sen mukaisesti. Minun mielestäni ei tietenkään ole reilua, että joku syrjii minua. Jonkun muun mielestä on ihan ok puhua minulle kuin vähä-älyiselle sosiopaatille, koska näytän hänen mielestään siltä.

Minusta eläimet ovat raakoja fyysisesti - syystä. Nälkä ja halu puolustautua ovat todella varteenotettavia syitä olla puolustuskannalla. Ihmisten kohdalla toisen kuuntelemisen kyky ja sosiaalinen taitavuus luulisi oleva keinoja saada toinenkin osapuoli kuuntelemaan. Ja ymmärtämään.

Siis tulipas kakkaa palautetta mielipidekirjoitusyritelmästäni paikalliselta lehdeltä. Olisivat voineet olla ihan hiljaa ja vaieta kirjoituksen (ihan asiallisen mielestäni). Vaan päättivät lähettää raikulipoikamaisen puolivähättelevän vastauksen sähköpostiini. Vähempikin olisi riittänyt. :-( Toivovatko ehkä, etten kirjoittaisi enää mitään?

Ihanaa kevään jatkoa kaikille omista äkäisistä tunnelmistani huolimatta ;-)

Kevättä ilmassa :-)

Mustarastasnaaras? Tämä näyttää keväältä jos mikä, eikö vain? =D

Aurinko paistoi aamulla ja illalla junassa suoraan silmiin. Eikä haitannut :-) Oli ilo oli laittaa huivi silmille - mitä sitä ei tekisi kevään ja lämmön vuoksi...

Touhua, palkatonta vapaata ja se mustarastas :-)

Tänään olen töiden jälkeen hakenut tyttärelle naapurikunnan kirjastosta Suomen laki I, II ja III:n. Olen varannut keskustelujen perusteella yhden junamatkan Rovaniemeltä kotiin ja lisäksi yhden ulkomaan matkan. Lisäksi olen seurustellut tyttären kanssa puhelimessa kunnon tovin sekä pojan kanssa jonkin aikaa ihan kasvotusten täällä meillä kotona. Mies ja koira odottavat vuoroaan tuolla olohuoneessa. Näin ne illat menevät :-)

Joudun / pääsen käymään omia asioitani hoitamassa keskiviikkona keskellä päivää. Koska kyse on omista asioistani, työpäiväni lyhenee ja se merkitsee sitä, ettei samana päivänä voi tehdä viikottaista etäpäivää. Koska asioiden hoitamisen toisaalta täytyy tapahtua keskellä päivää, ehtisin aamulla Helsinkiin töihin vain toviksi, ennen kuin pitäisi lähteä kotiin takaisin asioimaan. Asioinnin jälkeen ehtisin taas vain toviksi töihin ennen kuin työpäivä päättyisi. Ja päätyisin matkustamaan päivän aikana 400 kilometriä junalla. Lohduton yhtälö. Miinustunteja tulisi joustavaan työaikaan lisäksi hyviteltäväksi iso määrä, joten päädyin hakemaan päivälle palkatonta vapaata.

Mustarastaan kuvia muutama, enempään en tänään ehtinyt. Vaan hyvä näinkin :-)

Ihanaa arkiviikkoa itse kullekin! Helmikuu on tuonut lintujen laulua paljon, paljon lisää. Toivo pilkahtelee - halusi tai ei ;-)