Toki retken jälkeen jäi fiilis, että tänne palataan vielä. Matildajärvi sopii mainiosti kalastamiseen, mutta valokuvaamiseen sopii taas paremmin muu, vähemmän kansoitettu ympäristö siinä ympärillä.
Sunnuntain parituntinen lintutornilla tuotti puolestaan valokuvia ja luontoelämyksiä aivan eri mittakaavassa. Merimetso (meillä sisämaassa niin harvinainen) jökötteli telkkäpöntön päällä. Suki itseään ja lopulta lennähti järveen sukeltaakseen itselleen ruokaa. Lopulta pyrähti taas lentoon ja palasi joutsenten yli lennettyään takaisin pöntön päälle. Taas suittiin. Ja tuuleteltiin siipiä.
Tässä näkyy, miksi merimetsot eivät nauti suurta kansan suosiota. Vaan mikseivät merimetsot voisi saada osaa luodoista ja saarista omaan käyttöönsä? Vaikka jälki näyttäisikin ihmisen silmissä epämiellyttävältä?
Uljas lintu. Merikotka harventaa sitä jo aika merkittävästi.