Siivettömiä ja siivellisiä kohtaamisia Saarenmaalla

Eläinten paljous Saarenmaalla oli huikeaa. Usein kohtaaminen oli ohi hetkessä, kun olin ajamassa autolla kohtuullista vauhtia. Tien yli jolkutteli ainakin kettu ja kaksi erikokoista näätäeläintä. Toinen eläimistä oli pieni, vähän oravaa suurempi ja toinen isompi, lähellä tuon ketun kokoa. Mutta noista ei ole siis kuvia, vain hyvä fiilis upeista kohtaamisista :-)

Lehmiä riitti jos minkälaista. Harvat näyttivät samanlaisilta kuin kotimaisilla pelloilla taivalteleva karja. Mustia ja mustavalkoisia lehmiä näkyi paljon. Ja sitten näitä (ylämaankarjaa?), jotka taivalsivat myös rantametsissä.

Säären niemen kärki olikin lintujen varaama. En siis mennyt sinne asti. Tämä tylli lenteli nopeasti ja levottomasti paikasta toiseen.

Niemen kärjessä oli paljon merimetsoja ja lokkeja. Liikuttavan näköisiä :-)

Hädin tuskin taustasta erottuvana löytyi maisemasta myös yksinäinen sepelhanhi. Elämäni ensimmäinen :-)

Niemen kärjessä pyrähteli myös tikliparvi iloisen, virkeän oloisena. Nämä nyt taas ovat tietenkin maallikkovierailijan termejä. Voi hyvinkin olla, ettei yksikään tikli ollut hyvällä tuulella ;-)

Asunnon läheltä lähti luontopolku pienen suon läpi lintujärven tornille. Suon yllä jokin pieni haukka hätisteli varista.

Jotain hanhia tekemässä ylilentoa pienen suon ylitse.

Kotimatkalla käväisin Matsalun kautta. Pellolla lenteli mennen ja tullen sinisuohaukka. Kuvat eivät ihan priimaa :-(

Ja Matsalun liepeiltä löytyi kotimatkalla myös tämä valkoposkihanhien parvi :-)

Olen kaivanut jo käsityöt esille. Tuntuu olevan jo se aika vuodesta, jolloin käsityöt tekevät hyvää. Tekeillä on kaulahuivi ihan itselleni merinovillalangasta. Saapas nähdä, millainen huivi tästä syntyy :-)

Tytär on Kanadassa vaihto-opiskelijana. Hänen kanssaan mietimme hänelle mahdollisia matkasuunnitelmia vaihdon ajalle ja sen jälkeen. Tiedon kaivaminen ja analysointi on yksi minun jutuistani, joten edessä on mielenkiintoinen rupeama :-)

Syysflunssa iski minuun kyntensä viime maanantaiaamuna. Pari päivää meni sumussa ja viikon loput kolme päivää niiskutellessa ja köhiessä. Koira on välillä huolissaan, kun minä yskin ja mies taputtelee selkääni yskän helpottamiseksi. Koira ei ymmärrä ja on varmuuden vuoksi äkäinen meille molemmille. Onneksi flunssa päättyy aina jossain vaiheessa ;-)

Etätyömahdollisuus on ollut aivan mieletön pelastus tässä flunssan vaiheessa. Olen jaksanut paremmin, kun ei ole tarvinnut matkustaa. Enkä ole edes tartuttanut tautia työkavereihin, sillä skype-kokoukset eivät levitä pöpöjä.

Upeaa syksyn jatkoa! Jos flunssa iskee, kannattaa muistaa sinkin ja c-vitamiinin yhteisannostus. Parhaimmillaan sillä keinoin pääsee taudista huomattavasti vähemmällä :-)

Lõun majakalla ja takaisin Sääreen

Säärestä Sõrven majakalta lähdettyäni jatkoin matkaa rantaa pitkin pohjoiseen. Sieltä löytyi toinen, huomattavasti pienempi majakka, Lõun majakka. Parasta majakoissa on se, että niiden läheltä löytyy merta - niin tälläkin kertaa :-)

Keli oli sama, mikä aikaisemminkin. Pieni pätkä satenkaarta piristi mieltä, vaikka ei tuossa kelissä varsinaisesti ollut mitään valitettavaakaan.

Tämä oli aivan suunnittelematon pysähdys, sillä halusin sateisen päivän 'kunniaksi' koluta mahdollisimman paljon uusia paikkoja seuraavaa kuvauspäivää varten.

Majakka löytyi kartalle merkitystä paikasta:

Seuraava aamu olikin sitten jo paljon kuivemman ja valoisamman oloinen :-) Lähdin Sääreen uudestaan katsomaan, millaiselta siellä näyttää paremmalla valolla. Eikä noissa valoisissakaan oloissa ollut mitään valittamista ;-)

Tuuli oli melkoinen, mutta sen kanssa pärjäsi asianmukaisella pukeutumisella.

Koska keli salli, pysähdyin ottamaan kuvia huomattavasti kauemmaksi majakasta. Kuvaan sai perspektiiviä ja merikin mahtui samaan kuvaan.

Ranta oli täynnänsä meren ikiaikoja sileäksi pyörittelemiä kiviä. Ei roson rosoa yhdessäkään.

Voisi melkein luulla, että tässä kuvassa on kovasti lämmintä, niin tuo valo jaksaa hämätä :-)

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Sääressä kehnolla säällä - ihanaa :-)

Kuvausmatka Saarenmaalle oli joululahjani. Tai siis lahjana oli kuvausmatka ja itse sitten pähkäilin ja tutkiskelin erilaisia kohdevaihtoehtoja kevään ja kesän ajan. Loppujen lopuksi päädyin siis Saarenmaalle ja tukikohdan löysin Kuresaaresta, pari kilometriä keskustan ulkopuolelta.

Ensimmäinen varsinainen perilläolopäivä alkoi sateisesti, mutta se ei estänyt lähtemästä kameran kanssa tutustumaan ensimmäisiin luontokohteisiin. Sadekin oli kuurottaista ja kuurojen välissä ehti heilumaan välillä kameran kanssa pitkänkin aikaa. Ja muutaman hetken aurinkokin pilkisteli pilvien välistä. Kotona olisin saattanut jättää kuvausreissun väliin tuollaisella säällä, mutta matkalla pitää hyödyntää kaikki, mitä tarjolla on. Ensimmäinen kohde oli Saarenmaan eteläisin kärki, Sääre.

Tyhjää (ilmaista ja luvallista) karttapohjaa oli vaikea löytää. Paintmaps.com oli paikka josta löysin vihdoin käyttökelpoisia ja luvallisia pohjia.Taustaväri ei tarkoita tietenkään vettä, sillä Viro ei ole saari. Mutta tämä on pelkistetty karttapohja Virosta, ja olen lisännyt siihen Saarenmaa-tekstin ja merkinnyt Säären.

Säären majakka näkyy tuossa valkean talon takana. Pysäköintipaikka jäi tuohon taakseni ja kävelemistä tuli todella vähän (päinvastoin kuin muutamassa muussa paikassa ;-)).

Ensimmäisten kuvien jälkeen jouduin kiiruhtamaan sateen alta takaisin autoon istumaan ja odottamaan. Onneksi seuraava sadekuuro ei kestänyt kauan. Täytyy selvitellä jossain vaiheessa, mitä nuo rakennusten jäänteet tuolla rannassa ovat. Kauempana näkyy sadetta, joka onneksi ohitti niemen.

Majakan eteläpuolella niemi kapenee ja kasvillisuus on niukkaa ja matalaa. Niemen kärkeen asti en mennyt, sillä lokit ja merimetsot patsastelivat siellä tyytyväisen oloisina. Minulle riitti käväisy niemellä ja linnut saivat pitää oman rauhansa minun puolestani. Tunne oli kuitenkin huikea - Itämerta edessä ja molemmilla sivuilla! Tuuli puhalsi reippaasti ja syksy oli kovasti läsnä. 

Kaiken tämän keskellä huomasi taas luonnon mahtavuuden ja oman pienuutensa. En ole koskaan aikaisemmin nauttinut huonosta kelistä näin paljon.

Niemen korkeimmat puut eivät olleet paljoakaan minua korkeampia. Pieni hiven auringonvaloa synkkien pilvien välistä teki näkymästä lähes maalauksellisen :-)

Suosittelen meren tai suuren järven rantaa tuulisella ja pilvisellä kelillä. En keksi montaa muuta paikkaa, jossa tuollaisella kelillä voi tuntea niin voimakkaasti olevansa elossa ja onnellinen kuin juuri tuolla :-)

Kun kotona muistaisi myös sen, ettei antaisi harmaan kelin estää, vaan miettisi, mitä eksoottista siitä voisi löytää :-)

Upeaa lokakuun alkua sinulle! Ja eksoottisia hämärän hetkiä ;-)

Syyslomaa Saarenmaalla

Nautiskelen syyslomastani Saarenmaalla Kuressaaressa, Tai siellä on tukikohtani, josta sitten poukkoilen Saarenmaalle sinne ja tänne, Yövyn täällä neljä yötä. Käytännössä se tarkoittaa kahden matkapäivän lisäksi kolmea perilläolopäivää.

En edes ajatellut tarkemmin, kuinka monta tuntia tänne tuleminen kestää, kun varasin matkan. Matkustuspäivänä ehtii harvemmin tekemään perillä mitään erityistä, joten en koskaan suunnittele niiden varalle mitään. Loppujen lopuksi matka kotoa tänne kesti lähes 12 tuntia. Toki aikataulutin matkan väljästi, sillä en yhtään ole kotonani kiireen tunnun kanssa, jos sen vain voi taklata etuäteen.

Navigaattori ei löytänyt Viron karttoja - olisi pitänyt tarkistaa etukäteen, mutta minä en paljonkaan ulkomailla matkaile, autoilemisesta puhumattakaan. Kännykkäkin pisti haisevan vastalauseen ihan kaikelle. Ei suostunuy yhdessä vaiheessa enää soittamaan, lähettämään tekstiviestejä, navigoimaan eikä edes sammuttamaan virtaa. Silloin olin vasta matkalla Tallinnasta Kuressaareen. Monen mutkan kautta tilanteesta selvittiin ja pääsin perille ;-)

Kännykkä on tehnyt oharit pariin otteeseen tuon ensimmäisen protestin jälkeenkin. Sittemmin minulla onkin ollut mukana myös paperikartta, mikä on tuonut paljon rentoutta ja itsevarmuutta tuntemattomilla teillä matkustamiseen ;-)

Valokuvia on tulossa myöhemmin, kun saan ne kotona muutettua raakakuvista katseltaviksi kuviksi. Tähän hetkeen yksi kännykkäkuva Säärestä. Sääre on Saarenmaan ihan eteläisintä osaa. Kannatan sinne menemistä kaikilla keleillä. Ehkä aivan erityisesti huonoilla ja myrskyisillä keleillä. Siellä näkee ja tuntee luonnon voiman :-)

Jokainen luontokokemus on ollut taas kerran aivan älyttömän voimaannuttava :-)

Upeaa viikonloppua teille kaikille <3 p="">