Läsnäoloa luonnossa - ja selkälokin kalastusta :-)

Aurinko paisteli tänään muutaman kerran ihan keväisesti. Työpäivän jälkeen aurinko on jo melko matalalla, mutta onneksi päivät pitenevät hyvää vauhtia. Viimeistään huomenaamulla pitäisi alkaa kunnon sade. Onneksi ehdin tänään onnekkaasti näkemään auringon valoa :-)

Korona-virus ei aiheuta minussa mitään pakokauhua, mutta tilanteen ennakoimattomuus täytyy ottaa omissa suunnitelmissa huomioon jollain tavoin. Pidämme mieheni kanssa talvilomamme maaliskuussa ja suunnitelmissa on ollut Napolin matka. Olen lykännyt lentojen varaamista päivä päivältä kuin odotellakseni, josko seuraavana päivänä uutisista kuulisi jotain matkasuunnitelmia selventävää. Mutta eihän tuosta ole mitään selvää tullut. Pienen pohdinnan jälkeen päätimme miehen kanssa vaihtaa lomakohteen jonnekin väestötiheydeltään ja turistimäärältään rauhallisempaan paikkaan. Sitä nyt sitten mietitään.

Taas tulee vanha kuva, mutta ainakin minulle näiden läpikäyminen näissä märissä ja usein pilvisissäkin keleissä on mitä parhainta terapiaa. Jälkikäteen monista vähemmän priimoistakin otoksista löytyy jotain, minkä vuoksi niitä on mukavaa katsella. Jotain, mitä ei juuri sillä hetkellä osannut huomata tai arvostaa riittävästi. Tai vain sitä, että pitkän kyttäilyn jälkeen on saanut kuvan tilanteesta, johon ei ilman pitempää hiljaista odottelua olisi törmännyt. Läsnäoloa parhaimmillaan.

Jotkut tilanteet näyttävät pysäytetyssä kuvassa niin paljon monipuolisemmilta kuin liikkuvassa kuvassa norminopeudella katsottuna. Kaikki ei osu silloin silmään.

Jokin aika sitten valokuvaamista mollattiin hieman samaan tapaan kuin sometusta nykyään(kin). Väitettiin, etteivät ihmiset osaa enää elää hetkessä ja katsella ympärilleen, kun kaikkea pitää kuvata - luontoakin. Väitän, että kuvatessa oppii olemaan todella paljon läsnä, elämään juuri käsillä olevassa hetkessä ja odottamaan. Mitä enemmän kuvauskokemusta karttuu, sitä vähemmän tarvitsee kuvata enää ihan kaikkea, sillä paljonhan on tullut jo kuvattua. Vähitellen oppii valitsemaan, mikä on itselle kuvaamisen, odottamisen ja etsimisen arvoista. Lisäksi kuviensa avulla oppii tunnistamaan paljon uusia lajeja ja niistä saa iloa moneen otteeseen vuosien aikana.

Tämänkään selkälokin kalastusta en olisi päässyt seuraamaan näin lähietäisyydeltä, jollen olisi ollut sääksikeskuksen piilokojussa kala-altaan vieressä odottamassa sääksiä kuvattavaksi ;-)

Millä tavalla sinä olet luonnossa läsnä ja keskittyneenä?

Harmaahaikaran muistelua tyrskyisen kelin vastapainoksi

Myrsky näkyy meillä lähinnä kovana tuulena ja jatkuvana sateena. Meillä Hämeessä ollaan myrskyn kuin myrskyn aikaan aika suojassa, ainakin täällä omilla kotinurkilla.

Olen isosta pyykkivuoresta huolimatta käyttänyt viikonlopun aikani lepäämiseen ja valokuvavuoren perkaamiseen. Tällä kelillä univelan paikkaaminen lisäunilla on ollut mitä antoisin tapa viettää viikonloppua ja valmistautua alkavaan viikkoon.

Alkavaa viikkoa puolestaan helpottaa se, että pääkaupunkiseudun lapsiperheet 'hiihtolomailevat'. Palaverikutsuja on melkein nolla kappaletta ja viikon pääsee käyttämään juuri siihen tärkeimpään, mikä vaatii aikaa ja keskittymistä ja jää usein jatkuvan tavoitettavuuden jalkoihin.

Muutaman vuoden vanhat kuvat harmaahaikarasta Pohtiolammen sääksikeskuksen piilokojulta aikaisessa aamuauringossa palauttavat mieleen hetken kiireettömyyden, hiljaisuuden äänekkäiden haikaran rääkäisyjen välillä, odottamisen, hetkessä elämisen ja väsyneet silmät kesken unia haikaran jutusteluun heränneenä.

Nousevan auringon lämmin väri muuttaa tunnelman ja värit epätodellisiksi.

Kävivät haikarat kylässä edellisenä iltanakin. Tämä jäi päivystämään hieman kauemmas. Ilman sävymaailma on aivan toisenlainen, mutta lintujen läheisyys yhtä koskettava.

Harmaahaikara on yhä tavallisempi vieras Suomen kesässä. Nämä harmaahaikarat ovat nuoria. Aikuisilla on musta päälaki ja 'ponnari'.

Lintujen kevätmuutto näyttäisi jo osin alkaneen. Esimerkiksi yksittäisiä kiuruja löytyy jo eteläisiltä rannikoilta. Ajantasaisen tilanteen lintuhavainnoista näkee Tiira-palvelussa.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

Sääksi ja villasukkia :-)

Vanhojen valokuvien läpikäynti jatkuu, usein muutama kuva kerrallaan, välillä tosin vähän isompinakin määrinä. Nämä kuvat ovat heinäkuulta 2017 ;-) Pohtiolammen sääksikeskuksen piilokojulle tuli välillä sääksikin näkyville kaikkien muiden satunnaisten vieraiden lisäksi.

Arvontasukat ovat vielä postittamatta - vasta viikonloppuna on aikaa niiden paketointiin. Mutta tuossa pinossa odottavat lähettämistä :-)

Tyttärelle tein toisenlaiset sukat, sillä hän kaipasi varrettomia neulesukkia. Samalla mallilla tein kahdesta eri langasta kahdet sukat hänelle. Olivat kuulemma aivan passelit :-)

Viikonlopulle odotan ja toivon miellyttäviä ulkoiluilmoja. Huomiselle on luvattu kaunista, täytyy muistaa kurkkia ulos työpäivän lomassa :-)

Huomenna on muuten ystävänpäivä! Ja tänään alkoivat ampumahiihdon MM-kilpailut :-) Iloa loppuviikkoon!

Isokoskeloyllätys :-)

Pohtiolammen Sääksikeskuksessa Kangasalla on yhä enemmän nähtävää, kun uusi kosteikko vetää puoleensa uusia asukkeja. Isokoskeloa en muista nähneeni siellä aikaisemmin, mutta nyt näin naaraan jo toista kertaa.

Muhkeasti makoili aamuauringossa, kunnes jostain kuului iso pamaus, joka pelästytti hänet - ja poikaset vikkelästi muihin maisemiin. Törmäsin pesueeseen vielä monesti päivän aikana. Sydän suli :-)

Aivan mielettömän mukautuva muuten tuo isokoskelon töyhtö!

Lokit asialla

Kun sääkset olivat sääksikeskuksessa kortilla, piti nauttia kaikesta siitä, mitä oli tarjolla. (Ei muuten hullumpi asenne muihinkaan tilanteisiin...) Lokit kävivät näytillä ja ruokailemassa. Näyttäviä nekin :-)

Selkälokki on kalalammen vakiovieras. Se nielee isonkin saaliin paikan päällä ja jatkaa sitten matkaa pesälle.

Harmaalokki uskaltautui lopulta apajille, kun yksi kala oli saanut aikaisemmassa sääksen syöksyssä osumaa. Kala osoittautui sille kuitenkin liian isoksi. Lensi ensin se nokassaan muutaman metrin ja menetti sitten saaliin painovoimalle. Yritti käydä rannalta saalista hakemassa, mutta luovutti sitten.

Viipyilevän hidas sääksi :-)

Sääkset pihtasivat ensin läsnäoloaan. Olivat olleet kuulemma paikalla kovastikin ennen meidän kuvausvuoromme alkua. vaan sitten vain yksi kävi illan aikana paikalla ja minun kamerasäätöni eivät pelanneet ollenkaan. Nolla kuvaa siitä yhdestä syöksystä :-(

Seuraavana aamuna kävi toinen sääksi. Se oli vitkuttelija. Istuskeli puussa niin kauan, että auringon valo ehti voimistua kaikessa rauhassa. Valoasetukseni eivät olleet enää kohdallaan. En arvannut ryhtyä säätelemään niitä, sillä silloinhan perinteisesti kaikki kiinnostava tapahtuisi kesken säätöjeni. Päätin siis odottaa ja ottaa sellaiset otokset kuin niillä säädöillä saisi. Hieman puhkipalaneita, silti kelvollisia kuvia sain muutaman. Tänään heitin kuvia läpikäydessäni ne kaikki pois. Muistikortilta löytyi onneksi niin paljon parempiakin kuvia, ettei tarvinnut niihin puhkipalaneisiin tyytyä. Tulipahan  kuvattua yksi harjoituskierros sääksen kanssa.

Aamun vitkutteleva sääksi odotti läheisessä koivussa. Iltapäivällä monia tunteja myöhemmin seuraava sääksi syöksähtikin takaa. Kojusta ei näe sinne, joten siinä koetellaan refleksejä ja tarkkaavuutta. Kuvaajan 'mieliksi' sääksi ei napannut kalaa heti ensimmäisellä yrityksellä. Kamerani jumittui niin, että se aloitti toimintansa vasta kun otin akun pois paikaltaan ja palautin sen takaisin. Kun sääksi ei saanut kalaa, tilanne ei ollut minun kannaltani niin paha - se palaisi pian. Eikä aikaakaan kun se taas vain loiskahti lammikkoon... takaa tietenkin :-)

Tunti vain ja taas saapui sääksi. Hidas ja vitkutteleva. Se istui kelorakennelman päällä vaikka kuinka kauan. Selkälokki kävi hätyyttelemässä sitä ja sääksi lennähtikin hetkeksi pois. Tullakseen taas takaisin istumaan ja ympärilleen katselemaan. Se käänteli päätään puolelta toiselle ja tarkkaili ympäristöään. Ei mitään kiirettä... Välillä se liikautteli päätään kaulasta sivusuunnassa edestakaisin niin, että pää pysyi koko ajan suorassa pystysuunnassa. Se oli kai jokin kalan tarkkailuliike ;-)

Odotusta kesti niin kauan, että mieleni teki hoputtaa sitä. Piilokojusta ei saisi kuvata kelolla istuvaa sääkseä ennen sen saalistamista, joten minä jouduin vain katselemaan sen touhuja. Kunnes se sitten vihdoin lennähti syöksyyn.

Vasta kolmannella kerralla se sai kalan. Eikä silloinkaan helposti. Se jäi matalaan syöttöaltaaseen lojumaan ja saalisti (?) kai jotenkin jaloillaan. Pyöriskeli vaakasuorassa ympäri pikkuhiljaa... En tiedä saalistiko se vai oliko vain taas kovin hidas. Pää kääntyili puolelta toiselle tilannetta tarkkaillen.

Taas kerran pitkällisen odottelun jälkeen se nousi altaasta kalan kanssa. Kala oli iso. Suurin piirtein sääksen kropan kokoinen.

Ei mennyt putkeen sääksen kalastus. Se joutui laskeutumaan saaliin kanssa rannalle. Saalis oli kai tippua sen otteesta. On niin tapahtunut monesti aikaisemminkin, mutta ensimmäistä kertaa näin sääksen levähtävän rannalla näin kauan. Olikohan se niin väsynyt vai oliko se vain hidas nautiskelija?

Pää kääntyili taas puolelta toisella, ympäristön tarkkailu oli jatkuvaa. Pari kertaa se näytti yrittävän lentoon, mutta yritykset tyssäsivät nopeasti. Kesti peräti puolitoista minuuttia ennen kuin se vihdoin  pääsi kalan kanssa ilmaan. Pisin paikallaan kököttelyjakso kesti vajaan minuutin :-)

Iltapäivän viimeinen sääksi saapui tästä noin tunnin kuluttua. Se syöksyi taas kojun takaa eikä todellakaan aikaillut minkään kanssa. Kahden turhan syöksyn jälkeen se syöksyikin yllättäen viereiseen sameaan jokeen ja nappasi kalan sieltä :-)

Haikarat herättelivät ;-)

Vuorokausi piilokojussa on lomailtu... Ai että tykkäsin :-)

Piilokojun kuvausaukot eivät sulkeudu, mutta niissä on öttiäisiä estävät verkot. Yöllä (ja vielä aamullakin) oli siis viileää. Onneksi uusi makuupussi lämmitti ihanasti ja siinä mahtui kääntämään kylkeäkin. Oli kuin olisi talon ja teltan sekamuodossa yöpynyt :-)

Piilokojussa oli kerrossänky. Minun kojussani alasängyn tila oli matala. Ei sovi äkkiherääjälle, saa nopeasti tikkuja päähänsä noustessaan. Minunlaiselleni hitaasti heräilijälle matalasta tilasta ei ollut mitään haittaa.

Illalla tuli kuvattua viimeiseen asti. Sitten niukat iltapesut (naama vain pesulapuilla) ja nukkumaan. Uniaikaa jäi teoreettisesti reilut viisi tuntia. Tunti väheni siitä, että uni tuli pätkittäin uudessa ympäristössä - siis hitaasti. Toinen tunti tuli lisää siitä, että päätin, ettei objektiivini valovoima riitä kuitenkaan aamun ensimmäisiin kuviin ja siirsin aamulla kelloa tunnin eteenpäin herättämään. Jäljelle jää siis se sama reilut viisi tuntia unta.

Vaan ne suloiset ihanat haikarat, joita oli kerääntynyt sinne mahdottoman paljon, herättelivät 'sulohuudoillaan' pitkin yötä. Ensimmäisen riekaisun tullen pelästyin todella, tuli niin puskista se väkivaltainen herätys ;-) Sen jälkeen enää nauratti. Eihän sitä voi sanoa häiritsemiseksi, jos harmaahaikara herättelee - vai voiko?

Haikarat olivat saaneet rikottua varsinaisen kala-altaan ('varasto') verkon ja löytäneet upeat ruoka-apajat. Sinne saapuivat sitten juhlimaan nähtävästi kaikki lentomatkan päässä olleet haikarat. Eivätkä aivan hiljaa... ;-)

Vielä tänään haikarat oikein parveilivat paikalla, ennen kuin verkot saatiin korjattua. Kalat ovat sääksien ruokinta-altaaseen menossa olevia kaloja eikä niitä ole viime kesän katovouden jälkeen yhtään liikaa. Anteeksi siis vain haikarat...

Tämä yksilö lennähti aamupäivällä puuhun patsastelemaan :-)

Talkoopäivänä sisätöitä ja telkkäparin seuraamista

Talkoopäivä Pohtiolammella Sääksikeskuksessa alkoi nihkeästi. Takana oli äärimmäisen huonosti ja pienissä palasissa nukuttu yö. Lisäksi vedin edellisen illan koiralenkillä vielä kunnon liparit ja kroppa on vieläkin kipeä sen seurauksena.

Aamu valkeni hurjan sateisena. Päivän mittaan sateen määrä vaihteli, mutta olin äärimmäisen onnellinen päästyäni sisätöihin :-) (Muu väki touhusi sateessa moottorisahan ja kaivinkoneen kanssa). Siivosin ylätornin (valokuvaajille) ja yleisötornin. Isoin urakka oli ikkunoiden peseminen. Niitä riitti... Meidän perheessä mies on hoitanut vuosikausia ikkunoiden pesun, joten tämä rupeama oli kaikin puolin historiallinen ;-)

Toisaalta pesurupeama oli henkisesti elvyttävä: telkkäpariskunta asettui lähimpään altaaseen uiskentelemaan ja sain ihailla (ja hetken kuvatakin) niiden taivalta melkein koko talkoorupeaman. Sen lisäksi minua ja muita talkoolaisia hemmoteltiin tuhdilla aamupalalla, maittavalla lounaalla ja vielä elvyttävällä iltapäiväkahvilla päivän mittaan. Nyt on hyvä mieli - ja huomenna lihakset varmastikin kipeät ;-)

Loma alkoi, jospa nyt saisi asioita tehtyä :-)

Syyslomalle pääseminen ei ole helppoa. Niska ruvella tuli töissä viime viikko raadettua, että työpöydän sai siihen vaiheeseen, että kehtasi lomalle lähteä. Mitään isoa ohjelmaa lomalle ei ole tulossa, mutta sekin on ihanaa, että pääsee tekemään niitä pitkään rästissä olleita asioita. Toivon käyväni kampaajalla. Nyt kun kampaajalle pääsee muulloikin kun lauantaina, luulen saavani ajan jostain. Melkein vuosi tässä on kotikonstein kitkuteltu (lähinnä värin kanssa, leikkaaminen on jäänyt otsatukan teurastamiseen). Hiukset näyttävät harventuneelta Mörri-Möykyn tukalta. Jotain pitäisi siis tehdä...

Optikollakin pitäisi käydä. Ilman laseja en näe lukea, mutta käyttämäni lasit ovat arpapelillä ostettuja halpislaseja, joita joutuu jatkuvasti laittamaan päähän ja taas päästä pois... Ei kovin ylpeää elämää sekään ;-)

Huomenna lähden entisen työkaverin kanssa Tallinnaan. Noloa, että lähden isänpäivänä, mutta olen hellinyt lasteni isää jo tänään :-) Osittain siksi olen jättänyt valokuvaamisen sovinnolla poois tämän päivän ohjelmasta.  Tallinnassa on jotkin käsityömarkkinat, joihin ystävän kanssa mennään - hän on käynyt siellä aikaisemmin. Minulle matka on yhtä juhlaa (varsinaista revittelyä!) :-)

Eilen aloitimme miehen kanssa loman mukavalla illanvietolla Pohtiolammella sääksisäätiön ihmisten ja naapureiden kanssa. Tarjoilut ja seura oli mitä mainiointa ja itse henkilökohtaisesti odotin kaikkein eniten kuulevani Kookka- ja Nappula-kurkien elämänvaiheista. Heidän kuulumisense ovat aina niin kiehtovaa kuultavaa :-) Illanvietto häivytti lomallesiirtymisstressin kauas pois, ajoitus oli mitä upein :-)

Aion tottakai lomalla kuvatakin, mutta en aio kiirehtiä minkään kanssa. Muutama ensimmäinen päivä menee tiukasti touhussa ja tohinassa. Mutta toki hemmottelen itseäni kesäisillä kuvilla, jotka ovat kiltisti ja sinnikkäästi odottanneet vuoroaan. Joudutte siis tyytymään kesäisiin kuviin - nyt vuorossa Hattelmalanjärvi.

Sääksisäätiön työvaliokunnan uusi, ylpeä jäsen :-)

Suurin osa tämän päivän valoisasta päiväajasta kului Sääksisäätiön kokouksissa. Erinomaisesti investoitua aikaa :-)  Ensin oli aamusta työvaliokunnan kokous, jossa minut hyväksytiin uudeksi jäseneksi. Agendalla oli tuhti pakkaus säätiön ajankohtaisia asioita. Uudet nettisivut ovat tulossa - ovat nyt testausvaiheessa. Saatiin katsaus Kainuun 'osaston' työhön, joka on lievästi sanottuna vaikuttavaa. Viiden vuoden aikana on rakennettu 70 tekopesää sääksille. Tänä vuonna yksistään on rengastettu noin 120 sääkseä. Plus paljon, paljon muuta.

Ensi kesänä Pohtiolammella on uusi valokuvanäyttely, joka avataan toukokuussa tornien taiston aikaan. Luvassa on 'helikopterikameralla' otettuja kuvia Pohtiolammesta. Käytiin lisäksi läpi vaikeaa kalatilannetta ensi kesän kannalta. Kuluneen kesän pitkä hellejakso tappoi emokalat Oulun eteläpuolisilta kirjolohen kalankasvattamoilta. Ensi kesän kalat sääksiä varten ovat siis kiven alla. Kaikkia kiviä käännellään.

Työvaliokunnan kokouksen jälkeen oli säätiön hallituksen kokous, jossa pääsin myös olemaan kunteluoppilaana. Aiheet olivat osin samoja ja osin erilaisia kuin työvaliokunnan kokouksessa. Molemmissa kokouksissa käytiin läpi myös satelliittisääksien tilannetta. Tänä kesänähän saatiin kuusi uutta satelliittiseurantalaitetta sääksille. Sääksien matkaa voit seurata täältä.

Nyt on kovasti sivistynyt olo sääksien suhteen. Ja into korkealla. Innolla odotan tulevaa :-)

Lintu lensi oksalle...

Lintu lensi oksalle eikä alkuunsa virkannut mitään. Jossain vaiheessa taisi sitten laulaa niitä näitä hetken aikaa ;-)

Hassun näköinen ilmestys, vaikka olin nähnyt hetkellisesti saman jo aikaisemminkin. Siellä se seisoi oksalla ja tarkkaili ympäristöään ihan hiljaa. Pitkän aikaa malttoi päivystää, kunnes sitten yhtäkkiä otti ja lensi pois. Hieno hetki... Harmaahaikara siis.

Niitä sääksiä :-)

Pohtiolammella oli onneksi tasaisen aktiivinen päivä. Ei hiljainen, muttei vilkaskaan. Vilkasta päivää en olisi pannut pahakseni, mutta hiljainen päivä tuossa kylmyydessä olisi ollut tylsää (lievästi sanottuna). Mutta luontoahan ei voi ohjata - sellainen päivä tulee kuin on tullakseen.

Aamulla hätkähdin kuvauspaikalle saapuessani ammuskelua. Kyyhkysten metsästys on kuulemma käynnissä ja niitä siinä ampua paukuteltiin ihan sääksikeskuksen vieressä. Ei ainakaan houkuttanut kovasti sääksiä paikalle. Ja kun eivät ampuneet, huutelivat koiria kovalla äänellä. Onneksi metsästäjät häipyivät pian paremmille metsästysmaille ;-)

Sääkset vierailivat aterioimassa. Naaraat ovat enimmäkseen jo matkalla etelään ja kalalla kävivät lähinnä koiraat, jotka huolehtivat poikasista loppukesän. Tavallisesti elokuun lopussa on kuulemma vilkkaampaa, mutta tänä vuonna sääksiä on vieraillut vähemmän. Syystä tai toisesta.

Sääksiretki Pohtiolammella

Eilen olin kuvausretkellä, sellaisella melkein koko päivän kestävällä retkellä. Täytyy ottaa se taas tavaksi, niin saa kuvaamista ja luontoa mahdutettua mukaan arkiseen aherrukseen. Ylitin eilen itseni ja lähdin kotoa puoli kuudelta aamulla. En siis ole mikään aamuvirkku.

Koko päivä raittiissa ja vähän liian kylmässä ilmassa (varusteisiini nähden) vaati illalla pienet päiväunet. Ailarvion tyhmästi kelin, täytyy oppia taas kesän jäljiltä pakkaamaan autoon myös varavaatteita... Mutta mikä seikkailu se olisi ollut, jos kaikki olisi ollut pelkästään helppoa ja sujuvaa? ;-)

Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Pohtiolammelle sääksikeskukseen sääksiä kuvaamaan. Sääksikeskuksen valokuvauskojut ovat auki enää kaksi viikkoa, joten tietenkin hyödynsin mahdollisuuden enemmän kuin innoissani.

Sääksien kuvaaminen on osittain tutustumista sääksien elämään ja toimintaan. Osittain se on liikkuvan kohteen kuvaamisen opettelua vaihtelevien valo-olosuhteiden kanssa. Siksikään tuloksena ei ole pelkkää priimaa kuvaa, mutta oppimista senkin edestä. Ja upeita kokemuksia. Lisäksi tälläkin kertaa tutustuin taas uusiin mukaviin ihmisiin. On muuten mielenkiintoista, kuinka paljon uusia ihmiskontakteja tulee solmittua lintutorneilla ja kuvauspaikoilla. Ei ole ollenkaan niin yksinäistä ja eristäytynyttä puuhaa kuin voisi luulla...

Vähän hiljaisempaa...

Viikko on ollut kiireinen, sillä tällä viikolla minulla on ollut nykyisten tapojeni vastaisesti myös iltamenoja (siis muita kuin kuvausreissuja). Vähäinen kuvauskeen käytetty aika ei ole tuottanut kuvia, rauhoittavia hetkiä sentään onneksi ;-)

Kalasääksiä on näkynyt harvoin. Ja silloin harvoin, kun niitä on näkynyt, ne ovat pysyneet kaukana. Lämmittelen siksi tällä Pohtiolammelta otetulla lähikuvalla. Sinne täytyy palata... :-)

Harmaahaikaroita

Harmaahaikara näyttää yleistyneen Suomessa, ainakin mitä on luottaminen luonnon seuraajien kommentointiin. Minäkin olen nähnyt harmaahaikaroita Suomessa tänä kesänä jo kahdesti. Aikaisemmin olen treffaillut harmaahaikaraa keväisin Lontoossa Hyde Parkissa.

Ensimmäinen tämän kesän kotimaan havaintoni harmaahaikarasta tapahtui Pohtiolammilla. Siellä kerrottiinkin jo etukäteen, että harmaahaikaroita on toisinaan siellä aamusella jopa kaksinkin kappalein. Minä näin yhden nuoren haikaran. Se oli arka, mutta hyvä niin :-)

Toisen - tai toisen ja kolmannen - haikaran näin Hattelmalanjärvellä eilen illalla. Lensivät vastarannalta suoraan kohti vuorotellen, enkä olisi huomannut niitä, jolleivät vieressä olleet kiikaritarkkailijat olisi niistä kertoneet. Suoraan kohti lentävä lintu - melkein vastavaloon illalla auringon paistaessa matalalta - ei ole helppo havaittava eikä kuvattava. Onneksi toinen suostui lentämään hieman myös sivuviistoon :-)

Tämä alakuvissa näkyvä yksilö on aikuinen. Sen huomaa etenkin noista kahdesta ensimmäisestä lentokuvasta, jossa näkyy sen päätä. Pään kuviointi on selkeä ja jopa niskatöyhtöä on hieman näkyvissä.

Tässä vielä vertailun vuoksi Lontoosta napattu harmaahaikaran kuva. Se on aikuinen (pään kuviointi ja niskatöyhtö) ja selvästi tottuneempi ihmisiin, siksi sitä pääsi kuvaamaan paljon lähempää.

Lisää haikarakuvia vanhassa blogissani Maailmaa linssin läpi - vaikkapa tästä.