Valitsimme tyttären kanssa Saimaan lomalle kaksi päiväretkikohdetta. Kummatkin rannalta, sillä sitä ei meidän mökillämme ollut. Ensimmäisen kokonaisen mökkipäivän aikana käytiin Päihäniemessä.
Päihäniemi kutsui historiallisen taustansa ja todella pitkän luonnonhiekkarantansa vuoksi. Aika olemattomin tiedoin ajelimme mökiltä 15 kilometriä Päihäniemen virkistysalueelle. Paikalla olikin muutama matkailuauto ja yksi melkein teltalta näyttänyt kyhäelmä. Sade ripsahteli paikoin runsaastikin. Jouduimme itse sateeseen vasta takaisin autolle kävellessämme.
Tavallisen rannan sijaan alueella onkin useampi historiallinen rantamuodostuma. Ylin ranta on muodostunut Baltian jääjärven aikana. Alempana on Saimaan jääjärvivaiheeseen liittyviä rantavalli, jonka alapuolella on paikoin selvästikin näkyvä Suursaimaan aikainen rantavalli. Ja sitten on tietysti maan nousemisen myötä esiin tullut nykyinen rantaviiva.
Lisää Päihäniemen ranta-alueesta täällä, täällä ja täällä.
Paikalle pääsee mainiosti myös veneillä.
Rantaviivaa on noin 800 metriä, jos olen tulkinnut lukemaani oikein. Ensisilmäyksellä näkee vain osan hiekkarannasta. Mutta se on vain hämäystä. Muutamien metrien katkon jälkeen hiekkaranta jatkuu pitkänä.
Puisia rappusia pitkin pääsi näköalatasanteelle, josta näkymät korkeiden puiden vuoksi olivat kuitenkin melko rajalliset.
Paikalta löytyi myös toisen maailmansodan aikaisia Salpalinjan kaivantoja.
Keli oli viileä, emme ajatelletkaan uimaan menemistä, mutta rantoja ja muuta maastoa tarpoessa aika kului kuin siivillä. Mieli ja sielu lepäsivät.
Pilvien muuttuessa uhkaavammiksi lähdimme kävelemään autolle. Emme ihan ehtineet sinne asti kuivina, mutta kivaa oli!
Kuivakäymälöitä ja nuotiopaikkoja riitti mukavasti, voisin hyvinkin kuvitella viihtyväni tuolla muutamankin päivän etenkin, jos ihmisiä ei olisi tuota enempää. Epäilen vain, että kauniilla keleillä paikka on melkoisen suosittu.