Hautaröykkiöillä Lapissa ja muita seikkailuja

Kovalevy sanoin sopimuksensa irti kesken varmuuskopioinnin juuri ennen matkaa. Kesti yksi ilta ja hieman seuraavaa aamua hoksata, että tietokone on sinänsä kunnossa. Vain ulkoinen kovalevy, jonne talletan kuvani, oli poissa pelistä. Muistikortteja ei siis voinut tyhjentää, sillä varmuuskopiointi oli jäänyt pahasti kesken. Kovalevyä oli turha jäädä murehtimaan, uutta muistikorttia ostamaan ja sitten matkaan.

Matkakohteena oli vanha Rauma. Aurinkoiseksi ennustetun päivän sääennuste vaihtui viime metreillä ja menomatkalla ajoimme usemmankin kunnon vesisateen läpi. Lämpötila valahti 18 asteeseen ja vaihdoin matkalla shortsit farkkuihin.

Löysimme lounaspaikaksi ravintola Wanhan Rauman Kellarin. Niin oli löytänyt monen monta muutakin. Maanantaina lounasaikaan meiltä kysyttiin jonkin aikaa jonottamisen jälkeen, oliko meillä pöytävarausta. No eipä ollut tullut mieleen. Vapaana oli enää yksi kymmenen hengen pöytä, siihen olisi varmasti tullut sitten monia muitakin asiakkaita. Päätimme kunnioittaa metrin turvaväliä ja sirryimme sovinnolla hiljaisempaan ravintolaan syömään.

Lounaan, vanhaan Raumaan tutustumisen, Karhulinnan ja Rihtniemen lintotornin vierailujen jälkeen päätimme matkapäivän suuntaamalla Lappiin Sammallahdenmäelle. Lapin kunta on siis nykyään kuntaliitosten jälkeen osa Raumaa. Päivä oli kuumentunut ja jo ennen Rihtniemeen rantautumista vaihdoin kuumat farkut takaisin shortseihin :-)

Sammallahdenmäkin on pronssikautinen hautaröykkiöalue, joka on päässyt UNESCOn maailmanperintölistalle jo vuonna 1999. Suojellulla alueella on peräti 36 hautaröykkiötä. Alueesta lisää täältä.

Opastus ja viitoitus oli melkoisen näkymätöntä ja olimme jo luovuttaa, kunne löysimme ensimmäisen pienen polun merkin. Sitten löysimme myös hautaröykkiöitä, jotka olivat ihan vaikuttavan kokoisia. Haudat ovat olleet aikoinaan aivan meren rannan tuntumassa ja maamerkkejä muille merenkävijöille. Nyt paikalta ei näkynyt enää merelle.

Tämä aamu ja päivä on mennyt kuvien siirtämisessä uudelle ulkoiselle kovalevylle osin varmuuskopiolevyltä ja osin muistikorteilta. Koska melkein jokaisesta kuvauskerrasta on jäänyt läpikäymättömiä ja käsittelemättömiä kuvia, joiden pariin olen suunnitellut palaavani kylmillä ja sateisilla keleillä, kansiota piti siirtää aika monta. Ja se vei aikaa. Lisäksi viimeisin varmuuskopiointi oli jäänyt kesken, joten niiden kansioiden osalta piti tarkistaa vielä ristiin tiedostot muistikorttien kanssa, jotta kaikki kuvat olisivat tallessa. Ja sitten piti tietenkin tehdä tuo viimeisin varmuuskopiointi uudelleen, jotta muistikortit pääsee vihdoin alustamaan uudelleenkäyttöä varten.

Tämän päivän piti olla läpeensä sateinen päivä ja täydellinen tällaiselle puuhalle, mutta aurinkopa päätti jo puolesta päivästä alkaen tilanteen aikalailla toisella lailla. Hiki on, mutta kuvat on pelastettu ainakin melkein kaikki.